Kysymyksiä ja vastauksia

Tässä tulee WordPress-aikakauden ensimmäinen kysymyspostaus. Pyysin reilu viikko sitten lukijoilta kysymyksiä aihealuetta sen kummemmin rajoittamatta. Heräsin vahingossa sunnuntaiaamuna ennen kuutta, joten nyt minulla on juuri sopivasti aikaa vastailla kysymyksiin tässä ennen tallille lähtöä. Ihan kaikkia kysymyksiä en valitettavasti ottanut mukaan syystä tai toisesta. Jos jokin asia tai vastauksen puuttuminen jää tämän postauksen luettuasi mietityttämään, voit kysyä tarkennusta kommenttikentässä! Nyt sitten kysymysten ja vastausten kimppuun!

 

Ikävöitkö niitä aikoja kun Futuralla vielä pystyi treenaamaan kovemmin ja hyppäämään korkeampia esteitä?

Juuri tänään tuli Facebookissa vastaan neljän vuoden takainen muisto siitä, kun hyppäsimme Futuran kanssa 145cm okseria. Ei se aiheuttanut minussa mitään kaipauksen tuntemuksia. Enemmän tuli sellainen ylpeä ja iloinen olo siitä, että olen päässyt kokemaan Futuran kanssa myös jotain tuollaista. Eihän meillä oikeasti nytkään ole mitään varsinaista estettä treenata kovaa tai hypätä korkeita esteitä – tai toisin sanoen, eläinlääkäri ei ole sitä kieltänyt. Futuralla todettiin siis pari vuotta sitten kinnerpatit ja ne ovat aivan varmasti olleet sillä jo silloin, kun olemme hypänneet isompia esteitä, koska kinnerpatit eivät kehity vanhalle hevoselle yht’äkkiä. Ne ovat varmasti olleet olemassa jo vuosikausia. Eri asia on sitten se, kannattaako hevosta tieten tahtoen rasittaa kovalla treenillä ja viedä äärirajoilleen, jos jaloissa on jotain löydöksiä. Monella kilpahevosellakin on kinnerpatit ja ne suoriutuvat oikeanlaisen hoidon ja liikunnan ansiosta ihan normaalisti treeneissä ja kilpailuissa.

Futuralla voi siis terveyden puolesta treenata juuri niin kovaa, kuin itse haluan. Mielestäni 18-vuotias hevonen ansaitsee kuitenkin pitkän raviuran tehneenä ja vielä ratsunakin useita pikkukisoja kierrelleenä rennon, kiireettömän ja mukavan loppuelämän. Suurin syy siihen, että isompien esteiden hyppääminen on jäänyt meiltä viime vuosina väliin, on tallimme pieni kenttä. Hyppääminen on hevoselle huomattavasti rasittavampaa, jos joutuu vielä esteiden jälkeen tekemään äkkinäisiä käännöksiä. Meidän kentällä ei yksinkertaisesti mahdu hyppäämään kovin paljon yli metrisiä esteitä etenkään ratana. Pohjakaan ei ole ihan paras mahdollinen. Silloin kun kenttä on aavistuksen kostea, siitä tulee sopivan joustava, mutta kentän ollessa täysin kuiva, pohjasta tulee turhan kova isompien esteiden hyppäämistä ajatellen. Koska haluan, että Futura pysyy terveenä ja iloisena mahdollisimman pitkään, olen päättänyt ihan itse siirtyä hieman rennompaan ratsasteluun.

Oletko miettinyt lemmikin (koira, kissa yms.) ostamista?

En, koska minulla ei ole toiselle lemmikille aikaa. Nytkin tuntuu, ettei aika meinaa millään riittää kaikkeen ja jos pitäisi kaiken muun lisäksi huolehtia koiran lenkittämisestä ja suunnitella elämä siten, ettei koiran tarvitsisi olla liian pitkiä aikoja yksin kotona, siitä ei tulisi yhtikäs mitään. Aina kun pääsen tallilla tai jossain muualla rapsuttamaan koiria ja silittämään kissoja, tulee ihan kauhea lemmikkikaipuu, mutta onneksi järki on pysynyt vielä päässä asian suhteen. Haluan myös päästä lähtemään reissuun ilman, että tarvitsee etsiä hoitopaikkaa lemmikille. On ihan riittävän iso ponnistus etsiä Futuralle liikuttaja aina silloin, kun en pääse tallille, koska sillä ei pahemmin pysty vapaapäiviä pitämään kinnerpattien takia.

Mitä mieltä olet suomenhevosista?

Tykkään kaikista hevosroduista, enkä arvota hevosia pelkästään rodun perusteella. Joistain yksilöistä pidän enemmän ja toisista vähemmän. Jos olisin etsimässä itselleni hevosta, tuskin kuitenkaan katselisin ihan ensimmäisenä suomenhevosia, sillä lähtökohtaisesti viehätyn enemmän tyypiltään kevyemmistä hevosista ja poneista.

Mitä Futura syö nykyään?

Tällä hetkellä Futura syö tietysti heinää, sekä Racing Mashia ja pirunkouraa (devil’s claw). Nyt keväällä olen syöttänyt myös Think Pink-nimistä probiootti/monivitamiinivalmistetta.

Mitä ajattelit tehdä, kun Futurasta jättää aika? Hommaatko uuden hevosen, millaisen?

En usko, että ainakaan heti hankkisin uutta hevosta. Haluaisin päästä matkustelemaan oikein kunnolla ja tehdä sellaisia spontaaneja asioita, joita en ole pystynyt hevosenomistajana tekemään. Jos tilanne sallisi, haluaisin lähteä ulkomaille kiertelemään pitkäksi aikaa, jopa vuosiksi. Jossain vaiheessa kyllä varmasti haluaisin uuden hevosen. Luultavasti nuoren hevosen tai ponin, jonka voisin itse kouluttaa.

Ajattelitko hankkia lapsia? Jos et, niin miksi?

Ei tällä hetkellä tunnu siltä, että haluaisin lapsia. En kuitenkaan halua sanoa vielä varmuudella, ettenkö koskaan haluaisi. Antaa asioiden mennä omalla painollaan. Voi olla, että parin vuoden päästä innostun ajatuksesta – tai sitten en innostu siitä koskaan. Onneksi poikaystäväni on ihan samoilla linjoilla asiassa. Päätimme kolme vuotta sitten, että katsotaan viiden vuoden päästä, mutta edelleenkin puhumme, että katsotaan viiden vuoden päästä. Viisi vuotta ei siis ikinä lyhene ja jos vielä viiden vuoden päästä on sellainen olo, että vieläkin pitäisi katsoa toiset viisi vuotta, niin sitten niitä lapsia ei ehkä ole tulossa! 😀

Leivotko paljon?

En, koska taloudessani asuu eräs insinööri, joka on hyvin tarkka asioiden mittaamisesta ja hänen mielenrauhansa järkkyy, jos näkee kuinka suurpiirteisesti mittaan leipomuksiin tarvittavat ainesosat. Kerran olen tässä viimeisen kolmen vuoden aikana erehtynyt leipomaan ja totesin, että jätän jatkossa väliin. 😀 Lettuja ja pannukakkua teen välillä.

Jos nyt syttyisi sota, mitä tekisit?

Tosi vaikea sanoa, kun ei pysty tuollaista tilannetta kokematta tiedostamaan, miten asia vaikuttaisi elämään käytännössä. Yrittäisin varmasti ottaa elämästä kaiken irti siinä määrin, kuin se olisi mahdollista.

Mikä elämässäsi kaduttaa sinua eniten?

En yleisesti ottaen kadu mitään asiaa jatkuvasti, mutta jos nyt on pakko jotain vastata, niin ehkä se, että olen antanut liikaa mahdollisuuksia ja ymmärrystä ihmisille, jotka eivät ole olleet sen arvoisia. Eli toisin sanoen olen ollut joskus liian kiltti ja jättänyt omat tarpeeni taka-alalle. En ole aina huolehtinut itsestäni riittävän hyvin.

Mikä on onnellisin tapahtuma/sattuma elämässäsi (jos Futuraa ei lasketa)?

Ehdottomasti se, kun tapasin poikaystäväni, vai mikä nyt onkaan. Mies varmaan, mutta tuntuu hassulta sanoa mieheksi, kun emme ole naimisissa. Oli mikä oli, olen päivittäin hänestä onnellinen.

Onko sinusta koskaan tuntunut siltä, että maailmaa kaatuu sun päälle? Jos on, niin millaisessa elämäntilanteessa/tilanteessa?

Tottakai aina joskus. Useasti ikävillä sattumuksilla on tapana kasaantua. Mulla on kuitenkin sellainen taito, etten luovuta missään tilanteessa ja keksin nopeasti ratkaisuja erilaisiin ongelmiin. En jää pitkäksi aikaa vellomaan kurjaan oloon ja aina olen onnistunut löytämään jotain positiivista elämästä, joten tuollainen olotila on ollut vain hetkellinen.

Mitä noloa sinulle on sattunut? Oletko koskaan sanonut jotain, joka hävetti sinua jälkikäteen?

Varmaan vaikka mitä muiden mielestä noloa, mutta itse harvemmin nolostun mistään. Sanon lähes päivittäin jotain sellaista, josta mietin jälkikäteen, ettei se ehkä ollut kovin viisasta. Muutama vuosi sitten vähän nolotti, kun kaaduin pyörällä suoralla tiellä ilman mitään erityisen järkevää syytä. Tyyliin rapsutin pyöräillessä jalkaa ja kaaduin. Yleensä vain revin huumoria noloista tilanteista ja kerron niistä aina kaikille, jotta muut saisivat nauraa! 😀

Millaiset ihmistyypit saa sinut vihastumaan tai ärsyyntymään?

Erittäin dominoivat, kontrolloivat ja ankarat ihmiset, joilla on tarve löytää kaikesta ja kaikista jotain negatiivista, sekä pönkittää itseään ja omaa paremmuttaan joka tilanteessa.

Mitä tekisit jos huomaisit, että yhtenä aamuna heräätkin keskellä viidakkoa, tietoakaan siitä, että miten sinne olet joutunut?

Ilahtuisin! Oon aina halunnut käydä viidakossa! 😀 Menisin etsimään eläimiä ja tutkisin ympäristöä.

Mikä on pahin painajaisesi? Entä oudoin ja hassuin unesi?

Pahimmat painajaiset ovat varmaan niitä, joissa Futura tai joku läheinen ihminen on kuollut. Hassuja ja outoja unia näen vähän väliä, enkä todellakaan muista kaikkia. Yleensä uneni ovat visuaalisesti todella hienoja ja niin monimutkaisia, etten pysty kuvailemaan niitä jälkikäteen. Yksi aika erikoinen uni oli, kun harhailin pissahätäisenä metsässä ja löysin Röllin talon, jonka ovelle menin koputtelemaan tarkoituksena kysyä saanko käydä vessassa. Oven tulikin avaamaan Salkkareiden Iiris Kaukovaara, jolla oli Röllin kanssa salasuhde (tästä unesta on varmaan 10 vuotta, mutta edelleen muistan sen tarkasti) ja hän päästi minut pissalle. Vessapaperiteline oli jotenkin outo ja kolisi kamalasti, joten vessassa käytyäni sain kauheat huudot Iirikseltä, kun en osannut käyttäytyä vessakäynnillä, vaan mekastin kauheasti.

Oletko koskaan ollut niin neuvoton Futuran kanssa, ettet tiedä enään miten jatkaisi?

Enpä oikeastaan. Nautin ongelmanratkaisusta ja olen saanut kaikki meidän ongelmat ratkaistua ilman ulkopuolista apua, lukuunottamatta sellaisia ongelmia, joihin on tarvittu eläinlääkärin apua, fysioterapeutin neuvoja tms.

Oletko ottanut ikinä äkkilähtöä jonnekkin, vain koska halusit pois arjen kierteestä?

En ole pystynyt, koska olen oikeastaan koko aikuisikäni ollut sidottuna hevoseen tai johonkin muuhun lemmikkiin. Nauttisin kyllä älyttömästi sellaisesta mahdollisuudesta, että pystyisin pakenemaan arjesta halutessani. Juuri sen vuoksi olen päättänyt, että kun Futurasta aika jättää, reissuelämä kutsuu ainakin joksikin aikaa – ehkä koko loppuelämäksi, jos oikein innostun.

Oletko koskaan ajatellut aloittavasi elämää ”alusta”?

Kun erosin viiden vuoden parisuhteesta reilut kolme vuotta sitten, elämä tuntui alkavan alusta. Myöhemmin huomasin, että olin melkein kadottanut itseni niiden vuosien aikana, eli oikeasti voi sanoa, että elämä alkoi aika lailla alusta. Elämäni on muuttunut viimeisen kolmen vuoden aikana lähes täysin ja oikeastaan Futura on melkeinpä ainoa asia, joka on elämässäni säilynyt muuttumattomana.

Milloin viimeksi olet ollut surullinen (olet aina niin pirteän oloinen! :D)?

Nyt kuluneen viikon aikana, kun naama on ollut niin turvonnut ja kamalassa kunnossa viikon takaisen tippumisen jälkeen, enkä ole pystynyt edes hymyilemään. Kyllä se aika surulliseksi veti, kun peilistä katsoivat tunnistamattomat ja vääristyneet kasvot ja poskea särki. Tottakai olen välillä surullinen, mutta optimistisena persoonana en jää pitkäksi aikaa murehtimaan asioita. Nyt olen hurjan iloinen, koska naamatauluni on parantunut todella hyvin viikossa, tunnistan taas itseni peilistä ja pystyn jo pienesti hymyilemäänkin – tosin leveää hymyä täytyy vielä vähän varoa, etteivät tikit ratkea.

Mistä ammateista haaveilit pienenä?

Halusin näyttelijäksi tai ratsupoliisiksi.

Olet sanonut, että harrastat nykyään enemmän hevosen ehdoilla. Oletko joskus halunnut tähdätä kisakentille tai muuten vain harrastaa enemmän ”tosissaan”? Onko yllä mainittu tähtääminen johonkin sun mielestä jotenkin vähemmän hevosen ehdoilla menemistä?

Tavoitteeni ovat vaihdelleet vähän tallipaikkojen ja harrastuspuitteiden mukaan. Jossain vaiheessa innostuin kisaamaan Futuran kanssa, mutta siinä vaiheessa, kun olisi tulosten puolesta ollut mahdollisuus siirtyä aluetasolle, totesin ettei minulla ole siihen varaa eikä resursseja. Kuljetuskaluston puute on ollut aina suurimpana syynä siihen, etten ole kisannut enempää ja koska Futura on aina ollut kova jännittämään uusia paikkoja, olisimme tarvinneet huomattavasti enemmän rutiinia ja kilpailukokemuksia päästäksemme edistymään. Jossain vaiheessa siis innostuin kilpailemisesta, mutta se ei ole koskaan ollut minulle mikään ensisijainen tavoite. Futuran ostaessani hankin itselleni vain kivan harrastuskaverin, enkä edes miettinyt kilpailuja. Kun edistystä tuli, kokeilimme sitten kisaamistakin ja tulin siihen lopputulokseen, ettei se ole kaiken siihen kuluvan rahan arvoista. Kun muutimme nykyiseen tallipaikkaan ensimmäistä kertaa neljä vuotta sitten,  huomasin iloisen puskaharrastelun tuovan minulle ja selvästi myös Futuralle huomattavasti enemmän iloa, kuin ”tosissaan” treenaamisen.

Mielestäni tämä nykyinen harrastusmuotomme on Futuran ehdoilla menemistä, koska kyseessä on kuitenkin 18-vuotias ”pikkuvikainen” lämminverinen, joka on juossut 49 starttia ja stressaantuu helposti vaihtelevista olosuhteista. Moni hevonen voi nauttia kilpailuista ja uskon, että myös tosissaan treenaaminen ja kilpaileminen voidaan toteuttaa hevosen ehdoilla. Mielestäni tässä tilanteessa on kuitenkin hevosen kannalta parempi siirtyä jo rennompaan ratsasteluun ilman kilpailullisia tavoitteita. Jos nyt jossain kävelymatkan päässä järjestettäisiin rennot pikkukisat tai jos pääsisimme Futuran kanssa jotenkin kätevästi kyydillä kisoihin, ei ole mitenkään poissuljettua, ettenkö voisi osallistua. Mitään tavoitteita en kuitenkaan enää kilpailujen suhteen aio Futuralle asettaa.

 

 

 

  • Haha, en tiiä miks nauroin ihan ääneen tuolle sun unelle 😀 Todella kiva postaus, tykkäsin! 🙂

  • Apua, multa meni kokonaan ohi että olit tekemässä kysymyspostauksen! Kysyn sitten tässä…
    Mitä ajattelisit, jos tapaisit toisen Kaktu-nimisen henkilön? 😀

    • https://instagram.com/kaktuu

      Haha voi ei! Varmaan ensimmäinen ajatus olisi, tunteeko/tietääkö hän tai vanhempansa minut, vai onko saanut saman nimen vahingossa. Muita Kaktuja ei tietääkseni ole. 😀

  • Ihana postaus, harmittaa kun mulla ei oo ollu aikaa lukea sun blogia sen kummemmin 🙁 Että esim. toi kysymyspostaus jäi ihan pimentoon

    • https://instagram.com/kaktuu

      Kiitos! Täytyy ensi kerralla infota selvemmin, että kysymyspostaus on tulossa. Laitoin siitä vain yhden postauksen loppuun pienen maininnan.

  • Kiva postaus! Olet aina niin pirteä ja ihana ihminen! <3

    • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

      Voi kiitos! 🙂 <3 Kiva, että tykkäsit!