Olin eilen HIHS:issä kuusi tuntia, mutta hevosia näin vain vilaukselta. Sain lipun Playssonin kautta sitä vastaan, että pönötin Chia de Gracian ständillä, jossa uusi, Playssonin tiimin tekemä hevoslehti Riders Magazine on myynnissä koko tapahtuman ajan. Torstai ei ollut mikään paras mahdollinen päivä promota lehteä, sillä viikonloppuisin on tietysti enemmän ihmisiä. Ahtaanpuoleisen ständin vuoksi oli kuitenkin ehkä parempi hoitaa pönötyshommat rauhallisempana päivänä. Nytkin jäin sosiaalisena ihmisenä vähän väliä suustani kiinni jonkun tutun tai puolitutun kanssa, joten voin vain kuvitella, miten paljon tuttuja olisi tullut vastaan viikonloppuna!
Itse olin mukana lehtitiimissä sen verran, että kirjoitin Riders Magazineen yhden artikkelin. Aiheena oli “Kuolaimet vai kuolaimetta”. Pääsin haastattelemaan juttua varten eläinlääkäri Mirjami Miettistä ja hevoskouluttaja Aino Koivukunnasta sekä Project Happy Athlete -blogia kirjoittavia Ninaa ja Veeraa. Artikkelistani tuli melkein viiden sivun mittainen, mutta syytän tästä lehden suurta fonttikokoa! Haastattelumuotoisen tekstin kirjoittaminen oli kivaa vaihtelua tavanomaisiin blogipostauksiin, joten varmasti tulen kirjoittamaan lehteen myös jatkossa.
Kun hevoslehdestä on kysymys, sitä on tottakai ehditty ruotimaan niin blogeissa, kuin hevostalli.netissäkin, eikä pelkästään positiiviseen sävyyn. Lehti ei todellakaan ole omaankaan silmääni täydellinen, mutta tiedän, että koko lehtitiimi on tehnyt hienoa työtä ja yrittänyt parhaansa. Vähän hienosäätöä, niin lehdestä tulee vielä ihan huikea. Kritiikkiäkin tarvitaan, jotta voidaan tehdä parannuksia seuraavaa numeroa ajatellen. Sen voin varmuudella sanoa, että palautteisiin on jo reagoitu. Jos et ole vielä lukenut lehden näytenumeroa, kannattaa käydä hankkimassa oma vaikka HIHS:istä (Chia de Gracian osastolta) viiden euron expotarjouksena. Lisäksi lehti on myynnissä Lehtipisteen kautta, eli esimerkiksi R-kioskeilta, Cittareista ja Prismoista pitäisi löytyä! Jos olet jo lukenut lehden, kannattaa ehdottomasti käydä vastaamassa lukijakyselyyn täällä!
Eilisen HIHS-käyntini tarkoituksena oli promota lehteä taukojen aikana, jolloin expoalueella pyöri enemmän ihmisiä. Muun ajan olisin saanut vaikka istua katsomassa kisoja, mutta en silti päätynyt katsomoon kertaakaan – yksinkertaisesti siksi, että viihdyin niin hyvin juttelemassa milloin kenenkin kanssa. Jossain vaiheessa harkitsin käyntiä katsomon puolella, mutta huomasin hävittäneeni lippuni, joten luovuin ideasta.
Ei kyllä oikeasti edes harmittanut. Vietin mukavan päivän Chia de Gracian tyyppien sekä muiden vanhojen ja uusien tuttavuuksien kanssa, vaikka tulinkin messuille yksin. Jopa Korumies Arvi kävi moikkaamassa ja räpsimme muutamat yhteiskuvat. Olin vähän otettu, että Arvi tuli juttusille. Tosi harvoin pyydän ketään yhteiskuvaan, mutta nyt kysyin Arvia aivan spontaanisti. Ihailen Arvin asennetta ja tapaamisesta jäi tosi hyvä mieli. Hieman huvitti, että 12-vuotias (?) Arvi oli minua ainakin muutaman sentin pidempi.
En ole pitkään aikaan seurannut kilpailumaailmaa muuten kuin niiden tuttujen ratsastajien kautta, jotka kilpailevat aktiivisesti tai silloin tällöin. Tuttujen menestys tuntuu kyllä kivalta ja pyrin onnittelemaan aina, jos kuulen jonkun menestyneen. Jotenkin kisojen seuraaminen ei vain enää jaksa kiinnostaa. Itse olen jo niin monta vuotta harrastanut Futuran kanssa omassa puskakuplassani ja jotenkin koko hevosharrastukseni perustuu ylitsevuotavaan rakkauteen omaa hevostani kohtaan, ettei mielenkiintoni yksinkertaisesti riitä hevosurheilun seuraamiseen laajemmassa mittakaavassa.
Toki hevoset kiinnostavat muutenkin, mutta täytyy myöntää, että Futura on kuitenkin minulle koko harrastuksen ydin. Nuorempana tuli käytyä esimerkiksi HIHS:issä ja Apassionatassa melko usein. Hevosmessutkin on tullut moneen kertaan koluttua niin Tampereella kuin Helsingissäkin. Ohjelma on ollut aina melko saman tyyppinen, enkä ole enää löytänyt selkeää kiinnostuksen kohdetta vastaavista tapahtumista. Ehkä yhtenä syynä omaan kuplaan kääriytymisessäni on myös hevosmaailman raadollisuus – pahan puhuminen toisten selän takana, suoritusten arvostelu ja suoranainen ilkeys.
Itse koen löytäneeni hyvän tasapainon bloggaamisen, hevosharrastuksen ja yksityiselämän välillä. Hevospiireissä on valtavasti hyviä tyyppejä, mutta valitettavasti niitä ikäviäkin ihmisiä löytyy ja jos on liian sisällä “piireissä”, kuulee väkisinkin aika paljon juoruilua. En pidä siitä ja keskityn mieluumin omaan hevoseeni ja omaan harrastukseeni. Hevostapahtumissa käymisessä on kuitenkin se hyvä puoli, että tulee tavattua paljon myös niitä hyviä tyyppejä, joita ei välttämättä muuten tulisi nähtyä. Kiitos kaikille kivoille juttukavereille eilisestä ja toivottavasti törmäillään vielä! <3
olipa jotenkin negatiivinen postaus :/ ei ole tavallista nähdä tällaisia blogissasi, joten hieman harmittaa. Ihan kuin koko päivä olisi sun osalta mennyt pieleen tai vähän kaikki harmittaa. No, kaikilla meillä on huonompia päiviä 🙂
Nyt en kyllä ymmärrä yhtään tämän postauksen kommentointia! 😀 Minulla oli huikean kiva päivä ihmisten kanssa jutellessa, enkä mennyt HIHS:iin katsomaan kisoja, vaan olin töissä! 😀
Rivien välistä voi lukea miten yrität nostaa itseäsi toisten yläpuolelle, kun et ratsasta hevostasi samalla tapaa kuin muut ja kuinka nykyajan hevosurheilu on mielestäsi kuvottavaa, koska “hevosurheilusi perustuu ylitsevuotavaan rakkauteen omaa hevostasi kohtaan” et todellakaan voisi ratsastaa samaan tapaan, saatikka seurata hevosurheilua. Lisäksi kirjoituksistasi paistaa selvästi läpi minä minä minä, jonka tuot esiin tylsän ylimieliseen tyyliin.
Ei todellakaan millään pahalla, mutta pistää aika ikävästi silmään varsinkin se, miten synkkänä tuon hevosurheilun esiin, että tyyliin kohdellaan hevosia huonommin kuin sinä kohtelet :/
En ole sanonut noin missään vaiheessa – en tekstini riveissä, enkä myöskään rivien välissä. Kommenttisi tarkoitus oli varmaankin provosoida ja saada minut suuttumaan, mutta sitä iloa en nyt sinulle kuitenkaan aio antaa.
Vastaan vain, että hevosten kohtelusta kilpailuissa ei ole ollut blogissani mitään puhetta. Jos luet tekstini uudestaan, siinä ei viitata sanallakaan hevosten kohteluun, vaan IHMISTEN asenteisiin toisiaan kohtaan. En oikeasti edes voi tuohon hevosten kilpailukohteluun oikein mitään kommentoida, koska en ole seurannut kilpailuja viime vuosina. Varmasti kilpailuihin mahtuu niin hyvää kuin huonoakin hevosten kohtelua. Kyllä hevosta pystyy kohtelemaan huonosti ihan kotitallillakin, ei se ole siitä kiinni kilpaileeko vai ei.
En ole kilparatsastusta vastaan, enkä myöskään sen puolesta. Suhtautumiseni koko kilparatsastukseen on melko neutraali, mutta sen seuraaminen ei erityisemmin kiinnosta.Toivoisin kyllä, että kilpailusääntöjä päivitettäisiin siten, että myös kuolaimettomat vaihtoehdot hyväksyttäisiin tulevaisuudessa kaikissa kilpailuissa, koska en näe mitään syytä, miksi kuolaimettomilla ei voisi kisata, jos hevonen niillä toimii.
Ja ylimielisyydestä sen verran, että kannattaa tutustua ihan henkilökohtaisesti ennen kuin väittää toista ylimieliseksi. Minulle riittää se, että itse tiedän millainen olen ja että läheiseni tietävät sen, joten en lähde tämän enempää omaa persoonaani tässä avaamaan.
Oma napahan se tärkein 😉
Kannattaa keskittyä omaan elämään ja nauttia siitä täysillä joka päivä. Itse ainakin pyrin siihen, eikä se sulje pois muista ihmisistä välittämistä 🙂