Viimeinen postaus + Futuran muistovideo

Futuran kuolemasta on nyt viikko aikaa. Edelleen joka ilta viimeinen ajatukseni ennen nukahtamista on se, ettei Futuraa enää ole. Se on myös ensimmäinen ajatukseni joka aamu. Pystyn hyväksymään asian ja olen rauhallinen, mutta oloni on tyhjä. Tuntuu, kuin minusta olisi otettu jokin tärkeä pala pois. Olen pystynyt katsomaan Futurasta kuvia ja videoita ja muistelemaan yhteisiä hetkiämme itkemättä. Tuntuu kuitenkin valtavan surulliselta, etten voi enää koskaan kokea niitä muuten, kuin muistojen, kuvien ja videoiden kautta.

Minua lohduttaa vain se, että päätös oli varmasti oikea. Tiedän, ettei Futuran tarvitse enää tuntea kipuja tai kärsiä siitä, ettei se voi enää juosta. Olen saanut uskomattoman paljon ihania viestejä ja kommentteja teiltä lukijoilta ja haluankin nyt sydämeni pohjasta kiittää teitä kaikkia, jotka olette olleet mukana minun ja Futuran yhteisellä matkalla näiden vuosien aikana. Olen saanut teiltä paljon motivaatiota, tukea ja voimaa. Ilman teitä lukijoita en olisi varmasti jaksanut kirjoittaa blogia näin pitkään ja ahkerasti.

Kahdeksan vuotta bloggaajana on pitkä aika ja varmasti jatkan kirjoittamista tavalla tai toisella, vaikka tämä blogi tuleekin tiensä päähän. Ainakin satuhahmona työskentelystä kirjoitan blogia täällä, mutta koska kyseessä ovat yritykseni kotisivut, blogi päivittyy melko harvakseltaan ja on sisältönsä puolesta hyvin tarkasti rajattu. Matkablogin haluan varmasti perustaa jossain vaiheessa, mutta ainakin jonkin aikaa jatkan elämää ilman henkilökohtaista blogia. Facebook-sivulle varmasti kirjoittelen vielä ja saatan julkaista myös lukijoilta saatuja ihania viestejä tai kuvia. Se on nyt Futuran muistosivu, jonne seuraajatkin saavat halutessaan postata omia muistojaan Futurasta.

Jo ennen Futuran kuolemaa kävin kokeilemassa entisen tallikaverini kotipihassa asustelevaa ponia, jonka kanssa lupasin alkaa touhuilemaan pari kertaa viikossa. Tuo poni on ehkä maailman liikuttavin otus; herkästi kuumuva ja innosta röhkivä touhottaja, jonka kanssa ei varmasti käy aika pitkäksi. Muitakin ratsastettavia olisi useampi tarjolla, osa satunnaisempaan ratsasteluun ja osa säännölliseen touhuiluun. Lämminverisiäkin on tarjottu, mutta niitä en jotenkin ole pystynyt vielä kokeilemaan, koska ne muistuttavat liikaa Futurasta. Tuollainen 120-senttinen poni on riittävän erilainen kuin Futura, mutta kuitenkin minulle juuri sopiva ratsu.

Elämäni on jatkunut, vaikka pelkäsin aluksi, että ikävään voi kuolla. Ikävä on kyllä aivan järjetön, eikä varmasti koskaan täysin poistukaan. Ystävien ja puolisoni avulla olen jaksanut jatkaa eteenpäin ja näen tulevaisuuden valoisana, vaikka tällä hetkellä olen melko masentunut suuren osan ajasta. En ole ollenkaan hysteerinen tai itkeskele, mutta keskittyminen ja asioiden aloittaminen tuntuu vaikealta.

Erikoista Futuran lopetuksen jälkeen oli se, että varpaisiini iski niveltulehdus heti samana päivänä. Kävin lääkärissä ja minut määrättiin verikokeisiin. Sain viiden päivän tulehduskipulääkekuurin ja nyt kun se on ohi, tulehdus näyttäisi parantuneen. Uskon, että Futuran kuoleman aiheuttamat suru ja stressi saivat aikaan tuon tulehdustilan, koska muutakaan järkevää selitystä sille ei löytynyt.

Onneksi olimme sattuneet avomieheni kanssa varaamaan lomareissun juuri tähän tammikuun loppupuolelle, joten pääsen ihan pian kunnolla irtautumaan arjesta. Matkan jälkeinen masennus voi tosin iskeä vielä normaalia pahempana, mutta uskon silti loman tekevän äärimmäisen hyvää juuri tässä kohtaa. Parhaani mukaan yritän pyristellä eteenpäin, vaikka välillä suru ja ikävä ottavat minut kuristavaan otteeseensa ja huomaan tuijottavani seiniä viisi minuuttia putkeen.

Ystäväni eivät ole jättäneet minua hetkeksikään täysin yksin ja olen saanut kaiken sen tuen ja avun, minkä olen tarvinnutkin. Välillä on tullut minuutin välein samalla kysymyksellä varustettuja viestejä eri ihmisiltä. On ollut ihana huomata, kuinka paljon välittäviä ihmisiä ympärilläni on. Jo pelkästään sen takia olen saanut syyn hymyillä ja jatkaa reippaasti kohti uusia seikkailuja.

Ikävästä huolimatta pystyn jo suurimmaksi osaksi muistelemaan Futuraa hymyillen. Olen pystynyt käymään läpi Futuran tavarat ja saanut jo myytyäkin suurimman osan. Kuolaimettomat suitset, kaulanarun ja pari suosikkisatulahuopaa jätän itselleni muistoksi. Olen pessyt talteen ottamani Futuran jouhet ja letittänyt ne. Loppuviikosta menen tapaamaan ystävääni, joka on luvannut tehdä niistä jouhikorun. Haluan itse valita siihen mieleiseni osat ja materiaalit, jotta saan varmasti sellaisen korun, jota todella haluan käyttää.

Tein Futuralle muistovideon ja olkoon se samalla kiitoksena myös teille kaikille lukijoille näistä  vuosista, jotka olette jaksaneet blogini parissa viettää. Muistovideota tehdessä ikäväni vain kasvoi, mutta siinä samalla kasvoivat myös kiitollisuus ja onnellisuus siitä, että olen saanut kokea tuon kaiken. Tarinamme sai kauniin lopun ja nyt pitäisi enää miettiä, kuinka ihmeessä muotoilisin tästä kaikesta kirjan, koska sen minä haluan tehdä!

Jos törmäätte minuun jossain, uskaltautukaa rohkeasti moikkaamaan. Toivon teille kaikille hyvää jatkoa ja ihania hetkiä, niin hevosten kanssa kuin ilmankin. Oloni on todella haikea hyvästellessäni tämän blogin, mutta kuten Futurakin, myös tämä blogi on opettanut minulle paljon ja sillä on oma tärkeä paikkansa sydämessäni. Kiitos yhteisistä vuosista! ❤️

Will You Be There

Hold Me
Like The River Jordan
And I Will Then Say To Thee
You Are My FriendCarry Me
Like You Are My Brother
Love Me Like A Mother
Will You Be There?Weary
Tell Me Will You Hold Me
When Wrong, Will You Scold Me
When Lost Will You Find Me?But They Told Me
A Man Should Be Faithful
And Walk When Not Able
And Fight Till The End
But I’m Only HumanEveryone’s Taking Control Of Me
Seems That The World’s
Got A Role For Me
I’m So Confused
Will You Show To Me
You’ll Be There For Me
And Care Enough To Bear Me(Hold Me)
(Lay Your Head Lowly)
(Softly Then Boldly)
(Carry Me There)(Lead Me)
(Love Me And Feed Me)
(Kiss Me And Free Me)
(I Will Feel Blessed)(Carry)
(Carry Me Boldly)
(Lift Me Up Slowly)
(Carry Me There)(Save Me)
(Heal Me And Bathe Me)
(Softly You Say To Me)
(I Will Be There)(Lift Me)
(Lift Me Up Slowly)
(Carry Me Boldly)
(Show Me You Care)

(Hold Me)
(Lay Your Head Lowly)
(Softly Then Boldly)
(Carry Me There)

(Need Me)
(Love Me And Feed Me)
(Kiss Me And Free Me)
(I Will Feel Blessed)

[Spoken]
In Our Darkest Hour
In My Deepest Despair
Will You Still Care?
Will You Be There?
In My Trials
And My Tribulations
Through Our Doubts
And Frustrations
In My Violence
In My Turbulence
Through My Fear
And My Confessions
In My Anguish And My Pain
Through My Joy And My Sorrow
In The Promise Of Another Tomorrow
I’ll Never Let You Part
For You’re Always In My Heart.
❤️

36 thoughts on “Viimeinen postaus + Futuran muistovideo

  1. Veera says:

    Olen seurannut blogiasi ja videoitasi niin pitkälle kuin muistan.Sain inspiraatiota aloittaa ratsastuksen teistä,ihailin futuraa kuinka iso ja turvallisen oloinen se oli.En voi käsittää sitä surua mikä on menettää kauan vieressä kulkenut ystävä.Tulen muistamaan aina futuran ja kaktun❤

  2. Katri / Kylmäverinen unelma says:

    Tässä herkistyi jopa itsekin. Valtavasti voimia ja kaikkea hyvää jatkoon! *jaxuhali* ❤️

  3. Maarit L. says:

    Kaunis, koskettava video.
    Kyyneleet vierivät poskillani.
    Silti hymyilen. Futura vauhdissa. Yksin. Yhdessä sinun kanssasi. Tarinaanne mahtuu tuhansia hienoja hetkiä ja iloisia muistoja.

    Tekstisi alku hätkähdytti.
    Vuokrahevoseni poismenon jälkeen myös minun viimeinen ajatukseni ennen nukahtamista ja ensimmäinen aamulla herättyäni oli se, että rakas nelijalkainen ystäväni on poissa. Ensimmäisen viikon aikana itkin joka ilta.

    Olen oppinut, että surulle on annettava se aika, jonka se vaatii. Jokainen meistä kokee sen omalla tavallaan. Vaikka ikävä ei enää tunnu musertavalta, iskee se välillä vieläkin. Silloin annan kyynelten tulla. Kiitollisuus yhteisestä ajasta sekä monet ihanat ja hauskat muistot puskevat kuitenkin läpi, ja kyyneleet kuivuvat. Rakas ystäväni kulkee mukanani aina, hän teki kodin sydämeeni.

    Tiedän, että Futuralla on koti sinun sydämessäsi.

    Kiitos Kaktu ja Futura. Yhteistä taivaltanne oli ilo seurata. Kiitos, että annoit meidän seurata mukananne loppuun asti. Monien muiden tavoin olen oppinut niin paljon blogisi välityksellä.

    Suloisen ponin olet jo löytänyt ratsuksesi, hyvä. Rentouttavaa lomaa, matka tekee sinulle varmasti hyvää. Pidän silmäni auki facebookissa – kirjaa ja matkablogia odotellen. Kaikkea hyvää!

    Etähalaus

    • Kaktu says:

      Kiitos ihanasta kommentista jälleen kerran❤️ Todella kauniisti kirjoitit ja jokainen lause oli kuin omista ajatuksistani. Ikävä tulee varmasti olemaan aina läsnä jollain tapaa, mutta kyllä sen kanssa pystyy elämään. Eikä autakaan muu kuin elää ja surra silloin kun siltä tuntuu. Tähän mennessä olen osannut löytää ilonaiheita ja tekemistä sen verran, ettei suru ole puskenut jatkuvasti läpi. Hyvää jatkoa sinulle ja kiitos, kun olet aktiivisesti ilahduttanut minua ihanilla kommenteillasi jo vuosia❤️

  4. Kylläpä oli tunteita herättävä video , itkusta ei sitten meinannut tulla loppua <3 Kaikki muistot, syvä osanotto sinun suruun ja omatkin kokemukset oman hevosen lopettamisesta kasaantui päälle kuin ukkosmyräkkä. Huhhuh. Meni nessuja parikin pakettia…

    Nyt otat aikaa itsellesi ja tiedät varmasti sanomattakin, että täällä on sulle aina paikka valmiina jos haluat ja kerkiät tulla kyläilemään pitkästä aikaa <3

    • Kaktu says:

      Voi sinua senkin itkupilli! <3 😀 Mä oon aika vähillä itkuilla vielä toistaiseksi selvinnyt, mutta oon varma, että jos sinne tulisin, niin kohta meillä olis kyllä itkubileet käynnissä. Täytyy nyt keväällä oikeasti tulla käymään, onhan siitä jo ihan liian kauan, kun ollaan nähty. Onneksi olin kaukaa viisas ja ajoitin Futuran lopetusajan juuri vähän ennen omaa lomareissua, niin pystyy oikeasti ottamaan aikaa itselleen ja rentoutumaan ihan muissa maisemissa. Uskon, että se tekee tosi hyvää! 🙂

  5. Oona says:

    Menetin oman ponini pari kuukautta sitten monen yhteisen vuoden jälkeen, täysin yllättäen. Lukiessani sinun viimeisiä postauksiasi huomaan oman surutyöni olevan vielä ihan alkuvaiheessa. Oman lemmikin, parhaan ystävän menettäminen on kamala tunne, voimia sinulle valtavasti❤ Teidän matkasta tulee mieleen jonkinlainen tuhkimotarina, jota olen lämmöllä seurannut! Olet kirjoittanut niin hyvin ja aidosti, että itsekin jään haikein mielin Futuraa kaipaamaan… Vielä kerran jaksamisia sinulle!

    • Kaktu says:

      Voi kurjuus, otan osaa! <3 Äkillisen menetyksen jälkeinen surutyö on varmasti ihan erilaista, kuin tällainen suunnitellun lopetuksen jälkeinen. Itse taisin tehdä eniten surutyötä jo ennen varsinaista lopetuspäivää ja nyt osaan jo olla kiitollinen minun ja Futuran pitkästä, yhteisestä ajasta, enkä näe siksi edes syytä olla ihan kamalan surullinen, vaikka ikävä onkin aivan valtava.
      Ihanasti kirjoitit, kiitän kehuista ja toivotan paljon voimia myös sinulle <3

  6. Tanja says:

    Oman hevosen menetys oli kuin olisin pudonnut suuren mustan montun pohjalle. En ymmärtänyt miten sieltä pääsisin ylös. Koko elämäni oli mennyt useiden vuosien ajan hevosen tarpeiden mukaan. Kaikki aikatauluni, menoni, jopa työkuviot piti sopeuttaa huomioiden hevoseni . Rakkain,, paras ystäväni saneli niin paljon tekemisiäni …kun sitä ei enää ollut , tilalle tuli tyhjiä tunteja. Vuosi on kulunut ilman hevosta. Tyhjiä tunteja minulla on edelleen. En oikein ole löytänyt tilalle mitään vastaavaa harrastusta. Minulle on tarjottu useita ihania , hurmaavia hevosia ratsastettavaksi , mutta sitä samaa tunnetta ei enää synny kuin minulla oli oman hevoseni kanssa . Ratsastan silloin tällöin , huvikseni, avuksi toisten hevosten omistajille… vaan se kaipaus omaan tuttuun hevoseen on jäänyt….ehkä se vielä helpottuu kun aika kuluu…löydän jotain muuta tilalle…ehkä en. Sen tiedän, etten toista samanlaista hevosta tule löytämään kuin Fjora oli.

    Seinälllä minullakin Fjoran hännästä palmikoitu letti ja sen suitset kauniisti nipussa . Valokuva . Muistot. Ne jäivät.

    Suurin suru helpottaa kyllä ajan myötä. Kaipaus tuskin koskaan.

    • Kaktu says:

      Kiitos ihanasta kommentista <3 Tuo sama tyhjyyden tunne tuli minullekin, kun ei ole enää sitä elämän keskipistettä säätelemässä kaikkia mahdollisia aikatauluja ja päätöksiä. Itse olen saanut iloa tuolla postauksen kuvassakin esiintyvällä ponilla ratsastuksesta, mutta eihän se ollenkaan samanlaista ole, kuin Futuran kanssa. Toivon, että vielä jonain päivänä löydän edes melkein yhtä ainutlaatuisen hevosen, kuin Futurakin oli, mutta nyt yritän löytää iloa muista asioista. Toivottavasti löydät jotain sisältöä tuohon tyhjäksi jääneeseen tilaan. Onneksi muistoja ei kukaan vie meiltä pois <3

  7. Rosa says:

    Aivan ihana video ja jotenkin juuri teitä. Juuri ja juuri sain pidäteltyä kyyneleet kun junassa katsoin. Mielestäni musiikit sopivat siihen hyvin ja tuo iloinen pätkä oli jotenkin niin teitä. Harva on tehnyt samanlaista työtä hevosensa kanssa suhteen eteen kuin sinä. Ymmärrän hyvin että pieni tauko omistajuudesta on kuitenkin paikallaan, ei tuo sinun kosketuksesi häviä mihinkään 🙂 kaikkea hyvää sinulle jatkoon ja tsemppiä ennen kaikkea! Itsekin lukijana monta vuotta ja annoit kyllä paljon. Haikea miettiä mitä sitä nyt alkaa lukemaan kun ei kuule teidän kuulumisia 🙂 onnea myös keijubisnekseen! Itselläni 11vuotias koira kotona ja kyllähän sen tiedostaa ettei yhtä monta ole enää edessä mutta nautitaan niistä mitä on. Toivottavasti jatkat kirjoittelua jossain vaiheessa jossain muodossa! 🙂 tsemppiä ja kiitos tarinanne jakamisesta <3

    • Kaktu says:

      Kiitos paljon ihanasta kommentistasi! <3 Mun mielestä kauhean surullinen muistovideo ei olisi sopinut meille, kun itsellenikin jäi koko meidän yhteisestä ajasta niin onnellinen ja kiitollinen olo. Vaikka tietysti menetys on surullista, haluan kuitenkin pyrkiä muistelemaan Futuraa iloisena siitä, mitä meillä on ollut. Katsotaan ajan myötä, mitä tässä nyt sitten alkaisin kirjoittelemaan! 🙂 Facebookissa tai Instagramissa jos seurailet, niin siellä kyllä kerron varmasti, kunhan keksin jotain!

  8. Laura says:

    😭😭❤❤ Kyyneleet virtaa…

    Hyvää jatkoa sinulle Kaktu ja toivottavasti saamme vielä lukea postauksiasi jossain muodossa ❤

    • Kaktu says:

      Kiitos paljon! <3 Varmasti jossain vaiheessa jatkan kirjoittamista ja ilmoittelen siitä kyllä ainakin Facebookissa ja Instagramissa, miten jatkan! 🙂

  9. Naali says:

    Voimia jatkoon! Teidän tarinaa oli ihana seurata ja se inspiroi koittamaan kuolaimettomia myös omalla lämminveriselläni. Nykyään se liikkuukin aina ilman rautaa suussa hyvin tyytyväisenä 🙂

    Avattiinko Futuran jalkoja lopetuksen jälkeen ja löytyikö niistä selitystä ontumiselle? Pahoittelen, jos koet kysymyksen liian raskaaksi tässä tilanteessa ja silloin ei tietenkään tarvitse vastata! Kiinnostaisi vain tietää kuinka diagnoosi vastasi todellisuutta, nämä hevosten jalkavaivat kun tuntuu olevan välillä hyvin mystisiä.

    • Kaktu says:

      Kiitos <3 Ihana kuulla, että hevosellasi on kuolaimettomuus toiminut! 🙂

      Futura avattiin lopetuksen jälkeen, mutta ei mitenkään erityisesti etsitty jokaista vikaa, vaan päällisin puolin katsottiin mitä löytyi. Olen tästä maininnut kommenteissa ja Facebookissa, mutta en näköjään ole muistanut mihinkään postaukseen kirjoittaa.

      Röntgenkuvissahan vasemman etujalan alanivelissä näkyi nivelrikkoa ja muitakin vanhoja vammoja. Avaamisen yhteydessä niitä ei löydetty (ei ihme, koska jalkojen nivelraot ovat ahtaita ja siinä olisi kyllä saanut tosissaan kaivella,jos olisi kaiken tarkistanut), mutta etupolvissa oli kuulemma ollut jotain muutoksia. Lisäksi Futuralla oli kinnerpatit ja todennäköisesti takapolvissakin on ollut jotain, koska ne turposivat ihan palloiksi viimeisen viikon aikana.Voi siis päätellä, että vähän joka jalassa on ollut jotain vaivaa useammassakin kohdassa, eli ei luultavasti mitään yhtä isoa ja selkeää vikaa, vaan useampia pienempiä vaivoja, joista osa olisi selvästikin vaatinut lepoa ja osa (ainakin kinnerpatit) liikuntaa.

  10. anri says:

    ihana video.. kiitos ihanista kirjoituksistasi ja jakamistasi kokemuksista.. olet inspiraation lähde monelle. ❤️

  11. Rosa says:

    Ihana video teistä <3 kiitos näistä vuosista tämän blogin kanssa, olen oppinut paljon tämän kautta. Kiitos, että kirjoitit rehellisesti loppuun asti blogia. Kiitos kaikesta ja paljon voimia ja jaksamisia <3
    Toivottavasti joskus kirjoitat yhteisestä matkastanne kirjan, yhteinen matkanne oli kuin sadusta.
    Kaikkea hyvää sulle Kaktu jatkoon <3

  12. Laura V says:

    Kiitos näistä kahdeksasta vuodesta, mitä olen teitä seurannut! On ollut suuri ilo nähdä teidän kehittymistä, ehdottomasti inspiroivin pari :3 Suuret tsemppihalit ja pitäkää mahtava lomareissu ❤

  13. Sm says:

    Oon seurannut sua ja Futuraa hieman epäaktiivisesti jo melkein 9vuotiaasta asti, kattelin veljeni kans videoita susta ja Futurasta, ja se Futuran kauhea pukki (onnea kohta 2 miljoonaa näyttökertaa) ja kaikkea muuta, tuntuu oudolta ajatella että se on nyt loppu ja Futuraa ei enää oo, mutta se on aina muistoissa ❤️ Päätös oli täysin oikea ja Futura on nyt onnensa kukkuloillaan niinkuin sillonku se sai viettää aikaa sunkaa ja laukkailla pelloilla eikä mikään korvaa Futuralle sitä onnea mitä se koki sillon ja nyt ❤️ Sä ja Futura ootte ihanku jostain satukirjasta ja ajatus susta ja Futuran matkasta tuntuu ihan sadulta vaikka on totta ❤️ On niin ihanaa miten kuljit Futuran vierellä loppuun asti ja Futura oli kyllä yks maailman onnekkain hevonen kun sai noin ihanan omistajan, joka oikeesti ajattelee hevosen parasta! 😍

    • Kaktu says:

      Kiitos ihanasta kommentista! <3 Hahah, itse en ole edes aikoihin käynyt katsomassa sitä pukkivideota, saati sitten, että olisin tietoinen montako katselukertaa sillä on.

      Itsekin olen tyytyväinen siitä, että uskalsin olla Futuran lähellä ihan loppuun saakka ja sain varmuuden siitä, että lopetuksessa kaikki meni juuri kuten pitikin.

  14. Peppi says:

    Ensimmäisen kerran törmäsin suhun ja Futuraan youtubessa Futuran kauhea pukki videon kautta silloin kun se tuli. Vuosien ajan oon seurannut teidän kehitystä ja kuinka hienoks teidän ystävyys kehitty. Teit hienon työn Futuran kanssa ja olit aika mulle suuri esikuva. Olin siis itse tosiaan 10- vuotias pieni hevostyttö joka ihaili että miten se Kaktu pysyy noissa hurjissa pukeissa. On ollut kiva seurata teidän menoa vuosien ajan ja täällä mä tihrustelin itsekkin kyyneleitä kun luin sun tekstin Futuran lopetuksesta. Kiitos että olet ollut upea esikuva minulle ja olet toki edelleen. 🙂

    • Kaktu says:

      Näköjään tuo pukkivideo on johdattanut yllättävän monet meitä seuraamaan. Kiitos ihanasta kommentistasi ja hyvää jatkoa sinulle <3

  15. Soffi says:

    Jotenki mulla oli aina se olo teijän blogia iät ja ajat seuranneena että teijän tarina on ikuinen.. Ja niinhän se onkin.. Vaikka Futura ei ole paikalla, meillä kaikillä on silti muistot teistä ja teidän tarina kosketti monia. Futuraa jää kaipaamaan iso joukko ihmisiä. Myös minä. Muistovideo oli mahtava siitä oikein huokui sinun rakkaus Futuraa kohtaan.. Ja varmaan olet kuullut jo nämä sanat aika parantaa haavat. Ja vaikka monen mielestä se on ironista niin se on totta, voin kertoa sen omasta kokemuksesta. Toivon sinulle voimia ja jaksamista, ja iloa. Sitä tarvitsee paljon, sen jälkeen kun pilvet väistyvät auringon tie. Ja sitä löytyykin silloin. Kiitos, kun jaoit tarinasi meidän kanssa. Tarinasi oli ainakin minulle korvaamaton, kuten varmaan monelle muillekkin meistä. Ilman sinua en ratsastaisi kaulanarulla vielä tänäkin päivänä.

  16. Heta says:

    ihan mahtavia klippejä! Mutta jotenkin tunnelman pilasi tuo toinen kappale. Voimia sinulle Futuran menetykseen ja tänne voit tulla kokeilemaan Sebaa 🙂

    • Kaktu says:

      Kiitos, katsotaan jos joskus vielä liikkuisin sille suunalle! ☺️ Mun mielestä taas toinen kappale sopii tuohon täydellisesti, varsinkin sen sanat. Onhan se melodialtaan iloisempi, mutta kertoo kuitenkin eron hetkestä ja ihmisen ja eläimen välisestä ystävyydestä.

  17. Liikuttava video, olitte maailman parhaimmat ystävykset ja parempaa ihmistä Futura ei olisi voinut ansaita <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *