Oon kolmekymppinen

Väkisinkin alkaa soida se biisi päässä. Täytin eilen 30 vuotta ja perjantaina pidin kunnon juhlat ystäville, perheelle ja sukulaisille. Kieltämättä jännitti kutsua nuorta ja vanhaa porukkaa samoihin juhliin, mutta jännitys osoittautui aivan turhaksi. Bileet olivat todella onnistuneet. Vuokrasin juhlia varten aivan ihanan hirsitalon ja tarjoilut hoituivat kätevästi nyyttäriperiaatteella. Kaikki vieraat toivat mukanaan jotain syötävää – joku oli leiponut piirakkaa, joku kakkua, osa toi sipsejä tai dipattavia vihanneksia. Itse kokkasin couscous-salaatin ja olin hakenut Tallinnasta sen verran kuohuviiniä, että sain tarjottua kaikille vieraille alkumaljat ja vähän enemmänkin.

Halusin rennot juhlat ilman virallista pönötystä ja sellaiset myös sain. Olin sanonut, etten tarvitse lahjoja, mutta kyllä niitä silti tuli iso läjä. Rahalahjoitusten lisäksi sain lisää kuohuviiniä, ihania jouhikoruja, lahjakortin teatteriin (koska kypsässä 30v iässä täytyy kai sitten sivistyä) sekä kosmetiikkaa, kuten ryppyvoiteen! 😀 Kävin juhlapäivänä ostamassa kaupasta kaksi pientä siideritölkkiä ja minulta kysyttiin paperit. Ei siis vielä taida olla tarvetta huolestua ikääntymisestä.

Harmillisesti sää verotti juhlien osallistujia ja lähemmäs kymmenen ihmistä perui vielä juhlapäivänä tulonsa, suurin osa siksi että oli suunnitellut tulevansa paikalle autolla, muttei ollut vielä ehtinyt vaihtaa talvirenkaita. Talvi yllätti autoilijat ja juhlapäivänä oli ensilumi maassa ja tiet jäässä, seuraavana päivänä lumet sulivat. Moni rakkaista ystävistäni asuu ulkomailla tai kauempana Suomessa, joten kaikkia tärkeimpiä en saanut paikalle. Ehkä kolmisenkymmentä henkeä ilmestyi kuitenkin juhliini ja saimme elämäni tähän saakka parhaat juhlat kasaan tuolla porukalla. Paikalla oli kaikenkarvaista porukkaa aina 85-vuotiaasta mummustani entiseen esimieheeni saakka. Moni kaveri kehuikin juhlissa sitä, että paikalla oli niin eri ikäisiä vieraita, jotka kaikki juhlivat yhtä suurella innolla.

Juhliin muodostui ihanan lämmin ja välitön tunnelma. Eniten ihmiset taisivat tykätä siitä, että esittelin kaikki vieraat alkumaljojen kumoamisen jälkeen. Kerroin jokaisesta hieman taustatietoa ja osasta jonkin hauskan tarinankin. Moni kaveri antoi samalla mitalla takaisin ja kertoi sitten hassuja juttuja minustakin. Olin myös tehnyt juhlia varten vieraskirjan, johon vieraat saivat kirjoittaa terveisiään. Sain ihania viestejä, upeita kortteja ja rajattomasti lämpöä ja rakkautta. Olen usein huolissani siitä, pidetäänkö minusta, mutta nämä juhlat saivat kyllä minut tuntemaan itseni erittäin arvostetuksi.  Uskon, että lämmin muisto näistä juhlista säilyy sydämessäni vielä pitkään. Kiitos kaikille, jotka teitte syntymäpäivästäni ikimuistoisen <3

Kiitos kaikista postauksen kuvista (tätä lukuunottamatta) ystävälleni Millalle, joka on kanssani tässä kuvassa <3

 

Olen mielestäni kasvanut paljon henkisesti viimeisten kolmen vuoden aikana. Nykyään saan blogissa aika harvoin negatiivisia kommentteja, mutta viime aikoina niitä on tullut taas muutama. Jokin aika sitten kirjoitin postauksen käynnistäni HIHS:issä, jossa olin promoamassa Riders Magazine -lehteä. Siihen postaukseen tuli pelkästään negatiivisia kommentteja, joissa minua arvosteltiin persoonana vähän ikävään sävyyn ja kommentoitiin postauksen tai minun ylipäätään olevan negatiivinen ja suhtautuvan esimerkiksi kilparatsastukseen ylimielisesti, vaikka itse olin kirjoittanut kyseisen postauksen hyvillä mielin, eikä postauksessa edes käsitelty kilparatsastusta millään tavoin.

Ei tuollaisista kommenteista mitenkään hyvä mieli tule, mutta nykyään osaan ohittaa ne pyrkimällä muistamaan, että omat läheiseni kyllä tietävät millainen olen ja niin tiedän itsekin. Kukaan blogin lukija ei voi minua tuntematta kertoa, millainen persoona olen tai mitä ajattelen. Vaikka omasta mielestäni kertoisin ajatuksistani blogissa aivan selkeästi, usein joku tulkitsee ne aivan toisin ja se on toisaalta ihan ymmärrettävää. Monesti ikävimmät negatiiviset kommentit ovat juuri niitä, joissa hyökätään bloggaajan persoonaa vastaan jollain tapaa tai yritetään löytää rivien välistä piilomerkityksiä.

Tärkein asia, jonka olen tässä blogiurani aikana oppinut, onkin se, minkä verran kannattaa antaa painoarvoa vieraiden ihmisten kirjoittamille kommenteille verrattuna ystävien, perheenjäsenten, sukulaisten ja työkavereiden sanaan. Uskon, että loppujen lopuksi vain minut oikeasti tuntevat ihmiset voivat antaa minulle aitoa ja uskottavaa palautetta siitä, millainen olen. Muiden sanomiset voin suoraan ohittaa ja jos joskus epäilyttää, olenko todella sellainen kuin minulle toisinaan anonyymiyden turvin väitetään, pystyn tarkistamaan asian tutuilta ihmisiltä.

Vielä muutamia vuosia sitten olin paljon epävarmempi ja minua oli todella helppo loukata. Asettauduin herkästi puolustuskannalle joka asiassa. Yritin usein selitellä toimintatapojani, virheitäni, ratkaisujani ja persoonallisuuttani. Se vain pahensi tilannetta. Nykyään olen varmempi itsestäni ja minulla on uskallusta tehdä omaa juttuani selittelemättä muille sen kummempia. Tuskinpa minusta tulee koskaan urautunutta ja vakavamielistä aikuista. Olen iloinen siitä, että olen osannut säilyttää ennakkoluulottomuuteni ja lapsenmielisyyteni. Koin pienimuotoisen kolmenkympin kriisin, johon auttoi syksyinen elämänmuutos. Kun tallipaikka vaihtui ja työkuviot muuttuivat, sain kaipaamaani vaihtelua. Asuntoa, miestä ja hevosta ei sentään tarvinnut vaihtaa, eli jotain pysyvyyttäkin tässä elämässä tuntuu olevan! 😉

Isäni teki minulle laulun syntymäpäivääni varten. En ole koskaan erityisemmin tykännyt siitä, että minulle lauletaan, mutta tämä hauska sanoitus teki poikkeuksen ja laulun kuunteleminen oli yllättäen yksi hienoimmista asioista koko juhlissa! Sanat ovat aika henkilökohtaiset ja liittyvät vahvasti lapsuuteeni, joten ne eivät varmasti  suoraan kaikille aukea. Hevosharrastus on kuitenkin sanoituksessa niin vahvasti läsnä, että päätin jakaa biisin myös täällä blogissa. Lisäsin kursivoidulla tekstillä tarkennusta, mihin sanoituksessa viitatataan. Video on valitettavan huonolaatuinen ja pieni, mutta ainakin biisin saatte kuunneltua.

Joku tarttui sinuun kumihansikkain, nosti ylös hapen maailmaan 

Sä potkit vastaan kaikkein innokkain, sait tosikonkin nauramaan

On sulla tosi paljon sisua ja kylmäpäistä luonnetta
Et tarvi pehmolelukisua, vaan ponin tuoksuu tuoretta
Siis tehdään sulle oikee hevonen, sen saat sä joskus taltuttaa
Mut ensin laitetaan sut levolle, jäät lämpökaappiin makaamaan 

(synnyin keisarileikkausella ja piti odotella äidin heräämistä lämpökaapissa)

On siitä kolmekymmentä vuotta, Kun esikoinen tuhersi ja iskä poskee nuhersi
On siitä kolmekymmentä vuotta, Kun tähti syttyi Helvin näköinen, on siitä  kolmekymmentä vuotta

(Helvi on rakkaan mummuni nimi ja meissä on paljon samaa niin ulkoisesti, kuin muutenkin)

Mut eihän heppaa heti saada voi, ensin Kerppu kuljettaa
Kun Mellunmäki vaihtuu Jakikseen, keppihevonen käydä saa
Esterata syntyy pihalle, Jafi eteen hyppelee
Joskus leikki menee pilalle, hevosta jo kyselee

(Kerppu on/oli shettis Poni-Haassa ja isäni kuljetti minua usein ratsastamaan Kerpulla. Lapsuuteni asuinpaikkoja olivat Mellunmäki ja Jakomäki eli “Jakis” ja Jafi oli ensimmäinen koirani, joka tuli perheeseemme ollessani 10-vuotias.)

On siitä kolmekymmentä vuotta kun tähti syttyi Helvin näköinen. On siitä kolmekymmentä vuotta.

Ei heppaa saada ilman kouluja, Ei ilman tylsää matikkaa
Allekirjoitusta outoa, täytyy ensin harjoittaa
Pomppii lätäköissä ojissa, kiivetä myös katolle, oppii tallin lannan opissa, siivota ne matolle
On siitä kolmekymmentä vuotta kun tähti syttyi Helvin näköinen. On siitä kolmekymmentä vuotta.

(Väärentelin usein isäni allekirjoitusta, kun jäin jälki-istuntoon tekemättä jääneistä matikanläksyistä. Tunnustan, että osaan sen edelleen! 😀 Muita asioita, joista sain jälkkää koulussa, olivat katolle kiipeäminen ja koulun rajojen ylittäminen, josta jäin kiinni kastuttuani välitunneilla rajojen ulkopuolella olevassa isossa ojassa…Opettaja kyllä tiesi heti, missä oli tullut käytyä.)

Kun näit sä kehäraakin ravurin, sydän suli kokonaan
Ostit oman hepan viimeinkin, teit siitä ratsun kisaamaan
Nyt olet keiju merirosvokin, käännät netin sivuja
Maalaat kasvoihin sä kaunokin, väännät firman vipuja

(Tässä nykyisistä työkuvioista ja Futurasta, ei varmaan paljon selityksiä kaipaa.)

On siitä kolmekymmentä vuotta kun esikoinen tuhersi iskä poskee nuhersi.
On siitä kolmekymmentä vuotta kun tähti syttyi Helvin näköinen. On siitä kolmekymmentä vuotta.

säv. ja san. Tero Kuparinen

Ilmeeni, kun kuuntelin tätä biisiä! 😀

12 thoughts on “Oon kolmekymppinen

  1. Lotta says:

    Mä NIIN tykkäsin tosta isäs tekemästä biisistä, ja sun ilmeskaala sitä kuunnellessä. Vieläkin nousee hymy huulille muistellessa. Oot ihana ja rakas, kiitos vielä kerran juhlista ❤

    • Ihanaa, kun niin moni on kertonut tykkäävänsä tuosta biisistä! 😀 Tulee isänkin puolesta hyvä mieli. Oli kyllä huippua kun kävit juhlissa, että kiitos itsellesi vaan <3 Ja sun tekemä kakku oli kyllä mahtava. 😀

  2. Sanna says:

    Ihana biisi ja oli kiva lukea pohdintaasi henkisestä kasvusta. 🙂 Olen ihan tuntematon sinulle; en ole koskaan kommentoinut, mutta olen joitakin kuukausia lukenut blogiasi. Eksyin tänne, koska olen kiinnostunut kuolaimettomuudesta, kaulanaruilusta ym. ja yksityiskohtaisia postauksiasi on ollut todella antoisaa lukea. On harmillista, että jotkin ihmiset haluavat tahallaan aiheuttaa toisille pahaa mieltä kommentoimalla ikävästi. Mielestäni olisi ymmärrettävää, jos kommentointi olisi moderoinnin takana ja vain asialliset kommentit julkaistaisiin. Kenenkään ei mielestäni tarvitse sietää huonoa käytöstä muilta ihmisiltä.

    Kohteliaimmin esittäisin postaustoiveen aiheesta: hevosen ja ratsastajan biomekaniikka. Jos termi ei ole tuttu, kehoitan lämpimästi tutustumaan aiheeseen esimerkiksi googlettamalla horse biomechanics.

    • Kiitos ihanasta kommentista. 🙂 Olen jonkin verran lukenut hevosen biomekaniikasta ja aihe kiinnostaa kyllä. Katsotaan, jos jossain vaiheessa siitä saisi postaustakin aikaiseksi. 🙂

  3. mä en kestä lukea tätä ku harmittaa niin paljon kun en päässy paikalle! mutta ihanaa että hauskaa oli, pidetään me privaatti-kekkerit sitte joskus <3 – se onkin hyvä ja kaikille parempi jos siellä ei olekaan muita :DDDDDD

  4. kaisu says:

    Voi että miten ihana postaus! Oikein kyynel vierähti poskelle videota katsellessani ja kuunnellessani, sulla on aivan ihania ihmisiä ympärilläsi! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *