Kokemuksia kinnerpateista

Olen usein maininnut blogissani, että Futuralla on kinnerpatit ja saankin monesti sekä täällä, että Facebookissa ihmisiltä kyselyitä siitä, miten niitä oikein hoidetaan. Heti aluksi painottaisin, että oireet ovat aina hevoskohtaisia ja aina kannattaa kysyä eläinlääkärin mielipidettä hevosen terveyteen liittyvissä asioissa. Koska moni kuitenkin selvästi kaipailee vertaistukea, ajattelin kertoa tarkemmin, kuinka Futuralla todettiin kinnerpatit ja mikä on meillä ollut avuksi niiden hoidossa ja oireiden minimoinnissa.

Kinnerpatti on krooninen, nivelrikkoinen muodostuma kintereessä, kolmannen metatarsaaliluun, kolmannen tarsaaliluun ja keskimmäisen tarsaaliluun sisäpinnalla. Kinnerpattitapauksissa kintereen pienet luut siis tavallaan luutuvat yhteen, mikä voi aiheuttaa jäykkyyttä hevosen liikkeisiin. Luutuneina kinnerpatit eivät yleensä muulla tavoin oireile. Kinnerpattien luutumisvaiheessa oireisiin kuuluu yleensä erityisesti haluttomuus liikkua ja epäpuhtaus. Muita mahdollisia oireita ovat mm. ristilaukka, toispuoleinen lihaksisto, selkävaivat ja lyhentynyt askel. Jos kinnerpatti etenee pidemmälle hoitamattomana, hevonen voi alkaa ontua. Kinnerpattimuutokset voidaan todeta röntgenkuvassa.

Futuran kinnerpatit todettiin aika tarkalleen kaksi vuotta sitten, mutta ne ovat varmasti olleet olemassa tai ainakin kehittymisasteella jo huomattavasti pidemmän aikaa, sillä kinnerpatit eivät kehity hevoselle hetkessä. Oikeassa takajalassa Futuralla näkyi ihan kunnollinen kinnerpattimuodostuma ja vasemmassa sillä oli vain niveltulehdus ja pienempää muutosta. Varsinainen kinnerpatti Futuralla on siis vain toisessa jalassa. Kuitenkin puhun yleensä kinnerpateista monikossa, koska vasemmassakin kintereessä oli lievää kinnerpattimuodostumaa, josta saattaa vielä kehittyä ihan ”kunnollinen” kinnerpatti.

Futuralla on lähes aina hierottaessa ollut vähän kireyttä lanneselässä. Mitään selkeää selitystä sille ei koskaan saatu, eikä Futura sitä yleensä mitenkään erityisesti oreillut. Koska satula on ollut sopiva ja varsinainen jumikohta on ollut selkeästi satulan takana, hierojat usein arvelivat syyksi Futuran takakorkeaa rakennetta, jonka vuoksi se saattaa herkemmin jumiutua lanneselän alueelta.

Futura on myös aina hyvin herkästi tarjonnut ristilaukkaa  esteiden jälkeen. Olen itse pitänyt sitä vain entisen ravurin epätasapainoisuutena, mutta kun kinnerpatit todettiin, tällekin asialle löytyi yllättäen selitys. Aikoinaan hevostalli.netissäkin on vähän väliä jauhettu Futuran räpeltävästä laukasta esteillä ja laitettu se huonon ratsastuksen ja Futuran rodun piikkiin. Minullekaan ei tullut edes mieleen, että kyseessä voisi olla jokin terveydellinen ongelma, koska Futura kuitenkin liikkui innokkaasti ja puhtaasti. Kuitenkin nyt, kun olen osannut hoitaa vaivaa oikein, ristilaukat ovat vähentyneet ja selän jumitkin pysyneet kurissa.

Uskon vahvasti, että Futuran kinnerpattioireilu alkoi alun perin jo kesällä 2012, jolloin epäpuhtaus diagnosoitiin hevosfysioterapeutin ja eläinlääkärin toimesta oikean takajalan varpaan ulomman ojentajalihaksen venähdykseksi. Kyseinen lihas sijaitsee hyvin lähellä kinnertä ja ehkä se oli saattanutkin venähtää, mutta oireilun ja paikannetun sijainnin perusteella uskon, että kyse oli kinnerpatista jo tuolloin. Lihasvammaa tietysti hoidettiin kevyellä liikutuksella, hieronnalla ja parin kuukauden hyppytauolla. Myös pienet ympyrät olivat jonkin aikaa kiellettyjä. Samanlainen hoito toimii myös kinnerpatteihin, eli vahingossa hoito-ohje olikin juuri oikeanlainen.

Sattumalta Futura sai vielä ruokatorventukoksen seuraavana syksynä, jolloin kevyttä, kuntoutustyyppistä liikutusta piti vielä jatkaa pari kuukautta. Oireet katosivat ja pari vuotta meni taas mukavasti. Olen aina ollut tarkka hevosen säännöllisestä liikutuksesta ja koska Futura saa pöhköenergiaa vapaapäivistä, en ole niitä sillä juurikaan pitänyt. Säännöllisen liikutuksen ansiosta kinnerpatit ovat siis varmasti pysyneet hyvin oireettomina, vaikken ole niistä tiennytkään.

Kolme vuotta sitten talvella Futuran liikutus jäi kuitenkin tavallista vähäisemmäksi, sillä tuolloin Futura asui tallilla, jossa ei ollut kentän ja parin sadan metrin metsäpolun sekä teiden lisäksi muita liikutuspaikkoja. Kunnollisia maastoja ei ollut ja pelloilla sai ratsastaa vain sänkkäriaikana, eli muutaman viikon verran syksyisin. Koska talvi sattui olemaan kovin jäinen ja lähes lumeton,  Futuralle kerääntyi paljon vapaapäiviä ja kävelypäiviä. Aluksi oireilu alkoi ratsastaessa selittämättöminä pukittelukohtauksina, jotka pistin pöhköenergian piikkiin. Pienestäkin ärsykkeestä, kuten ohi ajavasta autosta Futura saattoi kentällä heittää rodeot.

Tämä kuva on otettu hieman ennen sitä, kun kinnerpatit todettiin ja Futura oli tällä ratsastuskerralla tosi vahva edestä, minkä ehkä huomaa kuvastakin. Oli pakko ratsastaa tosi pitkällä ohjalla, koska muuten Futura olisi kiskonut minut ihan etukenoon.

Kun keväällä pääsin taas paremmin liikuttamaan kentän sulaessa, pukittelu loppui, mutta kieltely esteillä alkoi. Siinä vaiheessa aloin itse epäillä, voisiko Futura olla jostain kipeä. Lisäksi Futura oli hankala ratsastaa ja todella etupainoinen varsinkin laukassa ja painoi tavallista enemmän kädelle. Ajattelin, etten itse osaa vain vaatia tarpeeksi ja menin tunneille. Kävimme loppukeväästä ja alkukesästä säännöllisesti tunneilla ja Futura alkoikin saada ryhtiä, mutta samalla takaosan työskentely heikkeni huomattavan paljon. Siirtymisissä alkoi olla ongelmia ja tuntui, ettei Futura enää pystynyt siirtymään laukasta raviin tasapainoisesti, vaan kaahotti epämääräisesti, mutta tuntui siitä huolimatta haluttomalta liikkumaan. Yhdellä tunnilla totesin, ettei Futura pysty tekemään siirtymisiä ja kieltäydyin opettajan laatimasta tehtävästä. Seuraavana päivänä Futura oli selvästi epäpuhdas, eikä enää suostunut menemään kentälle. Siinä vaiheessa päätin, että on klinikkareissun aika.

Klinikalla kuvattiin sekä jalat, että selkä ja  saatiin diagnoosiksi kinnerpatit. Kumpaankin kintereeseen piikitettiin kortisonia. Sain myös fysioterapeutilta jumppaohjeet kuntoutusta varten. Lisäksi sain klinikalta vuokralle sähköimpulssilaitteen selkälihasten hoitoa varten. Sähköhoitoa tehtiin muutaman viikon ajan vähintään puoli tuntia päivässä ja fysioterapiajumppaa useissa pienissä jaksoissa päivän aikana.  Ratsastaa ei saanut muistaakseni 1,5 kuukauteen, koska Futuran selkä oli kipeytynyt sen verran pahasti.  Sen jälkeen kuntoutus aloitettiin varovasti pari kertaa viikossa ratsastaen ja lisättiin rasitusta sen mukaan, kuinka hevonen siihen vastasi. Futura oli heti kuntoutuksen jälkeen innokkaan oloinen liikkumaan, joten pääsimme palaamaan melko normaaliin ratsastukseen nopeasti.

Hyppäämistä ei kielletty mitenkään erikseen määritellyksi ajaksi ja puomi- sekä kavalettityöskentelyä jopa määrättiin Futuralle jumpaksi. Varsinaisista esteistä pidin kuitenkin varmuuden (ja maneesittomuuden) vuoksi taukoa yhteensä vuoden ajan.  Koska kieltely oli ollut ongelmana, halusin Futuran saavan kunnolla toipua ennen hyppäämistä. Se olikin hyvä päätös, koska kuntoutuksen jälkeen Futura on ollut taas todella innokas ja varma hyppääjä. Estekorkeuden olen pitänyt aikaisempaa pienempänä ja vain silloin tällöin olemme repäisseet hyppäämällä yli metriä. Futura on kuitenkin paras mittari ja niin kauan kuin se hyppää innokkaasti ja kevyesti, uskallan hypätä ilman rajoitteita. Suurin estekorkeutta rajoittava tekijä meillä onkin tällä hetkellä kentän pieni koko.

Teen edelleen Futuran kanssa lanneselkää vahvistavia jumppaliikkeitä (porkkanan tarjoamista etujalkojen välistä, ja vatsan alta rapsutusta) sekä lähes koko kroppaan vaikuttavia liikkeitä (hännästä vetoa ja pepun rytistystä) ylläpitävinä harjoituksina. En siis enää tee säännöllisiä toistoja päivittäin, vaan yleensä pari-kolme kertaa viikossa jumppaan enemmän, joskus teen ihan muutaman toiston jotain liikettä hoitotoimenpiteiden lomassa ja toisinaan on päiviä, jolloin ei jumpata ollenkaan. Alla olevalta videolta näkyy kaikki jumppaliikkeet, joita teemme. (Video on kuvattu jo kaksi vuotta sitten)

Säännöllinen liikutus ja laumassa ulkoilu ovat olleet Futuralle ehkä tärkeimpiä hoitokeinoja. Laumassa hevoset liikkuvat ja leikkivät enemmän, joten Futura saa enemmän liikuntaa kuin aikoinaan yksin tarhatessaan. Nyt kesällä, kun Futura on yötä päivää laitumella, se kestää hyvin vapaapäiviä, eikä jäykisty vaikka viikon aikana olisi parikin päivää vapaata. Talvikaudella sen sijaan säännöllisen liikutuksen tärkeys korostuu, joten vapaapäiviä ei juurikaan pysty pitämään.  Viime talvena liikutin Futuraa säästä riippumatta päivittäin ja koko talven aikana tuli vain pari kunnon vapaapäivää. Ajoittain Futura saattaa olla hieman jäykkä ratsastuksen alussa, mutta useimmiten se liikkuu heti alusta lähtien letkeästi, eikä kinnerpattien olemassa oloa edes muista. Jäykkyyttä esiintyy enemmän kelirikkokausina, kun liikutus on pohjien huonon kunnon takia yksipuolista ja tarhassakaan Futura ei mielellään liiku, jos pohja on huono.

Ruokinnassa olen todennut erinomaiseksi lisäravinteeksi pirunkouran (devil’s claw), joka helpotti huonompana kautena Futuran oireilua jo parissa päivässä! Lisäksi olen kausittain syöttänyt Chia de Gracian Joint Buddy-seosta (nämä linkit eivät ole mainoslinkkejä), joka sisältää myös mm. pirunkouraa ja useita muita nivelten toimintaa edistäviä ainesosia. Se tulee kuitenkin jatkuvasti syötettynä pirunkouraa kalliimmaksi, joten lähinnä olen syöttänyt sitä talvikaudella. Nyt kesällä pirunkoura yksinään on riittänyt erinomaisesti. Nyt laidunkaudella Futura saa noin yhden ruokalusikallisen pirunkourarouhetta sekoitettuna desiin mashia ja siihen sekaan laitan vielä elektrolyyttiä ja oluthiivaa, jotta seos varmasti maistuu. Futura on jättänyt aina kesäisin kaikki lisärehut syömättä, mutta tämä kombo on ollut ihan täydellinen maistuvuuden kannalta ja Futura imuroi aina kupin hyvin puhtaaksi.

Voisi sanoa, että viime aikoina Futura on ollut täysin oireeton. Olen oikeastaan aika ylpeä siitä, että olemme pärjänneet nyt kaksi vuotta ilman lisäpiikityksiä ensimmäisen piikityksen jälkeen. Eläinlääkäri sanoi aluksi, että saattaa joutua piikittämään vuoden tai jopa puolen vuoden välein, mutta kun aihetta ei ole ollut, en ole alkanut turhaan piikittelemään. Kortisonilla hevosta voi kyllä periaatteessa piikittää useamminkin ja joitain ”pikkuvikaisia” kilpahevosia piikitetäänkin ikään kuin vuosihuoltona, mutta jossain vaiheessa useampien piikitysten jälkeen kortisonin teho heikkenee. Siksi itse pyrin Futuran kanssa siihen, ettei sitä piikitettäisi ”varmuuden vuoksi” uudestaan. Piikityslinjalle lähdetään vasta sitten, jos oireet eivät kotikonstein pysy kurissa. Kortisonin lisäksi kinnerpattien hoitoon on muitakin hoitokeinoja, esimerkiksi kalliimpi ja suonensisäisesti annettava Tildren, josta minulla ei kuitenkaan ole omakohtaista kokemusta, joten en siitä sen vuoksi osaa kertoa enempää.

Kinnerpatit vaikuttavat elämäämme lähinnä siten, että joudun varsinkin talvella hoitamaan Futuran liikutuksen mukisematta säällä kuin säällä, sekä käyttämään luovuuttani silloin, jos pohjat ovat sellaisessa kunnossa, ettei kunnollinen ratsastus onnistu. Lisäksi jonkin verran ylimääräistä rahaa menee lisäravinteisiin, mutta melko pienistä summista on kuitenkin kysymys. En mitenkään säännöllisesti kylmää kintereitä, mutta joskus käytän niissä ensin kaksitehoista savea, joka ensin kylmää ja sitten lämmittää. Olen kuullut, että kinnerpattihevosilla on toiminut myös Back on Trackin kinnersuojien käyttö, mutta itse en ole niitäkään vielä Futuralle kokeillut.

Tärkeimmiksi ja vaikuttavammiksi tekijöiksi olen Futuran kohdalla huomannut säännöllisen liikunnan ja fysioterapian, sekä heti kolmantena tuon hyväksi todetun lisäravinteen, eli pirunkouran. Näiden avulla Futura on pysynyt oikein hyvässä kunnossa ja se liikkuu nykyään paremmin kuin koskaan.

Onko sinulla hevonen, jolla on kinnerpatit ja jos on, niin miten hoidat sitä? Tapoja on monia, eikä varmastikaan omani ole se ainoa oikea, joten jos hyviä vinkkejä löytyy, niitä saa täällä vapaasti jakaa hyvässä hengessä!

  • https://instagram.com/mmmmaiju

    Ajattelin nyt kuitenkin jättää kommentin vaikka postaus ei olekaan enää ihan tuore… Mutta siis kokemusta kinnerpateista löytyy kuuden vuoden ajalta. Meidän -99 syntynyt Jippo-suomenhevosen ravi alkoi mennä vuonna 2011 (12-vuotias onkin kuulemma tyypillisin ikä kinnerpattien toteamiselle) sen verran huonoksi, että eläinlääkärin taivuttelujen jälkeen päädyttiin viemään hevonen klinikalle ihan kunnolla tutkittavaksi. Klinikalla selvisi, että vasemmassa etujalassa oli vuohisniveltulehdus ja molemmissa kintereissä alimman pattiraon etupinnalla kinnerpattimuodostumaa. Silloin Jipolle piikitettiin kortisonia vtj molempiin pattirakoihin ja otj alimpaan pattirakoon sekä tiputettiin suoneen tildreniä. Vasta noin puolen vuoden käyntiliikunnan jälkeen (maneesitomalla tallilla huonot pohjatkin vaikuttivat asiaan…) ravi alkoi olla taas siinä kunnossa, että liikutusta pystyi hyvillä mielin lisäämään. Ensimmäisen puolen vuoden aikana eläinlääkäri kävi muistaakseni hevosen silloisella kotitallilla piikittämässä kortisonia kerran uudestaan.

    Hoitoina meillä oli karsia vapaapäivät minimiin ja huolehtia pitkistä alkuverryttelyistä (väh 10min käyntiä pitkin ohjin, sitten käyntityöskentelyä, ravia isoilla ympyröillä ja suorilla urilla jne). Lisättiin myös ruokintaan nivelravinteita (Suppleaze Gold oli ainakin alkuaikoina, välillä oli taukoa, loppuaikoina MSM). Vaihdettiin eläinlääkärin suosituksesta takajalkoihin ulkokannastaan leveämmät ja pidemmät sekä varvasosasta pyöristetyt GP-kengät. Talvisin suositeltiin takajalkoihin mahdollisimman pieniä hokkejä (ettei takajalkojen liike töksähtäisi hokkien takia niin paljon) ja meillä päädyttiinkin tilaamaan hokkikengät niin, että kärkihokit tulivat takakengissä hieman sivummas eivätkä suoraan kengän keskikohdille kuin yleensä on tapana. Back on Trackin kinnersuojat laitettiin öisin takajalkoihin, mutta en osaa sanoa oliko niistä kuitenkaan oikeasti juurikaan hyötyä. Tavaksi tuli myös tunnustella käsillä kintereet päivittäin ja varmistaa, että mahdolliset nesteet lähtivät liikutuksen aikana kintereistä pois. Karsinassa seistyn yön jäljiltä Jipon aamu oli aina hieman kankea, mutta tarha-aikaa pyrittiinkin kotipihassa pitää mahdollisimman pitkänä.

    2014 kesän jälkeen ravi meni taas niin huonoksi, että käytiin klinikalla kuvauttamassa jalat. Silloin löytyi pientä kremppaa myös vej hankositeestä, mutta kintereet huollettiin taas piikittämällä vasempaan kintereeseen niveliin kortisonia ja uusimalla tildren.

    2016/2017 vaihteessa liikkuminen oli taas huonoa ja Jipon huomattiin lepuuttavan vasenta takajalkaa tavallista enemmän. Vasemmasta takajalasta löytyi pinnallisen koukistajan jännevamma ja saman jalan kinnerpatti oli aktivoitunut toisessa pattiraossa. Oikean takajalan kinnerpatti oli kuitenkin rauhallinen. Päädyimme kokeilemaan uutta lääkitystä: Osphosia. Se on kuulemma ollut Suomessa käytössä vasta noin vuoden verran, mutta vaikutusten pitäisi olla samanlaiset pitkävaikutteiset kuin Tildrenillä ja kummallakin aineella vaikutus alkaa kunnolla vasta viikkojen päästä. Eroja on lääkkeen antotavassa (Tildren tiputetaan suoneen, Osphos piikitetään lihakseen molemmin puolin kaulaa) ja hinnassa (samalla klinikalla Tildren maksoi 320€ vuonna 2014 ja Osphos 210€ tänä vuonna).

    Enää tosin ei tarvitse kantaa huolta 18-vuotiaan Jipon jaloista, koska päätin päästää rakkaan hevosystävän tämän kesäisen laitumen jälkeen ikivihreille juoksemaan ilman minkäänlaisia kipuja.

    Kiitos, olen puhunut! Nyt en venytä maratonkommenttia enää pidemmäksi 😀 Ainakin uusimmat röntgenkuvat kintereistä löytyy mun blogista tunnisteella ”röntgenkuva”, jos rtg-kuvien tarkastelu kiinnostaa.
    Terveisin: Maiju (winpoilua.blogspot.fi)

    • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

      Kiitos kattavasta kommentista, kiva kuulla muiden kokemuksia! 🙂 Voi, olen tosi pahoillani hevosesi menetyksestä <3 Piti käydä lukemassa myös postauksesi siitä ja varmasti teit oikean päätöksen. Kinnerpattihevosen kanssa on aina vähän hankalia nuo talvet ja vaikka Futurakaan ei pahemmin ole oireillut, kyllä se on aika iso stressin aihe saada hevonen liikutettua säällä kuin säällä. Jotenkin itselle on tullut sellainen olo, että tavallaan pelottaa elääkö tuo sitkeä otus vielä 10 vuotta, vai loppuuko meidän yhteinen aika jo vuoden-parin päästä – tai jopa aikaisemmin. Toisaalta en haluaisi olla omassa hevosessa kiinni enää kymmentä vuotta, mutta kyllä Futurasta luopuminen kauhistuttaa silti. Tsemppiä <3

  • Erittäin hyvä postaus, en olekaan kuullut tästä pirunkourasta! Itselläni on kymmenenvuotias suokkiruuna, jolle todettiin (alkava) kinnerpatti vtj viime talvena. Yhdellä piikityksellä mekin ollaan tähän mennessä selvitty, mutta saas nähdä :). Tällä hetkellä se on sairaslomansa jälkeen ollut oikein hyvässä kunnossa, mitä nyt välillä pientä jäykkyyttä. Mutta tosiaan, täytyykin käydä tutkiskelemassa näitä sun suosittelemia lisärehuja – jospa niistä saisi ponille jotain apua, jos jalat alkavat uudelleen kipeytyä!

    • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

      Kiitos paljon! 🙂 Itse kuulin pirunkourasta yhdeltä tutulta, joka on aikoinaan hoitanut kilpahevosia ulkomailla. Kun ostin sitä, sain tietää että meidän tallinpitäjäkin on syöttänyt sitä hevoselleen selkävaivoihin. Pirunkoura on luonnon oma kipulääke ja meillä ainakin auttoi tosi nopeasti! 🙂

    • Pirunkoura on toimiva, mutta myös aika voimakas diureetti, eli voi pissattaa hevosta tosi paljon. Omalle kinnerpattitammalleni joskus kokeilin syöttää pirunkouraa nestemäisenä, mutta se ei sopinut ollenkaan. Tamma pissi ihan hillittömästi ja ratsastaessa sai kummia oireita luultavasti munuasiten ”ylikerroksista”. Oireet ja yletön kuseminen loppuivat kun pirunkoura poistettiin ruokinnasta. Ei siis sovi kaikille, mutta tuskin mikään 🙂
      /miina

    • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

      Kiva kuulla, että teilläkin on selvitty noin mukavasti! 🙂 Tsemppiä jatkoon ja toivottavasti löytyy teille sopiva lisärehu!

  • Olipas mielenkiintoinen postaus! Itselläni ei ole mitään kokemusta kinnerpattisista hevosista (miten tuon voi sanoa :D) , mutta hyvä tietää kuitenkin tulevaisuutta ajatellen, jos joskus sattuisi kohdalle. Hienoa että olette saaneet elää normaalisti kinnerpateista huolimatta! Hyvää kesää teille <3

    • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

      Kiitos <3 Kiva kuulla, että tykkäsit postauksesta ja hyvää kesää sinullekin 🙂