Olen hullu, mutta ei se haittaa

Jos joku olisi sanonut mulle muutama kuukausi sitten, että palkkatyöni loppuu ja alan yrittäjäksi, en varmaankaan olisi uskonut. Näin tässä nyt kuitenkin kävi ja siksi blogikin on ollut hiljaa. Olen juossut paikasta toiseen hoitamassa asioita, naputtanut tuntitolkulla rästiin jääneitä käännöstöitä, vääntänyt artikkelia lokakuussa ilmestyvään Riders Magazine-lehteen ja lisäksi olin viime viikolla 10-tuntisia päiviä purkamassa entistä työpaikkaani. Megaraskaan viikon päätteeksi tein vielä yhden synttärikeikan keijuna. Lihakset ovat vieläkin ihan järjettömän kipeät tuon kaupan purkamisen jäljiltä ja muutenkin olen aika väsynyt, kun kaikki uusi ja ihmeellinen tuntuu tulevan kerralla päin näköä.

Viime postauksessa mainitsinkin, että suunnitelmissani olisi alkaa käymään keijuna lasten synttäreillä. Kyselin vain yhden ainoan kerran vinkkejä tulevalle synttärikeijulle yhdessä Facebook-ryhmässä. Halusin vain tietää, olisiko kasvomaalauksia ja glittertatuointeja tekevälle keijulle kysyntää. Kirjoitukseni lähtikin leviämään saaden yli 700 tykkäystä ja yht’äkkiä monta keikkaa olikin jo sovittuna. Koska keiju lähti lentoon ilman kovin suurta panostusta, päätin että tätä on ehdottomasti kokeiltava ihan tosissaan.

En oikein vielä itsekään tajua, miten tässä näin kävi, mutta perustin kiireenvilkkaa toiminimen, hommasin ison nipun käyntikortteja ja nyt tarkoitus on tehdä sekä käännöstöitä, että keijuhommia tuolla samalla toiminimellä. Vähän jännittää, miten hommat lähtevät käyntiin. Minut on buukattu jo useampaan tapahtumaan ja synttäreille syys-lokakuussa, mutta niillä keikoilla ei ihan vielä rikastu kuitenkaan. Ajatuksena olisi ottaa vielä mahdollisesti joku toinenkin keikkatyö tähän lisäksi, jotta toimeentulo olisi vähän varmempaa. Yritän nyt kuitenkin vielä ainakin kuukauden ajan keskittyä uuteen yritystoimintaani ihan täysillä, koska sen ajan saan vielä palkkaa edellisestä työpaikastani. Kommelluksiani keijun roolissa voi seurata täältä.

Joka aamu herätessäni tulee sellainen olo, että tämän on pakko olla unta ja että olen oikeasti ihan kaistapäinen tyyppi, kun mieleeni edes tulee kokeilla tällaista!  Yritän vain ajatella, että onhan oman yritystoiminnan pyörittäminen aina työkokemuksen kannalta hyvä juttu ja se antaa paljon vapautta, vaikka vastuuta onkin toisaalta enemmän. Eihän yrittäjäksi tarvitse jäädä loppuelämäkseen, mutta aina sitä voi kokeilla. Tuntuu, että elämäni on kääntynyt ihan päälaelleen, kun enää ei ole vakituista työtä tai työyhteisöä, Futura on muuttanut uudelle tallille ja elämässäni pyörii päivittäin ihan eri ihmisiä kuin ennen.  Tuntuu kuin olisin yht’äkkiä hypännyt jonkun toisen elämään. No mikäs siinä, pidän vaihtelusta!

Mulla on jotenkin itsellä nyt pää niin pyörällä kaikista muutoksista, etten ole mitenkään pystynyt keskittymään esimerkiksi tähän blogiin. Halusin kuitenkin vähän tulla purkamaan ajatuksia. En ole koskaan käyttänyt kalenteria menojen merkitsemiseen, vaan mulla on pysynyt aina kaikki tapaamiset ja suunnitelmat päässä. Nyt ei kuitenkaan enää pelkkä pää riitä kaikkien keijudiilien muistamiseen, joten jouduin hankkimaan kalenterin ja kirjoittamaan ihan oikean listan siitä, mitä minun pitää tehdä! Tuntuu ihan hullulta, mutta kai tässä kolmekymppisenä viimeistään kannattaa omaksua kalenterin käyttö.

Futura on kotiutunut hienosti uudelle tallille. Se ei enää stressaa edes yksin tallissa ollessaan, syö hyvin, on rento ja tyytyväinen kentällä sekä lähtee maastoonkin mielellään. Tarhakavereina Futuralla on kaksi pientä tammaa ja tarhassa hevosilla on paljon liikkumatilaa, katos, metsää ja mäkiä. Tallissakin Futura pääsee nuuskuttamaan näiden kahden kaverin kanssa turvat vastakkain. Tallilla on aina ihanan rauhallista ja kaikki tapaamani ihmiset ovat olleet tosi mukavan oloisia. Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä tietysti huikea kenttä!

Tänään huomasin, että kahden kilometrin mittainen sänkkärikin on ajettu ja käyttökunnossa, enkä malta odottaa kunnon sänkkärirallitteluja! Tänään kävimme vain vähän kävelemässä pellolla, koska olin laittanut karvasatulan, enkä uskaltanut sillä lähteä laukkailemaan viime talvisesta karvasatulalla tippumisesta viisastuneena. Kaksi ja puoli viikkoa on kulunut muutosta ja vieläkin olen sitä mieltä, että muutto oli ihan oikea päätös. Entisen tallin kavereita on tietysti vähän ikävä, mutta silti olemme viihtyneet äärettömän hyvin! Kunhan ehdin, kirjoittelen vielä jossain vaiheessa tarkemmin siitä, mitä rehuja olen syöttänyt Futuralle kotiutumisen edistämiseksi ja stressin vähentämiseksi muuton yhteydessä.