Blogimietteitä

 

Joku lukija oli aikoinaan piirtänyt näin hienon kuvan minusta ja Futurasta, enkä muista, olenko koskaan edes julkaissut sitä!

Tässä sitä vielä ollaan lähes seitsemän vuoden “blogiuran” jälkeen. Futura on ollut minulla yhdeksän vuotta ja niistä seitsemän olen kertonut elämästämme blogissa, ensin vuosikaudet Bloggerissa ja nyt suunnilleen tämän vuoden alusta  täällä WordPressissä. Aikaisemmin tein myös paljon videoita Youtubeen. Vuodet 2012-2013 taisivat olla sitä kaikkein villeintä ja hulluinta blogipyöritystä. Kommentointi oli todella vilkasta ja kommentteja tulikin joskus postauksiin jopa sata, ellei enemmänkin. Suunnilleen kaikki vapaa-aikani meni blogin parissa. En enää edes pysty käsittämään, kuinka paljon käytin jossain vaiheessa päivittäin aikaa esimerkiksi kommentteihin vastaamiseen.

Jokaisessa hevostapahtumassa useampi ihminen tuli juttelemaan ja minua pyydettiin paljon erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin blogin takia. Siitä aikakaudesta meno on rauhoittunut huomattavan paljon. Kyllä nykyäänkin tulee sellaisia tilanteita, että vaikkapa kaupassa myyjä kertoo lukevansa blogiani. Blogini taisi olla ensimmäisten “suositumpien” hevosblogien joukossa, mutta vuosien myötä blogeja on tullut valtavat määrät lisää. Enää en osaa samalla tavalla arvioida, kuinka suosittu blogini on muihin blogeihin verrattuna ja pyrin muutenkin välttämään vertailua, koska olen löytänyt itselleni sopivan postaustahdin ja selkeän linjan, mistä täällä kirjoitan ja mistä en. Nykyään bloggaaminen on verran tavanomaista, että pahin hypetys yksittäisten bloggaajien ympärillä tuntuu laantuneen tai ainakin muuttuneen erilaiseksi.

Koska kommentteja tulee blogiini huomattavan paljon vähemmän kuin ennen, en aina edes muista blogini olevan jotenkin “suosittu”. Facebookissa suosio näkyy enemmän. Futuran sivulle tulee jatkuvasti lisää seuraajia ja nykyään myös suurin osa blogin liikenteestä tulee Facebookin kautta. Toiseksi eniten ihmiset löytävät tiensä tänne vanhan blogini kautta ohjattuina, mutta Facebookin kautta tuleva liikenne on silti yli puolet enemmän, kuin entisen blogini kautta. Kolmanneksi eniten tänne löydetään Googlen kautta ja yleensä selvästikin ihan tarkoituksella, sillä suosituimpia hakusanoja ovat “kaktu ja futura”, “kaktu” ja “kaktun blogi”. Neljäntenä tilastoissa on Instagram, viidentenä Playsson.net ja sen jälkeen sitten mahdolliset linkit muissa blogeissa. Tilastot ovat suunnilleen samassa järjestyksessä tarkastelipa sitten kuukauden tai vuoden aikana tulleita kävijöitä.

Minulle bloggaamisessa tärkeintä on vuorovaikutus ja monesti olenkin miettinyt, onko tässä touhussa mitään järkeä, kun kommentointi on laantunut niin huomattavan paljon. Myös ajankäytön osalta bloggaaminen on usein minulle ongelmallista. Aikaisemmin ehdin käyttää blogiin järjettömät määrät aikaa ja postata vaikka päivittäin, mutta nykyään kirjoitan huomattavasti harvemmin, sillä en yksinkertaisesti ehdi enempää. Negatiivisia kommentteja tulee nykyään todella harvoin. Ikävän kommentin lukiessani huomaan silti toisinaan miettiväni, miksi haluan vapaaehtoisesti olla mukana blogimaailmassa. Nykyään osaan onneksi unohtaa negatiiviset kommentit melko nopeasti.

Loppujen lopuksi bloggaaminen on tuonut mukanaan paljon hyviä asioita. Erityisesti uusia ystäviä. Ei suinkaan toisista bloggaajista, vaikka moniin mukaviin hevosbloggaajiin olenkin tässä matkan varrella tutustunut. Jos mietin, kuinka olen löytänyt läheisimmät ystäväni, vastaus onkin se, että he ovat löytäneet minut. On melkeinpä huvittavaa, että suurimpaan osaan olen tutustunut sähköpostin välityksellä. Nämä ystävät ovat minua ennestään tuntematta lähettäneet minulle sähköpostia tarjoten apuaan esimerkiksi kuvaamiseen tai Futuran hoitamiseen silloin kuin olen sitä etsinyt – tai joskus ihan puskistakin.

Viime aikojen erikoisimpia tutustumistarinoita on se, että eräs Sveitsissä asuva, suunnilleen ikäiseni nainen tarjoutui ostamaan Futuralle kaulanarun, kun tuskailin blogissa, etten löydä Suomesta sopivaa. Hän osoittautuikin tavatessamme niin samanhenkiseksi ihmiseksi, että olemme sen jälkeen tavanneet lähes joka kerta hänen vieraillessaan Suomessa. Yhdelle Futuran Facebook-sivua seuraavalle naiselle laitoin vahingossa kaveripyynnön, kun sekoilin puhelimeni kanssa. Totesin sitten, että kun nyt kerran kaveripyyntö tuli laitettua, niin kai sitä sitten voi ihan oikeastikin tutustua. Tämä tyyppi oli tosi iloinen siitä, koska oli seurannut minua ja Futuraa jo pitkään. Selvisi, että asumme melko lähellä toisiamme ja heti ensimmäisellä kerralla tavatessamme tuntui, kuin olisimme tunteneet jo pidempään.

Myös Futuran hoitajiksi olen aina valinnut ihmisiä, joiden kanssa voisin olla itsekin ystävä. Esimerkiksi Milla, jonka räpsimiä useimmat blogissani olevat kuvat ovat, hoiti alun perin Futuraa muutaman kuukauden ajan. Vieläkin Milla lähtee mukaani tallille vaikka kuudelta aamulla, jotta voimme nähdä. Nyt kun miettii, Futura tai tämä blogi ovat osallisina lähes kaikissa aikuisiällä muodostamissani ystävyyssuhteissa, jos työkavereita ei lasketa mukaan. Jo ennen blogin olemassaoloa tutustuin muutamiin ihmisiin Irc-Gallerian kautta ja he ovat ystäviäni vielä tänäkin päivänä – siinäkin Futuralla on ollut kavionsa pelissä!

Olen aina ajatellut, ettei blogin kautta voi oppia tuntemaan toista ihmistä, mutta toisaalta itse olen tunneihminen ja kirjoitan ajatuksistani melko avoimesti, joten ehkäpä samanhenkiset ihmiset ovat vain löytäneet minut. Haluan blogini avulla tuottaa ihmisille hyvää mieltä ja tarjota vertaistukea sekä inspiraatiota niille, jotka ovat hevostensa kanssa samanlaisessa tilanteessa, kuin olen itse ollut tai olen tällä hetkellä. Ystävät ovat kuitenkin ehdottomasti paras ja tärkein asia, jonka olen blogin kautta saanut.

En tiedä, minkä verran muilla bloggaajilla on taipumusta tutustua lukijoihin, mutta itse olen ainakin hyvin iloinen siitä, että olen uskaltanut ennakkoluulottomasti tutustua ihmisiin. En osaa edes laskea, kuinka monta ihmistä olen tällä tavoin tavannut blogin kautta ja mukaan mahtuu kyllä niitä suorastaan pelottavan outojakin tyyppejä, joihin en ole välittänyt tutustua pintaa syvemmältä. Suurimmaksi osaksi nämä uudet tuttavuudet ovat kuitenkin tulleet ystäväpiiriini jäädäkseen.

Tottakai välillä kiireisinä aikoina on käynyt mielessä, onko tässä blogin kirjoittamisessa enää mitään järkeä. Kyllä se taitaa kuitenkin olla niin, että seitsemän vuoden jälkeen tämän homman kanssa on melkein naimisissa. En ehkä osaisi lopettaa ja luulen, että jos ja kun tämä blogi joskus tulee tiensä päähän, jatkan kuitenkin kirjoittamista tavalla tai toisella. Postauksen kuvat ovat helmiä vuosien varrelta. Pitkän matkan olemme tulleet ja monia asioita teen nykyään ihan eri tavalla, kuin seitsemän vuotta sitten. Kyllä tämä elämä on sitten ihmeellistä!

 

 

13 thoughts on “Blogimietteitä

  1. Karoliina says:

    Minäkin olen lukenut blogiasi melkein alusta lähtien. Voi myös samaistua siihen, että sisältö on vuosien varrella vain parantunut. 🙂 Luen jokaisen postauksen, mutta en oikeastaan osaa sanoa, miksi tulee kuitenkin niin harvoin kommentointia. Facebookissakinhan vaan tykkäilee ihmisten päivityksistä, joten ehkä tässä on jotain samaa. Usein olisi jopa sanottavaa, mutta ei vain saa aikaiseksi. Tämä taitaa olla sama ongelma useissa blogeissa.

  2. Ohhoh says:

    Jo ennen postausta luettuani pakko sanoa, että VAU mikä kuva tuossa ekana! Oli pakko katsoa kyllä uudestaan, että oikeastikko piirretty. Nyt siirryn lukemaan postauksen 😀

  3. Suvi says:

    Voi että mä muistan ton kaulanarutapauksen, ihan mahtava juttu kyllä! Itsekin olen ensimmäisen blogin perustanut silloin 2012 ja nykyistä blogiani olen kirjoittanut vuodesta 2013. Postaustahtini on hiipunut ja samoin kommenttien määrä, eli minulle on käynyt juuri samoin kuin sinulle. Joudun silti toteamaan, että motivaation hiipumisesta huolimatta en haluaisi lopettaa. Teidän juttuja Futuran kanssa on kyllä aina ilo seurailla, vaikken enää olekaan yhtä aktiivinen lukija kuin silloin joskus 😀 Toivottavasti jatkat vielä postailua!

  4. Zampza says:

    Siusta ja Futurasta ei saa melkeimpä tekemälläkään mitään negatiivista!?Ja hauskasti Futuran jalat tossa toisessa kuvassa missä sillä on kukkia suitsissa? Tuun melkein joka päivä tsekkaa onko siulta tullu uutta postausta ja siun blogii on kiva lukee, koska osaat kirjottaa tosi kivasti nää tekstit ja silleen ettei ne oo kirjotettu “päiväkirja” tyylillä, missä on vaan listattu melkeimpä asiat mitkä on tehty. Tuntuu että puhuisit kun luen noita??

  5. Piiitkään aikaan en oo kerennyt kenenkään blogia lukea, mutta nyt eksyin taas lueskelemaan teidän kuulumisia. Aivan ihania kuvia ja tossa toisena olevassa kesäkuvassa näytät ihan Arielilta 😀 Vaikkei mitään läheisiä ystäviä ollakkaan, niin tunsin “piston sydämmessä” lukiessani sähköpostin kautta saaduista tutuista, en taida olla ainut sähköpostin kautta sua lähestynyt henkilö 😉

    • Hahah, et kyllä tosiaankaan ole ainut minua sähköpostilla lähestynyt, joten älä huoli! 😀 Kiva kun tulit taas lueskelemaan! 🙂 Tuossa mainitsemassasi kuvassa on kyllä aika arielmainen hiustyyli!

  6. ww says:

    Mielestäni blogisi on vain parantunut ehdottomasti vuosien varrella! Olen seurannut blogiasi aika alusta asti, youtube videosi piti aina katsoa. Ht.netistä oli luettava sinua ja futuraa koskevat jutut. Mielestäni sisällöstäsi saa enemmän irti ja se on parantunut, on mahtavaa ollut seurata teidän kehitystä. Ylimääräinen juurikin mainitsemasi blogien hypetys on vähentynyt, koen sen hyvänä. Kommenteissa on enemmän järkeä ja sisältöä, itse ainakin menee hermot niihin nuorempien ”eka” ”ihana hevonen!!” ”onko oma?” yms. kommentteihin.
    Ehkä blogi on aikuistunut samalla kun olet itse aikuistunut ja nuoremmat lukijat ovat vähentyneet.
    Pointtini tässä sekavassa kommentissani oli siis se, että ainakin itse pidän nykään enemmän blogistasi ja teksteistäsi! 🙂 <3

    • Voi kiitos, olipas kiva lukea tuollainen kommentti! 🙂 <3 Itse olin jo ehtinyt unohtaa nuo "eka!" -hihkaisut ja "onko oma?" -kyselyt. Olivat ne kieltämättä aika rasittavia ja on mukavampaa, kun kommenteissa on jotain sisältöä. Tuollaiset kommentit loppuivat oikeastaan sen jälkeen, kun lopetin Youtube-videoiden tekemisen. Youtubessa taisivatkin olla ne kaikista nuorimmat seuraajat Nykyään Instagramissa saattaa tulla kommentteja lapsilta, mutta blogissa ja Facebookissa kommentteja kirjoittavat lähinnä aikuiset.

  7. mmid says:

    Mä arvasin, että inspiroidut tosta keskustelusta mitä me käytiin pari päivää sitten 😀 Olisi kyllä ihanaa päästä maastoilemaan teidän kanssa joku päivä, niinkun tossa yhdessä kuvassa!

  8. . says:

    Taitaa olla toi “piirretty” kuva ihan vain valokuva joka on käsitelty piirretyn näköiseksi.

      • Henna says:

        Itse harrastan piirtämistä ja olen törmännyt aina välillä tuollaisiin ohjelmiin, joissa se ohjelma muuttaa valokuvan piirretyksi. Eli vahvasti näyttää siltä, että tuo on väärennös, sitä ei ole itse piirretty 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *