Voihan syyllisyydentunne

Futuran ontuminen on saanut minut aktivoitumaan blogissa. Edes jotain positiivista on tapahtunut tuon ikävän asian johdosta, heh! Blogi on aina hyvä paikka avautua silloin, kun kaikki ei välttämättä mene ihan putkeen. Itse olen tosi huono soittamaan ystävilleni pulassa ollessani. Jos joku raukka erehtyy soittamaan minulle, saatan sitten avautua ongelmastani senkin edestä, mutta yleensä vatvon ongelmia yksin pitkin öitä ja päivisin mietin, ettei muka ole ketään kenelle soittaa. Oikeasti muutamatkin kaverit ja perheenjäsenet ovat kyllä laittaneet viestiä ja kysyneet, että kuinka minä oikein voin. On ollut kiva huomata, että joitain ihmisiä oikeasti tuntuu kiinnostavan, mitä meille kuuluu ja olen saanut tukea jopa yllättäviltä tahoilta.

Vastaus on, että voin hyvin ja rauhallisesti tilanteeseen nähden. En masentele 24/7 tai itkeskele yksikseni, mutta olen melko alakuloinen suuren osan ajasta, enkä kestä mitään ylimääräistä painetta tämän Futuran ongelman lisäksi. Öisin en aina saa kovin hyvin unta asioiden pyöriessä päässäni ja päivisin olen sitten senkin edestä sekaisin. Tänään Facebookia selaillessa tuli vastaan monta mainosta joululahjavinkkeineen ja ihan tosissani mietin, että onkohan joillain vähän jääneet vanhat mainokset pyörimään, kun vastahan joulu oli ja meni! Muutaman tunnin kuluttua tajusin, että nythän on vasta joulukuun kahdeksas päivä ja joulu on tulossa, eli ihan aiheesta ne joulumainokset siellä pyörivät. Tuli vähän sellainen olo, että onkohan nyt omassa päässä sittenkään kaikki ihan kunnossa. Syytän väsymystä, stressiä ja hyvin pienelle elämänalueelle täydellä teholla kohdistuvia ajatuksiani.

Minulla on muutenkin ongelmana se, että tunnen syyllisyyttä milloin mistäkin asioista, usein aivan turhaan. Lienee tarpeetonta kertoa, kuinka paljon syyllisyydentunteita Futuran tilanne minussa herättää, mutta kerronpa silti. Olen kahlannut läpi vanhoja videoita kesän ja syksyn ajalta ja todennut, että lievä vasemman etujalan epäpuhtaus on alkanut jo elo-syyskuussa, mutta silloin se on näkynyt vain kaarteissa ja hyvin lievänä. Syyskuun alussa muutimme uudelle tallille ja Futura alkoi liikkua isommin uudella kentällä paremman pohjan takia, joten voi olla, että se on lisännyt rasitusta  – tai sitten vaivaan on jokin muu syy. Joka tapauksessa tunnen syyllisyyttä siitä, etten huomannut asiaa heti aikaisemmin ja kun sen huomasin, arvelin syyksi vain kinnerpatteja tai jumiutuneita lihaksia.

Tunnen syyllisyyttä myös siitä, että olen kuitenkin koko ajan ratsastanut – myös jäykkinä ja epäpuhtaina päivinä. Toki tavallista kevyemmin ja ihan siksi, että kinnerpattien takia Futura tarvitsee säännöllistä liikuntaa. Olen miettinyt, olisiko tätä voinut jotenkin estää. Jos en olisi ottanut Futuralta viime keväänä kenkiä pois, olisiko ontumiselta voinut välttyä? Entä jos olisin lopettanut hyppäämisen aivan kokonaan jo 2,5 vuotta sitten kun kinnerpatit todettiin – olisiko se voinut antaa lisää elinvuosia? Mitä jos olisin tajunnut pyytää röntgenkuvat myös etujaloista samalla kun Futuran takajalat ja selkä kuvattiin kinnerpattidiagnoosin yhteydessä? Olisinko saanut tietää etujalan nivelrikosta jo silloin – vai oliko sitä edes vielä olemassa sillä hetkellä? Entäpä epäsopiva satula – jos olisin vaihtanut sen kokonaan uuteen jo silloin, kuin fysioterapeutti huomasi ensimmäisiä merkkejä siitä, että se saattaisi jäädä Futuralle liian kapeaksi, olisiko silloin jokin asia mennyt toisin?

Ikävintä on, ettei kysymyksiin saa vastauksia, eikä selvää diagnoosia vieläkään ole, vaikka Futura on ontunut nyt yhtäjaksoisesti kohta kuukauden ajan ollen välillä huonompi ja välillä parempi, muttei missään vaiheessa täysin normaali. Rehellisesti sanottuna olin valmistautunut tekemään lopetuspäätöksen jo klinikkareissulla reilu viikko sitten. Olin päättänyt, että jos nivelrikkoa tai vastaavaa parantumatonta vaivaa löytyy, Futura lopetetaan. Jalasta löytyi nivelrikkoa, mutta ei edes tullut mieleen tehdä päätöstä lopettamisesta, sillä anturat olivat ohuet ja eläinlääkäri uskoi kengityksen auttavan. Sain jo edelliseen postaukseen jo yhden kommentin, jossa ihmeteltiin miksen jo päästä Futuraa vihreämmille laitumille, kun se on jo näinkin pitkään ontunut. Voin sanoa, ettei todellakaan ole helppoa katsella tätä tilannetta tietämättä vaivan perimmäistä syytä. Kovin pitkään en pysty tällä tavoin jatkamaan.

Koska kuitenkin on se mahdollisuus, että ontumisen syy löytyisi vain ohuista anturoista, on täytynyt vain malttaa antaa vähän aikaa toipumiselle. Futura on kuitenkin ollut ilman kenkiä jo sen verran pitkään, että sillä voi kestää tottua uuteen kengitykseen, kun jaloissa on vieläpä tavallista enemmän tavaraa. Lisäksi Futura on luultavasti mennyt jumiin pitkällisen arkomisen ja epäpuhtaan liikkumisen vuoksi, joten on myös syytä kokeilla, miten paikat lähtevät hieronnalla auki ja helpottuuko liikkuminen sen myötä. Nyt olen antanut Futuralle kipulääkettä, jos vaikka lihakset vähän rentoutuisivat. Huomisaamun jälkeen en kuitenkaan voi enää kipulääkettä antaa, sillä sunnuntaina Futura pääsee hierottavaksi. Katsotaan, miten hieronta vaikuttaa – avaako jumit ja mahdollistaa paremman liikkumisen, vai tuoko jopa esiin enemmän kipuja?

En voisi tehdä hyvällä omallatunnolla lopetuspäätöstä, jos en antaisi hieman aikaa kengitykseen tottumiselle ja kokeilisi miten hieronta vaikuttaa liikkumiseen. Itse tosin uskon, että mahdolliset lihasjumit ovat tässä tilanteessa ennemminkin oireiden seuraus, kuin syy. Jos Futuralla olisi ollut pidempään oireita lihaksistossa, se näkyisi myös ulkoisesti mm. surkastuneina, toispuoleisina tai väärästä kohdasta ylikehittyneinä lihaksina. Eläinlääkärit ovat kuitenkin kehuneet Futuran symmetrisyyttä ja hyväkuntoisia lihaksia. Jos nyt edes tämän kengityksen ja hieronnan vaikutukset saadaan testattua, uskon päätöksen tulevaisuudesta olevan huomattavasti helpompi. Jos kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei auta, todennäköisesti syypää oireisiin on röntgenkuvissa näkynyt vasemman etujalan nivelrikko ja siinä vaiheessa päätös on helpompi tehdä ilman lisätutkimuksiakin.

Näiden asioiden ajattelu on raastavaa. Eniten satuttaa ajatus siitä, etten ehkä enää koskaan saa tuntea Futuran kanssa sitä samaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, kuin aiemmin vuosien varrella. En tiedä, miten enää pärjään ilman sitä, mutta joskus on vain pakko päästää irti.

48 thoughts on “Voihan syyllisyydentunne

  1. Suvi says:

    Vihdoin avasin blogisi piiiitkästä aikaa ja vapaaillan kunniaksi kahlasin lähes puolen vuoden postaukset läpi. Todella hyviä tekstejä ja ihanaa lukea teidän kuulumisia, vaikka nämä viimeisimmät eivät kovin iloisia olekaan. (Pakko kuitenkin mainita, että ihailen kovasti teidän yhteistyötä ja kehitystä!)

    Olen facebookin kautta seuraillut teidän viimeisimpiä kuulumisia ja mun täytyy sanoa, että on todella sydäntäsärkevää lukea tällaisia uutisia… useammankin kerran on tippa tullut linssiin niitä lukiessa. Olette kaunis pari, jolle kyllä soisi vielä lisää yhteisiä hetkiä <3

    Ihan aidosti toivon, että Futura tuosta vielä paranisi, eikä sen tarvitsisi vielä lähteä. Uskon ja tiedän, että sinä kuitenkin parhaiten tunnet hevosesi ja osaat tehdä oikean ratkaisun, myös sen vaikeimman, jos sen aika tulee.. Futuralla on paras mahdollinen ihminen lähellään ja tukenaan <3

    Valtavasti tsemppiä tilanteeseen ja kovasti jaksamista sinulle <3

    • Kiitos paljon ❤️ Kiva kuulla, että pitkän tauon jälkeen palasit ja tykkäsit teksteistä. Toki nyt viimeaikoina uutiset ovat olleet ikäviä, mutta sellaista elämä on, eikä auta muu kuin toivoa parasta ja varautua pahimpaan. :/

  2. Kaktu sinä itse parhaiten tiedät koska on aika Älä kuuntele ihmisten voivottelua ja että “minä päästäisin jo Futuran pois ” Kun sulta loppuu rahkeet ja tunnet että olet katsonut asiat Futuran kanssa loppuun asti Niin silloin tiedät että nyt päästät hevosesi vihreämmille laitumille …. Kyllä sydän tietää <3 t.satu

    • Kiitos ❤️ Näin aion tehdäkin ja uskon, että osaan itse Futuran tuntien tehdä oikean päätöksen. Täytyy vain luottaa siihen, että itse osaa tehdä oikean valinnan. Siihen oon kyllä Futuran kanssa osannutkin luottaa jo vuosien ajan. Onhan se ikävää, jos tuntemattomat ihmiset kommentoivat tuollaista, kun eläinlääkärinkin kanta on, ettei tässä tilanteessa ole mitään eläinsuojelullista perustetta tehdä ratkaisua nyt heti, vaan parempi on antaa aikaa ja katsoa, meneekö liikkuminen parempaan suuntaan.

  3. Maarit L. says:

    Voi Kaktu. Kuten näissä monissa ihanissa saamissasi kommenteissakin todetaan, olet tehnyt parhaasi Futuran kanssa ja Futuralla on ollut rakastava, paras mahdollinen koti luonasi. Tiedät ja tunnet tämän sydämessäsi itsekin, mutta ymmärrän nuo “entä jos” -ajatuksesi. Jossittelun suohon uppoaa niin helposti, erityisesti kun on väsynyt ja huolissaan, mitä ymmärrettävästi olet.

    Toivo, vaikka pienikin, auttaa sinut tämän vaikean vaiheen läpi. Sydämesi on hyvyyttä täynnä ja kun vielä olet niin järkevä, olen Millan tavoin varma, että teet oikeat päätökset Futuran suhteen. Usko itseesi, luota vaistoosi ja kuuntele sydämesi ja järkesi ääntä.

    Voimia ja kärsivällisyyttä. Etähalaus sinulle ja rapsutuksia Futuralle!

    • Kiitos taas sinullekin ihanasta kommentista ❤️ Kyllä teidän lukijoiden tuki on auttanut myös kovasti. Rehellisesti sanottuna en hirveästi uskalla toivoa paranemista, sillä olen itse oireiden perusteella hyvin vakuuttunut siitä, että suurin ongelma on nivelissä. En kuitenkaan halua tehdä liian hätiköityjä päätöksiä ja tämä vuodenaika on siinä mielessä hankala, että pohjien kunto vaihtelee päivittäin ja on tosi vaikea arvioida meneekö liikkuminen parempaan vai huonompaan suuntaan.

  4. Milla says:

    Mitä ikinä päätätkin tehdä Futuran kanssa, olen varma siita että osaat tehdä oikean päätoksen mikä ikinä se sitten olikin. On ollut ja on mahtava seurata teidän tarinaa vuosien varrella, ja teidän kahden välinen ystävyys on ainutlaatuista. Hevonen ei voisi saada parempaa kotia kuin Futura on saanut sinun luotasi. Ei kannata turhaan syyllistaa itseään, ‘entä jos’ ajattelu on todella raastavaa! Mielestäni olet tehnyt kaikki aivan niin kuin kuka tahansa järkevä ja hevostaan rakastava ihminen olisi tehnyt, huomannut Futuran pienestäkin eleestä jos joku painaa ja kuunnelut hevosta alusta loppuun. Vain oikea hevosnainen pystyy toimimaan niin kuin sinä Kaktu! Niin kuin joku tuossa alempana sanoi, niin kävi Futuran kanssa kuinka tahansa, toivon kovasti ettet lopettaisi hevosharrastusta. Se päivä kun joskus päätät tarjota uudelle hevoselle kodin tulee olemaan sen hevosen maailman onnellisin päivä!

    Kuuntele sydäntäsi näiden vaikeiden päätosten kanssa ja nauti joka hetkestä Futuran kanssa ja taltio jokainen muisto. Vaikutat todella sydämmelliseltä ja ihanalta ihmiseltä <3 🙂

    • Kiitos aivan mielettömän ihanasta kommentista ❤️ Tosi kauniisti sanottu ja sai hyvälle mielelle, vaikkei fiilis kovin korkealla muuten olekaan. Tuollaiset kommentit muistuttavat siitä, miten hienoja nämä vuodet Futuran kanssa ovat olleet. Sehän tässä lopulta on tärkeintä, että voi olla kiitollinen ja onnellinen siitä ajasta, jonka on saanut Futuran kanssa kokea.

  5. Jenna says:

    Voimia teille. Muista, että olet aina tehnyt parhaasi Futuran eteen, ei kannata syytellä itseään kun olet kaikkesi tehnyt 🙂 Kannattaa antaa kunnolla aikaa Futuran parantumiselle, vaikka onkin kamalaa katsella ontuvaa hevosta.
    Hyvää joulunodotusta ja tsemppiä teille!

  6. Assi says:

    Mistä Futuran turpahihna on ostettu? Katsoin sinun Keijun Kekkerit -Facebook sivua ja tuli niin hyvä mieli. Olet niin hyväsydäminen ja positiivinen ihminen. Kaikkea hyvää sinulle ❤️

    • Tuo kuvissa näkyvä turpahihna on Sprengerin hackamoreista otettu, Horzelta olen sen aikoinaan ostanut. Nyt meillä on kyllä eri turpahihna käytössä. 🙂

      Kiitos ihanasta kommentista! <3 Saan itsekin paljon iloa lasten viihdyttämisestä! 😀

  7. Mä pyörittelin todella paljon juurikin noita “entäs jos…” ajatuksia päässä, kun 10 vuotta sitten mun tamma jouduttiin lopettamaan ähkyleikkaukseen klinikalla. “Entäs jos en olisi uskonut eläinlääkäriä ja olisin vaatinut ähkyhoitoja heti? Entäs jos oltaisiin lähdetty aikaisemmin klinikalle?” On ihan hirveää ja voin ihan rehellisesti sanoa, että vielä joskus tänäkin päivänä pyöritän niitä “entäs jos” ajatuksia päässä. Vaikka olisi miten tarkka ja huolellinen hevosensa kanssa, aina on mahdollista, että joku jää huomaamatta ja lopputulos on ikävä. Vaikkakin olen itse oman elämäni aikana kohdannut melkoisen paljon raskaita asioita, on oman hevosen lopettaminen ollut ihan mielettömän raskas taakka kantaa. Itkin myös viikko tolkulla kun hevonen, jonka olin vuosia aikaisemmin myynyt eläkekotiin jouduttiin lopettamaan, ihan vain vanhuuden takia. Näihin eläimiin panostaa niin koko sydämellään ja mielellään, että luopuminen on hirveää, mutta lopulta se ainut ja oikea vaihtoehto. Varsinkin jos kaikki kortit on jo käännetty, eikä apua ole löytynyt. Tsemppiä ihan hirmu paljon!

    • Voi ei, oletpa pitkäksi aikaa jäänyt asiaa miettimään! 🙁 Toivottavasti pahin ikävä on kuitenkin helpottanut. Monesti omistaja on se, joka tuntee hevosensa parhaiten ja sitten turhauttaa, jos eläinlääkäri ei ota tilannetta yhtä vakavasti tai hevonen ei näytä eläinlääkärille kipuaan.

      Mulla olisi varmaan tullut ihan samoja ajatuksia, jos Futura olisi jouduttu lopettamaan ruokatorventukoksen takia aikoinaan. Silloin kunnaneläinlääkäri ei aluksi ottanut tilannetta yhtään vakavasti (ei ilmeisesti ollut hevosiin erikoistunut) ja kun itsekään en silloin tiennyt, mihin ruokatorventukos voi johtaa, en osannut heti vaatia tarpeeksi. Oli epäonnisesti sunnuntai ja saimme klinikalta luvan tuoda hevosen sinne vasta noin 10 tuntia tukoksen ensimmäisten oireiden alkamisen jälkeen, kun kotitallilla oli ensin yritetty tuloksetta letkuttaa kahteen kertaan!

      Tämän ontumisvaivan kanssa on myös sellainen olo, etteivät kaikki ota sitä ihan yhtä vakavasti kuin itse otan. Moni sanoo, että kyllä se ohi menee, mutta ei se nyt vaikuta muuttuvan miksikään. On hankala lähteä hoitamaan vaivaa, kun selkeää diagnoosia ei saatu klinikalta, vaikka röntgenkuvissa näkyikin nivelrikkoa. Ja musertavaa pitää levossa hevosta, jonka takaosa menee jumiin kinnerpattien takia ja päässäkin selvästi jo kiehuu, kun liikkumaan ei pääse.

  8. Karoliina says:

    Tunne epäonnistumisesta on hyvin kipeä ja syvä, kun puhutaan hevosenomistajuudesta tai vaikkkapa vanhemmuudesta.Näkisin, että se kertoo aidosta välittämisestä; halusta antaa hevoselleen mahdollisimman hyvä elämä. Osa syyllisyydestä on varmasti täysin aitoa, koska erehtyväisinä ihmisinä teemme virheitä. Toisaalta taas on sellaisia asioita, joita ei olisi mitenkään voinut tietää tai vaikuttaa, mistä syyllisyyden poteminen on täysin turhaa.

    Tsemppiä sinulle! Minäkään en antaisi vielä periksi Futuran kohdalla, vaan katsoisin, löytyykö apua.

    • Ihan totta! 🙂 Itse olen tutkinut ja miettinyt Futuran tilannetta alkusyksystä lähtien, käynyt läpi videoita ja miettinyt oireiden kulkua. Niiden perusteella en enää itse usko, että suurin ongelma olisi kavioissa, vaan todennäköisesti nivelet ovat alkaneet vaivaamaan uudelle tallille muuton jälkeen, kun paremmalla pohjalla Futura on alkanut liikkua isommin ja rasittunut siitä. Toki voin olla väärässä, enkä ole eläinlääkäri, joten täytyy antaa vähän painoarvoa myös ammattilaisten mielipiteille ja katsoa tämä kengityksen ja hieronnan vaikutus ihan rauhassa. Voi hyvin olla, että ne tasaavat ja lievittävät oireita, mutta itse kyllä uskon, että vasemman etujalan vaiva on tullut ihan jäädäkseen, valitettavasti 🙁

  9. ! says:

    Ihana kun ihmiset ovat osanneet sanoa niin kauniita sanoja! Itse voin vain sanoa, että voimia. Älä itseä syytä mistään, aina voi löytää parannettavaa mutta kuitenkaan ei kukaan voi aina kaikkea huomata ja osata tehdä täydellisesti. Pidä itsesi kasassa ja paljon tsemppejä

    • Kiitos kuitenkin! <3 Olen itsekin tosi huono vastaanottamaan mitään voimientoivotuksia, kun aina oma asenne on se, että kyllä minä pärjään tuli sitten eteen mitä vaan! 🙂 Mutta kyllä se lämmittää, kun ihmiset kertovat viisaalla ja lämpimällä tavalla, mitä ovat oppineet omista kokemuksistaan ja muistuttavat, että Futurakin on kuitenkin saanut nämä kymmenen lisävuotta minun toimintani ansiosta, joten turha sinänsä tässä harmitella sitä millainen omistaja on sille ollut. Varmasti kuitenkin paras kaikista Futuran mielestä, toki kasvattajan luona sillä oli myös hyvin onnellinen lapsuus! 😀 <3

  10. Miran says:

    Mun mielestä kannattaa ehdottomasti vielä hetki odotella rauhassa ja kokeilla hieronnat sun muut. Jos tässä kohtaa Futuran lopettaisit, kuinka kauan sen jälkeen tulisi pohdittua että oliko vielä liian aikaista. Hevonen ei selvästikään liikaa kärsi? Itse en osannut nuorempana päästää ehkä ajoissa irti, mutta lopetuksen jälkeen oli aika helpottunut fiilis kun tiesin että kauempaa ei olisi ollut enää reilua odottaa, enemmän on jäänyt kaivelemaan pikemminkin se että olisiko lopetua pitänyt tehdä jo aiemmin. Tsemppiä kuitenkin ja toivotaan että ontuminen on vain muutaman asian summa joka vielä aukeaa ?

    • Joo, ei olisi tullut mieleenkään jättää niitä kokeilematta. Hieronta ja kengitys ovat kuitenkin tosi helppoja ja edullisia kokeilla. Hevosellekin hieronta on rentouttava ja miellyttävä kokemus, joten voisin sen omalle rakkaalle hevoselle tarjota vaikka ihan huvikseen viimeisinä elinpäivinäänkin ihan siksi, että Futura nauttii siitä kaviot kuluivat enemmän. En siis usko mihinkään ihmeparantumiseen tässä, mutta en saa mielenrauhaa, ellen katso kengityskorttia ja hieronnan vaikutusta ihan rauhassa. 🙂

  11. Zampza says:

    en tiiä miks mut miulla alko tulla kyyneleitä xd ootte vaan nii ihanii yhessä niin en vois kuvitella teitä erillään 🙁 mutta niin,pitää osata päästää irti ja voi olla toisille vaikeeta ja toisille se on helpompaa, toivottavasti selviää nyt mitä kannattas tehä ja tsemppii ihan mielettömästi!♥

    • On se itsellekin tosi vaikeaa kuvitella, mutta kaikkeen on vain pakko eläimen omistajana osata varautua, vaikkei helppoa olekaan. Kiitos tsemppaavasta kommentista <3

  12. Naali says:

    Tsemppiä teille vaikeaan tilanteeseen!

    Itsekään en vielä luovuttaisi, sillä joskus toipuminen ottaa aikaa. Itse lähtisin hoitamaan nivelrikkoa heti tehokkaalla lisäravinteella (suppleaze gold tai Equistro Flexadin). Anturoiden tilanteessa muusta kuin ajasta ja hyvästä kengityksestä ei taida olla apua. Jonkinlaisia joustokenkiä on ilmeisesti myös tarjolla? Jos nivelrikkoinen jalka on nyt ärtynyt raskaammasta liikunnasta uudelle tallille muuton myötä, voi sen asettuminen ottaa aikaa. Onko niveltulehduksen mahdollisuus suljettu pois? Se voisi hyvinkin selittää oireet, sillä oireet ei lakkaa ennen kuin tulehdus saadaan kuriin. Futura taisi saada jo yhden tulehduskipulääkekuurin, olisiko ideaa koittaa vielä uutta kuuria? Piikityksellä tulehdus hoituisi myös, mutta ymmärrän, ettet halua siihen lähteä. Itse kääntäisin kuitenkin myös sen kortin, jos se antaisi rakkaalle ystävälle kivuttomia lisävuosia. BOT-tallisuojista olen myös kuullut hyviä kokemuksia nivelrikon hoidossa.

    Itseäsi sinun ei kannata tästä tilanteesta syyttää missään nimessä. Ihmiset on erehtyväisiä ja hevoset todella hyviä piilottamaan kipunsa. Aina on helppoa katsoa taaksepäin ja miettiä miksi en huomannut tai tehnyt mitään aiemmin, mutta menneen murehtimisesta ei ole enää hyötyä nykytilanteeseen. Koita suunnata energiasi menneisyyden murehtimisen sijaan nykytilanteen ratkaisemiseen 🙂 Tsemppiä ja voimia sinulle ja Futuralle! Älä luovuta liian helposti anonyymien arvosteluista huolimatta, sillä toista Futuraa ei tule enää vastaan, jos nyt päästät liian helpolla irti. Varmasti tiedät sydämessäsi sen hetken, kun Futuran on aika mennä, mutta toivotaan ettei se olisi ihan vielä. Suurinta rakkautta on päästää irti, kun sen aika on <3

    • Kiitos kommentistasi! 🙂

      Lisäravinteita Futura on syönyt monenlaisia jo vuosien ajan, olen saanut paljon erilaisia tuotteita bloginkin kautta kokeiluun ja löytänyt Futuralle toimivimmat ratkaisut (juuri noita mainitsemiasi en ole testannut, mutta vaikuttavat aineet ovat olleet suurin piirtein samat kuin niissäkin). Nivelrikkoa näkyi röntgenkuvissa vas. etujalan alanivelissä, eli se on ihan varmuudella todettu, tosin eläinlääkäri arveli, ettei se välttämättä olisi aktiivista. Oireet kuitenkin viittavat siihen, että aktiivista voi hyvinkin olla, klinikalla vaan oli hankala tehdä diagnoosia, kun Futura ei ontunut siellä. Futuralla jätettiin se ensimmäinen kuuri eläinlääkärin suosituksesta kesken, koska ei Futura ei ontunut klinikalla, mutta nyt olen taas antanut kipulääkettä, kun oireet ovat jatkuneet, eli ei ole vielä ensimmäistäkään kuuria syönyt loppuun asti. Kipulääke ei tosin vaikuttanut mitenkään kahden ekan päivän jälkeen, vaan Futura ontui siitä huolimatta. Siinä mielessä en näe hirveän suurta hyötyä kipulääkkeen syöttämisellä, kun se on kallista eikä auta.

      Piikitykseen en lähde, koska yksinkertaisesti se on mielestäni väistämättömän pitkittämistä ja aiheuttaa myös turhaa stressiä hevoselle, kun joutuu olemaan karsinalevossa ja kävelyliikunnalla piikityksen jälkeen. Kivuttomuutta tai piikityksen tehoa ei myöskään voi mitenkään taata ja olen kuullut niin paljon tarinoita siitä, että apua on saatu esim vuodeksi ja sitten tilanne on mennyt pahemmaksi – tai ettei piikitys ole auttanut ollenkaan. Toista Futuraa ei tule, mutta Futura on kuitenkin jo 19-vuotias ja ollut aktiivisella käytöllä 3-vuotiaasta saakka, tehnyt pitkän raviuran ja minunkin kanssa vielä hypännyt paljon. Haluan, että Futura saa lähteä mahdollisimman arvokkaasti viimeiselle matkalleen, eikä joudu pitkään kärsimään tästä tilanteesta. Mutta tottakai katsotaan nyt rauhassa edistyykö toipuminen, kun on kuitenkin olemassa se mahdollisuus, että kengityksellä vaiva hoituisi. Itse en ikävä kyllä enää hirveästi jaksa uskoa siihen, mutta kiitos kuitenkin tsempistä. 🙂

      • Naali says:

        Kiitos vastauksestasi 🙂 Tulehduskipulääkettä ajattelin ihan sen takia, että se ei ainoastaan estä kivun aistimista vaan myös nimensä mukaisesti hillitsee tulehdusreaktiota, Pelkästä kipulääkkeestä ei muuta hyötyä olekaan kuin kipuaistimuksen estäminen ja sen pitkäaikainen käyttö on tosiaan hieman arveluttavaa.

        • Anteeksi itsekin epäselvyyteni – tulehduskipulääkettä (Metacamia) Futuralle on tosiaan syötettykin. Aluksi eläinlääkärin ohjeena oli siis antaa Metacamia ja liikuttaa Futuraa kevyesti jumppaillen kaikissa askellajeissa selästä käsin. Pari päivää Futura liikkui ihan hyvin kipulääkityksellä, mutta sitten ontuminen ja haluttomuus palasivat, vaikka kipulääkekuuri oli vielä kesken. Koska oireet pahenivat, lähdimme klinikalle lisätutkimuksiin ja siinä vaiheessa oli tietysti pakko keskeyttää kipulääkekuuri, jotta Futura saataisiin tutkittua.

          Koska klinikalla ei sitten enää ontunut, ell oli sitä mieltä ettei kipulääkettä tarvitse syöttää, mutta nyt kun kotona on taas ontunut, olen silti jatkanut kipulääkekuuria. Eli tulehduskipulääkettä on syönyt tässä koko ajan, vaikka taukoja onkin ollut pakko pitää tutkimuksista johtuen ja huomenna tulee taas tauko lääkitykseen hieronnan takia. Nämä asiat olen kyllä kertonut jo aikaisemmissa postauksissa, mutta en tietysti voi olettaa, että kaikki lukevat jokaisen postauksen, niin selitän nyt sinulle silti! 🙂

          • Totti says:

            Karsinalepoa niveltulehduksen piikityksestä tulee max piikityspäivä ja kävelyliikuntakin nykytieteen mukaan vain viikko.

            • Joka tapauksessa olen päättänyt, etten Futuran kanssa enää piikityskierteeseen lähde. Monia aineita joutuu kuitenkin piikittämään jopa useampaan kertaan, eli se viikon kävelytys ja vuorokauden karsinalepo eivät välttämättä siihen yhteen kertaan jää. Jossain vaiheessa se päätös täytyy kuitenkin tehdä, että jatkaako enää piikityksiä vai ei. Futuran tapauksessa etujalassa on joka tapauksessa nivelrikkoa, eli ei pelkkä tulehdus ja lisäksi takajaloissa on kinnerpatit. Itse koen, että jos nyt piikityksellä saisi vaikka parikin vuotta lisäaikaa, se on joka tapauksessa väistämättömän asian pitkittämistä iäkkään hevosen kohdalla. Ja Futuran tuntien kevyt liikutus ei sille tule sopimaan ja myös selkä ja takajalat menevät jumiin, jos liikunta ei ole riittävän reipasta.

  13. <3 says:

    Vähän sama tilanne täällä, tosin ei niin radikaali. Voimia, yrittäkää nauttia Futuran kanssa vielä elämän pienistä iloista!

  14. Lyydia says:

    Voimia sinulle, epätietoisuus ja vaihteleva toiveikkuus ja epätoivo kuluttavat ihmistä. Rapsutuksia ihanalle Futuralle

  15. I says:

    Voi ei. Kamalaa, kun on saanut lukea näin surullisia uutisia Futuraan liittyen viime aikoina 🙁 Toivotaan, että jokin ihmeparantuminen tapahtuisi. Eihän näistä hevosista aina tiedä, kun eivät osaa kertoa mikä vaivaa – joskus vaiva voi olla jokin mitä ihminen ei olisi mitenkään voinut osata epäillä, ja joskus kummallisetkin oireilut voivat kadota jälkiä jättämättä. On hienoa lukea, kuinka hyvin ja järjellä ajattelet Futuraan liittyviä asioita – harva hevosenomistaja siihen pystyy. Hätiköityjä ratkaisuja on turha tehdä, kun hevonen ei kuitenkaan ilmeisesti mitenkään kivuissaan nyt tällä hetkellä ole, joten älä turhaan pahoita mieltäsi näistä ihmisistä jotka mahdollisesti syyllistävät sinua. On helppo sanoa jälkiviisaana tai muuten vain sivustaseuraajana, että näin pitäisi tehdä, kun asiassa on niin monta tekijää jotka omistajana täytyy ottaa huomioon. Hevosen menettäminen on aina vaikeaa ja kamalaa, toisaalta sitä ajattelee että pahinta on äkillinen poismeno ilman kunnollisia hyvästejä, mutta toisaalta en usko että yhtään helpompaa on tuon kaltainen tilanne, jossa täytyy tasapainotella ja miettiä koska on SE oikea hetki päästää irti. Joskus se on niin pienestä kiinni, ja sitä saattaakin saada vielä monta onnellista elinvuotta hevoselle lisää, jos jokin asiaa helpottava tekijä löytyy.

    Sinun ja Futuran suhde (ainakin näin blogin välityksellä) vaikuttaa olevan ihan ainutlaatuinen ja jopa kadehdittavan hieno. Syvän kiintymyksen huono puoli on se, että myös irti päästäminen sattuu moninkertaisesti enemmän. Hevosten kanssa eläessä on yleensä se valitettava puoli, että ne vain ovat lyhytikäisempiä kuin ihmiset. Mutta vaikka sitä kuinka olisi valmistanut itseään siihen, että hevonen joudutaan joskus (päivän, kuukauden, vuoden, 10 vuoden, 20 vuoden…) päästä lopettamaan, ei siihen koskaan voi olla valmis. Kun lopettamisen aika joskus tulee, anna siis aikaa itsellesi surra, äläkä ajattele että olet jo valmistautunut asiaan niin pitkään, etteikö se järkyttäisi koko elämää joksikin aikaa.

    Äläkä syyllistä itseästi siitä, miten olet liikuttanut Futuraa tähän asti – uskon että Futura olisi kyllä ilmoittanut jos liikkuminen olisi sitä satuttanut. Ja kuten itse olet sanonut, niin eihän Futura olisi varmasti näinkään hyvässä kunnossa, jos se ei olisi saanut säännöllistä liikuntaa. Varmasti aina löytää jälkikäteen jotakin parannettavaa itsestään hevosenomistajana. Joskus on saattanut olla kokematon ja oppia asioita kantapään kautta, joskus taas on saattanut ajatella asioita enemmän tunteella kuin järjellä, joskus on saattanut mennä mukaan yleisiin muoti-ilmiöihin vaikka ne eivät olisikaan olleet täysin hevosen edun mukaisia… Näin ainakin itsellä. Ei kuitenkaan kannata olla itselleen liian ankara. Riittää, kun tekee parhaansa, ja niin varmasti jokainen hevosestaan välittävä tekee. Hevosten kanssa ei ole helppoa, eikä niitä ole helppoa lukea. Aina tulee eteen asioita, jotka olisi voinut tehdä toisin. Mutta kun katsoo asiaa pidemmältä ajalta, eikä keskity niihin pieniin epäonnistuneisiin hetkiin, niin yleensä huomaa, että on oikeasti antanut hevoselle todella hyvän elämän.

    Toivon, että saat Futuran kanssa vielä monia onnellisia vuosia yhdessä, ja toki myös toivon että me lukijat saamme niitä ihania hetkiä täältä blogin välityksellä seurailla 🙂 Ja vaikka asia tuntuu nyt varmasti hyvin kaukaiselta, niin haluan vain sanoa, että toivottavasti et kuitenkaan lopeta hevosharrastusta kokonaan siinä vaiheessa kun Futurasta on aika päästää irti. Sinulla on todella hyvä tapa käsitellä hevosia ja voisit varmasti tehdä jonkin hevosen (ja itsesi!) myös joskus myöhemmin elämässä todella onnelliseksi.

    Kovasti tsemppiä toivottaen, eräs aktiivisesti blogia seuraava mutta harvoin kommentoiva lukija.

    • Kiitos ihanasta kommentista, sait minut melkein itkemään! Niin ihanasti kirjoitettu, rohkaiseva ja järkevä kommentti, suorastaan tyhjentävä. Et olisi voinut paremmin minua lohduttaa tässä tilanteessa. En edes kykene kirjoittamaan saman tasoista, pitkää ja ihanaa kiitoskommenttia, mutta ihan yksinkertaisesti vaan KIITOS <3 Toivottavasti ymmärrät, miten aidosti ja oikeasti tarkoitan sitä.

  16. Laura says:

    Heippa, itse en heittäisi ainakaan ihan vielä pyyhettä kehään. Minun entinen hevoseni alkoi kerran ontua kesken maastolenkin, sitä ennen kaikki oli ollut hyvin. Ontuma jatkui ja menimme klinikalle. Molemmissa etujaloissa todettiin nivelrikkoa. Tuolloin nivelet piikitettii ja tamma sai kipulääkekuurin. Tästä lähin teimme vain rauhallisia lenkkejä. Pääosin käyntiä, hyvillä pohjilla ravia ja laukkaa. Tamma ei ontuillut sen jälkeen moneen vuoteen, kunnes ontuikin sitten kunnolla ja teimme uuden klinikkakäynnin, jossa sillä todettiin kaviorustoluutuman murtuma, mutta se onkin eritarina. Silloin kuvattiin myös nivelrikot ja ne eivät olleet 5 vuodessa oikeastaan edenneet. Tämä on nyt vain meidän tarina, mutta joskus voi saada monia lisävuosia, kunhan vain parantelee hetken ja tekee muutoksia olosuhteisiin. Tsemppiä!

    • Kiitos kivasta kommentista! 🙂 Yritän rauhassa katsoa miten tilanne etenee, mutta nivelrikko on kyllä sellainen vaiva, etten haluaisi sellaisen kanssa elävää hevosta mielelläni pitää ihan siksi, että se yleensä etenee ja ratsastuspohjat eivät vaan kertakaikkiaan yleensä ole maneesittomalla tallilla nivelrikkoiselle riittävän hyvät. Maneesitallilla ei taas ole varaa pitää, eikä niillä ole yleensä kokopäivätarhausta laumassa, mikä on tärkeää Futuran pääkopan kannalta, jos liikunta on muuten kevyttä. Nytkin Futura on jo ollut perustoimenpiteissä normaalia hankalampi, kun sen pää ei kestä kävelyliikuntaa, joten näin ei voida pidemmän päälle jatkaa.

      Lisäksi kinnerpatit aiheuttavat lisähaasteensa, kun niden takia Futuran takajalat ja selkä vaativat kunnossa pysyäkseen reippaampaa liikutusta, eikä hevosen etu- ja takaosaa voi tietystikään liikuttaa eri tavalla. Toki on mahdollista, että nivelrikon eteneminen saadaan pysähtymään tai hidastumaan, mutta vanhan hevosen kanssa en lähde enää piikittämään, eikä sitä eläinlääkärikään suositellut. Sanoi melko suoraan, että jos haluan päästä rahoistani, voidaan toki piikittää, mutta ei itse olisi samassa tilanteessa piikittänyt.

  17. M says:

    Toivottavasti hieronta auttaa! Uskon, että siellä on nyt vaan jumeja epäpuhtaasta liikkumisesta. Tsemppiä <3

    • Kiitos ❤️ En kyllä usko Futuran ontumista kuukauden seuranneena, että se johtuisi lihasjumeista. Niitä varmasti on, mutta uskon syyn olevan ihan muualla, valitettavasti.

  18. Mä olen seurannut teitä alusta asti ja kukaan muu ei olis pitänyt Futurasta yhtä hyvää huolta kuin sinä Kaktu.
    Ei kannata soimata itseään asioilla joihin ei enää voi antaa vastausta ja vaikka voisi niin ei se enää helpottaisi sun oloa.
    Enkä mä nää syytä sille miksi sun vielä pitäisi luovuttaa, jos kunnollista syytä ontumiselle ei ole vielä tullut. Aina kannattaa taistella, tietysti jos kuitenkin tulee se ettei hevonen voi elää normaalia hevosen elämää enää koskaan, niin lopetus päätös on paras mahdollinen.
    Iso rutistus hali ja jaksamista sulle <3 Täällä pidetään peukut ja ukko varpaat pystyssä, että Futura paranisi. <3

    • Kiitos ihanasta kommentista ❤️ Eipä sitä varmaan kannattaisikaan itseään syytellä, mutta kun se on vaan kovin helppoa. Toivottavasti tämän olotilan pystyy vielä joskus muuttamaan kiitollisuudeksi siitä, mitä ollaan saatu kokea.

  19. Emma says:

    Moikka! En tiedä, auttaako yhtään, jos kerron onaa tarinaani. Minulta meni rakas ystävä hautaan viime vuonna vakavien nivelrikkojen takia. Tosin oikeanlaisella kengityksellä ja kortisonihoidolla, sekä kevyellä liikutuksella hän kirmasi onnellisena suurella laitumella varsamme kaverina muutaman vuoden, kunnes hänen oli aika lähteä. En kuitenkaan halunnut puhua tästä hevosesta muun, kuin kokemuksen vuoksi. Haluan kertoa, että kokemusta nivelrikkotapauksestakin on. Toinen asiaan liittyvä kokemus on tämän hevosen täyssisko, nyt 15 vuotiaaksi kääntyvä tamma, joka alkoi ontumaan elokuussa. Kuukauden jälkeen selvisi, että syynä ovat olemattomat anturat, vikaa mistään nivelistä ei löytynyt. Nyt oikealla kengällä ja normaalilla liikunnalla hän on aivan oma energinen itsensä, eikä ontumasta ole tietoakaan…! Kannattaa siis ensin kääntää tup antura-kortti, meillä kyse tosiaan oli vain siitä, tässä viimeisimmässä tapauksessa..! Toki tuo nivelrikko tuolla pohjalla varmasti vaikuttaa, mutta meillekin lääkäri sanoi silloin edellisen kanssa, että kentillä kilpailee hevosia pahemmillakin perunapeltonivelillä (tähän en halua ottaa kantaa millään lailla, millaisilla jaloilla kukin hevosiaan haluaa juoksuttaa). Älä myöskään soimaa itseäsi, et olisi luultavasti voinut tehdä mitään paremmin, ja luulen, että olet tarjonnut Futuralle parhaan mahdollisen kodin, ja elämän, mitä
    hän olisi koskaan osannut toivoa. Toivottavasti jaksoit lukea sekavan sepuatukseni loppuun, ja sait yhtään paremman mielen. Toivottavasti teillä on viellä yhteisiä vuosia jäljellä ja kaikki kääntyisi vielä parhain päin!
    Ihanaa joulua teille, hirnahduksia Futuralle meidän jalkapotilailta tallista sekä pilven päältä!

    • Kiitos paljon ja kiva kun kerroit teidän hevosten tarinat, sillä muiden kokemuksia on aina mukava kuulla. Toivottavasti Futuran tapauksessa ratkaisu löytyisi pian. Tsemppiä sinullekin potilaiden kanssa ❤️

  20. Futuran ontuminen on kyllä tosi kurja homma. Toivottavasti se tulee vielä parempaan kuntoon!

    Vaikka tämä on varmasti helpompi sanoa kuin toteuttaa, älä ihmeessä ryve syyllisyydentunteessa vaan koita päinvastoin satsata erityisen paljon omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. Mun ymmärtääkseni Futura oli silloin kauan sitten kuolemaantuomittu hevonen, jolle annoit uuden elämän ja teit siitä lihaksikkaan, elämäniloisen ratsun vuosiksi eteenpäin. Ainoa jos, mitä kannattaa miettiä, on se, mistä kaikesta Futura olisi jäänyt paitsi, jos et olisi ostanut sitä.

    Sinänsä syylllisyydentunne omasta hevosesta on kyllä tuttu tunne. Hevosen omistaminen on jatkuvaa opiskelua, usein vielä kantapään kautta, eikä kukaan voi huomata kaikkea. Pieni osa minusta epäilee ainakin koko ajan, että Pepeä sattuu selkään, jalkoihin tai vähintään sieluun, enkä minä torvelo vain tajua. Videoita uskallan laittaa aniharvoin nettiin, koska pelkään, että joku tulee saman tien sanomaan, että hei, toi sun hevoses on EP.

    Se on kieltämättä raastavaa, että eläinten elinikä on niin paljon lyhyempi kuin meidän ihmisten. Vaikka tekisi kaiken mahdollisen oikein, silti niiden aika koittaa aiemmin kuin omistajan. Ja kyllä sen itse sitten tietää, kun on aika päästää eläinystävä viimeiselle matkalleen. Neuvoja Futuran suhteen saat varmasti nyt oikealta ja vasemmalta, mutta loppupeleissä oma sydän tietää parhaiten, mitä tehdä -kuuntele sitä. 🙂

    • Kiitos Piia ihanasta kommentista ❤️ Futura on tosiaan saanut kymmenisen vuotta lisäaikaa ihan sillä, että sen satuin aikoinaan ostamaan. Täytyy ehkä yrittää ajatella noin päin – onhan tässä paljon upeita asioita tapahtunut vuosien aikana ja yhdessä ollaan opittu vaikka ja mitä.

      Tässä joutuu kyllä kaikki mahdolliset ajatukset käymään itse läpi ja aika kummalliseen aikaan vuorokaudesta, kuten kommentointiajastakin (3:39) huomaa. Ihana kuitenkin huomata, että paljon myötäeläviä ihmisiä löytyy ruudun takaa, kiitos siitä.

    • Sillä on kipulääkitys, enkä liikuta sitä tällä hetkellä muuten kuin jumpaten, joten eipä voi juuri nyt mistään “kipuilemisesta” puhua. Harva tekisi lopetuspäätöstä näillä perusteilla, kun kuitenkin kengitys ja hieronta on aika helppoja, edullisia kokeilla, eivätkä mitä todennäköisimmin aiheuta hevoselle ylimääräistä stressiä. Kaikkea mahdollista ei olla tässä lähdössä kokeilemaan, mutta olisi sääli lopettaa hevonen turhaan, jos syy olisikin pelkästään ohuissa anturoissa. Itse veikkaan taustalla olevan muutakin, mutta en pystyisi nukkumaan öitäni rauhassa, jos näillä tiedoilla päästäisin Futuran menemään. Vähän täytyy kuitenkin kärsivällisyyttä ja suhteellisuudentajua olla näissä jutuissa. Niin kauan kuin Futura liikkuu tarhassa tyytyväisenä ja tarvittaessa on mahdollista antaa kipulääkettä, asiaa voidaan mielestäni aivan hyvin selvitellä 🙂

  21. Viivi says:

    Voi että kun mä niin toivon että tuolle ontumiselle löytyis joku järkevä ratkasu :'( kamalaa tollanen epätietosuus.. tsemppiä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *