Kiitos kaikesta, Futura

Rakkain ystäväni Future’s Hope

★ 04.05.1999 † 07.01.2018

Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä
ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua,
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi.
Ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.
-kirjoittaja tuntematon-

©Riikka Jäntti

 

Kolme viikkoa meni nopeasti ja tunteeni heittelivät vuoristorataa. Välillä en edes muistanut tai ymmärtänyt kunnolla sitä, että Futurasta luopuminen oli edessä. Joskus valvoin stressaantuneena yötä myöten ja välillä olin niin väsynyt, että nukuin kuin tukki. Joskus jaksoin nauraa ja hölmöillä kuten aina ennenkin ja välillä taas itkin melkein silmät päästäni. Tallilla en kovin montaa kyyneltä vuodattanut ja lähinnä ne olivat liikutuksen kyyneliä. Futura oli viimeisinä viikkoinaan niin kovin suloinen ja seurallinen, mutta samalla kuitenkin niin hauraan ja masentuneen näköinen, kuin varjo entisestään.

©Susanna Lehto/Suvililja Photography

 

Blogin kirjoittaminen oli minulle todella tärkeä henkireikä viimeisinä viikkoina. Olen saanut ennen Futuran lopetusta ja myös sen jälkeen paljon tukea lukijoilta ja seuraajilta niin blogissa, kuin Facebookissa ja Instagramissakin. Kommenttinne ovat auttaneet jaksamaan ja antaneet toivoa, että kyllä tästäkin ajan kanssa selviää. Torstaina anonyymit arvostelijat tekivät kuitenkin hyökkäyksen blogiini. Tilanteen teki erityisen kurjaksi blogiini ilmestynyt tekninen ongelma, jonka takia en pystynyt poistamaan yhtäkään kommenttia. En myöskään saanut kommentointia poistettua käytöstä tai piilotettua blogiani. En tiedä, mikä voisi olla epäreilumpaa, kuin lyödä lyötyä – potkia jo valmiiksi maassa makaavaa. Juuri niin nämä anonyymit minulle tekivät.

Kommentteja tuli lisää ja lisää. Ne sisälsivät arvostelua siitä miksi lopetan “terveen” hevosen sekä vastaavasti myös siitä, miksi en lopeta Futuraa heti nyt, vaan odotan sunnuntaihin ja “annan sen kärsiä” antamatta edes kipulääkettä. Vastasin kommentteihin asiallisesti ja kerroin syyt siihen, miksi näin toimitaan, mutta kommentteja tuli vain lisää ja lisää. Lopulta sain ulkopuolista apua ongelman korjaamiseen ja kommentointimahdollisuus poistettiin väliaikaisesti käytöstä. En kuitenkaan halua antaa arvostelijoille sitä iloa, että poistaisin blogini tässä vaiheessa tai estäisin kommentoinnin pysyvästi. Jos negatiivisia kommentteja vielä tulee, painan saman tien delete-nappia, koska nyt se toimii!

©Susanna Lehto/Suvililja Photography

 

En ehkä normaalisti nykypäivänä kirjoittaisi tästä enää jälkikäteen blogiini, sillä olen oppinut, että sellainen voi lietsoa anonyymejä ilkeilemään vielä kahta kovemmin. Nyt tekninen ongelma on kuitenkin korjattu ja olen vahvempi kuin koskaan – kiitos Futuran! Ja juuri siksi haluan kirjoittaa tästä tänne vielä tässäkin vaiheessa, kun Futura on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Futura sai minut nimittäin taas luottamaan itseeni ja ymmärtämään, että olen tehnyt oikean päätöksen. Kirjoitan Futuran tarinan loppuun saakka, ylpeänä siitä miten olen hevoseni vuosia hoitanut ja miten olen sen viimeiselle matkalleen saattanut. Juuri oikeaan aikaan, en liian aikaisin, enkä liian myöhään. Futura itse osoitti sen minulle kahden viimeisen elinpäivänsä aikana.

Torstaina itkin tulevaa Futuran menetystä ja ilkeitä kommentteja kuin vesiputous, mutta perjantaina ja lauantaina pystyin jo rentoutumaan ja hymyilemään. Perjantaina Futura sai  nimittäin ihmeellisen virtapiikin. Se oli pirteämpi kuin aikoihin! Kun menimme kentälle ja päästin Futuran vapaaksi, se lähti laukalla matkaan kovalla ja jäisellä kentällä ihan omatoimisesti, huitoen etujaloillaan välillä vimmatusti ilmaa. Futura otti myös yhden omatoimisen ravipätkän. Sen jälkeen Futura ei enää suostunut ravaamaan, vaikka kokeilin sitä vähän yllyttääkin. Se tuli viereeni rapsuteltavaksi ja seurasi minua kuin hai laivaa. Futurasta näki, ettei se suinkaan ollut kärsivä, mutta ei myöskään täysin terve oma itsensä.

Tuo Futuran riehaantuminen tapahtui siis kovalla pohjalla, eikä se ollut saanut kipulääkettä muutamaan päivään. Uudenvuodenaattona Futuralla oli ollut vielä kipulääkitys ja luntakin oli hieman satanut, joten pohja oli pehmeämpi. Siitä huolimatta Futura ei suostunut silloin ravaamaan ollenkaan. En itse missään vaiheessa huomannut juurikaan eroa Futuran käytöksessä siihen nähden, oliko Futura saanut kipulääkettä vai ei, mutta nyt viimeistään sain mielenrauhan, kun huomasin ettei kipulääkkeellä tosiaan ollut vaikutusta. Kipulääkettä ei voitu viimeisinä päivinä syöttää teurasvaroajan takia, mutta sitä aiemminkin olin antanut kipulääkettä vain tarpeen mukaan.

©Miina Kokoi

 

Eilen sain taas nähdä sen, kuinka tuo perjantain pieni villittely (yksi pitkä sivu laukkaa ja alle puoli kierrosta ravia) vaikutti Futuraan. En saanut Futuraa ravaamaan askeltakaan, vaikka kävelin sen perässä riimunnarua heilutellen ja maiskuttaen. Normaalisti minun ei ole tarvinnut kuin ihan pienesti maiskauttaa, että olen saanut Futuran ravaamaan irtojuoksutuksessa. Futura antoi siten viimeisen vahvistuksen päätökselleni. Tiedän, kuinka paljon Futura rakasti juoksemista ja näin, kuinka sen elämänlaatu kärsi merkittävästi siitä, ettei se siihen enää pystynyt.

Teimme viimeisen yhteisen maastolenkkimme taluttaen metsässä. Siitä huolimatta, ettei Futura halunnut eilen ravata, se oli kävelylenkillä reipas ja touhukas, eikä malttanut edes kunnolla pysähtyä, jotta olisin saanut otettua siitä kuvia. Metsälenkin jälkeen menimme vielä kentälle tekemään maastakäsittelyä. Se on ollut Futuran lempparijuttu viimeiset kaksi kuukautta, kun ratsastus ei ole enää tullut kysymykseen. Liikuttavinta oli, että kun tulimme viimeisen kerran yhdessä pois kentältä treenin päätteeksi, Futura pysähtyi portille, eikä meinannut suostua poistumaan kentältä. (linkki videoon) Se olisi ilmeisesti halunnut jatkaa kentällä puuhastelua. Futura ei ole koskaan ennen tehnyt niin. Ehkä se tiesi, että olimme viimeistä kertaa yhdessä kentällä.

Tänä aamuna oloni oli yllättävän rauhallinen. Sain avomieheni sekä ystäväni Millan mukaan Futuran lopetukseen. Olen hyvin kiitollinen siitä, että juuri nämä minulle läheiset ihmiset halusivat olla tukena vaikealla hetkellä. Menimme aamulla tallille sen verran ajoissa, että ehdin harjata Futuran hyvin ja ottaa hieman jouhia talteen muistoksi. Futura meni traileriin ensimmäisellä yrityksellä ja matkusti rauhallisesti. Erikoista oli kuitenkin, ettei se reilun tunnin matkan aikana sotkenut koppia ollenkaan, eikä myöskään koskenut heinäverkkoon. Viimeksi klinikkareissulla se mellasti kopissa jonkin verran sekä sotki ja söi tavalliseen tapaansa.

Päivä oli erityisen kaunis. Aurinko paistoi ja maassa oli hohtavan valkoinen lumipeite. Perillä meitä oli vastassa joukko äärettömän mukavan oloisia ihmisiä. Minulle oli tärkeää, että Futura lopetetaan miellyttävässä paikassa, osaavan ja hevosia kunnioittavan ihmisen toimesta. Kaverini kaksi hevosta oli lopetettu samassa paikassa ja hän suositteli minulle kyseistä paikkaa. Ennen lopetuspäivää olin keskustellut tilan emännän kanssa Facebookin välityksellä toiveistani lopetuksen suhteen ja saanut kaiken haluamani tiedon. En ollut ennen lopetuspäivää varma siitä, pystyisinkö katsomaan ampumista, mutta minulla oli myös sellainen olo, etten pystyisi myöskään jättämään Futuraa vieraiden ihmisten käsiin ja poistumaan itse paikalta sen ollessa vielä hengissä. Sovimme, että  katsotaan vasta lopetuspäivänä, olenko mukana loppuun asti vai lähdenkö pois ennen ampumista.

©Miina Kokoi
©Miina Kokoi

 

Kun menin traileriin syöttämään Futuralle viimeisiä porkkanoita, iski vihdoin pieni paniikki siitä, että viimeiset hetkemme olivat käsillä. Halasin vielä sen päätä ja haistoin sen tuoksua pitkään. Otimme Futuran trailerista ja riisuimme loimen ja kuljetussuojat. Futura katseli terhakkaana ympärilleen ja ihmetteli pihassa olevia aaseja. Syötin vielä pari porkkanaa ja Milla otti meistä viimeiset kuvat. Metsästäjä kysyi, haluanko viedä Futuran itse tallin taakse. Sanoin, että haluan olla itse mukana, mutta en halua katsoa ampumista. Talutin pörheänä ympärilleen katselevan ja kauniin punaisena auringonvalossa kiiltelevän hevoseni tallin taakse. Siellä oli jo herkkuämpäri valmiina. Futura ei koskenut herkkuämpäriin ennen kuin minä otin sen käteeni ja tarjosin herkkuja itse. Kun Futura oli hetken syönyt, jouduin laskemaan herkkuämpärin maahan, luovuttamaan riimunnarun metsästäjälle ja siirtymään hieman kauemmas.

Olin ampumisen ajan selin, mieheni tiukassa haliotteessa. Kuului laukaus ja silmänräpäyksessä kaikki oli ohi. Mies katsoi puolestani, että kaikki sujui kuten pitikin ja antoi luvan, kun sain taas katsoa. Laukaus oli osunut hyvin ja Futura kaatunut kauniisti niiaten. Mitään suurempia refleksejä ei tullut, enkä saanut traumoja, vaikka näin, että sen sieraimista valui verta. Siinä ei ollut enää minun hevoseni, vaan pelkkä ruumis. Sen villi ja vapaa sielu oli jo muualla. Muutama kyynel vierähti ja tärisin jonkin aikaa lopetuksen jälkeen, mutta päällimmäisenä tunteena oli helpotus siitä, ettei rakkaan ystäväni tarvitse enää elää kipujen kanssa.

Futura oli hienoin, viisain, kaunein, vauhtia rakastavin ja ainutlaatuisin hevonen, jonka olen koskaan tavannut. Toista samanlaista ei tule. Elämääni jää suunnaton tyhjiö, jota kukaan tai mikään ei pysty täysin korvaamaan.

Tämä lopetuspäivä oli helpompi, kuin viimeiset kolme viikkoa. Uskon, että tämä päivä oli myös helpompi, kuin seuraavat viikot ja kuukaudet tulevat olemaan. Pahinta on luultavasti se tyhjä kolo ja pohjaton ikävä, jotka Futuran menetys jättää jälkeensä. En voi sanoin kuvailla, kuinka kiitollinen olen siitä, että sain viettää Futuran kanssa lähes 10 vuotta. Nämä vuodet olivat täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, uskomattoman hienoja onnistumisia ja lopulta yhteistyötä ja luottamusta parhaimmillaan. Tarinamme oli aivan kuin hevoskirjoista, enkä olisi ikimaailmassa uskonut kohdalleni osuvan mitään näin upeaa. Osasin jo Futuran eläessä olla kiitollinen kaikista niistä päivistä, jotka saimme yhdessä viettää. Tulen olemaan niistä ikuisesti kiitollinen.

Futuralle ei voi varsinaisesti sanoa, että “lepää rauhassa”, vaan ennemminkin “juokse sydämesi kyllyydestä”. Enää  ystävälläni ei ole kipuja, jotka estävät juoksemisen. Futura saa aina juosta villinä ja vapaana, minun sydämessäni.

176 thoughts on “Kiitos kaikesta, Futura

  1. Päivi says:

    Muistan kun näin joskus IRC-galleriassa kuvan pukittavasta Futurasta. Siitä asti oon jotain kautta seurannut teidän elämää. Yhtäkkiä ihan puskista tuli tänään mieleen että mitähän teille kuuluu ja etsin blogisi. Haluan vaan sanoa että kiitos näistä vuosista ja kaikkea hyvää jatkossa. Futura oli onnekas että sillä oli sinut.

  2. Hevosrakas says:

    Itkin NIIN paljon kun luin tätä. Ihana teksti vaikka samalla niin kauhea! Voimia❣️

  3. Hirnuva haave says:

    Mun mielestä upeasti tehty olla kuuntelematta muiden mielipiteitä (paitsi tietenkin ell lääkärin), itse tunnet rakkaimman ystäväsi? muuten entinen hoitohevseni Duran’s hope saattoi olla jotain sukua (iäkäs hänkin). Sai sydämmen pysähdyksen raveissa ja kuoli radalle ei lähtenyt yhtä arvokaalla tavalla kuin futura olisin hänelle sen halunnut suoda, kuitenkin rakkas ystäväni, näin kotoani että kaatui raveissa ja se oli viimeinen ns, yhteinen hetkemme joka harmitti, onneksi hieno hevosesi sai hienon lopun? toisin kuin ystäväni tosin ainakin kuoli jotain rakasta tehdessä

  4. Kimberly says:

    Hei Kaktu. Olen suunnilleen ikäisesi ex-heppaharrastaja. Se alkoi 11-vuotiaana, kuten tyypillisesti; hoitajana ja liikuttajana. Useiden jalkaleikkausteni sekä alaselän nikamavammojen vuoksi, olen päätynyt mielenterveytenikin menettäneenä lopulta sängynpohjalle jokin vuosi sitten. Olen vuosien varrella seuraillut Futuran tempauksia ja ihaillut upeaa asennettasi elämää kohtaan. <3 Olette saaneet minussa jälleen vahvoja liikutuksentunteita pintaan kovasta kipu- ja masennuslääkityksestä huolimatta…

    Toivon ettei blogisi koskaan häviäisi netistä, tai että mahdollistaisit tämän tarinan kuvakirjaksi kera dvd:n, kenties…?? Uskon meneekkiä olevan ja se toisi kunniaa Futuralle että on voinut toimia ihastuttavan tarinansa avulla mentorina vastaavien asioiden kanssa painiskeleville hevosen omistajille sekä muuten vain piristysruiskeena tällaisellekin vammautuneelle ex-harrastajalle. :3

    Kaktu ja Futura; – KIITOS JA KUMARRUS* <3 <3

  5. Michela says:

    Ali on vain puoli vuotta Futuraa nuorempi, odottelen koko ajan milloin herralla alkaa ikä painaa. Voimia suureen suruun Michela / Great Power “Ali.”

  6. <3

    Teit täysin oikean päätöksen. Kyllä sitä tietää, kun aika on. Se on viimeinen palvelus ystävältä ystävlle jota rakastaa.

    Kaiken sulle annoin
    Koitin pitää mitä vannoin
    Etten koskaan
    Jättäisi sua

    Siivillä aika lentää
    Nyt ei oo enää enempää
    Ja mä pyydän
    Et ymmärtäisit mua

    Niinku enkelit
    Vaikket mua aina nää
    Oon silti aina täällä

  7. Minttu says:

    Vaikein ja paras päätös mikä monesti pitää kipeän ystävän puolesta lopulta tehdä <3 paljon voimia ja kauniita ajatuksia Kaktulle.

    "Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
    ja kivut häiritsevät untani,
    niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
    sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.
    Sinä tulet surulliseksi – minä ymmärrän.
    Älä anna surusi estää sinua,
    sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
    rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.
    Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta.
    Et haluaisi minun kärsivän,
    kun aika koittaa, anna minun mennä.
    Vie minut sinne missä he auttavat minua,
    mutta, pysy luonani loppuun asti.
    Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
    kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.
    Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat,
    se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
    Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
    jonka täytyy tehdä päätös.
    Olemme olleet niin läheisiä – me kaksi näinä vuosina."

  8. Sonja says:

    Itkuhan tätä lukiessa tuli ?. ❤ Futura oli loistava hevonen ja te kaksi täydellinen ratsukko. Saavutitte niin paljon ?. Voimia Kaktulle ❤. Juokse sydämmesi kyllyydestä Futura ????❤

  9. Enni says:

    Lämmin osanottoni Kaktu. Niin kauniisti kirjoitettu, koskettava teksi. Olen myötäelänyt ja seurannut blogiasi ja siten elämäänne useita, useita vuosia, ja kyyneleet silmissä luin tämän tekstin. Olitte aivan ainutlaatuinen parivaljakko, sinulla on suuri sydän. ❤️

  10. Elva says:

    Itkuhan tässä tuli, aivan suunnaton surku. Kiitos blogin kirjoittamisesta, tätä on tullut luettua jo monet vuodet. Kiitos myös siitä, että kirjoitit blogia loppuun asti, hyvän pohdinnan saattelemana. Toivottavasti pahin suru helpottaa ajallaan, hurjasti tsemppiä tuleviin viikkoihin ja kuukausiin. Suru lamaannuttaa, mutta sitten on mahtava huomata, miten se muuttuu pikkuhiljaa haikeudeksi ja kiitollisuudeksi.
    Kiitos Kaktu ja Futura! <3

  11. Sara Villikka says:

    Voih aloin itkee kun luin tän tekstin, tuli mieleen mun yks kamalimmista päivistä eli 8.7.2017 kun mun vuokraponi ja myös mun elämäni poni jouduttiin lopettamaan ähkyn takia. Eläinlääkäri kävi tuona aamuna lopettamassa kyseisen ponin ja minä pidin ponia kiinni koko ajan ja vaikka tiesin et sen sydän oli pysähtynyt en halunnut laskea riimunnarusta irti ja olin aivan rikki tuona hetkenä. Paljon voimii sulle ❤

    • Kaktu says:

      Kiitos ❤️ On kyllä älyttömän raskas hetki, kun joutuu päästämään irti rakkaastaan. Voimia sinullekin.

  12. Surullinen says:

    Luettuani tämän sunnuntaina en olisi osannut ikinä aavistaa, että vain parin päivän päästä joudun kokemaan saman. Ihan arvaamatta ja täysin yllättäen hevoseni meni eilen niiin huonoon kuntoon, että se jouduttiin lopettamaan saman päivän aikana.

    Miten voikaan sattua näin paljon.

    • Kaktu says:

      Voi ei! 🙁 Olen niin pahoillani. Koskaan ei voi tietää, mikä päivä on viimeinen ja siksi jokaisesta täytyy yrittää nauttia. Paljon voimia ja halauksia sinulle <3

  13. Susanna says:

    Oot kyllä uskomattoman hyvä ihminen. ❤️ Harva päästää hevosta jos sillä jalat kantaa ja ajattelee vaan tulevaa vaikka selvästi hevonen kärsii. Olet ainut tuntemani ihminen joka on osannut päästää irto oikealla hetkellä ja sitä arvostan. Paljon jaksamista, muista hymyillä koska olet täysin oikean päätöksen tehnyt ja veikkaan että joku pilvenreunalla oleva on kiitollinen kun päästit hänet taas vauhtiin.

    Mulla on samantapanen hevonen kuin Futura, nimenomaan elämäniloinen ja vauhtia rakastava. Saan kyllä äärettömästi tästä tekstistä voimaa kun meillä aika käy vähiin. Ensiksi vierastin ampumista lopetustapana mutta nyt arvostan sitä suuresti. Hevosystävällistä. Kiitos Kaktu tulevasta tuesta minkä aijon tästä ottaa irti sekä muutenkin kauniista blogista. Olet hyvä ihminen, muista se. Tsemppiä!!

    Ps. Tuli kylmät väreet kun luin kuinka hienosti olet asian vienyt päätökseen oikealla tavalla.

    • Kaktu says:

      Kiitos ❤️ Kyllä varmasti monikin olisi tehnyt saman päätöksen tilanteessani, mutta onhan se totta, että paljon on niitäkin omistajia, jotka kulkevat “laput silmillä” ja viimeiseen asti yrittävät uskotella itselleen, ettei oma hevonen ole kipeä tai että oireet ovat väliaikaisia ja hoidettavissa. Mulle jäi ainakin itselle levollinen olo siitä, kuinka asian hoidin. Ei jäänyt kaduttamaan mikään, enkä tunne enää syyllisyyttäkään.

  14. Sanna says:

    Voi, ihan käy itseäkin itkettämään, vaikka en ole koskaan sinua tai Futuraa oikeasti edes tavannut. 🙁 Olen kuitenkin seurannut blogiasi jo pidemmän aikaa, ainakin kuusi vuotta. Välillä on ollut kausia, etten ole blogiasi vilkaissut, mutta aina olen palannut tänne takaisin. Tämä onkin ainut blogi, mitä ylipäätänsä olen enää nykyään seurannut. Tuntuu kamalalta ajatella, ettei enää ikinä tule postauksia sinun ja Futuran touhuiluista. Jotenkin sitä ajatteli, ettei tälläinen tarina vaan voi päättyä. Ikävä kyllä mikään ei kestä ikuisesti. En voi edes kuvitella, miltä sinusta tuntuu, Futura on kuitenkin ollut niin iso osa elämääsi jo liki kymmenen vuotta. Teidän tarinanne on ollut niin upeaa seurattavaa. Teidän välisenne side, yhteistyö ja luottamus oli jotain sellaista, mitä ei läheskään aina näe hevosen ja omistajan välillä. Kiitos, että minä ja lukuisat muut lukijat olemme saaneet seurata tarinaanne! <3 Toivottavasti jatkat vielä kirjoittamista jatkossakin. Ja jos joskus kirjoitat sen kirjan Futurasta, mistä aiemmin mainitsit, niin täällä ainakin on yksi innokas lukija jo odottamassa. 🙂

    Ikävää, että jouduit kokemaan ilkeää kommentointia muutenkin vaikeassa tilanteessa. Toisilla ihmisillä ei sitten ole lainkaan empatiakykyä tai tilannetajua. Tiedät kuitenkin itse parhaiten, mikä oli Futuralle parasta. Kyllä tänne ruudun toiselle puolelle myös välittyi miten Futun voimat ja elämänhalu hiipuivat. Silmät ja koko olemus näissä viimeisissä kuvissa on niin erilaiset kuin aiemmin. Eläimestä huolehtimiseen kuuluu ikävä kyllä myös luopuminen, niin kamalalta kuin se tuntuukin. Tässä tilanteessa lopetuspäätös oli varmasti oikea ratkaisu. Paljon voimia suruun ja tsemppiä uuteen elämäntilanteeseen! <3

    • Kaktu says:

      Iso kiitos ihanasta kommentistasi! ❤️Et uskokaan, kuinka paljon lämmittää lukea tällaisia viestejä, vaikkei suru tai ikävä niillä poistukaan. Yritän parhaani mukaan jatkaa positiivisena elämässä eteenpäin ja keksiä itselleni tekemistä, ettei jäisi niin suurta tyhjiötä elämään. Kirjankin haluan varmasti jossain vaiheessa kirjoittaa, joten on kiva kuulla, että lukijoita olisi.

  15. Janina says:

    Kyyneleet silmissä luin tarinaanne olitte te kaksi kyllä aivan uskomattoman ihana pari. ❤️ Voima todella paljon surun keskelle. ❤️

  16. Susu says:

    Teidän kahden tarina on aina inspiroinut ja tulee aina inspiroimaan. Olen jo monta vuotta seurannut ja ihannoinut sitä, miten vahva luottamus ja ystävyys voi olla niin suuren eläimen ja ihmisen välillä, se voima on jotain niin kaunista. Paljon voimia sinulle! Uskon, että jonain päivänä pääsette taas kirmailemaan läpi kesäisten peltojen ❤️

  17. Raija says:

    Paljon voimia suureen suruun Kaktu.

    On hyvin rohkeaa tehda noin iso ja kamalan vaikea paatos. Ole ylpea itsestasi vaikka suru tuleekin olemaan osana elamaa pitkaan ellei jopa jossain maarin aina. Futura laukkailee nyt kivutta ja niin sen pitaakin olla. Vain sina Futuran omistajana ja ihmisena tiesit mika on oikein ja mika vaarin.

    Tsemppia! Ja minakin liityn mielelllani seuraamaan jos joskus taas bloggailet vaikkapa juuri matkailuistasi. 🙂

  18. Maria says:

    Otan osaa suruun, sanat eivät nyt meinaa riittää…
    Tulin ihan sattumalta eilen illalla lukemaan teidän kuulumisianne, olen seuraillut hiljaa sivusta jo vuosien ajan ja ihaillut teitä sekä ratsukkona, että mahtavina yksilöinä. Eka postaus mikä silmille hyppäsi, sai minut itkemään ääneen. Vaikea käsittää ettei Futuraa enää ole.
    Vaikka olenkin vain lukenut blogiasi säännöllisin väliajoin, muodostuitte Futuran kanssa jotenkin niin kovin tärkeiksi, se iloisuus, positiivisuus ja hyvä mieli mikä postauksista tuli, se piristi monta synkkää päivää:) Ja nyt on niin tyhjä olo, itkettää vieläkin.
    En tiedä miten ikinä pystyisin viemään omaa hevostani ammuttavaksi, helpompaa olisi ottaa kuula omaan kalloon. Olet todella rohkea ja vastuuntuntoinen, seisoit rakkaan ystävän vierellä loppuun asti<3
    Juttujasi ja kuulumisiasi olisi niin kiva lukea myös jatkossa jossain…
    Kiitos Kaktu ja kiitos Futura näistä vuosista.

    • Kaktu says:

      Voi ei, tuli ihan sääli kaikkia niitä lukijoita kohtaan, jotka käyvät lueskelemassa vain satunnaisesti ja joille tulee joko nyt tai myöhemmin tuolla tavalla yllätyksenä ja järkytyksenä Futuran kuolema 🙁 Ihanasti kirjoitit, lämmittää tosi paljon kuulla tuollaista palautetta ja huomata, että on ihmisiä, jotka aidosti välittävät. Kiitos siitä ❤️

  19. suski says:

    Itku tuli lukiessa ja samalla neljän vuoden takaiset muistot ensimmäisen oman hevoseni lopetuksesta. Teit raskaan, mutta oikean päätöksen ja tulevia päiviä helpottaa tieto siitä ettei ystävä joudu enää kärsimään.

    Onneksi muistot kulkevat mukana tänään, huomenna ja aina.

    Voimia suruun!

    • Kaktu says:

      Paljon kiitoksia❤️ ikävä ei varmaan koskaan lopu, mutta ehkä sen kanssa oppii elämään.

  20. Suvi says:

    Olen seurannut teidän matkaa kauan. Itkien tuli luettua tätä. Toivottavasti vielä jatkat jatkossa blogia vaikka matkustusblogina. Voimia sinulle! 🙂

  21. Aada Lätti says:

    Suuri osanotto suruusi Kaktu. Teidän tarina on innoittanut varmasti satoja hevosihmisiä ja matkaanne oli ilo seurata vierestä, vaikka eri tavalla hevosten kanssa puuhastelemmekin. Toivon, että palaat vielä aikanaan harrastuksesi pariin, jos sinusta yhtään siltä tuntuu. Futuran lopettaminen oli kunnioitettava ja hieno päätös, se sai elää pitkän ja kauniin elämän. <3

  22. Nea says:

    Voimia suureen suruusi❤️ Kyllä näin 24 vuotiaan ponin omistajana Futuran kuolema meni hyvin vahvasti tunteisiin ja itkuksi tätä lukiessa. Aina se pieni pelko on, kun on jo niin vanha poni, että milloin siitä rakkaimmasta aika jättää. Mutta turha sitä tietenkään on etukäteen murehtia vaan nauttia elämästä ihanan virkeän mummo-ponin kanssa niin kauan kun sitä jatkuu?

  23. Mila says:

    Upeita sanoja, Kaktu. Kiitos, että jaoit tämän päivän näin avoimesti. Kiitos myös että olen saanut lukijana olla mukana teidän tarinassanne. Kuulun niihin ns. hiljaisiin lukijoihin, mutta olen seurannut tarinaanne jo monien vuosien ajan. Siksi tämä ehkä aiheuttaakin näinkin voimakkaan tunnereaktion eli itkun.

    Suurinta rakkautta on osata päästää irti silloin kun sen aika on. Voimia suruun ja tsemppiä jatkoon. Toivottavasti kuulemme sinusta vielä!

  24. Hernerokka says:

    Ihanaa, kun niin monet ovat kommentoineet ja halunneet osoittaa tukensa ja myötätuntonsa sinulle täällä (ja varmasti muidenki viestimien kautta)! Niin haluan itsekin. Sinun ja Futuran välinen suhde on edustanut mielessäni toivetta ja haavetta siitä, että itse joskus tulevaisuudessa löytäisi hevosen, jonka kanssa pääsisi edes murto-osan noin hyvään yhteyteen mitä te pääsitte. Kirjoituksistasi on aina huokunut kunnioitus ja kiintymys Futuraa kohtaan, sekä halu tehdä asiat hevosen kannalta parhaalla tavalla. Vaikutuksen on tehnyt se, kuinka hyvin tunsit Futuran ja teit päätöksiä sen pohjalta! Blogin lukeminen on ollut mielekästä myös laadukkaiden kuvien sekä mukaansatempavan ja kieliopillisesti sujuvan tekstin ansiosta. Kiitoa teksteistä, ja kiitos että oot jakanut meillekin osan Futuran mahtavasta persoonasta❤ Toivottavasti et häviä blogimaailmasta aivan vielä!

    • Kaktu says:

      Kiitos ihanasta palautteesta ❤️ Todennäköisesti kirjoitan vielä yhden postauksen ja sitten tämä blogi tulee tiensä päähän. Hevosharrastus jatkuu kyllä, mutta blogia en halua muiden hevosista kirjoittaa.

  25. Iina says:

    Koskettava ja ihana jäähyväisteksti Futuralle <3 Futura oli ainutlaatuinen hevonen, ja sinä Kaktu puolestasi valtavan lahjakas kirjoittaja ja ihana persoona. Teidän suhdettanne on todellakin ollut ilo seurata. Vaikka nyt varmasti tuntuu ihan kamalalta (minuakin itkettää, vaikken ole teitä ikinä tavannut), haluan toivottaa sinulle voimia toipumiseen ja onnea ja iloa kaikkiin tulevaisuuden kokemuksiin <3 Usein elämän parhaisiin asioihin liittyy myös jonkinlaista kipua ja luopumista, mutta onneksi se ei vie pois sitä kaikkea arvokasta, mitä olette saaneet yhdessä kokea.

    Aloitin blogisi lukemisen 14-vuotiaana, pari vuotta ratsastaneena ja juuri vuokrahevosen saaneena heppatyttönä. Vaikka oma hevosharrastukseni päättyi melko pian, blogisi on pysynyt aina matkassa mukana ja olen lukenut tekstejäsi ja seurannut matkaanne ilolla. Olette olleet tietynlainen ikkunani hevosmaailmaan, kun oma elämä on vienyt eri suuntaan. Nyt olen kohta 21, ja toivon pääseväni vielä joskus takaisin hevosten pariin. Vaikken ole vuosien aikana kommentoinut kovinkaan ahkerasti, olen lukenut jokaisen postauksesi suurella mielenkiinnolla.

    Kiitos siis sinulle siitä, että olet jaksanut kertoa tarinaanne kaikki nämä vuodet. Olitte aivan upea tiimi ja toitte valoa ja hevostelun intoa tänne ruutujen toiselle puolelle <3 Toivottavasti vielä joskus saamme kuulla kuulumisiasi ja siitä, mihin elämä vie. Mutta nyt keskity rauhassa suremiseen ja menetyksen käsittelyyn. Kaikkea hyvää!

    • Kaktu says:

      Voi kiitos, ihanasti kirjoitit <3 Kiva kuulla, että olet pysynyt mukana blogini matkassa oman hevosharrastuksesi loppumisesta huolimatta. Kaikkea hyvää sinullekin jatkoon <3

  26. “Taatusti hän kuulee.
    Hän katselee sinua varmasti kaiken aikaa.
    Ehkä hän on nyt onnellinen,
    ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan jäädä elämäämme pysyvästi.
    Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita, vain läpikulkumatkalla.” -Daniel Steelin kirjasta Lahja
    Lämmin osaanotto Kaktu❤️ Itkien luin tätä tekstiä..

    • Kaktu says:

      Voi kiitos <3 Ainakin yritin parhaani ja olen onnellinen, että se riitti pitämään Futuran terveenä ja iloisena kymmenen vuoden ajan.

  27. Ulla says:

    Kyynelsilmin täälläkin, kaunis kirjoitus ystävästäsi. Teillä oli kyllä uskomaton ja ihana taival yhdessä, loppuun asti. Ja hiemoa, että olet levollinen, vaikka suru toki onkin pitkään läsnä. Hurjasti voimia sinulle surutyöhön ja uuden opetteluun.❤

    • Ulla says:

      Pakko vielä kirjoittaa, kun joku toinen tuolla kommentoi kuinka asia on häntä koskettanut ja hän on miehelleenkin Futuran kuolemasta puhunut. Ihmismieli on jännä, vaikka en sinua tunne, koskettaa teidän tarina ja viime päivät kovasti. <3 Minä olen epäsäännöllisesti blogiasi lukenut, ennen joulua sitten kävin pitkästä aikaa kurkkimassa ja sen jälkeen olette ollut joka päivä mielessä. Luin paljon vanhoja postauksia ja näitä viimeisimpiä useampaan kertaan. Ja nyt olen puhunut miehelle sekä kahdelle heppatytölleni (5 ja 8v.) Futurasta ja sinusta. Tytöt tietysti ihastelivat Futuran kuvia ja surkuttelivat tavallaan, kun puhuimme eläinystävän kuolemasta. Olet(te) mielessä, voimia edelleen. <3

      Olen sinut kerran nähnyt, kun olit Tampereen Hevoset-messuilla bloggaajatapahtumassa, jossa oli myös ystäväni, jolla on myös hevosblogi. Olit juuri niin eloisa ja symppaattinen, kun blogi antaa ymmärtää.

  28. Noora M says:

    Tämä on niin kummallista. Olen seurannut sinun ja Futuran taivalta jo melkein alusta asti, mutta olen sitä lukijakuntaa, joka vain lurkkailee eikä pahemmin kommentoi. Jotenkin täysin surrealistinen ajatus, että ratsukkoa, jota olen seurannut näinkin monta vuotta ei nyt enää ole. Olen purkanut tätä asiaa miehellenikin, koska tuntuu, että pitää saada puhuttua asiasta että sen ymmärtää. 😀 Lisäksi menetin kolme viikkoa sitten oman koirani tapaturmaisesti, joten sekin haava on vielä raaka ja auki.

    Koskettava kirjoitus ja teidän tarina sai myös arvoisensa lopun. Toivon sulle Kaktu kaikkea hyvää ja paljon voimia tuleviin viikkoihin ja kuukausiin. Niin se on aina kaikkien karvakavereiden kanssa, että ne lähtee ennen itseä ja siihen pitää jotenkin vain tottua tai turtua, miten sen nyt haluaa ajatella. Nyt itsestä tuntuu, että en varmasti enää ikinä ota yhtäkään lemmikkiä, koska niistä saa ilon lisäksi joka kerta myös suurta surua.

    Paljon paljon tsemppiä jatkoon ja kiitos näistä vuosista! <3

    • Kaktu says:

      Kiitos paljon ihanasta kommentista<3 Kiitos myös siitä, että olet vuosia meitä seurannut, vaikket olekaan olemassaolostasi aiemmin ilmoitellut. Ilman lukijoita ei olisi varmasti ollut blogiakaan näin pitkään. Voimia myös sinulle koirasi menetyksestä toipumiseen <3 Rakkaan ystävän menettäminen on aina surullista, mutta toivottavasti suru helpottaa ajan kanssa.

  29. Riina L. says:

    Olen myös yksi joka on seurannut blogiasi vuosia. Koskaan ennen en ole kommentoinut mitään. Olen ollut se lukija, joka on tahtonut teille hyvää ja pitänyt teistä oikeasti. Teidän tarina on kuin sadusta ja tätä teidän tarinaa me lukijatkin olemme saaneet elää blogisi kautta. Olet Kaktu ainutlaatuinen ja hyvä ihminen. Toivon sulle sydämestäni kaikkea hyvää ja siunausta elämääsi <3! Voimia ja jaksamisia suruusi.

  30. Sari says:

    Kaktu, lämmin osanotto ja paljon voimia surusi keskelle ❤ Tekstisi oli niin kauniisti kirjoitettu, niinkuin koko yhteinen tarinannekin. Se sai kyyneleet virtaamaan vuolaana silmistäni ja elin oman kahden kuukauden takaisen luopumisen päiväni välähdyksinä muistoissani uudelleen… Teki taas hyvää puhdistaa sisintäni.

    Kävin tänään ensimmäistä kertaa tallilla oman hevoseni lopettamisen jälkeen moikkaamassa entistä ylläpito poniani. Vaikka en täysin olekaan omasta menetyksestäni vielä toipunut ja sydäntäni särkee katsoa tyhjää tallirakennusta pihassamme, oli silti ihana painaa pää pörröiseen harjaan ja imeä hevosen tuoksua keuhkoihini. Onneksi on olemassa yhteiset ihanat muistot, joita kukaan ei koskaan vie meiltä pois ❤

  31. Minna says:

    Rauhallinen ja kaunis loppu oli ainoa oikea tapa tälle tarinalle. Pelastit Futuran aiemmin lopetukselta, näytit Futuralle mitä rakkaus on ja Futura antoi sinulle kaiken rakkautensa ja kiitoksensa siitä, että annoit hänelle vielä mahdollisuuden. Koitte yhdessä huikeita seikkailuita, joita oli ilo seurata kaikki nämä vuodet.

    Valitettavasti kukaan ei elä tällä planeetalla ikuisesti, kaikilla on täällä oma aikansa. Sinä olit esimerkillinen ja vahva omistaja, joka ei antanut kaverinsa kärsiä, vaikka päätöksesi oli varmasti yksi vaikeimmista maailmassa!

    Futura varmasti kunnioittaa päätöstäsi ja on sinusta ylpeä.

  32. R says:

    Niin kauniisti kirjoitettu, kyyneleet silmistä valuen luin tekstin. <3
    Paljon voimia, teit varmasti oikean päätöksen ja nyt ystäväsi saa elää ilman kipuja. Suurinta rakkautta on päästää irti. ?

  33. Tia-Maria Haapaniemi says:

    En yleensä tänne kirjoittele ja blogiakin on tullu seurattua vain silloin tällöin, mutta viimeisimmät postaukset on ollut aina pakko lukea, koska ne osuivat paljon yksiin omassa elämässä tapahtuneiden asioiden kanssa.
    Vaikka kuinka tuntuu pahalta voit silti aina muistuttaa itseäsi siitä, että sait miettiä asiaa kaikessa rauhassa ja sopeutua ajatukseen siitä, ettei Futuraa enää olisikaan. Ja tuntea itse että päätös oli oikea. Perheellämme on vuoden sisään jouduttu lopettamaan kaksi hevosta pikaisella päätöksellä. Ensimmäinen oli kantava tamma, joka oli mennyt muualle varsomisen ajaksi ja jonka varsa oli niin pahassa virheasennossa, että eläinlääkäriltä tuli soitto, jossa annettiin kaksi vaihtoehtoa. Joko tamma lopetetaan ja varsa saadaan pelastettua tai molemmat menevät. Päätimme lopettaa tamman, ettei se joudu kärsimään enempää ja että saamme edes toisen pelastettua. Noin kuukausi sitten jouduimme lopettamaan tämän varsan sen sijaisemon pukitettua tarhassa niin, että se oli osunut varsan takajalkaan ja jalan luu oli mennyt kokonaan poikki. Jalka ei olisi koskaan parantunut ennalleen, jonka lisäksi edes kipulääke ei auttanut varsan tuskiin, jolloin ainoa vaihtoehto oli lopettaa se, ettei sen tarvitse kärsiä enää enempää. Molemmat tapaukset siis sellaisia, että niihin ei voi varautua, eikä sitä olisi voinut mitenkään estää. Olisin antanut mitä tahansa, että näihin menetyksiin olisi voinut jotenkin varautua, koska tapaukset saivat minut myös pelkäämään kuukauden ajan joka päivä että jollekkin minulle tärkeälle ihmiselle tai eläimelle käy taas jotain.:( Pahin tunne on menettää joku, kun et voi siihen varautua ja sitten yhtenä päivänä sitä ei vain ole.

    • Kaktu says:

      Kiitos kun kommentoit ja voimia sinullekin suruun <3 Kamala juttu menettää kaksi rakasta hevosta tuolla tavoin ja äkillisesti. Äärettömän surullista 🙁

      Itse olen jo osannutkin olla tyytyväinen siitä, että pystyin päättämään Futuran kohtalosta ja sain hyvästellä sen rauhassa ja ajan kanssa. Kyllä tuo lopetuspäivän odottaminen ja varsinkin se lopetuspäätöksen tekeminen oli tosi raskasta, mutta kaikesta huolimatta olen kiitollinen, että sain mahdollisuuden hyvästellä pitkäaikaisen ystäväni ja suunnitella rauhassa sille juuri sellaisen lopetustavan ja -paikan, kuin halusin arvokkaimman aarteeni saavan. <3

      Minullekin tuli kaikesta varautumisesta huolimatta myös tuollainen menettämisen pelko Futuran lopetuksen jälkeen. Koko ajan on takaraivossa, että mitä jos nyt jollekin muulle läheiselle sattuu jotain. Toivottavasti ajan kanssa pelko väistyy ja osaan taas elää päivä kerrallaan läheisten seurasta nauttien. Kaikkea hyvää sinulle jatkoon <3

      • Tia-Maria Haapaniemi says:

        Väistyy se❤️ Itse päätin etten vain voi menettää päiviäni sille, että pelkään. Silloin kaikki hyväkin menisi ohi. Synkimmissäkin ajoissa on aina jotain hyvää. Toki olen vieläkin herkempi ja sydän jättää lyöntejä välistä jos vielä jäljellä oleville hevosille on ilmaantunut jotain outoa, mutta ne vain selvitetään perinpohjin, hoidetaan kuntoon ja jatketaan elämää iloiten.? Tätä tilannetta on ehkä helpottanut eniten se, että on vielä joku hevonen josta huolehtia. Ei voi jäädä kahteen menetettyjen kiinni, kun on vielä näitä mahtavia olentoja huolehdittava❤️

  34. Anni says:

    Itkin lukiessani:( <3 Kirjoitat niin kauniisti ja kunniottavasta Futuraa kohtaan. Paljon haleja ja voimia sinulle! Selviät tästä, elämä jatkuu sinun omaa rataasi pitkin, niin kliseeltä kuin se kuulostaakin<3 Futura on aina sinun sydämessäsi niinku sinä Futuran, olette/olitte kasvanut yhteen ja mikään ei teitä erota. Olet vahva nainen ❤️

  35. A says:

    Hyvästi ihana Futura ja voimia Kaktu❤️ Huhhuh, itken kuin vesiputous kun olette vuosia olleet lempiblogiratsukkoni ja nyt tällä hetkellä painin hevoseni kanssa myös terveysongelmien äärellä ja mietin vaikeita kysymyksiä 🙁 On vielä Futuran ikäinen ja yhtä kauan ollaan oltu yhdessä kuin te. Kolahtaa siis vielä kovempaa kuin normaalisti mutta samalla saan voimaa. Kiitos ❤️

    • Kaktu says:

      Voi kurjuus, ikävä kuulla! 🙁 Niin surullisia nämä hevosten terveysongelmat ja vaikeiden kysymysten miettiminen. Se päätöksen tekeminen oli vaikeampaa, kuin itse lopetuspäivä ja sen jälkeinen aika ovat tähän mennessä olleet. Paljon voimia sinullekin ja kiitos tuestasi <3

  36. Peruna says:

    Teit varmasti aivan oikean päätöksen❤️ Osanottoja ja jaksamista sinulle❤️
    “Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
    Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
    Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
    Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.

    Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
    Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.

    Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.

    Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.

    Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä…

    Kirjoittaja tuntematon…”

  37. Tanja says:

    ” Surun pisaroita yöhön hiljaiseen,
    kun ystävä on mennyt maahan kaukaiseen.
    Surun sävel hiljaa kaikkialla soi
    se soi niin hiljaa, ettei aina sitä kuulla voi. ”
    (Joel Hallikainen)

    Oman rakkaan hevoseni poismenosta vuosi…suruni on vielä suuri ja ikävä suunnaton.
    Lämmin osanottoni sinulle ja kiitos mahtavasta blogista .

    • Kaktu says:

      Voi kiitos <3 Voimia sinullekin ikävään. Tiedän, ettei se varmasti koskaan täysin katoa. Vanhoina mummoinakin vielä ikävöidään meidän rakkaita hevosia.

  38. Tanja says:

    <3 Itkin lukiessani tekstiä. Kiitos näistä vuosista ja kiitos siitä, että teit sen, mikä oli oikein Futuralle. Kaikki loppuu aikanaan, mutta iloa kesti kauan aikaa. Olet varmasti onnellinen siitä ajasta, mitä teille suotiin 🙂

    • Kaktu says:

      Kiitos <3 Olen todella onnellinen siitä, että sain viettää Futuran kanssa 10 vuotta ja se oli vieläpä harvinaisen terve kaikki nuo vuodet. Yhteensä ehkä 5 kuukautta siitä kymmenestä vuodesta oli sellaista aikaa, ettei Futuralla voinut ratsastaa normaalisti ja siitä kaksi kuukautta osui tähän yhteisen aikamme loppuun. Ei tuosta voi muuta kuin olla kiitollinen.

  39. . says:

    Voimia sinne ❤️ Oon seurannut teitä vuodesta 2011 ja kasvanut lukien sinun ja Futuran puuhailuja. Ootte olleet niin loistava esimerkki siitä, kuinka syvä voikaan olla ihmisen ja hevosen suhde ja on ihanaa, että teitä on saanut seurata kaikki nämä vuodet täällä blogissa ja sitä ennen vielä youtubessa. Lopetuspäätös oli aivan oikea ja siitä huomaa, kuinka paljon kunnioitit Futuraa ja sen oikeutta hyvään elämänlaatuun. Noin rakasta ystävää ei voi korvata, mutta onneksi muistot elävät aina ❤️

  40. Elina says:

    Ootpa hyvin ja kauniisti kirjoittanut Futurasta! Oltitte Futuran kanssa ensimmäisten joukossa ellette jopa ensimmäiset joita alkoin seuraamaan youtuben ja blogien maailmassa (2011/2012?). Eli monen vuoden ajan olen seurannut mukana teidän elämää. Eniten pidin siitä kuinka hevosystävällisesti menitte (ilman kuolaimia ja kaulanarulla)! Harmikseni en voi näitä postauksia enään lukea siitä kuinka olette hypänneet kaulanarulla ratoja. Tärkeintä, että Futura on ilman kipuja. Voimia kovasti♥

  41. Tanja says:

    Voi ei <3 Ihana postaus ja ajattelin että tuntemattoman ihmisen koettelemukset ei mua itketä mutta kyyneleet valuen luin tekstin loppuun.
    Teit ehdottomasti oikean päätöksen. Eikä kukaan voi koskaan kyseenalaistaa mitä oman hevosesi kanssa päätät. Sinä olet ainoa joka tuntee sen noin hyvin. Varmasti Futura on nyt onnellinen ja se oli onnellinen elämänsä ajan, että juuri sinä olit sen omistaja.
    Tsemppiä sulle jatkoon ja toivottavasti pystyt muistelemaan ihanaa yhteistä aikaanne, jos suru valtaa mielen.
    Luultavasti ilkeät kommentit tulivat yhdeltä tai kahdelta ihmiseltä eri nimillä. Naurettavaa toimintaa.

    • Kaktu says:

      Kiitos ihanasta kommentista ja tuestasi <3 Itsekin uskon, että ilkeiden kommenttien takana voi olla vain yksi tai kaksi ihmistä. Ne tulivat viimeksikin selvissä "ryppäissä" ja olivat samanlaiseen tyyliin kirjoitettuja. Kaverini oli myös nähnyt hevostalli.netissä, että samalla nimellä oli kirjoitettu kaksi ilkeää kommenttia, joiden viesti oli päinvastainen, eli yhdellä henkilöllä oli ilmeisesti jäänyt vahingossa sama nimimerkki käyttöön, kun oli ensin kirjoittanut, että lopetan terveen hevosen ja sitten, että Futura on kipeä ja kärsii. Itse en ole hevostalli.netissä käynyt, joten en ole myöskään nähnyt niitä keskusteluja, mutta blogissa kommentointi oli viime torstaina ihan samaa luokkaa.

  42. Laura says:

    Voi luoja miten koskettava kirjoitus ❤ kyyneleet virtaa..
    Kirjoitusta lukiessani melkein kuin elin uudestaan reilun vuoden takaisen päivän, jolloin oma hevoseni lopetettiin, juurikin ampumalla, rakkaan syödessä lempirehuaan ❤

    • Kaktu says:

      Kiitos <3 Se on mahdollisimman mukava ja kivuton lopetus hevosen elämälle, sellainen kuin parhaat ystävämme ansaitsevat.

  43. Hanna says:

    Syvät osanottoni, itken itsekin. Eläinystävän menetys on vaikea paikka.
    Hyvä, että viimeisistä hetkistänne jäi hyvä kuva ja lopetus sujui rauhallisesti. Paljon voimia suruun ja tsemppiä uuteen elämänvaiheeseen. <3 <3 <3 Arvokkaat muistot kantaa eteenpäin.

    • Kaktu says:

      Kiitos paljon <3 Jo nyt pystyn muistelemaan Futuraa hymyillen, vaikka pahalta tuntuukin, että yhteinen aikamme on ohi. Ikävä tulee olemaan suunnaton.

  44. Aivan upeaati kirjoitettu postaus, kyynelkin tuli poskelle. Paljon voimia sinulle Kaktu!❤️
    Futura varmasti arvostaa tätä postausta tuolla meitä korkeammalla.❤️

  45. Jenni Ekoluoma says:

    Hevosista parhaat pääsee paikkaan salaiseen
    Paikkaan, jota kirkkaimmat tähdet valaisee
    Paikkaan, jossa puhtaimmat vedet virtailee
    Siellä vanhat, sairaatkin kuin varsat kirmailee

    Siellä ei voi koskaan tulla synkkä yö
    Ja aikaa ainoastaan kissankellot mittaa, lyö
    Maistuvinta ruohoa kasvaa kedot, haat
    Pehmeimmät astella on suuret mannut, maat

    Sinäkin voit päästä käymään paikkaan salaiseen
    Kun muistojesi arkun kannen hiljaa aukaiset
    Voit mielessäsi tuntea, se laukkaa luokses taas
    Painaa päänsä syliisi ja hirnahtaa.

    Tähtisädettä kiitokavioillesi Futura <3

  46. Tua says:

    Voimia! En osaa muuta sanoa. Vuosikausia seurasin tarinaanne, joka oli hyvin kaunis. Kaikkea hyvää tulevaan Kaktu! Suru ja paha olo helpottaa kyllä, ikävä tulee olemaan aina.

    • Kaktu says:

      Kiitos paljon <3 Ikävä ei varmasti koskaan katoa, mutta tarinamme sai onneksi kauniin ja rauhallisen lopun, se helpottaa oloani ainakin tällä hetkellä.

  47. Krista says:

    Todella kauniisti kirjoitettu teksti, puhkesin itsekin itkuun tätä lukiessa. Olen lukenut blogiasi vuodesta 2010, teini-ikäisestä saakka – hassua, miten lopulliselta ja ikään kuin ajanjakson lopulta tämä tuntuu täysin tuntemattomalle lukijallekin. En voi edes kuvitella, miltä sinusta tuntuu. Paljon voimia ja tsemppiä tulevaan ❤️

    • Kaktu says:

      Kiitos paljon <3 En itsekään osaa vielä ihan täysin kuvitella, millaista elämä tulee olemaan ilman Futuraa. Monet itkut on varmasti vielä itkemättä asian takia, sen verran kova ikävä jää.

  48. Heta says:

    Kaunis kirjoitus rakkaalle ystävälle! Voimia sinulle Kaktu ja kiitos, että olet jakanut tarinasi Futuran kanssa meillekin, jotka anonyymeinä ja kommentoimatta olemme sitä seuranneet.

  49. Äh, ei tällaisia pitäisi töissä lukea. Niin kauniisti kirjoitettu, että väkisellä meni iso roska silmään! Paljon voimia! <3

  50. Lotta says:

    Voi ystävärakas, sä olet äärimmäisen kauniisti kirjoittanut tän postauksen. Itku silmässä sai lukea, ikävä on kova täälläkin jo. Ei ole toista yhtä lempeää lapsenvahtiheppaa kuin Futura oli, yhtä vauhdikasta ja luotettavaa ystävää. Isosti voimahaleja, olet rakas ja aina saa soittaa jos on tarve purkaa tuntoja.

  51. Ms says:

    Pystyit kuvaamaan hyvin sen tunteen, pienen pakokauhun joka sillä hetkellä iskee kun tietää että hetki on tullut. Yritin moneen otteeseen sitä omassa blogissani kuvailla, kun kerroin entisen hevoseni lopetuksesta. Ihan mahtava homma että lopetus meni noin hyvin, itselläni se oli kova helpotus kun tilanne oli ohi, vaikka mennessäni lopetukseen iski juuri se pakokauhun tunne ja pysähdyin matkalla monta kertaa ja mieli teki kääntyä takaisin. Paljon voimia, ajan kanssa se helpottaa❤

    • Kaktu says:

      Kiitos <3 Se oli kyllä kauhea hetki, kun tajusi että kohta kaikki loppuu. Kuitenkin lopetuksen jälkeen tuli se helpotuksen tunne, kun kaikki oli sujunut juuri niin kuin pitikin. Lähetin vielä tilanteen upeasti hoitaneelle metsästäjälle ja häntä avustaneille ihmisille kiitokset jälkikäteen, vaikka kiitin heitä jo paikan päällä. Halusin hänen tietävän, että minulle jäi tapahtuneesta niin positiivinen olo, kuin tuollaisesta nyt voi jäädä.

      • ms says:

        Kyllä, ja sillä hetkellä kun tietää että tämä on tässä, päähän iskee se lapsellinen ajatus että jos sittenkin peruutetaan tämä ja jatketaan elämää normaalisti. Vaikka tietää, ettei paluuta enää ole ja on hevoselle armollisinta päästää se pois. “Onneksi” itselleni tapahtui vastaavasti, kuin teille Futuran kanss, heppani tuli 2 päivää ennen lopetusta vielä kipeämmäksi, joten silloin tiesi ettei ole ainakaan liian aikaisin päästänyt irti.

  52. Suvi says:

    Itkuhan tässä tuli itsellekin lukiessa tuota lopetustilannetta. Oon seurannut sun blogias jo pidempään ja tiedän teidän tarinan ja ihailen sitä suuresti! Oot tehnyt kyllä mielettömän hienoa työtä Futuran kanssa, parempaa omistajaa se olisi tuskin saanut itselleen. Paljon voimia sulle Kaktu! <3

  53. Krista says:

    Ihana kirjoitus, josta huokuu rakkautesi Futuraa kohtaan❤
    Ikinä en minnekään kommentoi vaikka plogeja luenkin, mutta nyt tuntuu siltä että täytyy kirjoittaa. Tarinasi Futuran kanssa on koskettava ja juuri niinkin sanoit “ihan niinkin jostain satukirjasta”, kuitenkin ihanaa että löysit elämääsi sen elämäsi hevosen ja saitte viettää monta ihanaa vuotta yhdessä!
    Jaksamista sinulle, sitä varmasti tarvitaan ?

    • Kaktu says:

      Voi kiitos <3 Itsellekin tulee tässä jo vähän sellainen epätodellinen olo, että sainko tosiaan kokea nuo kaikki mielettömät asiat tuon upean hevosen kanssa, vai oliko kaikki sittenkin unta?

  54. Ruska says:

    Kyyneleet silmissä kirjoitan osanottoni sinulle ♥ Reilu vuosi sitten lähti taivaslaitumille laukkaamaan elämäni hevonen. Vieläkin tekee tuskaa välillä ajatella Repaa. Mutta se tieto, että enää ei satu, lohduttaa. Tietää, että toinen laukkailee onnellisena ja kivuttomana!

    Voimia ja halauksia sinulle Kaktu ♥

  55. Tessa says:

    Se viimeinen hetki on niin sydäntä riipivä. Haluaisi vielä pienen hetken, edes sekunnin, pitää narusta kiinni ja jopa karata ystävänsä kanssa pois koko tilanteesta. Rinnassani on yhä reikä ilman ystävääni ja kaipaan karvakorvaani vieläkin 1,5v. myöhemmin päivittäin. Sydän tietää, että päätös oli oikea, mutta samaan aikaan kaipuu on valtava. Sen ymmärtää vain toinen, joka on luopunut parhaasta ystävästään.

    • Kaktu says:

      Niin surullista! 🙁 Minäkin tulen varmasti kaipaamaan Futuraa ikuisesti, vaikka pahin tuska varmasti hellittääkin. Juuri tuollainen olo minulla oli viimeisellä metsälenkillämme – mitäpä jos vain karkaisimme yhdessä, ihan kahdestaan? Samalla tajusin, ettei se mitään muuttaisi. Jalkavaivoja ei pääsisi karkuun kuitenkaan, eikä kipua voisi paeta. Oli vain yksi vaihtoehto.

      • Tessa says:

        Olen näkenyt myöhemmin kahteen kertaan unta tammastani. Ensimmäisessä se oli elossa, olin perunut lopetuksen ja koko tallin väki ihmetteli mitä oikein tein kun seuraava lopetusaika oli unessa seuraavalla viikolla. Halusin vain pienen lisähetken sen kanssa, yhden rapsutteluhetken lisää. Unessa havahduin miettimään, että nyt pitää aina perua sovittu lopetusaika uudestaan ja uudestaan, ettemme vai joudu eroon toisistamme.

        Toisessa unessa karkasin tammani kanssa. Lopetusporukka jo käveli kauempaa meitä kohti ja hyppäsin selkään. Laukkasimme metsään tuulen suhistessa korvissa ja se olo tuntui niin aidolta. Lämmin, pyöreä hevosen selkä alla ja hulmuava harja edessäni. Onnellinen olo, että pääsimme eron hetkeä karkuun. Tuntui kieltämättä kamalalta herätä melkein omaan itkuunsa kun tajusin, että se oli vain unta.

        Loppujen lopuksi, on tosiaan vain yksi vaihtoehto vaikka se meihin jäljelle jääviin sattuukin. Teillä oli Futuran kanssa upea yhteinen taival <3

        • Kaktu says:

          Kiitos ❤️ Voi miten ihania unia! Itsekin näin ennen Futuran lopetusta unta, että se kuoli ja kuitenkin vielä taisteli itsensä ylös ja jäi lopulta eloon. Vähän pelkään, alanko nähdä Futurasta ihania, todentuntuisia unia, joiden jälkeen iskee hirveä suru ja ikävä, kun tajuaa kaiken olleen vain unta 🙁

  56. Maarit L. says:

    “Ei mikään voi kuolla,
    ei kukat, ei tuuli
    ei rakkaus kuolla voi.
    Ohi polku vain kulkee
    ja kukat jää taakse
    ja muualla tuuli soi.”
    Aila Meriluoto

    Kiitos Kaktu kauniista sanoistasi.
    Kyyneleet poskille valuen luin tekstisi.
    Sinun ja Futuran suhde oli ainutlaatuinen, keskinäiseen luottamukseen, kunnioitukseen ja ystävyyteen perustuva.
    Ihailen rohkeuttasi ja vahvuuttasi pysyä omana aitona itsenäsi. Lupauksesi mukaisesti jaoit yhteisen, uskomattoman tarinanne lopunkin kanssamme. Futura sai lähteä oikeaan aikaan, oikealla tavalla, oikeiden ihmisten ollessa läsnä. Vihreillä laitumilla Futura jatkaa laukkaamistaan.
    Hieno ja viisas Futura antoi sinulle paljon. En usko, että oli sattumaa, että kohtasitte. Opitte toisiltanne, toisistanne, itsestänne ja elämästä. Yhteisen matkanne myötä kasvoit siksi, joka olet juuri nyt.

    Rakas Futura on poissa, mutta ei kuollut.
    Futura elää ajatuksissamme, sydämissämme, muistoissamme.

    Lämmin halaus

    • Kaktu says:

      Kiitos itsellesi ihanista kommenteistasi, jotka ovat tuoneet niin paljon iloa ja voimaa minulle vuosien ajan <3 Tämäkin kommentti oli juuri sellainen, niin osuva kuin olla ja voi. Ilman Futuraa en olisi minä. KIITOS <3

  57. Maarit says:

    Aamu alkaa itkulla kun luin tämän,hienon tekstin josta näkee kuinka tärkeää olet menettänyt,mutta rohkeasti osannut tehdä oikean ratkaisun.
    Futura jää muistoihin sinulle ja niitä ei ikinä kukaan voi ottaa pois.
    Tuolla jossain se sinua katselee ja suojelee tästä eteenpäin,muistaen teidän yhteisiä vuosia,onnelllisena.
    Voimia <3

  58. Anni says:

    <3

    Nyt tuli itku täälläkin. Kauniita sanoja äärettömän kauniista hevosesta. Voimia Kaktu ja mitä vehreimmät niityt Futuralle sinne jonnekin. <3

  59. Fanny says:

    En ikinä itke kirjoituksista. Tänään tätä juuri nyt lukiessani liikutuin ja purskahdin itkuun ❤️ Haleja ja voimia Kaktu, Futura on aina sun sydämmessäsi ❤️

  60. Täti maalta says:

    Syvimmät osanottoni Kaktu! Päätöksesi oli aivan oikea ja veikkauksesi tulevasta tyhjyydestä osunee ihan maaliin. Lopetin oman pitkäaikaisen tammani 3 vuotta sitten ja edelleen iskee hetkittäin ikävä mammaa. Omalla kohdallani ikävää lievittää (ja samalla haikeutta lisää) tammani jälkikasvu ja niiden seuraaminen. Hämmentävästi sitä kaipaa edelleen sitä omaa “turvahevosta”, jonka tunsi paremmin kuin oman käsilaukkunsa..ja tämä ei tarkoita suinkaan sitä, että edesmennyt turvatamma olisi ollut mitenkään pystyynkuollut tai edes helppo..sitä sellaista kumppanuutta ei vain vielä ole syntynyt minkään muun hevosen kanssa ja vahvasti epäilen, ettei tule enää syntymäänkään. Tammani kanssa kasvoin aikuiseksi, koin ne kuuluisat miljoona muuttujaa ja ennen kaikkea lohikäärmeeni muuttui hevoseksi. Käytössäni on nykyään paljon laadukkaampia ja helpompia hevosia, mutta silti ikävöin edesmennyttä..koska hän teki minusta sen (hevos)ihmisen mitä nyt olen.

    Vaali muistojasi Futurasta, mutta tartu rohkeasti tulevaan! Yksikään hevonen ei voi korvata Futua, mutta tulevaisuus varmasti mahtavia hevosystäviä! Innolla odotan kuulevani sun jatkosta..

    Ja PS: Viimeisenä päivänä päästin oman muorini irti kentälle. Hän vinkui ja pomppi, sekä esitteli kaikki kootut, sekä lisätyt askellajit vapaana ilman yllytystä. Puhtaana. Ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Pyydettäessä tuli luokse ja laski päänsä syliini. Tuntia myöhemmin nukahti ikiuneen pää mun sylissä. Muisto jota vaalin ikuisesti.

    • Kaktu says:

      Kiitos aivan ihanasta kommentistasi <3 Kuulostaa niin kovin samanlaiselta taipaleelta, kuin meilläkin oli Futuran kanssa. Lohikäärmeestä maailman luotettavimmaksi ratsuksi, joka antoi aina kaikkensa. Ihana myös kuulla, että ponisi sai pienen virtapiikin ennen viimeistä matkaansa. Olen varma, että hevoset kyllä aistivat jotenkin, milloin niiden elämä tulee päättymään. Ne ymmärtävät enemmän, kuin ihmiset osaavat kuvitellakaan <3

      En aio lopettaa ratsastusta ja suunnitelmia on jo jatkon suhteen, mutta omaa hevosta en halua vielä pitkään aikaan. Ensin haluan toipua pahimmasta surusta ja tehdä niitä asioita, joita en ole pystynyt hevosenomistajana tekemään.

  61. Anonyymi says:

    Voi Kaktu. Minä täällä itken silmät päästäni lukiessani tämän. Samaistun tilanteeseen aivan täysin, koska oma hevoseni piti lopetuttaa 4 vuotta sitten todella pahan kesäihottuman vuoksi. Ruuna viimeisenä kesänään puri vuohiskuopista lähtien verille vaikka kaikki konstit oltiin kokeiltu ja vuoden päivät yritetty ihottumaa hoitaa. Hän oli elämäni hevonen, jollaista ei enää koskaan tule vastaan. Niin suuri ikävä on vieläkin ettei sirä sanoiksi voi pukea. Rakkautta sinulle raskaana aikana, kyllä se helpottaa ajan myötä, mutta kuten itse tiedät varmasti, ikävä ei koskaan lähde.

    • Kaktu says:

      Voi ei! Ikävä ei varmasti koskaan täysin helpota, voin kuvitella jo nyt miten tulen ikävöimään Futuraa vielä vanhana mummonakin. Voimia sinullekin ikävään <3

  62. Moi kaktu! Futuran kaamea pukki oli eka video jonka näin teistä Youtubessa. Diablon The Preacher biisi “voi pkl” oli loistava valinta jo silloin kun tuttu bändi Mansesta. Olin itse aloittanut ratsastuksen syyskuussa 2009 42 vuotiaana miehenä. Voin sanoa, se ei ollut helppoa minulle “naisten valtakunnassa ja maailmassa” mutta yhä heilun talleilla 50 vuotiaana. Hyvin nopeasti minulle selvisi, etä FUTURA oli ns. kulttihevonen ja jokainen amatööriratsastajakin tunsi teidät ainakin tuubin kautta. Furan ravihistorian olen selvittänyt mm. Hippoksesta. Tuttuja kuskeja mm. Mika Forss. Siitä ei sen enempää. Ratsastajana olen kuitenkin sydämeltäni ns. ravimies ja suomenhevosmies. Tavallaan tunnen tuskasi ja kuitenkaan en voi väittää tuntevani. Jymyri hevosen lopetus oli minulle tuskainen paikka, niin kuin veimme Miska koiran n. 2 vuotta sitten eläinklinikalle lopetettavaksi koska 13v kulstsin takapää ei enää jaksanut liikkua. Avustin eläinlääkäriä alusta loppuun. Kun muut poistui Miskan ympäriltä ja ovi sulkeutui, iso mies huusi täyttä kurkkua suomenkielen adjektiiveja, niitä ikävempiä. Kun on tuska, avaan minigrippussin ja nuuhkaisen osaa Miskaa. Niin teen myös Jymyri hevosen kohdalla. Myös ne 2 Tero Saariselle customoitua hevosta, Hoona Ja Ransu jotka toivat 1 ja 2 sijan ruusukkeet, ovat myös jo menneet. Aaro poika on vielä ja meidän historia alkoi juurikin 2009. Kun Aaro menee, mä lopetan ratsastuksen. Tai sitten en… Olen huono sosiaalisissa suhteissa ihmisten kanssa, sielullinen vamma mutta aina tullut toimeen eläinten kanssa ja erityisesti hevosten, ongelma sellaistenkin. Ei ole ollut ikinä karsinaa, jossa oria, ruunaa tai tammaa jonne ei passare mennä. Päätin, että juuri 7.1 aloitin kirjoittaa toista kirjaani, romaania Hevosen Sanat. Olkoon se tavallaan myöskin kunnianosoitukseni Future’s Hope hevoselle vaikka kirja on Jymyrille. Tulevaisuuden toivo meni mutta tulevaisuudessa on toivoa, aina on, edes hitusen jos sen oikein oivaltaa ja käsiinsä poimii. Näillä seuraavilla säkeillä lopetan :

    RATSUMIES

    Olen se mies
    joka ratsastaa niin kauan
    kunnes sumu siltansa eteeni asettaa
    ja se mies
    joka lautturin veneeseen voi istahtaa
    pois kadoten
    vain saappaan jäljet
    ratsastuskentän hiekkaan jäivät
    ori…
    Jossain kaukana hirnahtaa

    2017 © A.Warti Syksyn Kellastuneet

    • Jenna says:

      Niin kaunis teksti ettei pystynyt lukemaan ilman kyyneliä. Teit oikean päätöksen vaikka oli varmasti todella vaikeaa. Kunnioitit hevostasi alusta loppuun asti niinkuin se kuuluu mennä.
      Todella paljon voimia sinne!

    • Kaktu says:

      Kiitos Tero ihanasta kommentista ja runosta <3 Tuo oli aidon hevosmiehen puhetta. Toivottavasti saat viettää vielä vuosia Aaron kanssa. Toivon paljon upeita yhdessäolon hetkiä teille.

  63. Jasmin says:

    Hei,

    Halusin itse sanoa sulle että teksti oli upea ja koskettava, oli mukava lukea teidän tarinaa ja se sai paljon omia muistoja taas pintaan. Itse olen oman hevoseni kanssa kokenut saman 8vuoden taipaleen jälkeen ja oli jännä lukea miten toinenkin kokenut jotain niin samanlaista. Tästä jo 3 vuotta mutta tuntuu raskaalta ja haikealta edelleen, onneksi kauniit muistot elää aina! Kiitos että jaoit teidän tarinaa täällä meille.

  64. Veera says:

    Monet kyyneleet on tullut vieritettyä poskille näiden muutaman viikon aikana, kun oon sun postauksia lukenut niin täältä kuin muistakin someista. Oon seurannut teitä varmaan seitsemän vuoden verran, 12-13-vuotiaasta pikkutytöstä asti ja ihaillut aina sua ja sitä, millä asenteella Futuran kanssa olit. Teidän kahden välinen suhde, kaikki luottamus ja kumppanuus, on jotain, mihin jokaisen hevosenomistajan soisi pyrkivän.

    Oot ihailtavasti jaksanut pitää meidät mukana loppuun asti huolimatta siitä, että sun päätöstä on ilkeästi kyseenalaistettu ja nälvitty. Päätöksesi oli oikea, ja oon onnellinen siitä, että tiedät sen itsekin. Annoit Futuralle onnellisen elämän ja myös onnellisen lopun.

    On hullua ajatella, että tämä tarina on tullut päätökseensä ja jää nyt elämään muistoiksi sekä sun että meidän sydämiin. Se on tarina, joka on kauneudessaan vailla vertaa. Kiitos sulle ja Futuralle kaikista näistä vuosista, ja voimia surutyöhön ♡

    • Kaktu says:

      Voi kiitos <3 Olen tosi otettu palautteestasi. Minunkin on vielä vaikea käsittää sitä kaikkea, mitä minun ja Futuran välillä oli - ja erityisesti sitä, että nyt pystyn enää tuntemaan sen kaiken sydämessäni, mutta en enää kokemaan niitä asioita oikeasti, yhdessä Futuran kanssa. Se on kaikkein surullisinta, mutta oloa helpottaa se, että tiedän tehneeni oikean päätöksen.

  65. Karoliina H. says:

    Voi kamala ku sait mutki itkemään tätä lukiessa! Ihan hirveästi voimia sinne, seuraavat päivät ovat varmasti kipeitä mutta kokemuksesta voin luvata että se helpottaa ajan kanssa, eikä Futura koskaan oikeasti kokonaan lähtenyt vaan jäi asumaan kaikkien sitä rakastaneiden sydämmiin ❤

  66. S says:

    Kiitos, kun teit oikean ratkaisun Futuran puolesta. Harva siihen pystyy. Harva jaksaa olla niin vahva, että jaksaa ja uskaltaa luopua ajoissa.

    Ilkeät anonyymit, jotka typeryyksiä kirjoittavat, eivät todellakaan tuntenut Futuraa yhtä hyvin kuin sinä. Sinä tiesit mikä sille on parhaaksi. Ja 30 vuoden ikäisenä ja hevosista melko paljon tietävänä, tiedät takuulla enemmän hevosten lopettamisesta ja oikeasta ajasta laskea irti, kun moni 15-25-vuotias, joiden mielestä “kaikkien hevosten täytyy saada mahdollisuus”.

    Itse hoidan nilverikkoisia vanhuksia. Itken toisinaan heidän puolesta, koska liikkuminen koskaa. Vaikka he eivät valita, näen eleistä ja ilmeistä, että nyt koskee, vaikka päällä on huumelaastarit ym – ne eivät vie kipua pois. Eläimet eivät tästä kivusta pysty sanoin kertomaan..

    Itse toivon, että olen yhtä vahva ja rohkea kun sinä kun sen aika tulee.
    Ampuminen / teurastaminen on lisäksi minusta parempi tapa kuin “myrkyttäminen” eli nukuttaminen. Olen nähnyt monesti kun hevonen, koria ja kissa haukkoo viimeisiä hengenvetojaan monta minuuttia… Se on kamalaa. Ampumalla se on hetkessä ohitse. Siten lähtevät minunkin hevoseni tästä maailmasta, jos minulla on siihen mitään valtaa.

    Kaikkea hyvää sinulle kaktu. Olet ihana ihminen, ja tulen kaipaamaan taipaleenne seuraamista. Olen seurannut teitä ensimmäisestä vuodesta asti. Kiitos, että saatiin olla mukana loppuun asti.

    Ja Futuralle vauhdikkaita hetkiä vihreämmille niityille – juokse poika juokse. Monet fanitytöt(ja pojat) jäävät sinua kaipaamaan, mutta nyt olet vapaa ja kivuton, kiitos ystäväsi, joka uskalsi ja jaksoi olla vahva vuoksesi <3

    • Kaktu says:

      Suuri kiitos ihanasta ja lohduttavasta kommentistasi <3 Itse olen myös vahvasti ampumisen kannalla etenkin hevosten lopetuksen suhteen. Hienoa kuulla, että jaksoit seurata meitä noin pitkään. Kiitos siitä! Olen saanut vuosien varrella niin mielettömän paljon tukea seuraajiltamme niissä tilanteissa, kun itsellä on meinannut usko loppua esimerkiksi negatiivisten kommenttien myötä. Ilman teitä ei olisi ollut blogiakaan näin pitkään. Kiitos <3

  67. Eino says:

    <3 En ole varsinaisesti seurannut sun blogia, mitä nyt välillä jo useamman vuoden välillä kurkkaillut teidän menoa ja ihallut miten makea ja hevonen, ja miten mieletön suhde teillä on. Kun mulle tuli fbssä vastaan linkki tähä kirjoitukseen tuli heti tippa linssiin. Haluaisin vain sanoa että teit oikein päätöksen, ja se oli varmasti vaikeaa. Ihailen rohkeittasi. Itse menetin hiljattain parhaan kaverini, jonka olon tuntenut yli 10 vuotta ja sen jälkeen tallille meno on ollut mahdotonta. Toivon että pystyt löytämään voimaa käsitellä tämän kaiken ja heppailusi jatkuu jos se tuntuu hyvältä. Muista antaa itsellesi aikaa ja anna kyynelten tulla jos siltä tuntuu <3

    • Kaktu says:

      Kiitos paljon, kauniisti sanottu <3 Minuakin helpottaa se ajatus, että todella tein oikean päätöksen Futuran kannalta ja rakkaudesta sitä kohtaan. Heppailu jatkuu kyllä, mutta pienimuotoisempana, eli omaa hevosta en ole pitkään aikaan ostamassa.

  68. Siru says:

    Paljon voimia suuren surun keskelle, Kaktu❤
    Vaikka se kuulostaa kliseiseltä, aika parantaa haavat ja jossain vaiheessa huomaat, kuinka voit hymyssä suin muistella teidän upeita yhteisiä muistoja, ehkä nauraa menneille kommelluksille. Suru muuttuu hiljalleen kaipaukseksi, joka ei enää muserra. Sen aika ei ole kuitenkaan vielä, vaan nyt on lupa surra.

    Kiitos kun olet jakanut teidän upean tarinan blogin välityksellä ja omalla esimerkilläsi inspiroinut kehittymään hevosenomistajana ja ratsastajana. Se kuinka kauniisti olet aina kirjoittanut Futurasta ja koko sen elämän ajan pohtinut mikä on hevosen kannalta paras ratkaisu, kertoo todellisesta välittämisestä ja rakkaudesta, ei vain harrastusvälinettä, vaan ystävää kohtaan.

    Ilkeitä kommentteja lähettäneiden toivon todella tuntevan edes jonkinlaista häpeää omasta empatiakyvyttömyydestään ja röyhkeydestään. Ihmiset osaavat olla julmia :'(

    Futuralla on nyt hyvä olla – taivaslaitumella laukatessa ilman kipuja, kevein askelin❤❤

    • Kaktu says:

      Kiitos paljon ihanasta kommentistasi <3 Pystyn muistelemaan Futuraa lämmöllä, hymyssä suin ja kiitollisena jo nyt, vaikka olenkin surullinen menetyksestä. Oloa helpottaa paljon se, että tiedän Futuran olevan vihdoin vapaa kivuista.

  69. Alisa says:

    Voi Kaktu! Voin vain kuvitella sun tunteen! ? Tai oikeastaan en voi, koska jokainen oman rakkaan menettäminen on erilainen tarina. Aivan hirveästi voimia ja tsemppiä tulevaan. Nauti elämästäsi ja muista, että vaikka saisit vihapuheita, he eivät tiedä niitä asioita jotka sinä näit ja kukaan ei voi väittää ettet tuntisi Futuraa. Oot varmasti tehnyt enemmän hevoseksi eteen kuin moni muu hevosen omistaja tässä maailmassa.

    • Kaktu says:

      Kiitos paljon <3 Parhaani olen ainakin yrittänyt Futuran hoitamiseksi ja tämän päätöksen tein sen hyvinvointia ajatellen. Olen hoitanut asiat siten, ettei ole jäänyt mistään huonoa omaatuntoa.

  70. Hanski says:

    Todella kauniisti kirjoitettu <3 Voimia sinulle ihan todella paljon tulevaan, onneksi Futuran avulla sinusta on tullut vahva ♥

    • Kaktu says:

      Kiitos paljon <3 Futura on kyllä auttanut vahvistamaan itseluottamustani aivan valtavasti!

  71. Sari says:

    Voi kuinka kauniisti kirjoitettu.
    Itkin, kun tekstiä luin.
    Kauniita kuvia, ihana loppu uskomattomalle hevoselle. Voimia tulevaan ja Futuralle toivotaan pitkiä peltoja joissa laukata ilman kipuja !

  72. Emilia Leppälä says:

    Voimia Kaktu! Onneksi Futuran viimeinen matka oli niin kaunis ja rauhallinen. Sen ei tarvinnut pelätä, eikä tuntea kipua, vaan se sai syödä herkkuja tuttujen ihmisten lähellä, kaikessa rauhassa.

    Aluksi tuntuu varmasti tosi tyhjältä ja oudolta kun Futura on mennyt. Maailma ilman Sutkaa oli aikanaan minulle tosi vieras. Kaikki rutiinit menivät uusiksi ja päivässä oli yhtäkkiä aivan hämmästyttävän paljon aikaa. Pikkuhiljaa siihen tottui ja uudet rutiinit ottivat paikkansa, mutta muistot eivät silti koskaan katoa. Minun tulee hyvä olla kun ajattelen Sutkaa. Uskon, että samalla tavoin Futuran muistaminen saa sinut hymyilemään, ainakin kun pahin suru on ohitse. <3

    • Kaktu says:

      Kiitos paljon <3 Minullekin jäi helpottunut olo Futuran viimeisestä matkasta, joka onnistui juuri kuten pitikin. Pystyn jo nyt muistelemaan Futuraa hymyssä suin, vaikka suru onkin ihan valtava. Ei sellaista hienoa persoonaa voi muistella muuta kuin hymyillen <3

  73. Karoliina says:

    Kaunis kirjoitus. Teitä oli ilo seurata kaikki nämä vuodet. Annoit valtavasti inspiraatiota blogin kautta silloin, kun edesmennyt hevoseni – myös entinen ravuri – kirmaili vielä täällä maan päällä. Kaikkea hyvää sinulle tulevaisuuteen ja voimia! Uskon, että elämällä on vielä paljon sinulle annettavaa.

  74. Laura Malava says:

    Nyt minä en kyllä kyyneliltä välttynyt :'( Niin kaunis teksti, teidän kauniille tarinalle ja ainutlaatuiselle suhteelle <3 Futura ei lähtenyt mihinkään, se säilyy sinun matkassa ikuisesti eikä sinun tarvitse enää koskaan olla yksin. Kun menet joskus niihin paikkoihin missä teillä oli kaikista mukavinta ja suljet silmät, on Futura sielläkin. Joka paikassa ja aina sinun sydämessä <3 Paljon voimia <3 Tekis niin mieli halata sinua mutta nyt välissä on liian monta sataa kilometriä <3

  75. Mun sydän itkee hiljaa kanssasi Kaktu rakas <3 Hyvää matkaa Futu <3 Katselin tässä minun ja Futuran yhteisiä kuvia haikeana. Omien muistojen tulvahdellessa pintaan mieli on herkillä väkisinkin..

    Siellä on minun rakas ruunarupukka Futuraa vastassa <3

  76. Meri says:

    Kaunis kirjoitus <3
    On ollut suuri ilo seurata teidän matkaanne monen vuoden ajan, kiitos siitä. Futura vaikutti uskomattoman ihanalta hevoselta ja teidän välistä yhteistyötä oli ihana katsella. Valitettavasti mikään ei ole ikuista, mutta onneksi rakkaat muistot säilyvät. Kaikkea hyvää sinulle tulevaisuuteen! <3

  77. Minä says:

    Osanotot ja paljon jaksamisia <3
    Suru helpottaa ajan kanssa ja onneksi sinulla on kauniit muistot Futurasta aina mukanasi!

    Tutkitaanko Futura nyt tarkemmin lopetuksen jälkeen, että mikä niissä jaloissa (ja mahdollisesti muualla) oli vikana? Toivottavasti ymmärrät, mitä tarkoitan 🙂

    • Kaktu says:

      Kiitos paljon <3 Mitään tarkkaa ei selvinnyt avauksessa. Lopetuksessa mukana ollut metsästäjän puoliso laittoi minulle viestiä ja kertoi, että etupolvissa oli näkynyt muutoksia, mutta muualla ei mitään silmiinpistävää isompaa vikaa. Jaloista saisi kyllä aika tarkkaan kaivella, että jokaisen nivelen tilanteen näkisi, mutta kun tosiaan röntgenissä kerran näkyi nivelrikkoa vej alanivelissä, takajaloissa oli ainakin kinnerpatit, etupolvissakin muutoksia ja nyt loppuvaiheessa oli vielä se takapolvien turvotuskin, Futuralla on selvästi ollut jotain sanomista useammassakin jalassa. Ei siis ihme, jos on ollut kipeä, vaikka mitään yksittäistä ja selkeästi kaikki oireet aiheuttavaa vikaa ei löytynytkään.

  78. Sanni says:

    Ihanasti kirjoitettu teksti ❤️
    Nyt aivan mielenkiinnosta haluaisin tietää miksi päädyit tuohon lopetustapaan? Pahalla en tarkoita mutta itse en ikinä pystyisi noin asiaa tekemään, oma hevonen saa piikin avulla poistua kun se aika tulee?

    • Kaktu says:

      Kiitos <3 Anna L. jo linkittikin aikaisemman postaukseni, jossa olen tarkasti kertonut syyt lopetustavan valintaan, joten kannattaa käydä lukemassa. Sieltä saa varmasti vastauksen siihen, miksi päädyin juuri tuohon tapaan Futuran kohdalla.

  79. Vilma says:

    ❤ Kiitos Kaktu näistä vuosista joina olet ajatuksiasi ja kokemuksianne jakanut! Tulevaisuudesta ei voi tietää, mutta uskon, että sinulle mikään ei ole mahdotonta. Futura tarkkailee tuolta jostain, ja seuraa varmasti joka päivä mukanasi.

    Kirjoitit niin kauniisti Futurasta, että ihan tulee itselläkin kyyneleet silmiin.
    Kiitos vielä, ja onnea tuleviin haasteisiin! Rankkaa tulee varmasti olemaan aina välillä, voimahalaus niihin hetkiin! ❤

  80. Ella-Maria Takkinen says:

    Kyyneleet virtaa poskilleni… ihana,koskettava tarina. .❤ voimia sulle!

Vastaa käyttäjälle Maria Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *