Uusi vuosi ei houkuttele

Ensimmäinen kerta, kun en mieti uudenvuoden aikoihin, miten tämä kulunut vuosi meni. Olen vain miettinyt, miten meni viimeiset 10 vuotta Futuran kanssa. Olen yrittänyt iskostaa päähäni, että uudenvuodenaatosta alkaa viimeinen kokonainen viikko, jonka Futura vielä elää. Uskon edelleen vahvasti, että päätökseni on oikea. Vaikka Futura ei varsinaisesti onnu, sen olemus on muuttunut. Silmät ovat ikäänkuin puolitangossa koko ajan ja yleisilme on väsynyt. Elämän ainoa ilo tuntuu olevan nykyään syöminen. Rapsutuksetkin kelpaavat, mutta kyllä syöminen on ykkönen. Taluttaminenkin on vaikeaa, kun koko ajan pitäisi Futuran mielestä pysähtyä syömään tai tutkimaan jotain tien penkalta löytyvää. Maasta käsin työskennellessä ja jumppaillessa Futura vaikuttaa tyytyväiseltä ja hörisee koko ajan. Se on niin kovin tyytyväinen kun pääsee tekemään edes jotain.

Selkään ei ole enää menemistä. Olen hiljaisesti elätellyt toiveita siitä, jospa edes käyntilenkit selästä käsin onnistuisivat.  Futura on ollut nyt viimeiset kolme viikkoa lähes kokonaan levossa, pelkällä jumppailu- ja talutteluliikunnalla. Eilen kokeilin tauon jälkeen käydä istumassa Futuran selässä parin minuutin ajan. Se ilmaisi kuitenkin selvästi, ettei halunnut liikkua ja yritti vielä ihan tosissaan potkaista minua, kun tulin alas selästä. En siis enää aio yrittää edes selässä istumista. Edellinen kokeilu oli 11.12 ja sen jälkeen tilanne ei ole muuttunut, vaikka Futura on ollut levossa.

On sääli, että nämä viimeiset viikot ovat kuluneet jäätiköllä taiteillessa yrittäen keksiä edes jotain mielekästä tekemistä, mutta ei auta mikään. Metsässä kävely on mukavaa, mutta myös hankalaa, koska Futura ei enää haluaisi kovin mielellään kävellä esimerkiksi kaatuneiden puunrunkojen yli. Kenttä on liukas ja muhkurainen ja kaikki tiet kuin luistinratoja. Futura pysyy onneksi pystyssä, mutta minulla on vaikeampaa, kun en omista piikkipohjaisia kenkiä. Täytyy olosuhteista huolimatta yrittää nauttia siitä, että saan vielä viettää aikaa rakkaan hevoseni kanssa.

Olen saanut jonkin verran kyselyjä siitä, aionko myydä Futuran varusteita. Kaulanarulle, kuolaimettomille suitsille ja lampaankarvasatulalle olisi montakin ostajaa jonossa, mutta niitä en aio myydä. Säästän ne sitä varten, kun vielä jonain päivänä hankin uuden hevosen. Ehkä annan jotain niistä kavereille lainaan. Runkosatulat, satulahuovat, suojat ja muut tarvikkeet myyn tai annan pääasiassa kavereille. Pyrin siihen, että saisin tavaroista suurimman osan pois jo ensi viikon aikana, jotta selviän mahdollisimman vähällä sitten Futuran kuoleman jälkeen. En usko, että silloin jaksan juurikaan nähdä vaivaa tavaroiden myynnin suhteen.

Haluan kuitenkin antaa hyvän vinkin kaikille kuolaimettomia suitsia tai niiden osia kaipaileville. Itse metsästin viime kesänä muotoiltua niskahihnaa, joka sopisi käytettäväksi ilman leukahihnaa ja otsapantaa. Kyselin eräässä Facebook-ryhmässä vinkkejä sellaisen hankkimiseksi ja löysin pari valjasseppää. Hinnat olivat huomattavasti edullisempia kuin olin odottanut. Valjassepältä voi tilata mittatilaustyönä valmistetut suitset, joiden hinta ei itse asiassa ole välttämättä yhtään sen kalliimpi, kuin kaupasta ostettujen suitsien. Lisäksi saa varmasti juuri sellaiset, kuin haluaa.

Futuran suitset valmisti Ahlfors Leather ja ne tehtiin täysin toiveideni mukaisesti, mittatilaustyönä. Sain lopulta koko suitset sitä vastaan, että kerron niistä blogissani. Käytin suitsia ensin LG Bridlen kanssa, mutta myöhemmin halusin kokeilla niihin omaa rengasviritystäni. Olimme suunnitelleet, että teen suitsista postauksen nyt joulun jälkeen, kun Ahlfors Leatherin Johannalla on taas aikaa ottaa uusia tilauksia vastaan. Nyt tuntuisi vähän teennäiseltä alkaa kirjoittaa yhteistyöpostausta, mutta koska saan jatkuvasti kysymyksiä Futuran varusteisiin liittyen, halusin ikävästä tilanteesta huolimatta vielä mainita blogissani, että tällainenkin mahdollisuus on! Pienyrittäjänä haluan tukea myös muita yrittäjiä ja uskon, ettei monikaan ole edes ajatellut, kuinka edullista ja helppoa valjassepältä tilaaminen voi olla. Suosittelen siis kaikkia kuolaimettomiin suitsiin osia kaipailevia kääntymään osaavan valjassepän puoleen. Itse olin oikein tyytyväinen näihin suitsiin, enkä niistä siksi halua luopuakaan! Pidän vaikka muistona, jos niitä ei koskaan tule muilla hevosilla käytettyä.

Vielä en osaa erityisemmin surra, mutta ehkä toisaalta hyväkin olla surematta liikaa etukäteen. En myöskään välttele ihmisiä tai Futuran tilanteesta puhumista millään tavalla. On vaikea kuvitella, että reilun viikon päästä Futuraa ei vain enää ole. Ei sitä varmaan voi ymmärtää ennen kuin oikeasti olen siinä tilanteessa. Sitten se kyllä varmasti selkiytyy, sillä joudun hoitamaan tallia muutaman päivän vielä Futuran kuoleman jälkeen. Ajatus ei houkuttele ollenkaan, mutta lupasin sen jo syksyllä. Tavarat täytyy joka tapauksessa siivota ja myydä, joten toisaalta on ehkä ihan terveellistä palata heti tallille ja kohdata se tosiasia, ettei Futura enää ole siellä. Onneksi saan tarvittaessa ystäviä henkiseksi tueksi. Ensi viikolla muutama tuttu ihminen tulee myös hyvästelemään Futuran. Minusta on ihana ajatus, että vaikka Futura oli pitkään kiertolaisena, nyt huomaa sen olevan erittäin rakastettu hevonen, joka on monelle tärkeä.

29 thoughts on “Uusi vuosi ei houkuttele

  1. Karoliina says:

    Futuran ilmeessä on jotain hyvin tututtua. Edesmenneen hevoseni ilme muuttui hyvin samanlaiseksi ennen lopetusta; se vanheni silmissä ja katse oli selvästi väsynyt kehon rapistuessa pikkuhiljaa. Olen miettinyt usein, mistä ilme oikein tuli, sillä vastaavaa en ollut nähnyt, vaikka hevonen oli kärsinyt aiemmin kivuliaista vaivoista (esim. kaviopaise), jotka oli kuitenkin saatu hoidettua. Kun sitten lopulta hevonen sairastui cushingin tautiin ja teimme lopetuspäätöksen, sen ilme muuttui pikkuhiljaa -ikään kuin elämä hiipui sen silmissä. Huomasiko hevoseni mahdollisesti oman suruni? Saattoiko se jopa ymmärtää, että jotain lopullista oli tapahtumassa? En tiedä, mutta jotain hyvin erikoista siinä oli. Oli kuitenkin ihanaa nähdä vielä viimeisinä elinpäivinä häivähdyksiä samasta vanhasta hevosestani, kun se jaksoi edelleen innostua jalkapallon pelaamisesta. 🙂 Voimia sinulle!

    • Kiitos <3 Varmasti pitkäaikainen kipeänä olo rasittaa ja masentaa hevosta, siitäkin voi johtua surkea ilme. Itse uskon, että Futuraa saattaa masentaa myös se, ettei se pääse liikkumaan kuten tavallisesti. Siitä ei ole tullut millään tavoin ylienerginen tai vaarallinen, kuten aluksi uskoin, vaan nimenomaan masentunut. Luulen kyllä, että eläimet saattavat aavistaa lopun olevan lähellä ja varmasti huomaavat myös omistajan surun.

  2. Minja says:

    Minä hankin tällaiset prismasta alle kympillä.
    https://www.prisma.fi/fi/prisma/snowfox-liukueste-pito
    Täällä Oulussakin on välillä niin liukasta että on pakko olla liukuesteet kengissä jos ei aio katkoa luitaan ulos mennessä. Nuo on kumiset ja nastat on hyvät, joten on helppo pujottaa kengän ympärille ja kiskaista pois kun ei tarvitse, ja kulkeutuvat laukussakin helposti ja niitä saa eri kokoisia. Käytän noita niin juoksulenkillä kuin kaupungille mennessä. Noilla voisit sinäkin pysyä pystyssä.

    Olet aivan oikeassa Futuran suhteen että sen ilme on muuttunut. Kuvistakin näkee että Futura on yhtäkkiä muuttunut vanhaksi ja sen ilme on aivan erilainen. Usko pois, teet aivan oikean päätöksen etkä yhtään liian aikaisin. Parempi tuollainen päätös on tehdä viikon liian aikaisin kuin päivän liian myöhään. Itse venytin aikoinaan päätöstä liian pitkään ja kaduttaa edelleen näin toistakymmentä vuotta myöhemminkin 🙁
    Pahaltahan se tuntuu, mutta se on edessä. Elämä muuttuu kun arjesta lähtee iso osa pois, mutta älä kiirehdi. Mene eteenpäin kun olet siihen valmis, elä elämääsi itseäsi varten.

    Minullakaan ei tämä vuosi hyvin alkanut, 13 vuotta kestänyt parisuhde päättyi vuodenvaihteeseen. Tämä suhde ei kestänytkään, vaikka vielä kuukausi sitten suunnittelimme tulevaisuutta yhdessä. Tuntuu että kuolen. Olen itkenyt etukäteen niin paljon että naama on palanut ja nenä irtoaa. Olen jopa itkenyt niin että hyperventiloin ja happi loppuu, mutta tälle tilanteelle ei voinut mitään. Parisuhteella ei ole tulevaisuutta joten silloin ei voi kuin erota. Uusi vuosi, uusi elämä. En tiedä miten elämä lähtee rullaamaan kun elämästäni poistui arjen tärkein ihminen joka on ollut vierelläni koko aikuisuuteni ajan. Jotenkin tästä on selvittävä. En olisi uskonut että näin käy enkä tajunnut että romahdan näin pahasti. Elämä etenee ja aika auttaa. Klisee, mutta totuus.

    Jännät kyllä nuo suitset. Varsinkin tuo pieni rinkula ison lisäksi, Mikä tuon pienen rinkulan idea tai tarkoitus on? Näyttävät kyllä siltä että istuvat hevoselle hyvin eivätkä pyöri päässä vaikka remmejä on todella minimaalisesti.

    Voimia sinullekin uuteen elämäntilanteeseen. Olet vahva ihminen ja muista että muistoja ei sinulta kukaan vie pois <3

    • Kiitos paljon ihanasta ja pitkästä kommentista ja tsemppiä sinullekin uudenlaiseen elämäntilanteeseen <3

      Tosiaan Futuran ilme on muuttunut niin selvästi, että vaikea sitä on olla huomaamatta. Se sattuu ehkä eniten, kun joutuu katsomaan miten ennen niin pirteältä hevoselta on kadonnut elämänilo 🙁

      Nyt tänne tuli taas vähän lunta, joten enää ei ole ollut liukasta ja olemme päässeet paremmin käymään talutuslenkeillä. Mulla oli joskus tuollaiset irrotettavat nastat tallikenkiä varten, mutta ovat hävinneet, enkä ole ostanut uusia, kun ne olivat minusta ärsyttävän tuntuiset jalan alla. Olisi paremmat sellaiset ihan kunnon nastakengät, mutta en ole viitsinyt enää investoida, kun ei ole kohta hevostakaan ja muualla kuin tallilla olen selvinnyt ihan hyvin liukastelematta.

      Tuo rinkulaviritys suitsissa on oma keksintöni ja kaksi rinkulaa perustuu siihen, että kun ohja on kiinni vain toisessa niistä, mutta turpa- ja poskihihnat molemmissa, rinkula ei pääse johtavissa ohjasotteissa kääntymään poskea vasten poikittain. 🙂

  3. Milla says:

    Näin ulkopuolisenakin näkyy tuo katseen muutos, rankka hetki edessä. Oletko miettinyt, jos tekisit/teettäisit häntäjouhista korun muistoksi?

    • Otan kyllä jouhia talteen ja haluaisin teettää niistä jonkinlaisen korun, mutta käytän tosi vähän koruja, joten täytyy vielä vähän miettiä millaista korua tulisi eniten käytettyä. Tuo katseen muutos on kyllä niin selkeä, että moni tuntuu sen huomanneen.

  4. Hernerokka says:

    Parin kuukauden blogienlukemistauon jälkeen tulin tänne kurkkaamaan kuulumisia ja ikävimpiä uutisia ei ois voinukka olla odottelemassa! Te ootte Futuran kans ollu mulle esikuvana siitä, minkalainen voi hevosen ja ihmisen suhde parhaimmillaan olla; luottamusta, kunnioitusta, syvää yhteyttä. Ja se kasvutarina, että teillä oli aluksi monta vuotta hankalaa ja ootte siitä rakentanu yhteistyötä. Arvostan myös suuresti sitä, että vaikka Futurasta luopuminen on sulle henkilökohtasesti suurempi tappio ku mitä pystyn ees kuvittelee vaikka kuinka kovasti yritän, teet hevosen hyvinvoinnin nimissä lopetusratkasun. Näin toimii vastuullinen hevosenomistaja, asettaen hevosen hyvän oman edelle tän ison kysymyksen äärellä. Aivan älyttömästi voimia hankalan viikon, hankalan tammikuun ja hankalan vuoden kohtaamiseen! Sun elämänmuutos tulee olemaan niin iso ettei siihen varmana voi mitenkään valmistautua täysin, eikä surun kanssa tuu varmastikaan olemaan helppoa. Toivon sun vuoteen kauheasti kaikkea hyvää, sitäki että Futura sais jonkun ihmevirtapiikin ja olis vaikka edes tunnin verran vielä oma pirteä itsensä niin että saisitte täysillä nauttia siitä ihanuudesta ja pirteydestä mitä teillä on monta vuotta ollut!❤ Tsemppiä Kaktu❤

    • Tulee kyllä varmaan vielä järkytyksenä nämä uutiset monelle niistä lukijoista, jotka eksyvät blogiini vain silloin tällöin tai kausittain. Kiitos ihanasta kommentistasi <3 Itsekin uskon, että tästä vuodesta tulee vaikein ikinä, eikä tuohon elämänmuutokseen voi mitenkään valmistautua. Se täytyy vain kohdata, ei muutakaan voi. Itsekin painotan nimenomaan tuota vastuullisuutta, jos joku ihmettelee kuinka osaan olla tässä tilanteessa näin "järkevä". Kun eläimen hankkii, on oltava alusta saakka selvää, että on vastuussa sen elämästä ihan täysin ja tällaisia päätöksiä pitää pystyä tekemään.

  5. Pitkäaikainen anonyymi says:

    Voi toista ❤️😢 niin ikävä nähdä kuinka Futun silmistä on kadonnut elämänilo. Oon jostain kuullu että eläimet aistis että loppu on lähellä ja ehkä näin ollen Futuraakin kiinnostaa paljon lähinnä syöminen.

    Jaksuhalit ja paljon voimia sekä sinulle että Futuralle viimeiselle matkalle. Muista ettei Futura mihinkään katoa, sen aika vain loppuu ja hevonen muuttuu muistoiksi. Nämä muistot säilyvät kuitenkin varmasti koko elämäsi ajan. ❤️

    Pitkään teidän menoa seurannut ja itkuhan tässä pääsee. 😭

  6. Jenni says:

    Olen todella pahoillani puolestasi. En lue blogiasi kuin silloin tällöin joten tämä suru-uutinen tuli yllätyksenä 😢
    Itselleni edellisen hevoseni lopettaminen oli todella vaikea asia, jonka jälkeen olin pari vuotta ilman omaa hevosta, mutta nykyään muistelen ilolla sitä kumppania jonka sain pitää omanani niin monta vuotta.
    Muutamat vuosien takaiset nyt jo parantuneet, mutta “tuntuvat” murtumakohdat (varpaat, nilkka, kylkiluut yms.) Tuovat hymyn huulilleni; muistelen kaipauksella sitä ihanaa villiä hevosta josta sain todellisen luottoratsun itselleni. Jokainen vanha ruhje on tietyllä tavalla kaunis muisto eletystä elämästä 🤗
    Kaikkea hyvää sinulle. Anna elämän kantaa ja jonakin päivänä muistelet kaikkea kokemaasi hymyillen 💖

    • Kiitos paljon ❤️ Itsekin uskon, että pari vuotta voi mennä ennen kuin haluan uuden hevosen. Ihme kyllä Futura on säästänyt minut pitkäikaisilta ruhjeilta! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *