Kolme viikkoa jäljellä

Tänään sovin Futuralle alustavan lopetuspäivän. Meillä on noin kolme viikkoa yhteistä aikaa jäljellä ennen kuin saatan rakkaan ystäväni viimeiselle matkalleen. Olin jo aiemmin luvannut, että hoidan tallia tammikuussa, jotta omistaja saa välillä lomailla, enkä enää voinut perääntyä, kun asia oli jo sovittu. Toisaalta on tosi raskas ajatus palata hoitamaan muita tallin hevosia heti Futuran lopetuksen jälkeen, mutta tavarat pitäisi joka tapauksessa siivota. Ei auta muu kuin kohdata rohkeasti se, mitä eteen tulee. Lisäksi olen nyt iloinen mahdollisuudesta viettää viimeiset päivät Futuran kanssa aamusta iltaan. Voin antaa sille täyden huomioni viimeisinä vuorokausina. ❤️

Koneellani ei toimi juuri nyt mikään editointiohjelma, joten kasasin puhelimella videon Futurasta. Metallican Nothing Else Matters soi mp3-soittimessani, kun olin matkalla koeratsastamaan Futuraa 10 vuotta sitten. Nyt voin todeta, että kyseisen kappaleen sanat kuvaavat aivan täydellisesti minun ja Futuran yhteistä matkaa.

So close no matter how far
Couldn’t be much more from the heart
Forever trusting who we are
And nothing else matters

Never opened myself this way
Life is ours, we live it our way
All these words I don’t just say
And nothing else matters

Trust I seek and I find in you
Every day for us something new
Open mind for a different view
And nothing else matters

Never cared for what they do
Never cared for what they know
But I know

So close no matter how far
Couldn’t be much more from the heart
Forever trusting who we are
And nothing else matters

Never cared for what they do
Never cared for what they know
But I know

I never opened myself this way
Life is ours, we live it our way
All these words I don’t just say
And nothing else matters

Trust I seek and I find in you
Every day for us something new
Open mind for a different view
And nothing else matters

Never cared for what they say
Never cared for games they play
Never cared for what they do
Never cared for what they know
And I know

So close no matter how far
Couldn’t be much more from the heart
Forever trusting who we are
No nothing 

45 thoughts on “Kolme viikkoa jäljellä

  1. Emppu says:

    Voimis. Itse jouduin saman päätöksen tekemään oman hevoseni kohdalla yksin. Vatsan kanssa oli ollut ongelmia jonkin aikaa ja loppua kohden paheni koko ajan. Välillä huonoja ja välillä parempia päiviä. En halunnut sen kärsivän ja että se saa lähteä edes jonkinlaisessa kunnossa eikä puoli jalkaa haudassa. Syytin itseäni kauan ja mietin teinkö oikein vai en. Itkin, raivosin itselleni. En edes pystynyt seuraavaan 3 kuukauteen en edes voinut mennä tallille. Pelkkä ajatus oksetti. Pikku hiljaa haavat kuitenkin paranivat. Hevoseen oli siis kohtuu syvä suhde. Tiedän tasan tarkkaa mitä olet menossa läpi. Kasa voimia sinne! Tiedän, että se sattuu. Onneksi hevonen ei ajattele mitä se mahdollisesti menettää, vaikka ihminen tekee. Mieluummin päästää sen rakkaimmankin vapaaksi jos se on toisen parhaaksi. Syvätkin haavat paranevat. Siihen vain tarvitaan aikaa. Surua saa ja pitää olla. Silloin tietää kokeneensa rakkautta, jota kukaan ei voi korvata. Joten toistamiseen: voimia.

  2. Muuna says:

    Surullinen, mutta varmasti oikea päätös. Olen lukenut blogiasi vuosikausia ja tuntuu hurjalta, että Futuran kuulumisia ei kohta enää tule. Se on yhden aikakauden päätös, ja ikävä tulee meille sivustaseuraajillekin. Kiitos siitä, että olet jakanut kuulumisianne, tarinaa on ollut ilo seurata. Niin paljon hyvää, niin paljon onnellisuutta ja kunnioittavaa hevosen kohtelua.

    Voimia ja tsemppiä!

  3. Kettunen says:

    Meidän mummon sanoin: Kukaan ei tänne jää. Parantumattomasti sairaalle, kuolema ei ole enää pelottava hirviö, vaan ystävä joka vie rauhaan. Jos mieli on vielä virkeä, mutta keho jo heikko, on parempi lähteä saappaat jalassa. Nostan hattua sinulle ja Futuralle.

    • Kiitos <3 Olen samaa mieltä kanssasi ja mielestäni eläimen omistajana yksi tärkeimmistä velvollisuuksista on pystyä tekemään tämä lopullinen päätös eläimen kannalta mahdollisimman oikeaan aikaan.

  4. Heta says:

    Voimia ja tsemppiä! Toivon niin paljon että teillä olisi mahtavat ja parhaimmat viimeiset yhteiset
    hetket. ❤❤

  5. Vilma says:

    <3 Kiitos Kaktu siitä, että olet jakanut teidän matkaa tänne blogiin niin rehellisesti. Vaikein päätös on yleensä se kaikista oikein. Hurjasti voimia ja tsemppiä tulevaan, Futuralle halaukset <3

    • Kiitos <3 Mulle on tosi luontevaa olla rehellinen, mutta toisaalta se on myös rasite. Joskus avoimuus kääntyy blogimaailmassa itseä vastaan, mutta itse olen silti mieluumin yltiörehellinen, kuin salaileva.

  6. Jenni says:

    ❤ Rohkeutta ja rakkautta on se, että uskaltaa päästää irti ennenkuin se on se on akuutisti välttämätöntä vaihtoehdoitta. Teet itsellesi ja ennenkaikkea Futuralle oikein. Lämpöisiä yhteisiä onnenhetkiä tuleville viikoille, voimaa ja jaksamista pahimpaan. Lopulta aurinko paistaa, kukaan ei tarkalleen voi tietää koska se tapahtuu – vain aika näyttää.

  7. Rosa says:

    Olen lukenut bloagiasi jo monta vuotta ja ihailluit teidän yhteistyötä. Harmi että tämä päättyy näin mutta uskon että pystyt vielä joskus olemaan iloinen kun päästät nyt irti etkä katsele seuraavaan kesään ja talveen. Annoit kengitykselle mahdollisuuden mutta osasit silti tehdä sen vaikeimman päätöksen.
    Onhan nämä hajoamiset aina vaikeita ja vasta kun se viimeinen pala loksahtaa niin näkee syyn sille ja sille käytökselle. Kellään meillä ei ole rtg katsetta että näkisi aina samantien mikä on vialla. Tämäkin on kai osaltaan sitä oppimista ja siinä ei tule ikinä valmiiksi. Harvalla kuitenkaan on niin hyvä suhdetta hevoseen kuin teillä oli Futuran kanssa että kun sen itse vain tuntee ettei kaikki ole hyvin vaikka ympärillä kaikki sanoisivat muuta. Annoitte Futuran kanssa toisilleenne paljon ja myös meille lukijoille. Tsemppiä alkuvuoteen <3

    • Kiitos aivan ihanasta kommentista <3 Meillä oli viime talvenakin jo vähän hankaluuksia kinnepattien takia, kun huonot säät hankaloittivat liikutusta ja nyt kun ilmeni tämä nivelrikko ja etujalan ontuma, totesin ettei mielestäni ole hevosta kohtaan oikein, jos se joka talvi könkkää ja kipuilee enemmän tai vähemmän. Vaikka kesällä voisi kuinka hyvin, niin kyllä talvi on pitkä aika hevosen olla kipeänä. Ja kun ei tuota onnetonta otusta voi kahteen palaankaan leikata, vaikka etujalat vaatisivat nyt lepoa ja takajalat liikuntaa. Hankala juttu, mutta pakko vain yrittää ajatella hevosen parasta, vaikka kamalalta tuntuukin. Toista samanlaista ei tule </3 Mieluumin kuitenkin päästän irti ajoissa, ettei tilanne pahene entisestään.

  8. Voin vain kuvitella miltä sinusta Kaktu tuntuu.. Olet antanut Futuralle parhaan mahdollisen kodin. Annat sille myös parhaan mahdollisen lopun. Eikä se ole loppu, muistot Futurasta kulkevat mukanasi loppuelämän. <3

    • Tämä on nyt sellainen kommentti, etten välttämättä välittäisi vastata tähän, koska todennäköisesti ihmisten mielipiteet tämän kipulääkityksen suhteen vaihtelevat laidasta laitaan ja uskon, että miten tahansa teenkin, se on jonkun mielestä väärin. Vastaan silti, koska haluan olla rehellinen.

      Minulla on kipulääkettä vielä olemassa kaiken varalta, mutta en anna sitä jatkuvasti. Pitkä kipulääkekuuri on kova rasite hevosen vatsalle, joten pidempiä kuureja on syytä välttää, aivan kuten ihmisilläkin. Futura liikkuu tarhassa sekä maasta käsin työskennellessä käynnissä rentona, tyytyväisenä ja ontumatta. En enää liikuta sitä muuten kuin maasta käsin ja käynnissä, ellei se itse jostain syystä halua ravata. Eläinlääkäri suositteli, ettei kipulääkettä anneta ja itsekin olen samaa mieltä, mutta jos tässä muutaman viikon sisällä esimerkiksi maa jäätyy kovaksi, koppuraiseksi tai liukkaaksi ja Futura alkaa liikkua huonommin, aion antaa kipulääkettä ja tarvittaessa hankkia sitä vielä lisää.

      • Suvi says:

        Kirjoitin tuon kysymyksen töissä kovassa kiireessä, niin en huomannut sen olevan noin TÖKS. Ihan ilman sarvia ja hampaita oli siis tarkoitus kysellä, kun en tiennyt ruhon käyttötarkoitusta.
        Pohjat on varmasti se määräävä tekijä, milloin kivut pahenevat. Kipulääkkeessä on vatsan rasittamisen lisäksi se ongelma, että heppa voi kokea olevansa taas nuori varsa ja sitten rasittaa itseäänaivan liikaa, jolloin lääkkeen vaikutuksen hälvetessä alkaa paikkoja kolottaa paljon, koska jalkoja on rasitettu enemmän kuin olisikaan kannattanut.

        Tsemppiä tulevaan!

  9. Sj says:

    Oikea päätös, päästät ystävän vielä ajoissa pois ennen kun sen kunto heikkenee täysin. Muistele Futuraa sellaisena kun se oli terveenä ja eloisana. Älä unohda mitä kaikkea olette kokeneet ja oppineet. Äläkä tunne syyllisyyttä, Futura on saanut hyvän elämän sinun ansiostasi ja nyt on sinun aika päästää irti. Tsemppiä.

  10. lare says:

    Voi miten surullista. Pitkästä aikaa tulin blogia lukemaam ja tällainen uutinen 🙁 voimia, ei ole helppo päätös mutta se on meidän ihmisten velvollisuus valitettavasti. Futuralla on ollut paras mahdollinen elämä sun kanssa. 💖

  11. Suski says:

    Voimia! Laitoin omani pois neljä vuotta sitten, kinnerpatit ja alkava nivelrikko molemmissa etusissa, toisessa bonuksena myös sädeluuontuma. Parempi liian aikaisin kuin liian myöhään, vaikka vaikeasta päätöksestä onkin kyse.

    • Kiitos! <3 Kinnerpatit, sädeluuontuma ja etujalkojen nivelrikko on kyllä hankala yhdistelmä. 🙁 Mulla oli yläasteella hoitoponi, joka meni sädeluuontuman takia tosi huonoon kuntoon ja oli todella kipeä. Sitä ponin kärsimystä katsellessani huomasin, että tosiaan parempi vaihtoehto reagoida ajoissa ja tehdä lopetuspäätös ennen kuin hevonen on niin kipeä, ettei pysty edes varaamaan painoa kaikille jaloille seistessään.

  12. iiris says:

    Niin paljon voimia sulle Kaktu!❤
    Toivon teille paljon ihania hetkiä viimeisille viikoille😔❤
    Todella raskas,mutta varmasti oikea päätös.

  13. Guest says:

    On tosi vaikea tehdä päätös lopettamisesta. Vielä vaikeampaa sanoa se ääneen jollekkin. Ja ehdottomasti tuskallista soittaa sille eläinlääkärille ja sopia aika.
    Itse kävin tämän läpi pari vuotta sitten oman lämppärini kanssa, jolla meni yllättäen lyhyessä ajassa kinner. Tai “lyhyessä”; olen kyllä ruoskinut itseäni pitkään ja hartaasti siitä, etten halunnut nähdä ongelmaa aiemmin. Merkit olivat selvät- minä itsekäs. Itse lopetustilanne ei ollut enää niin kauhea kuin olin odottanut, viimeisen hengenvedon jälkeen tuli kyllä itsellekin rauha kun tiesi, että oli tehnyt parhaalle kaverille palveluksen. Jälkikäteen ei ole kaduttanut mikään muu kuin se, että annoin tilanteen jatkua niin kauan.
    Nyt kuitenkin päällimmäisenä mielessä vain ne ihanat muistot ja terveet päivät.
    Voimia, tsemppiä ja jaksamista, tarvitset niitä kaikkia. Muista, että teet oikein ja parasta ajatellen, itsekkäämpää on pitää kiinni vain koska on niin tuskallista luopua.

    • Niin osuva kommentti, etten voi muuta kuin kompata täysillä. Oli hirveän vaikeaa myöntää itselleen edes harkitsevansa Futuran lopettamista ja varmaan kymmenen kertaa vaikeampaa sanoa se ääneen jollekin toiselle. Mulla meni varmaan yhteensä viikko omasta päätöksestäni siihen, että kerroin päätöksestäni julkisesti muillekin kuin läheisimmille ystävilleni. Kiitos paljon tsempistä, voimia tähän koitokseen tarvitaan ja paljon! 🙁

  14. R says:

    Saat olla ylpeä itsestäsi, että teit valinnan. Valinta ei todellakaan ole ollut helppo, mutta suuri kunnioitus ystävää kohtaan. Paljon iloisia hetkiä teille vielä loppuun❤️

  15. Marjo says:

    Itse vein alkuviikosta hevoseni lopetettavaksi, sitäkin vaivasi parantumattomat jalkavaivat. Päätös oli raskas lähes kymmenen yhteisen vuoden jälkeen, mutta varmasti oikea. Paljon voimia tulevaan!

  16. Sari says:

    Voimia tulevaan Kaktu!

    Vaikka tiedät, että edessä on rankka päätös ja vaikea päivä, yritä silti nauttia yhteisestä jäljellä olevasta ajastanne. Itse koin saman tänä syksynä, jouduin luopumaan omasta ensimmäisestä hevosestani. Tiesin, että meidän yhteinen aika tulisi loppumaan kahden kuukauden sisällä. Se aika oli välillä todella raastavaa, mutta onneksi välillä osasin myös nauttia vielä yhteisestä tekemisestä rakkaan hevoseni kanssa. Itse lopettamisen jälkeen minut valtasi kuitenkin rauha, koko syksyn jatkuneen henkisen väsymyksen vuoksi. Nyt 1,5 kuukauden jälkeen sielua kalvaa välillä todella kova ikävä ja itkun puuskat ilmestyvät jostain itsestään. Kuitenkin sisimmässäni tiedän toimineeni oikein ja vähitellen ikävä alkaa muuttaa muotoaan ihanien yhteisten hetkien muistelulle.

    Onneksi minulla oli hevoseni ja sinulla Futura, ne ovat antaneet meille näiden vuosien aikana niin paljon ❤

  17. RS says:

    Kun osaisi sanoa jotain… Tuossa tilanteessa mikään muu ei oikeastaan lohduta kuin se tieto, että päätös on oikea.

  18. Anna says:

    Toivon teille mahdollisimman onnellisia viimeisiä viikkoja. Itse olin kolme vuotta sitten tähän aikaan täsmälleen samoissa tunnelmissa, kun olin varannut lopetusajan omalle ensihevoselleni, jonka kanssa meillä oli peräti 24 yhteistä vuotta. Mutta minulle jäi talliin vielä monta elävää hevosta, enkä osaa kuvitellakaan millaista on palata talliin kun jäljellä on vain varusteet ja muistot. Paljon voimia ja lämpimiä ajatuksia sinulle.

  19. Suvi says:

    Sanattomaksihan tämä uutinen vetää.. 🙁
    Paljon paljon paljon ihania hetkiä teidän viimeisille viikoille <3

  20. Karoliina says:

    Kaunis video. Kuvaa ihanasti teidän välillenne vuosien saatossa kehittynyttä yhteyttä. 🙂

    Kolme viikkoa on varmasti pitkä aika odottaa viimeistä hengenvetoa, mutta toisaalta se antaa ainakin mahdollisuuden hyvästellä. Voimia viimeisille yhteisille viikoille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *