Yhdeksän vuotta yhdessä

Olin suunnitellut tekeväni jonkin hienon videon minun ja Futuran yhdeksännen vuosipäivän kunniaksi, sillä onhan kokonaiset yhdeksän vuotta saman hevosen omistajana aika huikea juttu. En ole kuitenkaan ehtinyt laittaa tikkua ristiin asian suhteen työkiireiden takia. Tällä viikolla olen ollut yötä myöten töissä lähes joka päivä ja aamuisin kuitenkin herännyt aikaisin käymään tallilla. Tänään olikin ihan pakko antaa Futuralle vapaapäivä, jotta saisin nukkua edes yhtenä aamuna pidempään kuin seitsemään. Huomenna on taas aika hurja päivä tiedossa töiden osalta, joten on pakko kerätä hieman voimia, että jaksaa puurtaa kellon ympäri. Kuvapostauksen ehdin kuitenkin tässä aamun aikana sopivasti tekemään, sillä onhan tätä meidän yhdeksän vuoden yhteistä matkaa pakko hehkuttaa vähän blogissakin.

Kun katson yhdeksän vuoden takaisia kuvia, on todella vaikea ymmärtää, että tuosta onnettomasta, lihaksettomasta rääpäleestä on todellakin tullut unelmieni hevonen, paras ystäväni ja mitä luotettavin ja ihanin harrastuskaveri. Jos joku olisi kertonut minulle Futuran ostaessani, että tulisimme vielä joskus hyppäämään jopa 145cm esteitä (mikä tuntuu nytkin hieman hurjalta, kun ei olla niin isoja enää muutamaan vuoteen ylitetty), ratsastamaan täysin ilman varusteita tai ajamaan kuolaimettomilla suitsilla, olisin vain nauranut räkäisesti.  Vaikka ostin Futuran sattumalta ja halvalla, en koskaan kuvitellut, että tarinastamme tulisi tällaista hevoskirjamateriaalia. Samanlaisia tarinoita oli nimittäin tullut nuorempana luettua vähän väliä hevoskirjoista ja sarjakuvista. En koskaan uskonut, että omalla kohdalla voisi tapahtua vastaavaa, vaikka siitä toki haaveilinkin.

Tunsin Futuraan välittömästi selittämätöntä yhteyttä. Tuli vain vahva intuitio siitä, että tuossa on minun hevoseni ja että juuri tuo hevonen minun täytyy saada. Siitä huolimatta, että olin ajatellut hakea opiskelemaan ja että minulla oli vain huonopalkkainen työ pienen ravintolan tarjoilijana. En vieläkään ymmärrä, miten selviydyin hevosenomistajana niin surkeassa rahatilanteessa. Sain vain jotenkin tahdonvoimalla järjestettyä muutamassa kuukaudessa elämäni siten, että minulla oli työpaikka, tallipaikka ja asunto kolmen kilometrin säteellä toisistaan. Liikuin kävellen tai pyörällä, ostin kaikki vaatteet kirpputoreilta ja Futuralle suurimman osan varusteista käytettyinä, sekä elin alkuvaiheessa lähestulkoon pelkällä leivällä, marjoilla ja jogurtilla. Yhdeksän vuoden aikana elämäni on muuttunut paljon ja rahatilanne kohentunut huomattavasti, vaikkei se tälläkään hetkellä ole ihan paras mahdollinen. Kovalla työllä olen kuitenkin pystynyt aina elättämään itseni ja Futuran, sekä maksamaan laskuni.

Futurasta on tullut osa minua – toinen puoliskoni, jota ilman elämä tuntuisi varmasti melko tyhjältä ja merkityksettömältä. Pakkohan siihen on varautua, että jonain päivänä joudun Futurasta luopumaan, sillä eläimet eivät tietenkään elä ikuisesti. Viime aikoina olen taas saanut todistaa monien ystävien ja tuttavien hevosten poismenoja. Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka onnellinen ja kiitollinen olen siitä, että minun ja Futuran yhteinen aika on ollut näinkin pitkä. Tiedostan, että se voi loppua koska tahansa. Mistään en ole elämässäni yhtä kiitollinen, kuin siitä, että olen löytänyt itselleni Futuran kaltaisen ystävän. Se tuo valtavan määrän iloa jokaiseen päivääni.

©Venla Karvinen
©Venla Karvinen
©Venla Karvinen
©Venla Karvinen
©Venla Karvinen
©Milla Siltala
©Milla Siltala
©Milla Siltala
©Milla Siltala
©Milla Siltala
©Milla Siltala
©Milla Siltala
©Milla Siltala
©Milla Siltala

 

Kuten kuvista näkyy, Futura on toiminut oikein kivasti myös ilman suitsia ja kaulanarua. Ilman satulaa se on tosin sen verran herkkä, että totesin yhden kokeilun jälkeen järkevämmäksi pitää vielä satulaa mukana silloin, kun ohjausvälineitä ei ole. Futura nimittäin pysähtyi välittömästi, jos vähänkään horjahdin tahattomasti selässä. Vaikka se onkin toisinaan melkoinen hurjimus, pohjimmiltaan se selvästikin haluaa varmistaa, että pysyn kyydissä. Tässä on vielä lopuksi video ilmapalloviitan kanssa ratsastuksesta ja lopussa näkyy meidän menoa myös ilman suitsia ja kaulanarua. Nyt en ehdi tarinoida tähän enempää, koska täytyy taas kerran kiitää töihin. Kuvat ja video saavat tällä kertaa kertoa kaiken oleellisen. Olen niin onnellinen tästä hevosesta, etten tiedä miten päin tässä pitäisi olla!

 

12 thoughts on “Yhdeksän vuotta yhdessä

  1. Liisa says:

    Hei Kaktu! Olisiko sinulla vinkkejä tällaiseen tilanteeseen? Hevonen on entinen ravihevonen, jonka takia sille on vasen kierros parempi. No, oikeeseen kierrokseen se ei oikein meinaa nostaa laukkaa ja sitten kun nostaa, niin saman tien ollaan melkeinpä jo nurin. Eli sillä on huono tasapaino oikeeseen kierrokseen. Ravissa ei ole mitään ongelmaa. Mitä harjoituksia suosittelisit meille?

    • Meilläkin on Futuran kanssa ollut sama tilanne alkuvaiheessa. Oikeaan kierrokseen se ei meinannut ylläpitää laukkaa millään, koska tasapaino oli niin huono. Siinä ei oikein auta muu, kuin aika ja tietysti se, että oikeaan kierrokseen tehdään runsaasti työskentelyä niissä askellajeissa, joissa se on mahdollista. Eli paljon käynti- ja ravitreeniä myös oikeaan kierrokseen, vähitellen myös laukkaa mahdollisimman isossa tilassa. Kannattaa kokeilla myös juoksuttaa hevosta molempiin suuntiin, niin tasapaino vähitellen kehittyy. Juoksuttaessa on se hyvä puoli, ettei hevonen häiriinny ratsastajasta. Jos liinassa juoksuttaessa meinaa kaatua, niin irtojuoksutus on myös hyvä vaihtoehto. Lisäksi käynnissä ylitettävät kavaletit voivat auttaa vahvistamaan takaosan ja selän lihaksistoa, eli laittaisit useita kavaletteja peräkkäin siten, että puomin toinen pää olisi nostettu ylös (jos oikea puoli on hevosella heikompi, niin puomit kannattaa nostaa siten, että hevonen joutuu oikeanpuoleisia jalkoja nostamaan korkeammalle) ja niitä voisi sitten ylittää hevosen kanssa joko taluttaen tai selästä käsin. Futuralla tuo on toiminut hyvin, tosin sillä ei ole meillä ollut merkitystä, kummasta päästä puomi on nostettu, kun Futura nostaa molemmilta puolilta jalkojaan yhtä paljon joka tapauksessa. 🙂 Tsemppiä harjoitteluun, mutta varaudu parhaimmillaan useiden vuosien työhön asian suhteen! Ei ole mikään pikkujuttu lähteä kouluttamaan hevosta ammatista toiseen, mutta kyllä se lopulta palkitsee! 🙂

  2. Maarit L. says:

    Onneksi olkoon – olette kulkeneet pitkän matkaa yhdessä! Liikutuin ihan kyyneliin katsoessani tuota videota. Ystävyytenne on ainutlaatuinen ja luottamus välillänne tuntuu lukijallekin. Olen sanonut ennenkin mutta tätä ei voi mielestäni toistaa liikaa: tuohon jokaisen meistä tulisi pyrkiä hevosystävämme kanssa. 🙂

    Pääsin itse hieman testaamaan vuokrahevoseni ja minun välistä suhdetta torstai-iltana tunnilla. Kesken pitkän sivun ravaamisen yht’äkkiä vasemmassa kädessäni oli vain ohja! Luulin ensin ohjan katkenneen mutta kävi ilmi että solki oli auennut. Kun vanha herra oli ollut tiistai-iltana hyvinkin vauhdikas ehdin jo ajatella että nyt jos tästä ruuna lähtee vauhdilla niin mitenköhän käy… Mutta, hienosti pysähtyi herra ja malttoi odottaa paikallaan kunnes ratsastuksenopettajamme tuli avuksi ja kiinnitti soljen uudestaan. Muistin teidät ja totesin ihan ääneen että taitavampi ratsastaja olisi jatkanut tehtävää ilman ohjiakin… 🙂

    Iloitaan jokaisesta hetkestä hevosten parissa ja toivotaan, että riittää vielä pitkään! 😀

    • Kiitos ihanasta kommentista jälleen kerran! 🙂 Tuollaiset läheltä piti-tilanteet kyllä vahvistavat usein luottamusta hevosen ja ratsastajan välillä. On meilläkin vielä paljon kehitettävää Futuran kanssa, mutta se onkin parasta, kun ei koskaan olla valmiita ja aina voi oppia uutta. 🙂

  3. /// says:

    Ei nyt varsinaisesti liity postaukseen, mutta itse kattelin aina kipeänä tietokoneelta youtubesta sun videoita:D erityisesti mieleen jäi kun futura hyppäsi puomin takaa innarin sijasta, rapsutti itseään ryntäistä ravissa ja “ei ravurista ole ratsuksi”video. Ja oli ihan että vau, hyppääkö ne hevoset noin isoja esteitä:’D

  4. Henriika says:

    Aivan ihanaa on ollut seurata siun ja Futuran yhteistä matkaa, vaikken alusta asti sitä ole seurannut! Saan aina niin hyvän mielen ja hymyn huulille, kun luen postauksiasi. Futuralla ei voisi olla ketään toista sielunystävävää, kuin sinä! Olette erottamattomat ja niin suloiset.<3 Toivon, että tarinanne jatkuisi vielä pitkään.<3 Ihanaa kevättä.<3

  5. anonyymi says:

    Aina kun luen teijän “tarinan”, hymy nousee huulille. Aivan mieletön tuo Futuran ulkomuodon kehitys sen jälkeen kun se sun omistukseen on tullut. Paras mahollinen esimerkki miltä ystävyyden kuuluisi tuntua. Olette m a h t a v a pari <3

    • Voi kiitos 🙂 <3 Futura kyllä edustaa mulle täydellistä ystävyyttä. Toki ihmisystävätkin ovat tärkeitä, mutta Futuralta olen oppinut äärimmäisen paljon ystävyydestä ja luottamuksesta 🙂

  6. Suffe says:

    Postaukseen liittymätön kommentti tai ajatuksenheitto. Pohdin tuossa itsekseni ratsastellessa, että voisinkin opetella jonkun kouluradan (mun liikuteltava seniori on heA+ tasoa) ja kokeilla mites siitä selvittäisiin. Todennäköisesti melko heikosti, siis jos heA:ta kokeiltaisiin, mutta antaisi puhtia treenata enemmän. Onko pölö ajatus, että lähtisit Futuran kanssa kokeilemaan esim KN Specialia ja videoisit sen ja sitten myöhemmin, vaikka vasta syksyllä, tekisitte treenaamisen jälkeen uuden taltioinnin? Siitä saisit sinä ja me lukijat enemmän irti, kun yleensä nuo videot on vain kuvaajan ympärillä pyörimistä eri askellajeissa.

    • On kyllä tosi hankala toteuttaa, koska meillä on epätasaisen neliön muotoinen ja sen verran pieni kenttä, ettei siinä mahdu ratsastamaan koulurataa. Pelloilla toki voi ratsasaa talvisin, mutta lumien sulaessa käytössä on vain yksi neliön muotoinen peltoalue ratsastukseen. Kisoihin en tällaista varten (tai muutenkaan) halua lähteä, koska niissä Futura jännittää sen verran paljon, ettei yksittäiseen rataharjoitukseen meneminen olisi järkevää, vaan tarvittaisiin rutiinia. Kiitos kuitenkin vinkistä, muuten olisi hyvä idea, mutta toteutus ei tuon kentän koon takia ole mahdollista 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *