Elämää ikääntyvän hevosen kanssa

Julkaisin pari päivää sitten Futurasta lyhyen ravivideon Instagramissa. Video oli kuvattu ratsastuksen alkuvaiheessa ja Futura oli sillä ratsastuskerralla alkuun normaalia jäykempi, mutta kuitenkin tuntui muuten normaalilta ratsastaessa. Itse keskityin videota katsoessani siihen, kuinka uusi rengasviritys Futuran suitsissa toimii. Väsäsin nimittäin viikko sitten Futuralle sidepullit, jotta ratsastaessa pystyisi käyttämään myös johtavaa ohjasotetta.  Olin niin iloinen sidepull-virityksen toimivuudesta, että kummempia miettimättä latasin videon Instagramiin.

Videoon alkoi heti tulla kommentteja Futuran ontumisesta ja hämmentyneenä asiasta päädyin vain yksinkertaisesti poistamaan koko videon. En halunnut kommentoida tai selitellä asiaa ennen kuin pääsisin katsomaan Futuran liikkeitä livenä uudestaan. Tunsin itseni hölmöksi, kun en ollut huomannut ratsastaessa mitään erityistä. Mielestäni Futura ei ontunut videollakaan, mutta tarkemmin katsottuna liikkui kyllä tahdittaen, hieman epäpuhtaasti. Säikähdin silti hieman, koska moni oli kommentoinut Futuran ontuvan etujalkaa ja jos etujalkoihin nyt tulisi jokin  pahempi vamma, se olisi luultavasti Futuran tarinan loppu. Futuralla oli kyllä ollut juuri tuona päivänä minimaalisen pieni haava etujalassa, mutta en usko sen vaikuttaneen liikkumiseen, koska Futura ei yleensäkään ole herkkä näyttämään kipuaan haavatapauksissa.

Seuraavina päivinä jumppasin Futuraa paljon maasta käsin, juoksutin liinassa ennen ratsastusta, ratsastelin  kevyesti selästä käsin askellajit läpi ja lopuksi pyöräytin vielä muutaman kierroksen liinassa, jotta näin miten ratsastus vaikutti liikkumiseen. Se ei ainakaan huonontanut, vaan ehkä jopa paransi liikkeitä. Siispä kyse on nytkin hyvin suurella todennäköisyydellä kinnerpattioireilusta. Kun hevonen liikkuu “tahdittaen”, se  ilmenee selkeimmin pään tai kaulan “nyökkäämisenä” liikkeen mukana, mikä antaa helposti vaikutelman siitä, että hevonen arkoisi etujalkojaan, vaikka kipu tai jäykkyys olisi ihan muualla.

Useampikin kaveri sai toimia tuomarina, kun lähetin videoita liinassa ravaavasta Futurasta. Kukaan kavereistani (enkä myöskään minä) huomannut ontumista edes siinä ensimmäisessä Instagram-videossa, mutta jäykkyyttä ja pientä tahdittamista kylläkin. Vaikuttaisi siltä, että nyt säiden kylmetessä alkaa taas ikääntyvän hevosen niveliä kolottaa. Lisäksi uskon, että sänkkärillä kauhominen on saattanut rasittaa Futuraa liikaa.

Hevonen voi helposti kipeytyä, jos liikeradat yht’äkkiä kasvavat huomattavasti. Koskaan aiemmin Futura ei ole liikkunut noin isosti sänkkärillä, joten en osannut siihen varautua ja huomasin asian kunnolla vasta kuvista. En tiedä kannattaako tässä itseään syyttää, mutta vähän harmittaa etten tajunnut totuttaa sänkkärillä menoon varovaisemmin, kuten esimerkiksi hankitreenien kanssa tehdään.  Innokasta hevosta on kuitenkin aika vaikea saada säästelemään itseään – eihän hevonen itse tiedä, että isot liikkeet raskaalla pohjalla voivat kipeyttää sen.

Muutaman päivän ekstrajumppailut ovat tuottaneet tulosta. Futura on alkuverryttelyissä ollut selvästi jäykkä, mutta vertynyt ratsastuksen edetessä ja lopussa liikkunut paljon paremmin. Tällaista se on vanhenevan hevosen kanssa – välillä ihmetellään kuinka ikinuoren oloinen se on ja liihottelee menemään kevyesti kuin pieni perhonen, välillä taas meno on yhtä tönkköä kuin puujaloilla etenisi. Alla on muutama video parin päivän takaiselta ratsastuskerralta. Litimärkä kenttäkin teki Futuralle liikkumisesta ikävämpää, mutta noista näkee kuitenkin hyvin, kuinka liikkuminen muuttuu alkuverryttelystä loppuverryttelyyn.


Toisinaan tuntuu turhauttavalta, että kun hevosella on jokin pysyvä vaiva, joka toisinaan ilmenee pienenä könkkäyksenä tai tahdittamisena, asiasta tietämättömät eivät välttämättä ymmärrä, että vaivasta huolimatta (tai kuten Futuralla, nimenomaan sen vaivan takia) tällaisille hevosille liikunta on usein ehdottoman tärkeää. Jos Futuran jättäisi seisomaan sellaisina päivinä, jolloin se liikkuu kankeammin, seuravana päivänä tilanne olisi vielä pahempi. Vaikka Instagramin ontumiskommentit eivät olleet mitenkään syyllistäviä tai kamalan negatiivisia, oli kuitenkin kurjaa saada useampi ontumisesta huomauttava kommentti peräkkäin. Alkaa heti mietityttää, uskovatko kommentoijat kinnerpattiselityksen vai leimataanko minut eläinrääkkääjäksi, joka ratsastaa kipeällä ja ontuvalla hevosella.

Pyrin hoitamaan Futuran kinnerpatteja pääosin liikunnalla ja lisäravinteilla. Futuran kintereet on piikitetty kerran kortisonilla 2,5 vuotta sitten ja olen päättänyt, että säännölliseen, vuosittaiseen piikittämiseen en kortisonilla ala, koska se pidemmän päälle vaurioittaa niveliä. Oma kantani on, että vielä kertaalleen voisin kortisonia kokeilla, mutta sitten ehkä jätetään kortisoni sikseen. Muitakin mahdollisuuksia (ainakin Tildren ja hyaluronihappo) olisi ja niistä kaipaisinkin kokemuksia, jos jollain teistä lukijoista niitä löytyy. Tildren tosin oli muistaakseni sen verran kallis, etten todennäköisesti sitä aio kokeilla. Nuoremman hevosen kanssa kääntäisin varmasti kaikki kortit, mutta vanhemman hevosen omistajana alkaa jo miettiä asioiden mittasuhteita eri tavalla.

Vaikka Futura on minulle maailman rakkain, huomaan vähitellen alkavani miettiä enemmän järjellä kuin tunteella, mitä kaikkea vaivaa olen vielä valmis hoitamaan ja mitä en. En halua pitkittää hevoseni elämää loppupeleissä niveliä vaurioittavilla lääkkeillä vuodesta toiseen. Piikityksillä hevonen voi saada useampiakin käyttövuosia lisää, mutta esimerkiksi puolen vuoden välein piikittämiseen en lähtisi. Myös isommat hammasoperaatiot ovat sellaisia, joita pitäisi harkita tarkkaan. Kun Futura oli 12-vuotias, en epäröinyt hetkeäkään hoidetaanko ruokatorventukosta ja sen jälkitauteja 3500 eurolla, mutta nyt kun sillä on enemmän ikää, harkitsen asioita eri tavalla.

Vielä tässä ei toivottavasti lähelläkään loppumetrejä mennä, mutta kun ottaa realiteetit huomioon, Futura on jo pötkinyt yllättävänkin pitkälle. Taustalla kuitenkin on  vuosien raviura sisältäen 49 ravistarttia ja esteitäkin olemme hypelleet vuosien varrella melkoisen kokoisia  – korkeimmillaan 145 cm yksittäisenä tai tehtävissä ja ratana 110cm. Viimeiset kolme vuotta olemme hypänneet vähemmän ja yleensä alle metrisiä esteitä. Vasta vanhoja kuvia katsellessa muistaa, kuinka hurjia olemme joskus olleet! Harrastaminen on kuin huomaamatta muuttunut erilaiseksi. Olen onnekas, kun olen päässyt kokemaan Futuran kanssa kaiken tämän.

Mielestäni tällä käytöllä 18-vuoden ikä on lämminveriselle jo aika hyvä saavutus. Toki olen aina pyrkinyt huolehtimaan hyvistä verryttelyistä, lihashuollosta ja raskaampina päivinä jalkojen kylmäämisestä. Paremminkin olisi kyllä varmasti voinut hoitaa ja ennaltaehkäistä varsinkin tuon kylmäämisen osalta, mutta kinnerpattitapaukseksi Futuran tilanne on mielestäni ikään nähden hyvä. Niin kauan kuin ongelmat pysyvät kurissa liikutuksella, tilanne on hallinnassa. Pahin tilanne olisi, jos Futuralle tulisi jokin toinen vamma tai kuluma, joka estäisi päivittäisen liikunnan, koska kinnerpattien oireiluun auttaa parhaiten liikunta, eikä Futuran pää kestäisi seisomista muutenkaan.

Se, mikä Futuralla erityisesti näyttää auttavan liikkumiseen, on jumppailun lisäksi ilman suitsia ratsastus. Kun toissapäivänä ratsastin ensin suitsilla, välissä otettiin suitset pois ja lopuksi laitettiin taas suitset päähän, ero oli huomattava. Kyllä hevonen tuntuu itse parhaiten tietävän, millaisessa muodossa minäkin päivänä on sille paras liikkua. Kuvat ja videot ovat sateiselta päivältä, jolloin kenttä oli kuravelliä ja Futuraa ällötti liikkuminen, mutta kun se oli saanut hetken kulkea vapaassa muodossa ja ilman suitsia, eteenpäinpyrkimys ja liikkuminen muuttuivat paljon parempaan suuntaan.

Välillä tuntuu haikealta katsoa Facebookista vuosien takaisia hyppyvideoita, joissa Futura viilettää menemään kuin tuulispää ja hyppää isotkin esteet kunnon ilmavaralla. Enää ei voi ihan yhtä huolettomasti hypätä, vaikka toki jonkin verran sitä vielä tehdäänkin. Nyt tavoitteena on vain harrastaa rennosti ja mukavasti sekä pyrkiä nauttimaan täysillä jokaisesta päivästä Futuran kanssa. Siitä yhteistyöstä ja luottamuksesta, jonka olemme vuosien aikana rakentaneet. Mikään ei voi koskaan sitä korvata ja jokaisesta päivästä on oltava kiitollinen.

©Jenna Lindstedt

14 thoughts on “Elämää ikääntyvän hevosen kanssa

  1. Tuli tässä yksi päivä mieleen, että mitähän Kaktulle ja Futuralle kuuluu, niin pitipä tulla ottamaan selvää. Kiva lukea, että yhteiselonne jatkuu vielä. Sinun blogisi oli tosi inspiroitavaa luettavaa silloin kun hevosia harrastin aktiivisesti, yksi lemppareista. 🙂 Vuodet kuluu hevosten kanssa yllättävän nopeasti ja niin se ikääntyminen vaan tulee vastaan vaivoineen ja tuo hirveästi vaikeita päätöksiä eteen. Kirjoitin aikanaan blogia Jake-lämppäristä ja jostain käsittämättömästä syystä se potkii vieläkin tyytyväisenä menemään vaikka on yli 23-vuotias, saanut ainakin kolme ruokatorventukosta ja kehittelee kovasti puhkuria talvisin. Hampaatkin alkavat nyt tuottaa lisätyötä jos haluaa suuvärkin pysyvän kunnossa, vaikka tähän asti leegot Jakella olivatkin ihan priimat ikäisekseen. Luopumistyötä on tehty jo muutama vuosi, mutta uskoisin, että yhtä pahalta tuntuu sitten kun lopullinen hetki koittaa. Eihän sellaiseen voi ikinä olla valmis, vaikka kuinka tietäisi faktat. Toivottavasti saat Futuran jalat vielä pysymään kunnossa pitkään, eikä mitään pahenemista niihin tule! Silloin voi hyvin olla vielä monen monta vuotta jäljellä, onhan noita kolmikymppisiäkin lämppäreitä liikenteessä. Meillä noiden keuhko-oireiden kanssa pystyy aika hyvin puljaamaan olosuhteita muuttamalla, mutta jos vaikka niveliin tulisi jotain, se olisi kyllä varmaan sitten lopun alkua… Kyllä se on ihan järkevää miettiä myös kustannuksia tässä kohtaa, eikä siitä pidä tuntea mitään syyllisyyttä. Jos jotain isompaa sattuu, ei vanha hevonen oikein enää niistä tahdo toipua, vaikka millainen taistelijaluonne olisikin. Onneksi niille on tärkeintä että se elämä just tässä ja nyt on hyvää, ne eivät meidän laillamme kanna sitä kuolemanjälkeisen elämän pohtimisen taakkaa. Se on sitten se omistajan osa…
    Mutta ah! kyllä se on niin, että ensimmäisiä hevosia voi tulla ja olla vain yksi ihmisen elämässä. En olisi itse ikinä uskonut, että ehdin omistaa ja myydä puoliverisen, osaylläpitää toista, luopua koko hevosharrastuksesta ja silti nähdä sen saman aamuvelliään odottelevan lämppärinpään, joka kurkistelee karsinanoven yli ja joka tuli tutuksi näyksi jo yli 10 vuotta sitten. Totta joka sana, kun sanoit, että joka hetkestä pitää olla kiitollinen, ja että on mahtava muistella kaikkea mitä on ehtinyt kokea. Ihanaa loppusyksyä ja kaikkea hyvää teille molemmille <3

    • Kiitos ihanasta kommentista! 🙂 <3 Muistan teidät hyvin ja hienoa kuulla, että Jake on vielä voimissaan! Mahtavaa kun kommentoit Instagram-tilisi kautta, niin pääsen seurailemaan sinunkin "kuulumisia". Moni lukija on jäänyt mieleen niiltä ajoilta, kun kommentointi blogeissa oli vielä aktiivisempaa ja sinä olet yksi heistä.

  2. Joku vaa says:

    Jossakin määrin voin samaistua tohon. Meillä nimitttäin on 26 vuotias shettis, joka on välillä tosi energinen ja rakastaa hyppäämistä.

  3. ll says:

    Hyvä kirjoitus. Mielestäni ikääntyvien hevosten kohdalla pitäisi puhua enemmänkin näistä asioista: vanhuus tuo vaivoja, ja mitä niille vaivoille voi ja kannattaa tehdä elämän ehtoopuolella. Itselläkin on vanha ruuna, ja nyt alkaa näkymään yhä enemmän niitä kremppoja. Ennaltaehkäisyyn panostan edelleen täysin, ja vielä ollaan terveitä, mutta olisinko valmis laittamaan tuhansia euroja hevosen “remonttiin” klinikalla? Miten vanha hevonen palautuu isoista operaatioista? Hyaluronista on meillä hyviä kokemuksia, en tähän hätään nyt löydä artikkelia jossa joku ell puhui mihin asioihin hyaluronivalmisteen valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota…..

    • Itsekin olen sitä mieltä, että näistä asioista pitäisi puhua enemmän. Olen myös sen kannalla, että kun eläimille eutanasia on mahdollinen, siitä kannattaa päättää ennemmin ajoissa kuin liian myöhään. Uskon, että varsinkin pitkän yhteisen elämän jälkeen omistaja kyllä näkee hevosestaan, milloin on oikea hetki ja siihen on myös hyvä valmistautua, koska eihän se ole mikään helppo päätös.

      Muistan, että joskus viitisen vuotta sitten sain blogiin kysymyksiä, että voisinko pohtia sitä, kuinka joskus tulevaisuudessa haluaisin Futuran lopetettavan ja muutenkin ajatuksiani hevosen saattamisesta viimeiselle matkalleen, mutta silloin aihe tuntui ihan liian kaukaiselta. Jopa melkein loukkaannuin niistä kysymyksistä. Nyt taas ymmärrän täysin ja itse aion kyllä jatkossakin kertoa rehellisesti ajatuksistani näihin asioihin liittyen. Tämä postauksessa kuvailemani jäykkyys meni (taas kerran) jumppaamalla ja kevyellä liikunnalla ohi, mutta olen henkisesti valmistautunut siihen, että voi tulla koska tahansa sellainen tilanne, ettei pelkkä jumppaaminen enää auta.

  4. minävain says:

    Kiitos tästä postauksesta! 🙂 Avoin ja rehellinen, mietiskelevä ja kyselevä, iloitseva ja… niin mielenkiintoinen teksti minulle, joka ei ole seurannut teidän taivalta kuin muutaman kuukauden! Toivotan teille kaikkea hyvää! <3!

    • Voi kiitos, ihana kuulla että tykkäsit lukea tällaisen postauksen! <3 Nämä ovat itselle hyvin tärkeitä ja henkilökohtaisia ajatuksia, joita tulee nykyään paljon mietittyä. Tavoitteeni on, että sitten kun joudun Futurasta luopumaan, voisin ilolla muistella meidän yhteisiä vuosia ja uskon sen olevan helpompaa, jos muistan jo nyt olla onnellinen ja kiitollinen siitä, että minulla on tuollainen ystävä ja sielunkumppani! 🙂

  5. Riikka says:

    googlaappa tai kysy tutulta eläinlääkäriltä lääkkeestä Cartrophen! Se ei tule hirveän kalliiksi käyttää, ja tekee ihan oikeasti taikoja sekä koirilla että ravihevosilla ainaskin! Virkisti juurikin yhden kinnerpattiravurin ihan uuteen uskoon, ja muutenkin auttaa monenlaiseen kolotukseen. Oon niin fani, että haluaisin itsekin sitä säännöllisesti 😀

    • Kiitos vinkistä! Tämä jäykkyys näyttäisi menneen onneksi jumppailemalla nyt kokonaan ohi, mutta jos pidempiaikaista vaivaa tulee, täytyypä kysyä tuota eläinlääkäriltä. Nyt olen selvitellyt myös, että rehun muodossa voi syöttää esimerkiksi hyaluronihappoa, jota voisi olla mielenkiintoista kokeilla! 🙂

  6. Elisa says:

    Hei Kaktu,

    Voin samaistua tilanteeseesi. Minulla on myös 18-vuotias lämppäri, joka on myös juossut nuoruudessaan. Se on aina ollut ratsastuksen alussa vähän könkkä, ainakin niin kauan kuin minä muistan, toisinaan vähemmän ja toisinaan enemmän. Könkkäys johtuu meillä suurimmaksi osaksi (tai ainoastaan) juuri jäykkyydestä ja nyt syksyn ja talven tullessa ollaan taas tosi tarkkana muun muassa loimituksen kanssa. Tähän könkkäykseen suurimpana apuna on juuri liikunta ja nimenomaan kentällä jumppailu. Alkuravien jälkeen liike parantuu huomattavasti. Heppani rakastaa maastoilua ja sen pääkoppa tarvitsee sitä, mutta lihakset ja kroppa vaatii siis kentällä jumppailua, jotta pysyy hyvässä kunnossa.

    Noin vuosi sitten löysin meille huippu valmentajan, joka osaa ottaa huomioon oikealla tavalla tuon alkukönkkäyksen ja muutenkin ymmärtää, että lämppärin kroppa asettaa erilaisia rajoitteita. Näistä huolimatta ollaan päästy kehittymään huimasti ja pappa yllättää aina positiivisesti<3 En kuitenkaan ole halunnut mennä muiden valmennettavaksi tuon könkkäyksen takia, sillä tavallaan vierasta ja pelkään sitä mitä siitä tultaisiin sanomaan, vaikka itse tiedostan, ettei se ole ontumista yms.

    Mielestäni on tärkeintä luottaa siihen, että itse tunnet hevosesi parhaiten! Tietysti kuunnellen muidenkin mielipiteitä, mutta ne pitää osata suodattaa oikein. 🙂

    On ollut mukava seurata matkaanne, kun itsellänikin on juuri tuo super hieno lämpöinen. 😉
    Mukavaa syksyä sinulle!

    • Kiitos ihanasta kommentista ja vertaistuesta, se on ihan korvaamatonta näissä jutuissa! 🙂 Jotenkin tuntuu niin jännältä ajatus siitä. että Futura tuli minulle sellaisena nuorena viilettäjänä ja nyt se onkin yht’äkkiä vanhentunut, vaikka tavallaan tuntuu ettei sen ostamisesta nyt niin kauan aikaa ole! Kyllä tuon otuksen alkaa kuitenkin tuntea kuin omat taskunsa, ellei paremminkin. Meillekin olisi tuollainen kärsivällinen valmentaja tervetullut. Yksi on kyllä nyt vähän kiikarissakin, jos edes satunnaisesti pääsisi tunneille! 🙂

Vastaa käyttäjälle ll Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *