Seitsemän vuoden blogikriisi

Tuntuu jotenkin tosi vaikealta aloittaa tätä postausta, koska tällä hetkellä blogin kirjoittaminen tuntuu turhalta ja merkityksettömältä. Rakastan kirjoittaa pitkiä postauksia, mutta se vie paljon aikaa ja usein tuntuu, että kulutan turhaan aikaani blogin parissa. Kun postaukseen tulee ehkä 1-5 kommenttia, kirjoittaminen alkaa turhauttaa. En haluaisi varsinaisesti valittaa kommenttien määrästä, koska loppupeleissä siitä ei ole mitään hyötyä. Hyvin todennäköisesti käy niin, että tähän postaukseen tulee useita kommentteja, mutta sen jälkeen tilanne normalisoituu jälleen. Tuntuu, että käytän turhaan paljon aikaa postausten hiomiseen, kun niiden pohjalta ei kuitenkaan synny juuri lainkaan vuorovaikutusta tai keskustelua.

Blogini kuukausittainen, yksilöity kävijämäärä on ollut viimeisen vuoden aikana kuukaudesta ja postausmääristä riippuen noin 12 000-17 000. Kävijämäärät eivät siis juurikaan ole laskeneet entisestä, mutta kommentointi on lähestulkoon loppunut. Tilanne oli samanlainen jo Bloggerin puolella kirjoittaessani, eli en usko WordPress-pohjalle siirtymisen olevan syynä tilanteeseen. Muistan, että Bloggerissakin kirjoitin yhden hyvin pohdiskelevan ja ajatustyötä vaatineen postauksen, johon ei lopulta tullut yhtäkään kommenttia. Itsekään en aina muista kommentoida blogeihin, enkä edes lue kovin montaa blogia säännöllisesti, joten sinänsä minun on ihan turha valittaa.

Jos haluaisin edelleen pitää suosiotani blogimaailmassa yllä, minun pitäisi itse uudistua. Aikaisemmin olin itse enemmän “edelläkävijä” ja tein Youtube-videoita jo ennen, kuin vloggaaminen oli varsinaisesti pinnalla. Youtube-videoiden tekeminen vei kuitenkin todella paljon aikaa ja halusin karsia ennemmin siitä, kuin kirjoittamisesta. Lisäksi olen nykyään tarkempi yksityisyydestäni kuin aiemmin, eli kotona kuvaaminen ei oikein innosta. Tallillakaan en ole enää jaksanut tehdä videopostauksia. Jotenkin kummallisesti videobuumi meni omalla kohdallani ohi ennen kuin valtavirta innostui siitä.

Kohdallani on sellainen ongelma, etten ole laskelmoiva ihminen. En oikeastaan haluakaan olla, vaikka joskus ehkä pitäisi. En paljonkaan mieti, mitä julkaisen. Tiedän, että Facebookissa saa enemmän tykkäyksiä julkaisemalla yhden hyvän kuvan, kuin viisi kuvaa kerrallaan. Silti julkaisen välillä ne viisi kuvaa kerrallaan, koska olen kärsimätön ja haluan tehdä niin. En mieti minä päivänä postaan. Postaan silloin, kun on aikaa ja inspiraatiota. En juurikaan järjestä arvontoja ja kilpailuja, joilla voisi saada lisää tykkäyksiä tai lukijoita. Voi mennä viikkoja, etten katsele oman blogini kävijätilastoja. Haluaisin vain vuorovaikutusta. Minulla olisi ideoita, joista kirjoittaa, mutta koska aika on rajallista, jätän monesti kirjoittamatta, sillä tiedän ettei mielipidekirjoituksiinkaan enää juurikaan reagoida.

Pidän esiintymisestä ja aiemmin toin itseäni paljon enemmän esille blogin ja videoiden kautta. Kun löysin kaksi vuotta sitten työn, jossa pääsin toteuttamaan luovuuttani uudella tavalla, blogin kautta saatu huomio alkoi tuntua merkityksettömältä. Bloggaamisen viehätys on lähtenyt omalla kohdallani siitä, että olen kokenut tätä kautta pystyväni tuottamaan iloa muille ihmisille. Saamani palautteen mukaan olen ollut monelle lukijalle inspiraation lähteenä entisen ravurin koulutuksessa, kuolaimettomuudessa ja ehkä muissakin asioissa. Olen ehkä edelleenkin, mutta en yhtä suuressa määrin kuin joskus aiemmin.

Olen ihminen, joka haluaa nähdä työnsä tulokset. Nautin siitä, kun saan ilahduttaa tai auttaa muita ihmisiä. Kun käyn keijuna lastenjuhlissa, näen välittömästi lasten innostuksen. Lapset ovat vilpittömiä palautteessaan. Kun synttärisankari kommentoi kesken juhlien: “Nämä ovat parhaat synttärit ikinä!”, tiedän heti onnistuneeni. Koska en pysty elättämään itseäni ja Futuraa ihan pelkällä synttärikeijuilulla, teen keikkatyötä henkilökohtaisena avustajana. Minulla on ihania asiakkaita, joiden auttaminen ei yleensä edes tunnu työltä. Heiltäkin saan usein välitöntä palautetta. Se kantaa pidemmälle, kuin kävijämäärien tuijottelu tai Facebook-tykkäykset. Tulen onnelliseksi, kun huomaan oikeasti olevani toiselle ihmiselle avuksi ja iloksi.

Jos olisin pystynyt uudistumaan bloggaajana, olisin ehkä nyt erilaisessa tilanteessa. Uudistumisella tarkoitan lähinnä kaikkien somekanavien tehokasta haltuunottoa, eli vloggaamista Youtubessa, Snapchatin tehokasta käyttöä, aktiivisempaa Instagramia, jne. Jonkin verran jaksoin tehdä Instagramiin livevideoita kesällä, mutta tallipaikan vaihdon myötä kuvaaminen jäi taas vähemmälle. En viitsi kuvata toisen ihmisen kotipihassa (Futura asuu pienellä kotitallilla) ja maastossa kuvaaminen jäi aluksi vähemmälle, koska Futuran piti ensin saada tottua uuteen ympäristöön. Snapchatin käyttö kuluttaa akkua järjettömän nopeasti, joten se on jäänyt vähemmälle.

Uudistuminen vaatisi itseltäni tässä kohtaa aika suurta panostusta, sillä seitsenvuotisen blogiurani aikana olemme Futuran kanssa siirtyneet tavoitteellisemmasta harrastelusta ja pikkukisailusta ihan täysin puskailuun. Olen päätynyt harrastamaan rennosti ja hevosen ehdoilla, sillä Futuran kinnerpatit ja ikääntyminen ovat asettaneet omat rajoituksensa harrastukselle. Koskaan ei voi tietää, onko liitokaviopäivä vai könkkäyspäivä. Maasta käsin jumppaaminen ja pitkät verryttelyt ovat tulleet tutuiksi. Enää emme riko korkeusennätyksiä esteillä tai liitele korkealta ja kovaa esteiden yli pikkukisoissa ruusukkeita nappaillen. Futura ei ole mikään ikäloppu, mutta pitkän raviuran huomioonottaen sen nykyinen kunto 18 vuoden ikään nähden on mielestäni hyvä saavutus. Tunnen kuitenkin Futuran niin hyvin, että huomaan sen kohdalla olevan monessa asiassa jo viisasta keventää vaatimustasoa.

Jos mainitsen blogissa, ettei minua kiinnosta seurata kilpailuja tai hevosurheilua suuremmin, herkästi oletetaan minun tuomitsevan kilparatsastuksen, koska en itse käytä kuolaimia. Jos kerron blogissani, etten seuraa kilpailuja, saan usein kommentteja, joissa väitetään minun pitävän itseäni muita parempana. En tiedä onko minussa jotain vikaa, mutta en vain yksinkertaisesti jaksa kiinnostua erilaisista hevostapahtumista. Hevosmessut ovat aina melko samanlaisia keskenään. En pidä shoppailusta enkä väentungoksesta, mutta tuttuja ihmisiä tai lukijoita on aina kiva tavata.

Voin myöntää, etten ole kertaakaan käynyt esimerkiksi Ratsastuskeskus Ainossa, jossa harva se hevosharrastaja tuntuu harva se viikko käyvän milloin missäkin upeasti järjestetyissä hevostapahtumissa tai kilpailuissa. Miksi en sitten ole käynyt siellä? No ei siihen edes ole mitään selkeää syytä! En vain ole edes ehtinyt ajatella hevostapahtumissa käymistä. Se aika on aina pois jostain – työnteosta, ajasta Futuran kanssa tai vaikka parisuhteesta. Kun Futura on vielä terve, haluan nauttia ajasta sen kanssa, en niinkään hevosista yleisesti.

Jotta voisin olla parempi bloggaaja, minun olisi hyvä olla kiinnostunut samoista asioista kuin blogini kohderyhmä on kiinnostunut. Olisi hyvä olla ajan hermolla, käydä bloggaajien kissanristiäisissä, hakea bloggaajapasseja tapahtumiin, ilmoittaa itseäni kaiken maailman tähtiblogisti-kisoihin ja käyttää kaikkia eri somekanavia. Olen kuitenkin huomannut, etten nähtävästi edes halua olla parempi bloggaja, koska en tee noita asioita. En edes yritä olla mitään muuta kuin olen tai tähdätä tässä hommassa mihinkään. Äitini sanoi joskus, että olen vastarannan kiiski ja tässä asiassa huomaan, että niin muuten olenkin!

Olen miettinyt, olisiko parempi vain laittaa pillit pussiin – ehkä keskittyä enemmän vaikka Facebook-sivuun, josta suurin osa bloginkin liikenteestä nykyään tulee. Kirjoittaminen on kuitenkin minulle tärkeää ja nautin siitä aidosti. Voi kuitenkin olla, että minun olisi hyvä kirjoittaa jonnekin muualle, kuin blogiin. Todennäköisesti joku lukija tulkitsee tämän tekstin jotenkin negatiivisena valituksena, mutta tarkoitus ei ole valittaa. Olen vain hieman turhautunut, kun en tiedä olisiko parempi jatkaa elämää blogin kanssa vai ilman.

Yhdeksän vuotta ja kahdeksan kuukautta hevosenomistajana, seitsemän vuotta bloggaajana. Väkisinkin siinä ajassa kasvaa ja muuttuu, eikä enää halua samoja asioita kuin ennen. Nyt haaveilen matkustamisesta, telttailusta, pienestä matkakodista pakettiautossa, nokipannukahvista, tähtien katselusta, ulkona nukkumisesta ja seikkailusta. Tämän osan itsestäni olin tukahduttanut vuosien ajan, koska edellisessä parisuhteessani kadotin itseni ja koska oma hevonen on hankaloittanut matkustelua. Nyt sentään tiedän, mitä haluan ja yritän edes pari kertaa vuodessa päästä lomailemaan siten, että pääsen toteuttamaan seikkailijaa itsessäni. Tammikuussa lähdemme maailman parhaan matkaseurani kanssa tutkimaan hieman tuntemattomampaa La Palman saarta Kanarialla.

Seikkailuhaaveiden lisäksi yritän panostaa Futuran onnellisuuteen. Minulle on tärkeää, että se voi hyvin ja saa viettää rentoa ja mahdollisimman lajityypillistä elämää. Futura on opettanut minulle vuosien aikana niin paljon, ettei sitä oikein edes pysty käsittämään. Vaikka hevosen omistaminen on vaatinut tiettyjä uhrauksia, en ole hetkeäkään katunut Futuran ostamista. Se saa minut joka päivä hyvälle tuulelle tullessaan höristen vastaan tarhassa ja yrittäessään kaikkensa ratsastaessa. Olen järjettömän kiitollinen siitä, että minulla on noin upea ystävä!

Elämässäni asiat ovat siis kaikin puolin kivasti. Bloggaaminen turhauttaa, mutta pääasia, että muuten elämä on mallillaan. Se jää vielä nähtäväksi, minkä ratkaisun blogin osalta teen, mutta vaikka blogin kirjoittaminen loppuisi, kirjottaminen ei varmasti lopu. Ehkä jonain päivänä minusta tulee vielä seikkaileva kirjailija! 🙂

63 thoughts on “Seitsemän vuoden blogikriisi

  1. Tee niitä asioita mitkä sinut tekee onnelliseksi,äläkä pode siitä huonoa omaatuntoa! Sydämesi kertoo kyllä mitä kohti mennä,seuraa ja kuuntele sitä. Futura on saanut sinulta paljon ja sinä siltä,annat myös hänelle arvoisensa loppuelämän. Et elä täällä lopulta kuin itseäsi varten joten tee niitä asioita mitä haluat!

  2. emma says:

    Tykkään lukea blogiasi, eritoten pohtivammista postauksista, mutta teen sen yleensä lukemalla useamman postauksen yhtäaikaa, ja tuntuu jotenkin tyhmältä kommentoida ‘vanhoja’ tekstejä.
    Suurin syy mielenkiintoon blogiasi kohtaan on se, että olen monista asioista samalla linjalla. Ja myöskin se, että pidän laadukkaista harrastelijablogeista; en jaksa niinkään kiinnostua kisaamiseen tmv keskittyvistä blogeista. Tavallisten ihmisten tavallinen harrastelu mielipiteillä maustettuna kiinnittää huomioni.
    Muistan myös tuon alkuvaiheen ja ht.netti vaiheen, kun jatkuvasti sai lukea milloin kenestäkin haukkumisketjuja, kuinka itsekin joutui puolustelemaan välillä valintojaan. Täytyy kyllä sanoa että onneksi en ole kyseistä sivustoa vuosiin edes avannut!
    Ja vaikka en tiedä edellisestä parisuhteestasi tai nykyisestä, niin täytyy myöntää, että mielestäni olet jotain oikeita ratkaisuja tehnyt myös sillä saralla. Hyvän parisuhteen ei pidä tukahduttaa kumpaakaan osapuolta! 🙂 (asiasta kukkaruukkuun)

    • kommentoija says:

      Tässä kommentissa on juuri sanottu KAIKKI se mitä aijoin tulla itse kirjoittamaan. Tämä on ehdottomasti paras blogi, ei mitään turhaa yli yrittämistä tai, että kaikki olisi aina vain täydellistä ja kaikista kisoista tulee aina ruusuke. Lisäksi tykkään lukea oman ikäisteni blogeja, ajatusmaailma on samanlaisempi! 🙂

      • Kiitos molemmille kommenteista! Ymmärrän hyvin, sillä itsekin tykkään eniten lukea ihan tavallisten harrastelijoiden blogeja. Monelle onkin varmaan tärkeää pystyä samaistumaan bloggaajaan tai löytää itseä kiinnostavia postausaiheita lukemastaan blogista. Kiva kuulla, että olette viihtyneet blogissani! Ja tuosta parisuhdeasiasta sen verran, että on silläkin ollut iso merkitys sen kannalta, millainen blogini on tänä päivänä, vaikken juuri aiheesta mitään kirjoitakaan 🙂 Oma hyvinvointi ihmissuhteita myöten heijastuu kyllä blogiin paljonkin.

  3. Jii says:

    Usein tuntuu siltä, ettei ole tarpeeksi syvällistä tai painavaa sanottavaa ja en ainakaan itse viitsi semmosta “hyvä postaus” höttöä aina kommentoida. Bloggasin itse reippaat kaksi vuotta ja myönnän itsekin, että aktiiviset vuorovaikuttavat lukijat saavat bloggariinkin vipinää. 2-3 postausta ilman kommentin kommentia saivat usein miettimään kannattaako tähän uusimpaankaan postaikseen uhrata kirjoittamisineen ja kuvineen 3-4h muutenkin kiireisestä päivästä. Olen tavannut sinut aikoinaan Fasun aikoina tallilla ja jäit mieleen energisenä ja positiivisenä ihmisenä, blogiasi on mukava lukea ja ihana nähdä miten olet päässyt elämässä eteenpäin.

    • Kiitos kun kommentoit! 🙂 Monella varmasti on juuri tämä syynä siihen, ettei tule kirjoittaneeksi kommenttia – jos nyt vaan ei tule mitään ihmeempää mieleen tai on kiire, eikä ehdi kirjoittaa kommenttia, vaikka jotain tulisikin mieleen.

      Olisipa kiinnostavaa tietää kuka olet! 😀 Kommentistasi en ainakaan osaa päätellä asiaa mitenkään.

  4. Senja says:

    Moi!
    Ei nyt liity aiheeseen, mutta olisi mielenkiintoista tietää mikä on ollut sinun ensimmäinen postaus blogissa. Onkohan sinulla se vielä tallessa? Olisi hauska nähdä miten kirjoittamisesi on muuttunut vuosien aikana. Tuo Norjasta otettu kuva on muuten aivan ihana, voikumpa itsekkin sinne pääsisi telttaileen.

  5. L says:

    Kauhea syyllisyys tulee kun niin harvoin mitään kommentoin. Mutta aivan upea pari ootte futuran kanssa ja toivottavasti saadaan jatkossakin vielä lukea teistä! Blogisi on mielestäni todella laadukas ja erottuu edukseen blogien joukosta.

    • Voi ei, ei ollut tarkoitus aiheuttaa syyllisyydentunnetta lukijoille kuitenkaan! Kiitos ihanasta palautteesta. Yritän tsempata blogin kanssa vielä ainakin toistaiseksi ☺

  6. Karoliina says:

    En usko, että vähäinen kommentointi johtuu siitä, ettet ole riittävästi uudistunut blogin saralla. Vastaava passiivisuus näkyy nimittäin myös muualla. Viestinnän opiskelijana tiedän kertoa, että sosiaalisen median myötä monilla tutkijoilla oli kovat odotukset siitä, että viestinnästä tulee huomattavasti vuorovaikutteisempaa ja osallistavampaa kuin joukkoviestinnän aikana, jolloin viestintä nähtiin lähinnä yksisuuntaisena harvoilta monille sanoman lähettämisenä. Totuus on kuitenkin se, että suurin osa some-maailman ihmisistä on passiivisia sivusta seuraajia samalla tavalla kuin tvn katsojat. Luulen, että Facebook, Instragram yms. palvelut ovat lisänneet ilmiötä entisestään, sillä niissä on mahdollista vain painaa “tykkää”-nappia ilman, että tarvitsee nähdä vaivaa sisältöön paneutumiseen ja ajatustensa muodostamiseen kommenttikenttään. Lisäksi tarjonta on nykyään niin suuri, ettei ihmisillä ole aikaa ja keskittymiskykyä kommentoimiseen.

    Tällaisia ajatuksia heräsi tekstissä käsittelemästäsi teemasta. Uskon siis, että monet lukevat (mukaan lukien minä) tekstejäsi mielenkiinnolla, mutta eivät edellä mainitsemistani syistä kommentoi juuri koskaan. Sinun kannaltasi se on toki ikävää, koska haluaisit nimenomaan vuorovaikutusta blogin välityksellä. Tee siis, kuten parhaaksi näet, sillä tuskin kommentointi tulee kovin paljoa muuttamaan. Voin toki ainakin yrittää tsempata, etten kommentoisi vain silloin tällöin. 😉

    • Hei kiitos, tämä oli tosi mielenkiintoinen kommentti! En ole ajatellut asiaa viestinnän kannalta noin yleisellä tasolla, mutta kommenttisi selkeytti asiaa paljonkin. Ehkä pitää itse yrittää muuttaa omaa ajattelutapaa ja asennoitua eri tavalla kommenttien määrään. En tiedä onnistunko siinä, mutta ehkä kannattaa yrittää! 🙂

    • Jumpe says:

      WordPressiinhän saa kanssa näitä Tykkää-nappeja widgetteinä asennettua. Voisi olla hyvä vaihtoehto kommentoinnille, ainakin pienempi kynnys, ja samalla bloggari saa silti “palautetta”.

      • Minulla on tuossa postauksen alla jo sellainen ominaisuus, että lukijat voivat antaa postauksille tähtiä yhdestä viiteen. Sitäkin kautta palautteen antaminen siis onnistuu, jos ei jaksa kommentoida! 🙂

  7. Maarit L. says:

    Hei Kaktu ja Futura!

    Onneksi saitte nyt paljon enemmän kommentteja kuin viime aikoina keskimäärin. ? Vika ei ole sinussa – blogisi on yhtä kiinnostava ja aito kuin ennenkin.

    Tunsin piston omassatunnossa minäkin – uskollisesti olen lukenut kaikki postaukset ja niistä iloinnut, kommentointi on vaan jäänyt. Muistaessani: lämpimät vaikka myöhästyneet synttärionnittelut! ?

    Olen kommentoinut hyvin lyhyesti tai en lainkaan lokakuun alkupuolelta lähtien. Rakas vuokrahevoseni lähti tuolloin taivaan laitumille tapaturman seurauksena. Vaikka elämä jatkuu, on ikävä edelleen välillä kova. ?

    Komppaan muita kommentoijia: blogisi on arvokas juuri siksi, että olet oma ihana aito itsesi. Annat meidän lukijoiden elää mukana sinun ja Futuran arjessa. Olette kumpikin niin mahtavia persoonia ettei tarvita mitään muuta ihmeellistä. Teksteistäsi paistaa läpi se, että olet käyttänyt niiden kirjoittamiseen aikaa ja vaivaa, sydän ja ajatukset mukana. Siitä sinulle iso kiitos.

    Moni mainitsi että on oppinut blogisi kautta paljon uutta hevosista. Minä myös. Kuolaimettomista suitsista, karvasatulasta, kaulanarusta, yrttien hyvää tekevistä vaikutuksista hevosille, kinnerpateista ja niiden hoidosta…. Tärkeimpänä pidän kuitenkin sitä, että olette Futuran kanssa erinomainen esimerkki siitä, miten rakkaudella, luottamuksella ja kovalla työllä rakennetaan ainutlaatuinen suhde ihmisen ja hevosen välille. Olet myös osoittanut sen, että on uskallettava uskoa itseensä ja hevoseensa – luotettava omaan sisäiseen ääneen ja siihen, että löytää parhaan mahdollisen ratkaisun muiden mielipiteistä huolimatta.

    Lopuksi vielä totean, etten ole edes ajatellut että löytäisin teidät myös facebookin kautta… ?

    Suloista sunnuntaita!

    Jokaista postausta innokkaasti odottaen,
    Maarit L..?

    • Voi että, sydän ihan suli kommenttiasi lukiessa ❤ Melkein meni roskakin silmään… Osaat kyllä aina kommentoida niin ihanasti ja sydämellisesti, eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun liikutun kommentistasi. ?

      Kertakaikkiaan ihanaa kuulla tuollaista palautetta. Et uskokaan, kuinka kiitollinen olen sanoistasi. Saan kummasti motivaatiota jatkaa, kun kuulen, että blogistani on ollut oikeasti iloa ja hyötyä lukijoille.

      Kuitenkin tosi ikävä kuulla, että olet menettänyt hevosystäväsi. ?
      Toivottavasti hyvät muistot auttavat eteenpäin surun keskellä. Voimia ja kaikkea hyvää sinulle jatkoon ❤

  8. V says:

    Täälläkin anonyymi kommentoija joka on lukenut blogiasi noin viisi vuotta. Tuolloin olin juuri eronnut miesystävästäni ja elämä oli kamalaa. Kaipasin takaisin lapsuuden ja nuoruuden hevosharrastuksen pariin. Selailin youtubea hevosaiheineen ja siten muistaakseni blogisi löysin.

    Sinun blogisi oli tuolloin(kin) niin hyväntuulinen ja innostava, että rohkaistuin laittamaan oman ilmoituksen hevostalli nettiin vuokrahevosesta. Etsin sitä ensin muiden ilmoituksesta mutten mielestäni löytänyt sopivaa.
    Sain yhden vastauksen. Yhden. Löysin täydellisen hevosen maastoineen, sain juuri sitä mitä etsinkin. Eikä siinä kaikki. Löysin nykyisen parhaan ystäväni.
    Nyt olen muuttanut harrastukseni ja ystäväni perässä uudelle paikkakunnalle ja olen saanut uuden työpaikan.

    Kaikella on tarkoituksensa. Sinun blogisi on ollut tienviittana minulle. Mikään ei mielestäni ole sattumaa.

    Pidän syvällisestä mutta positiivisesta asenteestasi joka näkyy tietenkin myös blogissasi. Olet kasvanut nuoresta tytöstä naiseksi , ja sitä on ollut ilo seurata.

    Ymmärrän täysin jos haluat lopettaa blogin ja haluat siirtyä eteenpäin. Näin hiljaisena blogisi seuraajana olisi kuitenkin hurjan surullista jos en enää tietäsi mitä teille kuuluu. Sitä varmasti jäisin paljon miettimään.

    • Voi että, ihan huikeaa kuulla tarinasi! Niin hienoa, että löysit suunnan elämällesi ja kaikki on nyt vihdoinkin hyvin! Kuulostaa hurjalta, että olet löytänyt noin kovasti inspiraatiota/intoa blogini kautta. Enpä tiedä voiko paljon tuon hienompaa palautetta edes saada! ? Kiitos ja kaikkea hyvää sinulle jatkoonkin!❤

  9. Viivi says:

    Täällä vielä yksi anonyymi huutelee perään! Myönnän, olen ollut hurjan huono viimeaikoina kommentoimaan. Kuitenkin olen tätäkin blogia lukenut jo 5-6 vuotta eli todella pitkään ja aina säännöllisen epäsäännöllisesti kommentoinut ajatuksia herättäviin postauksiin 🙂 Olen samaa mieltä muiden kanssa, että voisimme me lukijatkin hieman aktivoitua ja olla paremmassa vuorovaikutuksessa kanssasi. Tämä on kuitenkin lempiblogini, ja olen valmis näkemään vaivaa tämän pystyssä pysymisen vuoksi 🙂 Tsemppiä jatkoon!

  10. S says:

    Täällä ilmoittautuu kans yks syntinen, joka lukee blogia, muttei koskaan kommentoi. 🙂 Nimenomaan yksi syy, miks sun blogia jaksan seurata on se, kun se ei ole sellainen “nykyaikainen”. Olet pysynyt jotenkin tosi aitona blogisi kanssa etkä lähtenyt siihen hullutukseen mukaan, että tehdään ihan työksi tätä ja päivitellään pakonomaisesti niitä tsiljoonia muita somekanavia blogin lisäksi. Ja mainostetaan ties mitä tuotteita ja tapahtumia yms. Toivottavasti jatkat bloggaamista jatkossakin. 🙂

    • Voi, mutta olen minäkin syntinen, kun en aina itsekään muista kommentoida muiden blogeja. Pitää tsempata siinäkin! Kiitos kivasta kommentista ja ihana kuulla, että blogistani välittyy aitous. Se on itselleni tärkeää ja haluan olla jatkossakin oma itseni. ☺

  11. Sanna says:

    Olen joskus itse blogannut koiraharrastuksesta ja tykkäsin siitä postauksen muodostamisen prosessista ja blogin ulkoasun muovaamisesta. Omaan blogiini sain kommentteja vain hyvin harvoin ja oikeastaan ainoastaan yhdeltä henkilöltä ehkä tyyliin puolen vuoden välein. Näin, että blogia luki jonkin verran henkilöitä (ehkä tuttuja pääasiassa). En oikeastaan kaivannutkaan kommentteja. Minusta olisi jopa saattanut tuntua siltä, että kommentteihin vastaamisesta olisi tullut pakkopullaa. Minulle blogin tekeminen oli jonkinlaista asioiden jäsentelyä / järjestelyä pääasiassa itseäni varten ja myös visuaalisen luovuuden tyydyttämistä, ja ylipäätään omaa pohdintaa. Ja arkistointia. Erinäisillä keskustelufoorumeilla olen ollut hyvinkin aktiivinen ja nettikeskustelu on edelleen tärkeää tietyissä viiteryhmissä, joten en siis kuitenkaan täysin epäsosiaalinen ole netissä(kin).

    Niinpä siis oletan myös muiden postaavan samoista syistä kuin minä. Etenkin, jos kyseessä on omasta elämästä ja harrastuksesta kertova blogi. En ajattele, että blogin kirjoittaja välttämättä haluaa keskustelua. Minulle itselleni blogini oli oman itseni oloinen ja näköinen, ja tosi päiväkirjamainen. Kirjoitin mitä itse halusin kirjoittaa enkä miettinyt sitä, mitä joku muu haluaisi lukea. Jos huvitti kirjoittaa pikkutarkkaa analyysia agilitytunnista, niin sen tein. Sellaiselle pilkkeelle tuskin on kovin suuri innostunut lukijakunta.

    Mielestäni pienimuotoinen blogi onkin siis enemmän “teos” kuin vuorovaikutusta. Arvostan ja kunnioitan mitä toinen ihminen luovasti tekee ja hyväksyn, että jokainen tekee oman näköistään juttua. Saattaisin sanoa, että jokin fontti olisi vaikeasti luettava tms., mutta muutoin en ajattele, että blogi on tehty lukijaa varten välttämättä millään tasolla vaikka se julkinen olisikin. Arvostan blogia siis samallalailla kuin vaikka valokuvaa tai piirustusta. Ne ovat tekijöilleen tärkeitä.

    Niinpä minusta oli nyt oikeastaan yllätys, kun haetkin niin voimakkaasti tätä vuorovaikutuksellisuutta. Minun näkemykseni mukaan blogi on niin henkilökohtainen juttu, että en halua tuputtaa voimakkaita mielipiteitäni ja näkemyksiäni tuppautumalla toisen ihmisen henkilökohtaiselle reviirille. En voisi kuvitella, että tuottaisin blogipostaukseen kommentin omista ajatuksistani samaan tapaan kuin vaikka jossain FB-ryhmässä, joka selvästi on tehty keskustelua varten. Ja jos en koe voivani vapaasti ilmaista itseäni, en tee sitä ollenkaan, ellei mielessä ole suurimmaksi osaksi kirkkaasti positiivista sanottavaa. Olen sinulle tuntematon henkilö, joten en oikeastaan keksikään miksi minun kehuillani ja “olen samaa mieltä”-kommenteilla olisi sinulle suurta merkitystä, jos et ole erikseen varsinaisesti kysynyt mitään.

    Nyt kuitenkin näen, että kaipaat kommentteja. Silti minusta tuntuu, että tuputan itseäni sinun teokseesi.

    Kaupallisista blogeista en pidä ja karsastan kaikenlaisia kilpailuja, arvontoja yms. Ja vähän ikävä kaiku tulee kaikenlaisista yhteistyöpostauksista. En varsinkaan lue sellaisia blogeja, joiden tekijä saa elantonsa pääosin blogista. Haluan lukea nimenomaan persoonallisia juttuja ja kokea paljon yksityiskohtia kirjoittajan elämästä. Persoonallisuus tulee siitä, että asia on aitoa eikä muita varten mietittyä.

    Toivon, että et lopeta blogia.

    • Kiitos pitkästä kommentista! Juuri tuollaisia tykkään niin kovasti lukea! Ensin minä pohdiskelen, sitten joku tulee ja pohdiskelee omasta näkökulmastaan ja minä pohdiskelen lisää! Voiko edes parempaa olla? ?

      Tämä on varmaan ihan puhtaasti persoonakysymys. En minä katso telkkariakaan ohjelman takia, vaan siksi kun saan maata miehen sylissä! ? Olen ehkä omanlaiseni “sosiaalipummi” ja elän vuorovaikutuksen, läheisyyden ja ihmiskontaktien voimalla. En siis kaipaa niinkään niitä “olen samaa mieltä” -kommentteja, vaan toivon lukijoiden avaavan omia ajatuksiaan kommenttikentässä pohtien, niin että minäkin saan vielä osallistua keskusteluun!

      Ymmärrän mitä ajat takaa sillä, että blogi on “teos”. Minun blogini on kai sitten vuorovaikutteinen teos. Teen minäkin kaupallisia postauksia, mutta aika harvoin ja vain tuotteista, joihin todella uskon ja joita ostan/voisin ostaa muutenkin. Minustakin persoonallisuus tulee sitä kautta, että tekee omaa juttuaan, eikä kirjoita vain muita miellyttääkseen.

      Kiitos kun ymmärsit minua ja kirjoitit huikean pitkän ja mukavan kommenttisi! ☺

  12. AnnemariKo says:

    Heipä hei! Ei nyt itse postaukseen tule kommenttia vaan eilen taisi Mökkireissu-ohjelmassa vilahtaa teidän peltotreeniä. 🙂 Ainakin kovin oli teidän näköisiä! Kolmeen kertaan näkyi pätkä teitä, kun ne mökkiläiset sillä isolla autolla kurvasi pellon ohi. -AnnemariKo

  13. Emmi says:

    Itse nautin suuresti lukea postauksiasi ja olenkin sitä pitkään tehnyt. En vain itse henkilökohtaisesti tykkää kommentoida ilman selkeää asiaa tai mielipidettä, jonka takia kommentoin hyvin harvoihin postauksiin. Vähäinen kommentti määrä ei aina tarkoita etteikö postaus herättäisi ajatuksia tai mielenkiintoa asiaa kohtaan. Näin ainakin itse miellän asian. Toivottavasti saat selvitettyä ajatuksesi ja sinunkin postauksia näkyisi vielä jatkossakin. 🙂

    • Ihana kuulla, kiitos! 🙂 Mulla on ongelmana ehkä se, että ensimmäisten neljän vuoden aikana totuin valtaviin kommenttimääriin ja kun tilanne on muuttunut, sopeutuminen on hankalaa! 😀

  14. Ansku says:

    Tänne on hankala kommentoida kun pitäisi kirjautua ensin. SIksi jää kommentteja kirjoittamatta.

  15. Mymind says:

    Tottakai pitää kirjoittaa jos siltä tuntuu! Tiedän itse… Ja onhan blogi aika sopiva paikka, niin muut löytää tekstin fb:n kautta jos haluavat lukea. Jos ei jaksa lukea niin voi tykätä kuvasta. Minä kyllä aina luen. Kun postaukset eivät tule joka päivä niin jaksaa lukea. Ja kun tietää että takana on ajatus eikä vain “pitää kirjoittaa päivittäisen postauksen”. Tuntuu että kun kirjoitat niin sulla on asiaa :)… Kiitos ajatuksista ja teksteistä :), alan itsekin miettiä mitä teen, minkä takia, mihin investoin aikani, mistä voisi luopua…

    • Kiitos itsellesi kommentista!☺ Se on kyllä tärkeää, että elämässä jää aikaa tärkeille asioille. Itsekin olen siksi päätynyt bloggaamaan ihan harrastepohjalta ja silloin kuin minulle sopii.

  16. Elina says:

    Ymmärrän hyvin että välillä bloggaajien voi tuntua kuin tyhjille seinille huutelulta. Toivottavasti muistat kuitenkin, että meitä kiinnostuneita aina on vaikka arjen keskellä ei aina ehditäkään kommentoida. Joten tekstiä vaikuttavat vaikka aina ei siltä vaikutakaan. Toisaalta ymmärrän elämäsi kiirellisyyden ja että blogiin olet ehtinyt jo elämäsi aikana panostaa. Minusta pohtivat tekstit ovat sinun blogisi parasta antia ja spesiaali osaamistasi 🙂

  17. Milla says:

    ”Hyvin todennäköisesti käy niin, että tähän postaukseen tulee useita kommentteja, mutta sen jälkeen tilanne normalisoituu jälleen.”

    Taidan syyllistyä nyt itsekin tähän. Minäkin olen aktiivinen lukija, mutta en ole koskaan kommentoinut mitään. Olen kuitenkin seuraillut blogiasi ja matkaasi Futuran kanssa pidempään. Pidän todella paljon blogistasi ja ihailen sinun ja Futuran suhdetta, sekä muutosta, jonka Futura on kanssasi kokenut.

    Yksi syy, miksi minä nimenomaan tykkään blogistasi, on se, että kirjoitat arjen asioista. Minua henkilökohtaisesti ei kiinnosta lukea hevostapahtumista tai muusta, vaan nimenomaan se ”tavallisen” harrastajan arki ”tavallisen” hevosensa kanssa kiinnostaa. Se on myös jollakin tavalla samaistuttavampaa kuin kilpaharrastajien blogit, vaikka en hevosta edes omista.

    Lisäksi kirjoitat todella hyvin ja tekstiäsi on mukava lukea. Kuvat ovat myös hienoja ja pidän siitä, ettet valikoi kuviin (ja kirjoituksiin) vain niitä onnistuneimpia hetkiä.

    Minuakin sinä olet onnistunut ilahduttamaan, piristämään ja inspiroimaan ihan vain blogin välityksellä. Olen hymyillyt ja nauranut paljon blogiasi lukiessa ja kuviasi katsellessa. Ihailen positiivista suhtautumistasi asioihin ja sitä, että vaikutat aidolta. Uskon, että olet tosielämässäkin mahtava tyyppi, sellainen, minkä kuvan sinusta blogin perusteella saa. 🙂 Myös Futura vaikuttaa hienolta hevospersoonalta – ja nimenomaan persoonalta! Minulla kyllä on aina pieni paikka sydämessäni varattu ex-ravurilämppäreille, koska muutama sellainen huikea hevospersoona on elämääni mahtunut…

    • Kaktu says:

      Se menee aina niin, että jos bloggaajana itse mainitsee siitä, ettei kommentteja tule ja että se harmittaa, ihmiset tsemppaavat ja kommentoivat, vaikka se tuntuisikin pieneltä ponnistukselta. Ei niitä kommentteja kuitenkaan joka postaukseen viitsi kerjätä! 😀

      Itsekin tykkään lukea ihan tavallisesta arjesta, jos blogeja luen. Matkablogeja tulee nykyään luettua varmaan eniten ja tietysti joitain hevosblogejakin, mutta monissa kerrotaan enemmän siitä kisa- ja valmennuspuolesta, joka ei taas itseäni enää kovin paljon kiinnosta.

      Ihana kuulla, että blogistani on ollut sinulle iloa! <3 Oli oikein piristävää lukea kommenttisi. Futuran persoonallisuuteen liittyen ajattelin muuten kirjoittaa postauksen heti kun ehdin. Jatkan siis toistaiseksi kirjoittelua bloginkin puolella ja katson rauhassa, mihin suuntaan tämä kehittyy.

    • Se menee aina niin, että jos bloggaajana itse mainitsee siitä, ettei kommentteja tule ja että se harmittaa, ihmiset tsemppaavat ja kommentoivat, vaikka se tuntuisikin pieneltä ponnistukselta. Ei niitä kommentteja kuitenkaan joka postaukseen viitsi kerjätä! 😀

      Itsekin tykkään lukea ihan tavallisesta arjesta, jos blogeja luen. Matkablogeja tulee nykyään luettua varmaan eniten ja tietysti joitain hevosblogejakin, mutta monissa kerrotaan enemmän siitä kisa- ja valmennuspuolesta, joka ei taas itseäni enää kovin paljon kiinnosta.

      Ihana kuulla, että blogistani on ollut sinulle iloa! <3 Oli oikein piristävää lukea kommenttisi. Futuran persoonallisuuteen liittyen ajattelin muuten kirjoittaa postauksen heti kun ehdin. Jatkan siis toistaiseksi kirjoittelua bloginkin puolella ja katson rauhassa, mihin suuntaan tämä kehittyy.

  18. Tanja says:

    Hei, täällä myös yksi aktiivinen lukija, mutta epäaktiivinen kommentoija. Tykkään sun blogista, koska videoita ei ole. En jaksa keskittyä niin pitkään että katsoisin pitkän videon. Tykkään sun pohtivista teksteistä ja hyvistä kuvista. Sun blogia on mukava lukea, koska olet aikuinen, mutta silti aina pilke silmäkulmassa. Sinusta saa aidon kuvan tekstiesi välityksellä. Voikin olla että oot takakiree mummeli, mutta se ei kiinnosta mua!

    Musta hevosharrastusta tulisi antaa kaikkien harrastaa ihan miten lystää. Toiset haluaa kilpailla [ja moni kilpailee myös todella erilaissa lajeissa!), toiset vaan haluaa viettää aikaa hevosen kanssa maastoillen ja toiset ei ehkä edes tykkää ratsastaa, mutta pitää hevosista.

    Toivon, että et lopeta, mutta ymmärrän myös että todennäköisesti et jaksa kirjoittaa ilman mitään vuorovaikutusta. Olen yksi näistä passiivisista lukijoista ja todennäköisesti unohdan taas kommentoida jatkossa.. Mutta tsemppiä sulle ja onnea kaikkeen mitä teetkään jatkossa! Toivottavasti jatkat kirjoittamista mielenkiintoisista aiheista

    • Hahah, sitten et varmaan olisi tykännyt blogistani vielä muutama vuosi sitten! 😀 Silloin tein innokkaasti (ja pitkiä) videoita. Aina olen kyllä tykännyt myös kirjoittamisesta. Yritän vielä toistaiseksi jatkaa blogin parissa ja kaivaa jostain motivaatiota. Ehkä nämä kivat kommenttinne taas tarjoavat sitä hetkeksi, kun muistan, että kyllä joku siellä sittenkin lueskelee, vaikkei aina kommentoisikaan! Pidemmän päälle en kuitenkaan ilman vuorovaikutusta jaksa tänne kirjoitella, mutta yritän antaa asian mennä omalla painollaan.

      • Tanja says:

        Itseasiassa olen jo pitkään ollut lukija, mutta videoiden vähentymisen jälkeen oon ollut entistä suurempi fani! 😀 Usein tulee lueskeltua blogeja bussissa ja luennoilla, jossa ei videoita voi katsoa äänien kanssa niin tekstipainotteiset blogit on kivempia, ettei mee mitään ohi kun videoita ei voi eikä jaksa katsoa.
        Pitää muistaa kommentoida ja aina laittaa vaikka parin lauseen mielipide tai ajatus! 🙂

  19. Asta says:

    Toivottavasti et lopeta kokonaa blogin kirjoittamista! Itse tulen facebookin kautta lukemaan postaukset. Tykkään kuitenkin enemmän lukea blogia, jossa kuvat ovat seassa, kun facebookin yhtenäistä tekstiä. On mukava seurata tavallisen harratelijan blogia, jossa on hyviä postauksia ja kirjoitat silloin, kun on jotain kerrottavaa. Mikäli kuitenkin päätät kirjoittaa vain facebookin, tulen varmasti lukemaan myös siellä teidän kuulumisia.

  20. Lotta says:

    Hei, olen yksi lukija joka ei juuri koskaan kommentoi. Ehkä siksi, että se on aikaa vievää ja minulla on lapsia. Monesti kirjoituksesi on myös tyhjentäviä. Olet hyvä kirjoittaja ja rehellisesti oma itsesti raadollisessa hevosmaailmassa. Ihailen sinussa kykyä olla juurikin oma itsesti kun itse olen ympärilleni pälyilevä ja mietin jatkuvasti mitähän ihmiset ajattelevat. Olen ikäni ollut hevosten kanssa ja useaan kertaan olen törmännyt tilanteeseen, jossa kokeneempi hevosihminen raivoaa heikommalleen. Etenkin ratsupiireissä. Olet pysynyt pystyssä huolimatta siitä että olet saanut pahimmat kurat niskaan mitä hevosmaailmassa kaadetaan. Blogisi on mielenkiintoinen myös siksi, että olen kartuttanut hevostietouttani sen kautta hurjasti. Ymmärrän hyvin, jos turhauttaa tehdä postauksia johon kukaan ei vastaa. Mutta luota siihen että täällä on lukijoita, jotka seuraavat sinun ja futuran elämää mitä suurimmalla mielenkiinnolla (enkä nyt tarkoita yksityiselämääsi).

    • Kiitos ihanasta kommentista! 🙂 Moni on sanonut kuten sinäkin, että kirjoitukseni ovat tyhjentäviä ja selkeitä – kaikki on mainittu, eikä kysyttävää jää. Onhan se tietysti mukava kuulla, mutta jotenkin vuorovaikutusta silti aina toivoisi.

      Olen itsekin vähän yllättynyt siitä, että olen jaksanut jatkaa blogin parissa kaikesta niskaan tulleesta kurasta huolimatta. Ei ole kyllä aina ollut helppoa, mutta lopulta opin, että siinäkin asiassa oma asenne ratkaisee! 🙂 Kiva kuulla, että olet saanut blogistani lisää hevostietoutta. En sinänsä itse pidä tätä “asiablogina”, mutta kiva kuulla, että jollekin on ollut hyötyä! 😀

  21. Milja says:

    Itse ainakin pidän tästä postaustahdista = tulee silloin kun tulee. Olen monen blogin lukemisen lopettanut ihan vain sen takia, että lähes joka päivä tulee uusi postaus eikä ole edes edellisiä ehtinyt lukea! Haluan lukea blogeja, mutta harvemmin kommentoin ellei oikeasti ole jotain sanottavaa. Mutta tykkään, että jokainen blogi on omanlaisensa. Pidän Kaktu tavastasi kirjoittaa ja suhtautua bloggaamiseen juuri omanlaisella asenteellasi. En itse seuraa lähes mitään hevostapahtumia ja pidän siitä, etteivät ne ole eksyneet sen kummemmin blogiisi 😀 Pahoitteluni niille, jotka sellaisesta pitävät! Mutta jokaisella on omat mielipiteensä ja mahtavaa, että jokaiselle löytyy jotakin!

    Kaikkea hyvää ja toivottavasti et nyt ihan heti lopettaisi. Kirjoitat silloin kun siltä tuntuu 🙂

    • Itselleni postaustahti ei oikeastaan enää aiheuta stressiä, koska olen mennyt tällä samalla tahdilla varmaan jo kolmisen vuotta! 😀 Sitä ennen tahti oli joskus kaksikin kertaa päivässä. En ymmärrä, miten silloin ehdin panostamaan blogiin niin paljon!

      Kiva kuulla, etten ole ainoa outoilija, joka ei jaksa innostua jokaisesta hevostapahtumasta. Kyllä ajattelin nyt kaivaa motivaatiota jostain vähäisistä kommenteista huolimatta. Tähän postaukseen on ainakin tullut niin mukavia kommentteja, että niillä ehkä jaksaa taas jonkin aikaa eteenpäin. Jos vuorovaikutus ei lisäänny, en kuitenkaan todennäköisesti pidemmän päälle aio jatkaa. Nyt on kuitenkin mielessä muutama postausidea, jotka haluaisin totetuttaa. Niin kauan kuin inspiraatiota on, yritän pitää blogin pystyssä.

  22. Inka says:

    Bloggaamisesta on tullut monelle keino ansaita rahaa tai jopa ammatti, jolloin kaikki mainitsemasi ajan hermolla pysymiset ja bloggaritapahtumissa käymiset kuuluvat työnkuvaan. Harrastusmielessä bloggaaminen ei vaadi mitään tuollaisia, jos ja kun mitään tavoitteita blogille ei ole. En siis olisi huolissani, vaikka intoa somekanavien (tai edes blogin) päivittämiseen ei olekaan! 🙂 Mun mielestä on ihan riittävää postata silloin, kun siltä tuntuu, ja se joskus ja jouluna julkaistu postauskin tuottaa iloa lukijalle vähintään yhtä paljon. Ehkä jopa enemmänkin, kun lukemisesta tulee harvinaista herkkua. 😉 Lisäksi postauksetkin ovat usein laadukkaampia, kun niitä ei joudu vääntämään pakolla.

    Mutta oon myös huomannut kommentoinnin vähentyneen huomattavasti kaikissa blogeissa. Onkohan muihin somepostauksiin helpompi kommentoida, kun niissä luettavaa on yleensä hyvin vähän? Ehkä tämän ilmiön voisi siis selittää mukavuudenhalulla, pelkkää kuvaa tai videota on helpompi kommentoida kuin lukea pitkä pätkä tekstiä?

    P.S. Mä oon näemmä ihan ulkona näistä hevostapahtumista, kun en ollut kuullutkaan ratsastuskeskus Ainosta… 😀

    http://nelistelya.blogspot.fi/

    • Kiitos kivasta kommentista! 🙂 Ei minua oikeastaan huolestuta se, ettei intoni riitä kaikkien somekanavien päivittämiseen. Jotenkin on tuntunut vain hassulta herätä siihen ajatukseen, että tiedän täsmälleen, mitä voisin tehdä saadakseni enemmän seuraajia ja lukijoita, mutta en kuitenkaan tee, koska huomaan, etten pohjimmiltani edes halua! 😀

      Yksi arvottava heijastinriimu on lojunut kaapissa vuoden, kun tilasin itse vahingossa ylimääräisen. Olen vain odottanut sopivaa ajankohtaaa arvonnalle, mutta nyt luulen, että teenkin arvonnan vaihteeksi Facebookissa. Itsekin uskon, että esimerkiksi Instagramissa tai Facebookissa kommentoiminen on helpompaa kuin blogissa, varsinkin jos tulee blogiin Facebook-linkin kautta. Silloin saattaa joutua avaamaan blogin selaimessa, että pystyy kommentoimaan.

  23. Liina says:

    Mä ainakin mielelläni luen sun postauksia, vaikka niitä sitten tulisikin esimerkiksi kerran kuussa. Toivottavasti löydät itsesi kannalta miellyttävän ratkaisun. Rapsutuksia Futuralle ❤️

    • Kiitos, kiva kuulla! 🙂 Ei se postaustahti olekaan ongelman ydin, vaan lähinnä se, että harmittaa kun käyttää tunteja kirjoittamiseen ja sitten saa yhden kommentin. Kyllä se harmittaisi yhtä lailla silloinkin, jos kirjoittaisin kerran kuussa ja kommentointi olisi vähäistä. Uskon, että harvempi postaustahti voisi passivoida lukijoitakin, joten tahtia en varsinaisesti ole ajatellut harventaa. Kerran viikossa on minulle aika optimaalinen, toki aina en sitä ehdi ja joskus taas ehdin postata kaksikin kertaa viikossa. Aikaisemmin ehdin jo tottua siihen, että postauksiin saattoi tulla useita kymmeniä kommentteja, niin tämä kommentoinnin taantuminen on ollut vähän järkytys! 😀

  24. Laura says:

    Täälläkin toivotaan jatkoa jos sinulla itsellä riittää motivaatiota. Tykkään lukea blogiasi, se saa aina hyvälle tuulelle!

    • Kiitos, kiva kuulla! 🙂 Yritän vielä tsempata itseäni, koska postausideoita löytyy kyllä. Voi kuitenkin olla, että jossain vaiheessa tulee vaan seinä vastaan ja on parempi lopettaa. Katsotaan nyt rauhassa kuitenkin 🙂

  25. Ihana postaus Kaktu ❤ Sinä tiedät varmasti mikä on oikea ratkaisu – ainoastaan sydämellään näkee hyvin, tärkeimpiä asioita ei näe silmillä ?❤

  26. Myy says:

    Eieieieiei, älä lopeta! Ihanaa, kun on edes yksi bloggaaja, joka ei kaunistele kaikkia asioita ja näytä vain sitä kiiltokuvapuolta. Tykkään ihan älyttömästi sun suoruudesta ja päättäväisyydestä. Ja sitäpaitsi Futura on aivan mainio persoona blogin keskipisteeksi. <3

Vastaa käyttäjälle Laura Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *