Vaikea päätös

Viime aikoina olen laittanut postauksiin paljon kesäkuvia. Olen halunnut muistella tervettä Futuraa ja niitä ihania hetkiä, joita meillä on vuosien varrella ollut. Olen ollut hieman neuvoton Futuran tilanteen suhteen, sillä joka päivä muuttuvat pohjat ovat asettaneet oman haasteensa Futuran liikkumisen seurannalle. Kun tänne eteläänkin saatiin lunta, Futura alkoi liikkua hangessa komean näköisesti kauhoen. Tällä hetkellä olen itse varmaankin ainoa, joka Futurasta näkee, ettei se ole ollenkaan kunnossa. Hangessa sen on vain “pakko” nostella jalkojaan ja nyt pelkään, että lumen sulaessa paljastuukin, että sen liikkuminen onkin mennyt tosiasiassa huonompaan suuntaan. Pellollakin on ollut koko ajan sama juttu – epäpuhtautta ei ole huomannut, koska Futura on nostellut siellä jalkojaan niin paljon… Seuraavana päivänä kentällä onkin sitten huomannut, että hevonen könkkää.

Satula on Futuralle sovitettu jo puolitoista kuukautta sitten ja uutta satulaa ei paljon edes ehditty käyttämään. Nyt olen käynyt selässä ihan parin minuutin pätkiä karvasatulalla ja ilman satulaa. Futura hierottiin viikko sitten, eikä se ole juurikaan parantanut liikkumista, vaikka hieroja saikin aivan selvästi jumeja auki etenkin ristiselästä. Futura näytti hierojalle selkeästi olevansa kipeämpi vasemmalta puolelta, erityisesti vasemmasta lavasta ja ristiselästä. Ristiselkä on ollut Futuran ikuisuusongelma ja menee jumiin aina kinnerpattien takia. Nyt liikuttamaan ei ole juuri päässyt, selkä on ollut sitten entistä enemmän jumissa.

Epäpuhtaus ei hävinnyt mihinkään hieronnan myötä, vaan ehkä jopa hetkellisesti korostui. Kun lunta sitten saatiin maahan, Futuran liikkuminen alkoi  näyttää hyvältä. Se kuitenkin siirtyilee edelleen itse käyntiin esimerkiksi juoksuttaessa. Välillä Futura saattaa ravata pidempiäkin aikoja, mutta jos itse pyydän siirtymään käyntiin, se pysähtyy välittömästi ja näyttää hyvin helpottuneelta. Jos Futura olisi oma itsensä, sitä joutuisi hetken aikaa rauhoittelemaan käyntiin saadakseen. Selässä olen kokeillut käydä pari kertaa ja siinä oireet näkyvät edelleen hyvin selvästi, eikä Futura haluaisi liikkua juuri ollenkaan. Se pysähtyy heti, jos kerään ohjia käteen. Jos pyydän sitä ravaamaan, se on vastahakoinen ja haluaisi heti siirtyä käyntiin.

Eilen Futuraa juoksuttaessa huomasin, että se olisi vasemmassa kierroksessa halunnut vaihtaa suuntaa aina ympyrän avoimella sivulla. Siinä vaiheessa aivoni alkoivat raksuttaa! Meidän ikuisuusongelmamme kaulanarulla ratsastaessa on ollut suunnan omatoiminen vaihtelu vasemmasta oikeaan – ei koskaan toisin päin. Sitä alkoi esiintyä jo neljä vuotta sitten. Välissä tapahtui positiivista kehitystä, mutta loppukesästä suunnanvaihtelu alkoi taas kaulanarulla ratsastaessa. Kun vaihdoimme tallipaikkaa, Futura alkoi yrittää omatoimisia suunnanvaihtoja vasemmasta oikeaan myös suitsilla ratsastaessa, erityisesti volteilla!

Tässä vaiheessa tekisi mieli vain huutaa ja itkeä, että miksen ole aiemmin tajunnut, että se tekee sitä vasemman etujalan takia. Olen Futuran kanssa oppinut, että hevonen ei tee mitään ilkeyttään tai pirullisuuttaan, vaan ei-toivottuun käytökseen on aina syynsä. Etujalkojen vammoista minulla ei ole aiemmin ollut mitään tietoa, koska 2,5 vuotta sitten klinikalla kuvattiin ainoastaan takajalat ja selkä. Tuolloin toisessa etujalassakin (en muista kummassa) oli turvotusta, josta kengittäjämme oli vähän huolestunut, mutta klinikalla asiaa ei huomioitu, vaikka mainitsin siitä. Eläinlääkärin  mukaan vasemman etujalan nivelrikko näytti vanhan vamman aiheuttamalta, joten kaikki täsmää. Nivelet rasittuvat eniten pienillä ympyröillä ja Futura on pyrkinyt hyvin todennäköisesti vaihtamaan suuntaa vasemman etujalan kuormittuessa liikaa ja ollessa kipeä, eli jo vuosien ajan! 🙁

En ole saanut paloja loksahtamaan paikoilleen tuossa suunnanvaihteluongelmassa, koska se on ollut tähän saakka täysin epälooginen. Kinnerpatteja Futura nimittäin oireili oikeassa kierroksessa ja se on ollut siksi viime vuosina mielestäni helpompi ja parempi ratsastaa vasempaan kierrokseen. Olen kerta toisensa jälkeen ihmetellyt, miksi se ei sitten kaulanarulla haluaisi kulkea vasemmassa kierroksessa. Olen ajatellut kyseessä olevan vain opittu tapa, joka on ajoittain aktivoitunut uudelleen oman ratsastukseni vuoksi. Oletin, että olen itse vahingossa ollut huolimaton apujen käytössä ja että Futura on vain huomannut tilaisuutensa tulleen.

Itse olen koko ajan uskonutkin, että Futuran tämänhetkiset ongelmat johtuvat nivelrikosta, eivätkä niinkään ohuista anturoista tai jostain muusta tuntemattomasta syystä. Suunnanvaihtoyritykset juoksuttaessa vahvistivat käsitystäni. En tiedä, mikä kuvaisi nyt paremmin olotilaani, kuin musertunut. Tiedän, ettei moni muukaan hevosenomistaja olisi tajunnut tätä ongelmaa yhtään sen aikaisemmin kuin minäkään. Jos en olisi ratsastanut Futuralla kaulanarulla, ongelman huomaamiseen ja paikantamiseen olisi varmasti kulunut enemmän aikaa. Hevoset ovat saaliseläiminä mestareita peittämään kipua, mutta silti tuntuu pahalta, kun en voi tietää kuinka kipeä Futura on ollut ja onko se ollut sitä koko ajan, vai vain ajoittain.

Vielä eilen illalla ajattelin, että voisin tulevalla viikolla kokeilla syöttää Futuralle kipulääkettä, ratsastaa sillä seuraavana päivänä normaalisti ja katsoa sitten, millaiseksi liikkuminen menee.  Enää en ole varma, haluanko kokeilla. Ennen kenkien laittamista kokeilin jo ratsastusta kipulääkekuurin aikana ja silloin liikkuminen meni huonommaksi ja ontuminen näkyi kipulääkekuurin läpi.  Tarkoitus oli nyt kokeilla, olisiko tulos erilainen nyt, kun Futuralla on kengät. Tätä tekstiä kirjoittaessa tuli kuitenkin aika vahva tunne siitä, että minun pitäisi päästää Futura menemään. Uskon oireiden perusteella sen verran vahvasti nivelrikon olevan ongelman ydin, että tuntuu itsensä huijaamiselta yrittää etsiä syytä jostain muualta. Nyt kun pystyn paikantamaan oireita vielä pidemmältä ajalta, käsitykseni on vain vahvistunut. En halua kärsimystä Futuralle ja juuri nyt tuntuu, että olen jo aiheuttanut sitä sille riittävästi. Jostain pitäisi vain saada rohkeutta tehdä päätös ennen kuin on liian myöhäistä. Ensimmäistä kertaa elämässäni päätöksen tekeminen tuntuu vaikealta.

Kiitos kuvista Jenna Lindstedt

 

 

55 thoughts on “Vaikea päätös

  1. Hilla says:

    En oikein tiedä mitä tähän pitäisi kommentoida. Sanon vain että “Ne tekkee jokka ossoo. Jokka ee ossoo, ne arvostelloo”.

    Muiden on ihan turha haukkua sinua että olisit tehnyt eri tavalla ja olisi pitänyt käyttää varmuuden vuoksi klinikalla edes kolmen vuoden välein.

    Futura on ollut sinulla kauan ja olet taatusti hoitanut sitä hyvin aina. Kukaan ei ole täydellinen ja virheitä sattuu kaikille. Vierestä on helppo arvostella varsinkin jälkeenpäin ja eritoten sellaisten jotka eivät ole koskaan sinua ja Futuraa edes tavanneet.

    Harvalla ihmisellä on röntgenkatse ja kristallipallo. Menneille ei voi mitään mutta tälle hetkelle ja tulevaisuudelle voi ainakin osittain.

    Kaikkea hyvää sinulle jatkoon ja vietä jäljellä oleva aikasi Futuran kanssa yhdessäolosta nauttien. Teillä on ollut paljon hyviä hetkiä ja kaiken seassa vastoinkäymisiltä ei ole vältytty mutta hienosti niistä yhdessä selvisitte.

    • Kiitos ihanasta kommentistasi <3 Kyllä itsekin keksin montakin asiaa, jotka tekisin eri tavalla, jos hankkisin nyt hevosen, mutta ihminen on erehtyväinen ja kaikesta huolimatta tiedän, että parhaani olen aina tehnyt. Toki tuosta tuli ensin kauheat itsesyytökset, kun tajusin, että Futuralla on voinut olla etujalassa nivelrikkoa jo vuosia, mutta toisaalta muutaman eläinkouluttajan sekä ystävieni kanssa juteltuani ymmärsin myös, että hevonen ei opi asioita positiivisella vahvisteella, jos se tuntee kipua opetettavaa asiaa suorittaessaan. Ja kuitenkin tässä neljän vuoden sisällä olen opettanut Futuralle paljon asioita pääosin positiivista vahvistetta käyttäen, kuten kaulanarulla ratsastus.

      Nyt loppusyksystä positiivinen vahviste lakkasi toimimasta ratsastaessa, enkä saanut enää korjattua suunnanvaihto-ongelmaa tai ylitettyä edes maapuomia kaulanarulla, vaikka aiemmin olemme hypänneet esteitä jopa ratana. Kyllä sen huomaa, kun hevonen on oikeasti kipeä (jos vain osaa itse kuunnella). Futura on ehkä tuntenut aiemminkin ajoittain epämukavuutta tai jopa kipua, mutta eiköhän se ole pääosin terve ja onnellinen ollut nämä 10 vuotta siitä huolimatta, etten ole tehnyt sille ostotarkastusta tai käynyt kuvauttamassa säännöllisesti klinikalla. Mun mielestä pääasia, että se on saanut tarvitsemansa kengitykset, vuolut, raspaukset, hieronnat, ym. ajallaan ja kuvattu on sitten kun ollaan haluttu lisätietoja. Ehkä kaikki eivät ole samaa mieltä, mutta ei varmasti pidä ollakaan. Onneksi positiivisen palautteen määrä on ollut negaa suurempi ja toivon, ettei tahdittomia tai ilkeitä kommentteja enää tulisi.

  2. Olen pahoillani ❤️ Haluaisin vaan kommentoida kun oma hevoseni on kaksi vuotta Futuraa nuorempi. Villi tapaus kun tuli minulle. Nyt olen kumminkin huomannut että ikää on tullut ja hevonen laiskistunut selvästi. Mietin kun kerrot että F siirtyy itsestään käyntiin. Omani tekee samaa ja on terve, on vain laiska nykyään. Tuli vaan mieleen nämä ajatukset.. voihan olla että yrittää vaan keksiä keinoja jatkaa elämää. Itsehän parhaiten kaverisi tunnet ❤️ Lisäksi ratsastaessa kun kehun hevostani pysähtyy se lähes kokonaan, koska aina tottunut saamaan herkkuja kun kehuu esimerkiksi voimakkaasti sanomalla ”hyvä”

      • Kyllä Futurakin rauhoittui jonkin verran ikääntyessään, mutta omistajan pitää pystyä lukemaan hevosta sen verran, mikä on kipua ja mikä normaalia rauhoittumista/laiskistumista. Lähtökohtaisesti en usko, että terve hevonen muuttuu reippaasta laiskaksi ilman, että jotain fyysistäkin on taustalla, oli se sitten sairaus, vamma tai pelkästään iän tuoma jäykkyys tms. Jokainen omistaja tietysti tuntee omansa parhaiten ja osaa arvioida tilanteen. Toivottavasti sinun hevosella on kyse vain iän mukanaan tuomasta rauhallisuudesta 🙂

        Futuralla kyse ei ole pelkästään käyntiin siirtymisestä. Se ei liiku täysin puhtaasti (paitsi nyt hangessa, kun jalkoja on pakko nostella) ja jos menen selkään, se ei halua edes käyntiä mennä niin, että ohjat on tuntumalla. Se on aivan selvä merkki siitä, että jotain on oikeasti vialla. Ja näkyihän röntgenkuvissakin nivelrikkoa, joten ei ole mitään omaa kuvitteluani 🙂

        • Nimenomaan! 🙂 en ehtinyt perehtyä tarkemmin kun jätin kommenttini. Ei ollut siis tarkoitus neuvoa tai muuta vastaavaa, tuli vain mieleen kun meillä on nyt laiskistuttu iän myötä 😀 mutta luopuminenkin on rakkautta ja joka tapauksessa paljon tsemppiä!! Moni varmasti saa apua sinun mietteistä painiessaan saman asian kanssa.

  3. Siru says:

    Oon tosi pahoillani Kaktu sun puolesta. Paljon voimia ja rohkeutta ❤
    Tulee itsellekin surullinen olo, kun on vuosia seurannut teidän matkaa täällä blogissa. Kiitos kun oot jakanut teidän tarinaa, uskon että oot ollut inspiraation lähteenä tosi monelle hevosenomistajalle itseni mukaan lukien. Päätöksen tekeminen on elämäsi vaikeampia, mutta varmasti tunnet hevosesi parhaiten itse ja tiedät, kun aika on.
    Tässä tilanteessa sanat eivät riitä, mutta haluan vielä sanoa, että oot ollut aivan loistava hevosenomistaja ja Futura on saanut elää sun ansiosta rakkauden täyteisen elämän. Teillä on paljon ihania muistoja, jotka ei katoa ❤

  4. Susa says:

    Älä turhaan pode syyllisyyttä, Futura on saanut ihanan elämän! Nämä raskaat pohdinnatkin ovat vain todiste siitä että ajattelet hevosesi parasta. Toivoisin saavani seurata blogia teidän elämästä vielä vuosia, mutta jos niin ei käy niin onneksi kaikki mennyt on tallessa täällä. Tsemppiä!

    • Kiitos <3 Tässä on kyllä koko tunneskaala käyty läpi, eikä onneksi syyllisyys ole enää päällimmäisenä. Tiedän, että olen parhaani tehnyt. Tämä blogi tulee lähiaikoina tiensä päähän, mutta jää kyllä palvelimelle, eli lukemaan pääsee jatkossakin. Videoita en aio poistaa Youtubesta. Ehkä joskus alan kirjoittaa blogia toisesta aiheesta, ainakin matkablogin aion joskus laittaa pystyyn, koska haaveena on matkustella sitten, kun en ole enää vastuussa omasta hevosesta.

  5. Voimia päätöksen tekemiseen, tiedän, että se on vaikeaa. Olen joskus aiemminkin jättänyt johonkin postaukseesi kommentin suomenhevosmummelistani Sutkasta, joka oli elämänsä loppupuolella kuolaimeton ja eleli pienessä pihatossa. Yhteinen kavioliittomme kesti yksitoista vuotta ja päättyi, kun Sutka lopetettiin kesällä 2015 kahdenkymmenenyhdeksän vuoden iässä.

    Sutka oli kuuma, energinen ja vauhdikas hevonen, jota muistan aluksi vähän pelänneenikin. Kaksikymmentäviisivuotiaaksi asti se treenasi koulua ja teki reippaita maastoretkiä, ihan kuin nuori hevonen. Silti se sopeutui pikkuhiljaa tulevaan vanhuuteen niin, että kaikki kävi aluksi melkein huomaamatta. Maastolenkkien vauhti hidastui asteittain ja hurjimmat ratarevittelyt jäivät jossain vaiheessa pois. Kentällä mentiin paljon ilman satulaa ja suitsia, pelkällä kaulanarulla. Myös pitkiäkin talutteluretkiä tehtiin paljon. Se tapahtui niin huomaamatta, ettei edes tuntunut luopumiselta.

    Viimeisen kevään ja kesänsä aikana Sutkalla ei enää ratsastettu oikeastaan ollenkaan. Sen sijaan syöttelin sitä vapaana pihalla, taluttelin vähän ja vietin sen kanssa rauhallisia harjaustuokioita. Syynä tähän oli se, että Sutkalta katkesi jänne takajalasta. Taluttelulevolla ja kylmäyksellä jänne parani, mutta kun Sutka varoi kipeää takajalkaa, ylirasittui ristikkäinen etujalka. Jo muutamaa vuotta aiemmin sillä oli ollut jännevamma, joka oli kuitenkin parantunut. Nyt jalkakivut näyttiävt kuitenkin siirtyvän vain jalasta toiseen, joten tiesin, että kesä olisi Sutkan viimeinen. Niin Sutka sai laidunkauden alussa kipulääkekuurin ja päätettiin, että se saisi olla laitumella edes vähän aikaa, jos liikkuminen näyttäisi siellä hyvältä.

    Ja tavallaan se näyttikin. Sutka käveli ihan hyvin ja mielellään, liikkui kavereidensa kanssa syödessään ja oli pirteä. Seistessään se kuitenkin lepuutti aina joko kipeää jalkaa tai ristikkäistä etujalkaa. Kun minä hain sen laitumelta, se lähti aina innokkaana mukaan ja mutusteli ruohoa vapaana kentänreunalla tai ojanpientareella tallin takana, samalla kun minä harjasin sitä ja hoidin sen jalkaa jäillä. Samalla se kävi aina tarkastamassa lempikaverinsa tarhojen aitojen ylitse ja kuikuilemassa ojan takana omassa aitauksessaan olevaa oria. Oli kauhean vaikea tietää, milloin aika olisi oikea. Sutka oli niin pirteä ja hyväntuulinen – se keimaili kiimassa oriille, vietti aikaa kavereidensa kanssa, tutki uteliaana kaikki uudet asiat, rapsutteli minua ylähuulellaan ja herkutteli vihreällä. Samalla kuitenkin jalan lepuuttamisesta tiesin, että sen täytyy olla jonkin verran kipeä. Joskus epäpuhtaus näkyi liikkeessäkin, joskus ei.

    Eräänä aamupäivänä minulle soitettiin tallilta. Sutka oli mennyt laitumella makuulle, eikä enää päässyt seisomaan. Edellisenä iltana se oli vielä ravannut oriille keimaillen ja ollut muutenkin tosi reipas, eikä siinä ollut aamullakaan näkynyt mitään vikaa. Kuitenkin, kun ehdin paikalle, Sutkaa oli jo neljän miehen voimin yritetty hinata pystyyn, mutta turhaan. Minun luokseni se yritti tulla, etujalat nousivat, mutta takaosa ei. Niin istuin heinäkasaan sen pään viereen, silittelin sitä ja soittelin eläinlääkäreille. Se oli hyvin rauhallinen ja levollinen, kun olin siinä. Yksikään eläinlääkäri ei päässyt tulemaan, joten soitin lopulta perhetutulle, joka on ammatiltaan kotiteurastaja. Hän tuli heti ja ampui Sutkan pulttipistoolilla, sekä laski veren. Olin Sutkan kanssa loppuun asti, hellin sen päätä ja kaulaa ja juttelin sille kaikesta, mitä olimme tehneet. Syötin kauraa, jota se mutusteli innokkaasti, vielä siinäkin.

    Tänä päivänäkään en osaa sanoa, odotinko liian myöhään. Jos Sutka olisi lopetettu aiemmin, sen ei olisi tarvinut kokea sitä aamupäivää, jona se meni makuulle eikä enää päässyt ylös. Toisaalta sen elämä siihen aamuun asti tuntui olevan iloisita ja hyvää. En kadu – tein niin oikein kuin osasin ja pidin Sutkasta huolta niin hyvin kuin saatoin. Joku olisi ehkä tehnyt toisin, ja senkin olisin ymmärtänyt. Pointtini on siis kai, että päätökset ovat joskus hirvittävän vaikeita ja voi tuntua, ettei mikään vaihtoehto ole oikein. Silti niitä on tehtävä, ennemmin tai myöhemmin. Voimia siihen.

    P.S Vielä jättikommenttini lopuksi on sanottava, että blogisi on tuottanut minulle suurta iloa. Sutkan eläessä seurasin mielenkiinnolla teidän edesottamuksianne ja erityisesti siirtymistänne kuolaimettomuuteen, johon olimme Sutkan kanssakin jo silloin päätyneet. Sutkan kuoleman jälkeen sinun blogisi on tuonut elämääni jonkinlaisen hevosellisen tallituulahduksen, jota joskus kaipaan. Blogistasi on tullut aina hyvä mieli, erityisesti siksi, että teidän suhteenne kuulostaa niin hyvältä ja kauniilta. Sinä olet varmasti hoitanut Futuraa parhaasi mukaan ja teet nytkin päätöksen sen parhaaksi, päädytpä mihin ratkaisuun hyvänsä. <3

    • Kiitos paljon ja ihana kuulla, että blogistani on ollut iloa sinulle! <3 Ihanaa saada lukea noin pitkä tarina! Sutka-teräsmummeli jäi kyllä mieleeni, kun viimeksi kommentoit! 🙂 Harmillista, että sillä petti terveys lopulta noin äkillisesti, mutta uskon että se sai sinusta turvaa ja lähti kuitenkin rauhallisin ja onnellisin mielin.

  6. Suvi says:

    Jo viime postaukseen meinasin kommentoida, mutten oikein tiennyt miten asian ilmaisisin, päätin jättää kommentoimatta. Nyt tämän jälkeen en voi olla kirjoittamatta, vaikka asia on vaikea sanoa neutraalisti.

    Koet syyllisyydentunnetta. Sinulta aina välillä kommenteissa kysyttiin, oletko kuvauttanut Futuraa tai ajatellut viedä sitä klinikalle. Aina löytyi syy jostain liian kovasta alustasta/hankitreenkstä/rankasta viikosta. Hierontaa ja nivelvalmisteita…. Oireiden hoitoa siis ja useinhan se hetken auttoikin. Minä ihmettelin itsekseni usein, mikset koskaan käytä Futuraa klinikalla kuvissa. Tuollaisella käyttöhistorialla oleva hevonen – ja oikeastaan kaikki muutkin hevoset- tulisi minun mielestäni käyttää kuvissa aika ajoin, etenkin kun ikää alkaa olla yli 10 vuotta. Se ei mielestäni saa olla kukkarolle liian kova rasite.

    Kuvauttaminen ihan vaan siksi, että tietäisi tilanteen tarkkaan ja liikutusta (alusta, kaarteet yms.) voitaisiin pitää hevoselle oikeina. Ei hevonen kipuaan näytä ennen kuin on oikeasti jo kipeä. Eikä tällaista harrastehevosta vuosittain kuvissa tarvitse käyttää, kilpahevosta ja muutoksia omaavia ehkä, mutta jos nyt vaikka 3 vuoden välein….

    Hevosia voi harrastaa monella tavalla ja jokainen tekee kuten parhaaksi näkee…. osahan ei ikinä käytä hevosiaan missään, ennen kuin on jo tilanne tosi päällä ja toiset taas pienimmästäkin pintanaarmusta. Mutta mahtuisi väliin kunnon kirjo muitakin tapoja.

    Mitä nyt päätätkään Futuran kanssa tehdä, on se varmaati oikea ratkaisu. Voimia päätökseen!

    • Kyllähän Futuralta on kuvattu tässä viime vuosina kaikki jalat ja selkä. Itse olisin halunnut kuvauttaa etujalat jo 2,5v sitten, mutta eläinlääkäri ei nähnyt sitä silloin tarpeelliseksi, enkä alkanut mitenkään vaatimaan. En kyllä nyt ihan ymmärrä kommenttiasi. Kilpahevosilla on ihan tavanomaista tehdä vuositarkastuksia, vaikkei oireita olisi. En tiedä yhtäkään harrastehevosen omistajaa, joka kävisi kuvauttamassa/tutkituttamassa hevostaan “huvikseen”. Ostotarkastukset on eri asia. Futuralle ei sellaista tehty, eikä se minua millään tavoin ole kaduttanut.

      • L says:

        Olen samoilla linjoilla Suvin kanssa. Itsekin olen miettinyt miksi et ole kuvauttanut Futuraa kunnolla (huomioon ottaen sen historian ja miten paljon ja korkeita esteitä sillä hyppäsit) mikä on varmasti kuluttanut hevosta paljolti. Futura on ollut pitkään kipeä, etkä ole tutkinut hevostasi kunnolla, joka on varsin outoa. Jos rahat ei riitä hevosesta huolehtimiseen, niin minusta ei pidä hevosta sellaisella ihmisellä olla. On väärin antaa hevosen “kärsiä” näinkin pitkään kipujen kanssa, koska et koe tarvetta tutkia sitä läpi kotaisin ja ai niin, eihän nyt muutkaan niin tee.

        Tämä on mielipiteeni, muut voi olla muuta mieltä. Toivon teille kuitenkin tsemppiä!

        • Anonyymi says:

          Mun mielestä on täysin turhaa tulla tässä vaiheessa sanomaan näin. Faktahan on, ettei jossittelusta ja syyllistämisestä ole mitään apua. Kaktu varmasti pyörittelee tällaisia juttuja ihan tarpeeksi mielessään. Ihmisiä me ollaan kaikki, emmekä voi muuta kuin yrittää parhaamme.

          Tsemppiä Kaktu ihan hirveästi, en voi edes kuvitella, miten kamalalta susta tuntuu. Futura on sulle kuitenkin varmasti enemmän kuin kiitollinen, sinähän annoit sille uuden mahdollisuuden elää kunnollista hevosen elämää. Sellaista se ei olisi saanut koskaan kokea, jos et olisi sitä aikoinaan löytänyt.

        • En ymmärrä millaiset ihmiset laittavat tällaisia kommentteja tässä tilanteessa. Kyllähän sitä voi jossitella ja tuskin siitä kuvaamisesta olisi haittaakaan ollut – päin vastoin. Mutta hyvin on mun hoidossa kuitenkin hevonen pysynyt terveenä 10 vuotta ja jos se olisi koko ajan ollut kipeä, ei olisi varmasti toiminut niin hyvin ilman varusteita jne. Vaikka itsekin koen syyllisyyttä monesta asiasta, en ala rypeä siinä vain siksi, että saan tällaisia kommentteja. Tiedän, että Futuralla on ollut kanssani hyvä elämä, eikä kukaan voi ottaa minulta muistoja pois.

  7. Olen pahoillani. Muuta en osaa sanoa. Tuntemalla hevosesi parhaiten toimit kyllä oikein, se mikä toimii eläkkeenä ja oloneuvoksena toiselle ei toiselle sovi.

    Olet omalta osaltasi saanut minut inspiroitumaan kaulanarulla ratsastuksesta ja kysyisinkin, mistä olet kaulanarusi blokannut?

    • En tiedä osaisinko itsekään sanoa paljon muuta, jos joku muu olisi tässä tilanteessa.

      Kaulanaru on Sveitsistä ja ystäväni sen minulle sieltä osti, kun oli blogista seurannut kaulanarupähkäilyäni (en meinannut millään Suomesta löytää hyvää). En siis osaa auttaa siinä, mistä juuri tuollaisen saisi. Ulkomailta ehkä tosiaan parhaiten!

  8. Anonyymi says:

    En osaa edes sanoa mitään. Haluaisin vaan nyt tulla halaamaan sua paikan päälle. Tiedän, miten vaikeaa tällaisen päätöksen tekeminen on. Koko asiaa ei millään haluaisi uskoa, vaan tekisi vaan mieli unohtaa se. Sä itse kuitenkin tunnet Futuran parhaiten ja osaat toimia sen parhaaksi. Oot mahdollistanut sille ihan mahtavan elämän, eikä sulla ole mitään syytä potea syyllisyyttä. ♥

  9. Voi Kaktu. Olen lukenut blogiasi vuodet ja vuodet ja seurannut teidän yhteistä polkua. Sinulla ja Futuralla on ollut ihana yhteinen taival ja tarina, kuin lapsuuden heppakirjoista! Olet hoitanut hevosesi hyvin. Sinulla ei ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä mistään.

    Kirjoitin joskus Futuran kinnerpattidiagnoosin aikaan sinulle kommentin oman hevoseni tarinasta, joka on hieman samankaltainen. Hevosellani todettiin kinnerpatit ja myöhemmin kaviorustojen luutumat, joita hoidin oireenmukaisesti liikuttaen ja kipulääkkeillä. Sillä oli epämääräistä könkkäystä välillä ja melko paljon “huonoja päiviä.” Lopulta erinäisten vaiheiden jälkeen vein sen vielä kerran kuviin, ja eläinlääkäri ennen kuvia sanoi minulle että sillä on kavionivelessä (vaiko ruununivelessä, en muista enää) nivelrikko. “Kato vaikka, se näkyy ilman kuviakin.” Ja toden totta, hevosen etujalan kavionrajassa oli sormenpään kokoinen patti sitä nivelrikkorustoumaa, jota en ollut huomannut. Tunsin itseni hirviöksi. Kuvat otettiin ja todettiin tilanne toivottomaksi.

    Se hevonen oli varmasti sairastanut sitä nivelrikkoa koko minulla olleen ajan, viisi vuotta. Ja minä vaan liikutin ja liikutin ja yritin hoitaa, ihan väärin. Klinikalla käytiin maanantaina kuusi vuotta sitten, ja saman viikon keskiviikkona hevosestani tuli enkelihevonen.

    Mutta mitä olisin voinut tehdä? Se ei koskaan oireillut nivelrikkoa, ei koskaan ontunut sitä jalkaa. Se oli vain epämääräinen ja kukaan ei löytänyt siitä mitään vikaa, paitsi ne rustoluutumat, joilla ongelma kuitattiin. Tietenkin, ja kyllähän se varmasti oireili niitä rustoluutumiakin. Oli niin hirveä olo, kun tajusin että minulla oli ollut kipeä hevonen melkein koko ajan, ja uskollisesti se vain oli minun kanssani tehnyt kaiken mitä siltä pyysin.

    Syyllisyydentunto ei auta ketään, parhaani tein ja selvisin myös hevosenomistajan loppukokeesta. Viisastuin ja nyt odotan sellaista elämäntilannetta, että voin taas ryhtyä kavioliittoon, uusine haasteineen ja uusine löytämättömine maailmoineen.

    Paljon halauksia ja valoa ja rakkautta vuoden pimeään aikaan ja elämäsi suureen muutokseen.

    Saara Joensuusta

    • Voi kiitos Saara❤️ Kuulostaa kovin samalta kuin meidänkin tilanne. Ikävää, kun etujaloissa on vaivaa, joka vaatisi lepoa tai ihan kevyttä liikutusta ja kinnerpattien takia pitäisi liikuttaa. Niin kurjaa 🙁 Kiitos ihanasta myötäelämisestä ja kaikkea hyvää jatkoon sinullekin!

  10. Vanhempi täti-ihminen Liisa says:

    Hei, en tiedä onko teidän eläinlääkäri mitä sanonut Futuran liikutuksesta, mutta kerron mitä vinkkejä myö saatiin nyt 21 v hepan kanssa toissa kesänä samalla diagnoosilla. Eli kielto tuli juoksutukseen, juurikin tuosta sinunkin hoksaammasta syystä. Rasitus tulee niin voimakkaaksi toiselle puolelle kiveltä. Ja kentällä työskentely kiellettiin, samaan syyhyn liittyen. Heppa on kuitenkin mitä mainioin maastoköpöttelijä ollut, ei enää pörhältelyä. Kaksi kertaa olen tässä puolentoista vuoden aikana kipulääkekuurin antanut. Ja olen itselleni antanut käskyn, että jos kuuri ei auta, en kiusaa enää ystävää. Kyseessä siis oma kasvatti, ja ei oo helppo päätös, mutta toisaalta ero normaali päivän ja tuon kipeän päivän kohdalla on selkeä. Talvi on olut parempaa aikaa meidän hepalle, viileä helpottaa niveliä. Kortisonipiikityksestä olen ehdottoman samaa mieltä kanssasi. Mutta Päivä kerrallaan mennään. Ja Kyllä, jos heppa ei halua liikkua, on se selkeä vastaus meille ihmisille. Voimia sinulle

    • Kiitos kommentista ❤️ Tiedän kyllä, että juoksutus ja ympyrätyöskentely ovat nivelrikkoiselle huono homma, mutta jotenkin on pitänyt pystyä katsomaan miten Futura liikkuu, niin ollaan ihan lyhyitä aikoja siksi juoksutettu. Ratsastaa ei ole oikein voinut edes käyntiä, kun Futura pysähtelee jatkuvasti. Myös maastossa, eli maastomopon virkakaan ei tule kyseeseen. En ole kyllä ikinä kuullut viileän helpottavan niveliä, vaan ennemminkin mulle on sanottu, että kylmällä ja kostealla säällä nivelet oireilevat eniten ja se pitää Futurankin kohdalla paikkansa. Toivottavasti hevosesi pysyy vielä pitkään hyvissä voimissaan 🙂

  11. Jeps says:

    Nuo kaksi viimeistä lausetta. Voin niin samaistua niihin. Itse joudun pohtimaan samaa päätöstä (lopetusta) koirani kohdalla.. 🙁

  12. Karoliina says:

    Aika usein käy juuri noin, että vuosia jatkunut outo käytös – vaikkapa suunnan vaihtaminen aina vasemmasta oikeaan – saa yhtäkkiä selityksen. Muista kuitenkin, ettet olisi voinut mitenkään tietää, että syynä on nivelrikko, koska suunnan vaihtamisen taustalla voi tosiaan olla niin monta mahdollista syytä. Hankalahan tähän on sanoa mitään lohduttavaa. Nämä ovat nimittäin hyvin vaikeita ratkaisuja. Niin varmasti kuulukin olla, kun on kyse rakkaasta lemmikistä. Toisen elämästä päättäminen, vaikka olisikin kyseessä “vain” eläin, ei ole koskaan helppoa.

    • Kiitos viisaasta kommentista. Ei tässä ehkä mikään lohduttaisikaan. Yritän vain tolkuttaa itselleni, että ihan hyvin olen hevosenomistajana pärjännyt nämä vuodet ja että Futuralla on ollut hyvä elämä, mutta kyllä silti tuntuu pahalta, ei vaan mitään mahda.

  13. Pöö says:

    Kyllä sen tietää, kun on aika päästää hevonen pois! Luota omaan tunteeseen! Meillä hevonen ei halunnut taipua oikealle ja ajattelin, että olin vain taantunut, enkä osaa enää ratsastaa. Jossain vaiheessa oli oej vähän epäpuhdas. Eläinlääkäri ja useimmat kanssatalleilijat eivät epäpuhtautta havainneet. Toinen ell kävi piikittämässä niveliä, mutta se ei auttanut. Silloin oli aika päästää hevonen pois. Itseäni harmittaa, että en luottanut omaan tunteeseeni taipumattomuudesta, että se olisi merkki hevosen kivusta. Kuten itsekin sanoit, Ei hevoset tahallaan temppuile, vaan siihen on aina joku syy, joten luota omaan tunteeseen! Tsemppiä ja voimia!

    • Mulla on tapana luottaa omaan intuitioon lähes kaikessa ja uskon myös, että minä olen paras arvioimaan sen, mikä Futuran kunto on. Jo tähän mennessä on harmittanut se, että muille ihmisille ja jopa eläinlääkärelle on joutunut aika tiukastikin sanomaan, että kyllä minä oman hevoseni tunnen ja tiedän, ettei se ole kunnossa. 🙁 Kiitos <3

  14. Nämä ovat niin vaikeita päätöksiä 🙁 olen seurannut vuosien ajan teidän taivalta ja tulee surullinen olo itsellekin.
    Meillä oli jokunen vuosi sitten se tilanne, että ennen liikkumista ja juoksemista rakastanut hevonen ei enää halunnut ravata eikä liioin laukata. Silloin tiesi että nyt on aika päästää irti.
    Tsemppiä ja voimia sinulle hirmuisesti <3

  15. Laura says:

    Kaktu, olet tehnyt tälle hevoselle enemmän hyvää kuin kukaan muu olisi voinut. Se sai luotasi kodin, jossa sen oli hyvä olla. Annoit sen olla hevonen sanan varsinaisessa merkityksessä ja päästit sen upean persoonallisuuden näkymään, jopa kannustit sitä siihen! Futura on saanut juosta kilpaa tuulen kanssa, hypätä esteitä sekä nauttia luonnossa samoilusta oman turvallisen ihmisensä kanssa. Se on varmasti saanut elää koko sydämellään ja sielullaan! Jokaisen meidän matkamme päättyy joskus ja minusta on lohdullista tietää että tämä hevonen lähtee varmasti levollisin ja kiitollisin mielin sinun ollessa sen vierellä loppuun saakka <3 Tunnet varmasti surua, syyllisyyttä ja pakahduttavaa rakkautta tuota isoa eläintä kohtaan, mutta muista että ainoa mikä merkitsee on rakkaus, se on varmasti ainoa minkä Futura ymmärtää ja haluaa sinun tuntevan.

    Kiitos että olemme saaneet seurata teidän upeaa yhteiseloa näin monta vuotta ja voimia päätöksen tekoon!

    Lämpimin terveisin:
    Laura V.

  16. Suvi says:

    Hiljaiseksi vetää tällaisen uutisen lukeminen.. :’( Te olette aina olleet upea pari, ja teidän elämäänne ja kehitystä on ollut ihana seurata vuosien mittaan. Teidän välinen suhde on jotain ainutlaatuista. Uskon, että tilanne on sinulle aivan kamala, en voi edes kuvitella miten tuskaiselta tällaisen päätöksen pyöritteleminen voi tuntua! 🙁
    Kovasti voimia, rohkeutta ja jaksamista sinulle, mitä ikinä päätätkin tehdä. Olette mielessäni <3

    • Kiitos paljon! <3 Onhan tämä aivan kauhea tilanne. Melko rauhallisena olen pysynyt, mutta kyllä pieniä romahduksia aina välillä tulee, kun oikeasti mietin sitä, että mitä ihmettä teen sitten kun Futuraa ei enää ole. Samanlaista hevosta kun ei vaan toista saa, enkä kyllä heti uutta hevosta haluakaan. 🙁

  17. Niina says:

    Tiedän tunteen itselläni oli lv tamma jolla myös pahanivelrikko kaikissa jaloissa mutta oireili eniten takajalkaa (nivelrikko selvisi lopetuksen jälkeen) välillä puhdas ja välillä tamma otti lyhyempää askelta toisella takajalalla.. Mietin puoli vuotta että mitä ihmettä ja tämä askkellus tämän puolen vuoden aikana hävisi kun otin kengät.pois ja jätin kesäksi laitsalle… ja sitten taas syksyllä aloitti uudestaan kun kengät laitettiin jalkaan viikon söi viikon kipulääkettä ja kyllähän se puhtaasti liikkui sillon mutta juoduin itsekin totetaab että nyt ei enää hevonen oo ilonen oma ihtensä vaikka kaikki vaikutti olevan muuten kunnossa ja tein sen vaikeimman päätöksen kun hevosen ottaa. tosiaan jälkikäteen selvisi että kaikisssa jaloissa nivelrikko mutta eihän mun kovapäinen tamma näyttäny sitä vasta kuin nyt ja sillonkom yhen jalan kautta.

  18. RS says:

    Täysin ymmärrettävää, voimia hurjasti asian “ääneen” sanomiseen itselleen. Meillä hevonen heijasi painoa hyvin hienovaraisesti takajalalta toiselle seistessään ja toinen takanen piti kengittää kokoajan alempana ja alempana, että hevonen oli tyytyväinen. Kun tämän huomasin niin se oli lopun alkua. Mietin aina niitä päiviä joita sain viettää elämäni rakkauden kanssa sen sijaan, että surisin menetettyjä päiviä kun päästin kullanmuruni vihreämmille. Mitkään sanat eivät lohduta tuossa tilanteessa, vain se tieto, ettei ystävän tarvi enää kärsiä kipujensa kanssa.

    (Meillä toi vielä lopullisen helpotuksen se, että hevosen jalat avattiin kengittäjän toimesta. Sieltä löytyi paljon enemmänkin mitä ikinä osasin kuvitella ja sain tietynlaisen rauhan, että päätös oli todellakin oikea. Mikään ei olisi enää auttanut.)

    • Kiitos! <3 Futura oli myös viime kengityksessä tosi jäykkä ja aina normaalisti kengittäjät ovat kehuneet, että se on kinnerpattitapaukseksi todella hyvä kengittää. Se on kyllä varmasti helpottavaa, kun tietää ettei ystävän tarvitse enää kärsiä, vaikka menetys onkin niin suuri, että sitä on vaikea edes käsittää.

  19. R says:

    Hiljaiseksi vetää. Muista Kaktu, mitä tahansa päätätkin tehdä se on oikea päätös. Ei ole väärää tapaa hoitaa asioita. Ei ole väärin kokeilla liikkumista kengillä, eikä ole väärin päästää kivuista. Niin paljon voimia näiden vaikeiden päätösten kanssa❤️

  20. M says:

    Tämä vetää ihan hiljaiseksi. Miten tää saa mut ihan masentumaan. Olisipa sinulla oma talli missä Futura saisi elellä kipujensa mukaan, sillä uskon että hyviäkin päiviä olisi vielä jäljellä. Tuntuu pliisulta toivottaa sulle voimia tai edes yhtään mitään. Jos ulkopuolinen lukija on tästä sun tilanteesta näin masentunut ja surullinen, miltä mahtaakaan sinusta tuntua. En osaa sanoa muuta kuin että mukana eletään.

    • En tiedä pärjäisikö Futura loppujen lopuksi edes omassa tallissa, kun kinnerpattien takia se vaatii kuitenkin säännöllistä liikuntaa. Mutta varmaan kokeilisin kyllä pidempään, jos omassa pihassa olisi mahdollisuus järjestää sille hyvät olosuhteet. Kiitos myötäelämisestä <3

  21. Myy says:

    Ymmärrän hyvin. Päästin oman rakkaan lv-ruunani ikivihreille juurikin etujalkojen vuoksi ja päätös oli vaikea. Sen tehdessäni olin itse vasta 17-vuotias. Edelleen, vaikka tästä kaikesta on nyt jo parikymmentä vuotta, näen silloin tällöin unta, että hevoseni löytyykin jostain ja onkin elossa (mikä tietenkin on täysi mahdottomuus, mutta unet on unia) eikä olla saatu viettää tätä aikaa yhdessä. Tiedän ja olen koko ajan tiennyt, että tein oikean päätöksen, mutta ikävä tuota elämäni hevosta ei katoa koskaan. Rakastin sitä ja suurin osoitus siitä oli että pystyin päästämään irti, kun sen aika oli.

    Voimia ❤️

    • Kiitos <3 Noita unia pelkään jo nyt! Näen tosi vilkkaita unia ja uskon, että tulen näkemään Futurasta paljon unia. Mietin jo nyt, voikohan ikävään kuolla, vaikka tiedän että teen oikean päätöksen. Vielä en ole kuitenkaan pystynyt lopetusaikaa soittamaan.

  22. Vilma says:

    Voi että… 🙁 <3 Teidän matkaa on ollut ilo seurata, ja uskon kyllä, että osaat tehdä oikean päätöksen. Hirmuisesti voimia päätöksentekoon, olette mielessä <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *