Valitettavasti olit oikeassa, intuitio

Tiedättehän, tuo epämääräinen tunne, jossa sisäinen ääni yrittää kaikin voimin kertoa, miten tulisi toimia. Joskus se voi olla täysin järjenvastaista ja poiketa kaikesta siitä faktatiedosta, jota muut ihmiset ovat samasta asiasta pystyneet osoittamaan. Olen aina luottanut intuitiooni hyvin vahvasti. Jos minulle tulee esimerkiksi reittiä valitessani sellainen olo, ettei jotain tiettyä kautta missään tapauksessa kannata juuri nyt kulkea, tottelen sisäistä ääntäni. Olen seurannut intuitiota vahvasti myös hevosasioissa. Useimmiten se on ollut oikeassa.

Futuran oireiden suhteen olen koko ajan ollut sitä mieltä, että kyseessä on todennäköisimmin useampi eri vaiva päällekkäin. En ole missään vaiheessa uskonut siihen, että suurimmat oireet johtuisivat kavioista. Mielestäni klinikalla eläinlääkärit menivät vähän “helpoimman kautta” ja heti oletettiin, että koska anturat olivat ohuet ja hevonen kengätön, ontuminen johtuisi siitä – vaikka etujalassa näkyi parikin vanhan vamman aiheuttamaa muutosta.

Röntgenkuvassa näkyi nivelrikkoa, sen aiheuttamaa uudisluumuodostusta ja lisäksi vielä “jokin vanha vamma”, jonka eläinlääkäri kuittasi vain sanomalla, ettei oikein tiedä, mikä se on. Koska Futura ei ontunut klinikalla ollenkaan, tutkiminen oli toki vaikeaa ja eläinlääkäreiden oli helppo arvioida jalkavammat sellaisiksi, jotka eivät vaikuttaisi liikkumiseen. Lähdin klinikalta Futuran kanssa kotiin hieman helpottuneena, mutta intuitioni huusi siinäkin vaiheessa kovaan ääneen, ettei pitäisi vielä huokaista, sillä olin vakuuttunut, että oireet eivät millään voineet johtua vain kavioista. En uskonut myöskään hieronnan auttavan, mutta olihan sitäkin kokeiltava.

Koko ajan on ollut vahva tunne siitä, että Futuralla on jaloissa jotain vieläkin vakavampaa. On ollut melko raskasta vain uskoa niin itse ja yrittää paasata tutuille ja tuntemattomille ihmisille sekä jopa eläinlääkäreille, miksi oireet eivät voi mielestäni johtua kavioista. Olen joutunut perustelemaan asiaa kaikin voimin, kun kyse on ollut kuitenkin vain omasta intuitiostani sekä tietysti siitä, että kymmenen yhteisen vuoden jälkeen tunnen Futuran kuin omat taskuni.

Jo aikaisemmin syksyllä minulla oli epämääräinen tunne siitä, ettei kaikki ole välttämättä hyvin. Mainitsin Millallekin jossain vaiheessa siitä, että mietin voikohan Futuralla olla etujaloissa “jotain” ja pohdiskelin paljon, että onkohan Futura onnellinen. Milla ihmetteli ja vastasi, että “Tottakai on!”, mutta itse huomasin jotain epämääräistä ja outoa sen käytöksessä. Välillä se liikkui hienommin kuin koskaan, mutta toisinaan se tuntui aivan epänormaalin jäykältä ja hitaalta. Moneen kertaan mainitsin blogissakin siitä, ettei syksyn aikana ole voinut koskaan tietää, onko Futuralla liitokaviopäivä vai könkkäyspäivä.

Vasemman etujalan vaiva on ollut minulle ihan selvä homma ja mikään Futuran liikkumisessa ei ole varsinaisesti viitannut takajalkojen ongelmiin. Sitä on tullut kuitenkin tässä useampaan kertaan ihmeteltyä, voiko oikeasti yhden etujalan vaiva tehdä hevosesta täysin haluttoman liikkumaan. Pari päivää sitten vasempaan takapolveen oli ilmestynyt aivan valtava turvotus, eikä oikeakaan takapolvi ollut läheskään normaali. Kosketusarkuutta ei ollut ja kyseessä oli selvästi vain nestekertymä, eikä esimerkiksi osuman aiheuttama vamma. Kokeilin miten Futura liikkuu, eikä se suostunut ravaamaan askeltakaan.

Vain paria päivää aikaisemmin se oli ottanut muutaman puhtaan raviaskeleen kentällä, joten takapolvet eivät vaivanneet vielä silloin, mutta toki niissä on voinut siitä huolimatta olla vikaa jo pidempäänkin. Lämminverisillä takapolvivaivat ovat käsittääkseni hyvin yleisiä. Kävely sentään onnistui, mutta nesteet eivät laskeneet ollenkaan kävelylenkin jälkeen. Onneksi pystyin antamaan kipulääkettä vielä pari päivää, mutta enää en voi antaa sitä varoajan takia. Pelkäsin jo, meneekö tilanne yllättäen niin huonoksi,  ettei Futura selviä enää sovittuun lopetuspäivään asti.

Nyt vaikuttaa siltä, että turvotus on tullut jäädäkseen, samoin Futuran nopeasti vanhaksi muuttunut olemus ja ilme. Uskon, että myös takapolvissa voi olla nivelrikkoa tai vähintäänkin tulehdusta, koska ne ovat niin turvonneet. Toisaalta uusi vaiva vain vahvistaa sitä, että lopetuspäätös on tässä tilanteessa ainoa oikea asia, mitä olen voinut tehdä. Kuitenkin tuntuu aivan kamalalta katsoa vierestä sitä, kuinka Futura on suorastaan kuihtunut viimeisten viikkojensa aikana, enkä keksi siihen muuta syytä, kuin yksinkertaisesti sen, että kipeänä oleminen väsyttää ja vanhentaa sekä tietysti lihaksiakin on kadonnut reilusti kahden kuukauden levon myötä. Heinää se saa niin paljon kuin jaksaa syödä ja verikokeissakaan ei näkynyt mitään erityistä (ei edes cushingia, vaikka Futura tällä hetkellä karvainen onkin!).

Futuralla oli samanlainen, masentunut ilme ostaessani sen. Silloin Futura piristyi jo parissa viikossa päästyään liikkumaan. Silmien huolestunut ja masentunut ilme katosi ja tilalle tuli pirteä ja lempeä katse. Nyt en voi tarjota Futuralle käyntiä kummempaa liikuntaa, saati sitten ratsastusta, josta se ennen niin kovasti nautti, koska se ei yksinkertaisesti kestä sitä. On kauheaa nähdä oma hevonen kipeänä ja masentuneena. Hetkeksi saan korvat höröön ja Futuran ilahtumaan maastakäsittelyssä. On maailman liikuttavinta, että se hörisee silloin koko ajan.

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet tilanteeseen nähden melko kevyitä, koska en ole vielä pystynyt täysin käsittämään sitä, että pian Futura on poissa. Tämä viikko tuntuu taas vaikealta, sillä yhteinen aikamme vähenee päivä päivältä. On melkeinpä mahdotonta sopeutua siihen ajatukseen, ettei Futuraa enää ensi viikolla ole. Lisäksi takajalkojen nestekertymät ovat aiheuttaneet ylimääräistä huolta ja surua. Kaikesta huolimatta Futura on ollut nyt ihana nallekarhu ja antanut halailla itseään yllättävän paljon, työntänyt päätään syliini ja ollut mitä suloisin kaikin puolin.

Väsynyt ja masentunut Futura on selvästi, mutta aina kun käyn edes vähän touhuamassa sen kanssa, se näyttää edes pieniä välähdyksiä siitä, että nauttii yhteisestä tekemisestä. Toisaalta on hyvä, että itse aavistin jonkin olevan pahemmin pielessä, enkä yrittänyt lähteä enää kuntouttamaan Futuraa sillä ajatuksella, että suurin ongelma olisi ollut vain ohuet anturat. Olisihan se ollut ihana vaihtoehto, mutta intuitio sanoi muuta – ja oli oikeassa, valitettavasti.

 

 

22 thoughts on “Valitettavasti olit oikeassa, intuitio

  1. Voi, tsemppiä viimeiseen. Onneksi jää sylikaupalla ihania muistoja Futurasta, joita on ensisurun jälkeen ihana muistella. ❤️ Futuran ilme on tosiaan muuttunut ihan viime postausten aikana niin, että hevosta tuntematonkin kuvista huomaa, ettei hevonen ole enää oma itsensä. Teidän matkaa olen seurannut ihan alusta asti, ensin galtsussa ja sitten blogissa (youtubessa en niinkään) ja on kyllä ollut melkoinen seikkailu! Kaikkea hyvää ja ihania viimeisiä yhteisiä päiviä. ❤️

  2. Voi Kaktu!! Kyllä näistä kuvista näkee, että Futu on menettänyt elämänhalunsa. Älä välitä mitä jotkut idiootit taas huutelee. Sä teet oikein päätöksen.
    Ei ole kyyneleet kaukana. ??? teidän matkaa on ollut ihana seurata. Voimia aivan loputtomast!!i Saa nähdä.milloin mä kuulen omasta suosikkiponistani, saman uutisen… Silloin, vaadin päästä ponin luona viimeisen kerran.

  3. : says:

    Suru on rakkauden hinta. Mutta sinulle jää teistä aivan valtavati muistoja niin mieleen kuin blogiin ja youtubeenkin. Voimia!

  4. Milla says:

    Kommentoin muutama postaus sitten, mutta pakko kommentoida taas. Oma hevoseni lopetettiin melkein tasan vuosi sitten, ja se rehellisyys ja tapa millä kirjoitat on auttanut minua käsittelemään noita tunteita vielä näin vuodenkin jälkeen. Uskon, että kun joskus nykyisen hevoseni aika koittaa (toivottavasti ei vielä moniin moniin vuosiin <3) tulen etsimään nämä postaukset käsiini. Muistan viime vuodelta kuinka lohduttoman yksinäiseltä se tuntui, kun joutui menemään tallille kuten normaalisti, vaikka tiesi että päiviä on jäljellä enää muutama. Vaikka ihmiset ympärillä yritti lohduttaa ja kertoa, kuinka se on oikea päätös, oli olo silti levoton ja yksinäinen. Olisinko voinut tehdä jotain paremmin? Onko tämä oikea ratkaisu? Miten en huomannut aikaisemmin?

    Kiitos aivan mielettömän paljon siitä avoimuudesta, jolla kirjoitat. Uskon, että tästä on apua vielä monelle, jotka joutuvat painimaan samanlaisten ratkaisujen ja ajatusten kanssa 🙁 Todella haikeat fiilikset sun puolesta. En oikein osaa sanoa mitään muuta kun että koita jaksaa, kyllä se vielä helpottaa (ihan oikeasti!).

    Futuralle paljon rapsutuksia, olette yhdessä innostaneet niin montaa muuta ja näyttäneet mitä yhteistyo hevosen kanssa parhaimmillaan on <3

  5. Eläinystävä says:

    Sinun blogisi on mahtava kai juuri siksi, että teet intuitiolla, aidosti ja rehellisesti! Kiitos ja voimia!❤

  6. Aivan uskomattoman törkeitä ihmisiä täällä neuvomassa ja viisastelemassa. Sopisi miettiä, mitä itse haluaisi itselleen sanottavan vastaavassa tilanteessa! Tällaiset asiat eivät ole helppoja kenellekään ja sitten ampaisee lauma besserwissereitä kommentoimaan. Suunnaton myötähäpeä iskee näiden idioottien kirjoituksia lukiessa.

    Teillä Futuran kanssa on ollut pitkä ja vaihteleva matka, enkä voi toivoa muuta kuin voimia tuleville ajoille. Voit aina olla ylpeä siitä työstä, jonka olet Futuran kanssa tehnyt – harvapa olisi uskonut, miten komea hevonen siitä kummannäköisestä ilmestyksestä lopulta kuoriutui. Eikä ruuna tainnut missään vaiheessa olla se kaikkein helpoin, meikäläisen kaltainen jänishousu olisi lyönyt hanskat tiskiin jo ensimmäisestä futuramaisesta kammopukituksesta. Moneen kertaan olen ihaillut kykyäsi ratsastaa noin omapäistä ja -laatuista otusta! 🙂

    Olen vahvasti sitä mieltä, että Futuralle kävi paremmin kuin lottovoittajalle, kun se sai omistajakseen sinut.

  7. Paljon voimia! ❤️ Tämä on todellakin oikea ratkaisu, päästät rakkan ystäväsi parempaan paikkaan. Teidän yhteinen aika on tullut päätökseen ja ole kiitollinen siitä ajasta, sitä varmaan oletkin❤️ Futura on elänyt parhaat vuodet kanssasi, olit ja olet Futuran pelastaja, se muistaa sen aina. Rakas ystävä tunnistaa kun jotain ikävää seuraa ja siksi Futura hyvästelee sinut❤️ Se on raskasta katseltavaa kun rakkaan eläinystävän ilme ja koko olemus väsyy ja silmistä lähtee ilo ja lempeys, niinkuin Futuralla nyt. Ole rohkea Kaktu. Anna Haleja minunki puolesta❤️ ps. Olen seurannut teitä 2010 vuodesta asti ja aivan rakastunut sinun tapaasi kohdella ja kunnioittaa ystävääsi! Siinä olisi kaikille opeteltavaa❤️

  8. Nora says:

    Eläimet aistii helposti asioita.. ehkä Futura siis aavistaa jollain tavalla, että teidän yhteinen taival on pian päättymässä ja sen takia esim. antaa erityisen paljon halailla.. Voimia sinulle Kaktu! Olen alusta asti seurannut teidän blogia, mutta nyt ensimmäistä kertaa tuli tunne, että haluan kommentoida ja kiittää hienosta blogista. Ja tosiaan paljon jaksamisia!

  9. Hernerokka says:

    Uskomatonta, miten näiden kuvienkin perusteella näkee Futuran muuttuneen ilmeen aivan selvästi! Varmasti se osaltaan on sitä, että tietää asioiden olevan huonosti, mutta ei se pelkästään sitäkään ole. Vaikka koitan miettiä mikä siinä ilmeessä tekee sen väsymyksen, en keksi… Sen vaan tiedän että näin kuvienkin kautta se välittyy! Tsemppiä sulle Futuran katseen kohtaamiseen ja nautinnollisia hetkiä teille yhdessä!❤

  10. Erityisherkkä anonyymi says:

    Mua ihan hävettää tunnustaa miten paljon teidän tilanne on vaikuttanut mielialaani. Olen tunne-elämältäni herkkä, ehkä erityisherkkä, ja olen paljon pohtinut päätöstäsi laittaa Futura pois. Olen ollut ihan ahdistunutkin siitä että joudut luopumaan rakkaasta ystävästä. En tiedä miten itse ylipäätään selviäisin tuollaisesta tilanteesta, kun nyt näin täysin ulkopuolisena ja vieraana ihmisenä reagoin niin voimakkaasti. Olen jopa hieman pelon sekaisin tuntein avannut blogisi näinä päivinä. Näistä häpeän tunteen sekaisista syistä kommentoin anonyymina :E
    Onneksi tiedän, että olet luonteeltasi vahvempi kuin moni, (surun määrää tämä piirre ei vähennä).

    Mutta nyt kun näin nämä kuvat. Näen Futuran silmät, on minunkin vihdoin piirun verran helpompi olla.
    Vaikka olet kertonut aiemminkin epäilyksistäsi Futuran voinnin ja kipujen suhteen, on ollut ehkä vaikea ruudun takaa silti käsittää todellinen tilanne. Epäilys on silti ollut.
    Mutta nuo silmät. Tuo Futuran muuttunut katse on nyt ilmiselvää minullekin. Nyt voin kirjoittaa sinulle sen mitä useat on jo moneen kertaan sanonut; päätöksesi on oikea. Tätä en ole voinut aiemmin allekirjoittaa oman kipuni läpi.

    Kiitän siis näistä kuvista, vaikka silti itken. Koen tuskasi liiankin pelottavasti omanani. Suru on nyt kuitenkin helpompi käsittää näiden kuvien myötä.

    • Voi ei, ei tarvitse hävetä! Ihana kun kommentoit ja oikeasti kommenttisi oli tosi koskettava. Minullekin on vaikeaa laittaa tänne kuvia surkean ja masentuneen näköisestä Futurasta, joka on kuin varjo entisestään. Haluan kuitenkin olla rehellinen ja itseäkin vähän helpottaa, kun ihmiset oikeasti näkevät tilanteen vakavuuden. Toisaalta taas hävettää, että miten ihmeessä Futura voi olla noin surkean näköinen, kun olen parhaani mukaan sitä yrittänyt hoitaa… Mutta sellaista se vanheneminen on 🙁 Kiitos itsellesi kun kommentoit ja toivottavasti sinunkin mielialasi vielä ajan myötä nousee <3

  11. k says:

    Nämä asiat aina herättää siihen tosiasiaan, että kaikki voi päättyä hetkessä. Pitää todellakin nauttia täysillä siitä mitä on, hevoskaverin jättämää koloa ei ole helppo täyttää. Voimia sinulle, Futu on maailman onnellisin hevonen, kun sai sun kanssa uuden mahdollisuuden ja elää täysillä loppuun saakka♥

    • Tuo on niin totta! <3 Itse olen onneksi kaikki nämä vuodet Futuran kanssa osannut nauttia täysillä yhteisestä ajastamme. Olen muistanut olla päivittäin omasta hevosesta kiitollinen ja uskon, että ennemmin tai myöhemmin pystyn muistelemaan ilolla yhteisiä hetkiämme.

  12. Sakksu says:

    Mä muistan kun löysin teijät youtubesta joskus 2011-2012. En muista tarkkaa. Te olitte aivan upea pari ja oon seurannut teijän menoo siit asti. Mul tuli pieni uskomus jo syksyllä että Futura lähtee vihreämmille niityille. Ja vaikka en tunne teitä henkilö kohtaisesti musta tuntuu et pieni osa musta lähtee nytten. Sä innostutit mut silloin lämppäreitten pariin ja nyt itselläni on oma lämppäri jo! Anna haleja Futuralle multa ja jaksamisia sulle:)

    • Kiva kuulla, että innostus lämppäreihin heräsi Futuran myötä ja ihana, että olet jaksanut seurailla meitä pitkään. Futura tulee saamaan vielä paljon haleja ja rapsutuksia viimeisinä päivinään <3

  13. Zampza says:

    On vaikeeta kuvitella että Futura on poissa sitten.. jotenki ajatteli että vitsi teillä on kaikki niin täydellisesti jne. Mut asiat voi muuttua ihan yllättäenkin laidasta laitaan hyvään tai pahaan suuntaan.. mutta uskon itse siihen,että kaikella on tarkoituksensa. Vaikka esimerkkinä siitä että hevonen millä ratsastin,oli unelma hevonen. Ei pelänny mitään se tykkäsi maastoilusta ja oli samanlainen hurjapää kuin minä itse.
    Yks aamu ennen kouluun menoa menin ratsastamaan sillä maastoon. Oli talvi ja oltii jo melkein perillä, kunnes hevosen takajalat veti alta ja se oli siinä persuksillaan. Se ei säikähtäny sitä, vaan jäi istumaan ja ai helkkari että ite säikähin kuollakseni ja vielä piti yrittää pysyä siinä kyydissä.
    Sittempä älysin. Perhana oltiin ihan kirkkaalla,täydellisellä peilijäällä. Eikä tehny enää mieli kääntyy menemään samaa reittii takas, kun lenkki oli pitkä ja olis pitäny lähtee kouluun jo. Menin siinä paniikkiin, enkä osannu tehä mitään muuta, kuin päästää ohjista irti, tarttua kaksin käsin hevosen kaulasta kiinni ja antaa sen tehä mitä se parhaammaks näki. Moni varmaan miettii että todella typerää, että sehän ois voinu tehä vaikka mitä ja ois voinu käydä tosi pahasti. Mutta luottamus siihen hevoseen voitti kaiken. Se lähti laahaamaan itseään etujaloillaan eteenpäin. Oli pakko avata silmät. Taisin jopa naurahtaa että mitä ihmettä teet?? Ja varmasti ohikulkijat ois saanu mahtavat naurut. Mutta se hilas meijät sinne, missä oli asfalttia enemmän ja pomppasi ylös. Olin ihan sekasin. Hevonen kuoli pari-muutama kuukausi myöhemmin. Kävin juttelemassa psykologille( musita henkilö kohtasista asioista) johon saatiin tää hevonen mukaan. Lopussa hän totesi,että tiiätkös. (Miulla on aika vaikeeta ollu nyt) ehkä silläkin oli tarkotus lähtee,että sie oikeesti tajuut että sie pääset tän yli etkä luovuta,niinku se hevonen siinä jäällä. Muista vaikeissa tilanteissa sitä.
    Ja tämähän jos mikä on jääny ihan päällimmäiseks mieleen ja auttanu ihan mielettömästi,että alkaa jo se “tallin piha” näkyä ja elämä helpottuu.

    En tiiä mikä auttais sinuu nyt tässä tilanteessa vai auttaako mikään. Aina on vaikee kuvitellla rakkaan ystävän lähtevän. Mutta mieti onko jääny jotain hetkiä Futuran kanssa mieleen jotka auttais tulevaisuudessa.
    Ehkä sanoin jotain tai jopa kaiken “väärin” tai silleen huonosti ja epäselvästi ettei kukaan saa tyyliin selkoo mitä tarkotin… mut joo..
    Onneks siulla on läheisiä ja ihania ystäviä,jotka auttaa ja tukee♥ Toivottavasti ei tullu liian pitkää kommenttia ja semmosta missä kerron vaan omia tarinoita :/ se on itelleni ainakin täydellinen “apu” elämässäni ja muistona siitä hevosesta.. toivotan kaikkea mahdollista hyvää ja jaksamista sinulle. Ei sanat pysty vaan kuvaamaan sitä miten paljon hyvää ja voimia me kaikki halutaan sinulle ja läheisillesi. Mutta sitä me kaikki silti tarkotetaan tosissamme♥♥

    • Kiitos ihanasta ja pitkästä kommentista. Ei tässä tilanteessa oikein auta mikään muu, kuin varmuus siitä, että lopettaminen on tosiaan nyt ainoa vaihtoehto ja Futuran parhaaksi tehty päätös. Muuten sitten auttaa varmaankin vain aika. Elämänmuutos on niin valtava, ettei siihen voi mitenkään valmistautua, mutta ei auta muu kuin päivä kerrallaan pyristellä eteenpäin. Ja on kyllä auttanut paljon lukea kommenttejanne, kun suurin osa ihmisistä tosiaan selvästi tuntuu haluavan minulle hyvää ja ihan aidosti haluaa tukea tässä surussa. Se on tosi hienoa <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *