Roadtrip Lofooteilla

Täytyy sanoa, että elämäni tähän saakka upein reissu on takana! Kun näin ensimmäistä kertaa reilu vuosi sitten kuvia Norjan Lofooteilta, päätin heti, että sinne on joskus päästävä. Koko viime talven jankutin poikaystävälleni, että haluan lähteä kesälomalla Lofooteille. Toukokuussa varasimme liput Onnibussiin Helsingistä Rovaniemelle ja lentoliput Rovaniemeltä takaisin Helsinkiin. Rovaniemeltä vuokrasimme auton, jolla loppumatka taittuisi kätevästi ja tavarat kulkisivat helposti paikasta toiseen. Matka Onnibussilla Rovaniemelle maksoi huimat 15 euroa per naama ja lentoliputkin vain vaivaiset 37 euroa. Auton vuokraaminen 11 päivän ajaksi kustansi noin 360 euroa.

Menomatkalla yöbussissa 12 tunnin matka ei tuntunut kovin pahalta, vaikka ahdasta ja tukalan kuumaa siellä olikin. Rovaniemellä vaihdoimme bussin mersuun, jolla lähdimme hurruttelemaan kohti Kilpisjärveä ja sitä kautta Lofooteille. Ajokilometrejä tuli matkan aikana yhteensä noin 2100 ja itse olin koko ajan kuskina. Menomatkalla ajaminen oli pelkästään kivaa, sillä maisemat olivat upeita. Paluumatkalla ajoimme ankeamman näköistä reittiä Ruotsin kautta ja se oli todella puuduttavaa. Tykkään kuitenkin autolla ajamisesta, joten suurimmaksi osaksi ajelu sujui helposti ja mukavasti.

Reissu oli sekoitus rantalomaa ja eräjormailua sopivassa suhteessa. Välillä upeilla rannoilla telttaillessa tuli sellainen olo, kuin olisimme paenneet paratiisiin. Vuorille kiivetessä näki upeasti kaikki paikat uudesta perspektiivistä. Reissun aikana kävimme katsastamassa Tjeldbergstindenin, Tindstindenin ja Rytenin huiput. Vain yhden kymmenestä yöstä vietimme leirintäalueella, jotta pääsimme oikeaan suihkuun. Muuten peseydyimme järvissä uiskennellen.

Öinen ja väsynyt kokkailija Hauklandin rannalla.

 

Telttailun tuoma vapaus oli suorastaan koukuttavaa. Oli aina jännittävää, kun ei tiennyt mistä seuraava leiripaikka löytyisi. Kaikki leiripaikkamme erosivat toisistaan paljonkin. Ensimmäisenä yönä meillä oli ihan oma niemi, jossa ei ollut ketään muita. Kristallinkirkkaan meriveden läpi näkyi kymmenittäin merisiilejä, simpukoita, meritähtiä ja erikoisia kiviä. Suosituimmilla rannoilla telttaillessa meno oli melkein kuin leirintäalueella, koska telttoja oli niin paljon. Välillä pääsimme autolla ihan lähelle leiriytymispaikkaa, eikä ollut tarvetta raahata painavia rinkkoja. Toisinaan taas piti nähdä paljon vaivaa päästäkseen kimpsujen ja kampsujen kanssa täydelliselle telttailupaikalle.

Joiltain rannoilta löytyi upeita simpukoita!

 

Tindstindeniä valloittamassa.

 

Kylä nimeltä Å Tindstindenin huipulta katsottuna.

 

Upein leiripaikkamme oli ehdottomasti täysin vuorten ympäröimällä Kvalvikan rannalla, jonne päästäkseen piti patikoida jyrkkää ja kivikkoista reittiä noin kolmen kilometrin matka. Tiesimme kyllä, että reitti rannalle olisi paikoitellen haastava, mutta silti päätimme raahata sinne kahden päivän leirikamat – mukaanlukien 10 litraa vettä. Perillä selvisi, että vettä kyllä sai purosta, mutta sitä käytimme vain tiskaamiseen, sillä juomakelpoisuudesta ei ollut varmaa tietoa ja rannalla kuitenkin eleli lampaitakin vapaana.

Meillä oli rannalle patikoidessamme kummallakin vähintään 20 kilon rinkat selässä ja lisäksi käsikantamuksina Ikean kassi ja pienempi reppu. Tuo patikointi Kvalvikaan noin painavalla varustuksella oli varmaan raskain urheilusuoritukseni koskaan! 😀 Reitillä piti nimittäin välillä oikeasti kiivetä ja paikoitellen jouduimme jopa ottamaan rinkat pois selästä, jotta pääsimme jyrkimmistä kohdista kiipeämään ja laskeutumaan turvallisesti. Itse painan noin 47 kg, joten 20 kilon rinkan kantaminen käy kyllä urheilusta!

 

 

Matkalla Kvalvikaan

 

Kaiken lisäksi me hullut olimme jo aiemmin samana päivänä käyneet kiipeämässä toiselle vuorelle, jossa oli paljon jyrkkiä osuuksia ja kiipeämään oli joutunut jopa köysien varassa. Lihakset olivat siis melko väsyneitä jo ennestään, mutta silti päätimme lähteä patikoimaan Kvalvikaan vielä yhdentoista aikaan illalla. Meillä meni matkassa kaksi tuntia, kun ilman painavia kantamuksia sen arvioisi taittuvan alle tunnissa. Kun pääsimme perille ja laskimme rinkat selästämme telttapaikan etsimisen ajaksi, en meinannut enää millään jaksaa nostaa painavaa rinkkaa takaisin selkääni.

Jotenkin sain pujoteltua rinkan selkääni maassa istuen, mutta siitä en meinannut enää päästä ylös, joten siinä sitten makasin keskellä rantaa yhden jälkeen yöllä onnettoman, selälleen kaatuneen koppakuoriaisen näköisenä ja poikaystäväni yrittäessä epätoivoisesti kiskoa minua takaisin jaloilleni. Tilanne oli todella koominen. Lopulta sain jostain voimaa kammeta itseni ylös. Kvalvikaan päästyämme olo oli kyllä sellainen, että kun sinne pääsimme, selviämme takuulla ihan mistä tahansa! Todellinen voittajafiilis.

Reissun upein telttapaikka Kvalvikassa.
Kiipesimme myös Kvalvikan vieressä kohoavan Rytenin huipulle.

Yhtenä iltana lampaat tulivat telttamme vieressä olevaan nuotioon, yrittivät murtautua roskapussiimme ja tuijottivat kun tiskasin. Lampaiden touhuja oli hauska seurata. Verkkokalvoltani ei koskaan poistu maailman huvittavin näky vuorenrinnettä alas kirmaavasta ja villisti pukittelevasta sekä tauotta määkivästä pikkulampaasta! 😀

Yhdeltä rannalta löytyi valtava valaan luu!
Veden saartamana Unstadin surffirannalla
Loikin vähän Rytenin huipulla.
Viileämpänä päivänä oli mukava pitää teltassakin pipo päässä ja villasukat jalassa.

Säät suosivat ja lähes joka päivä saimme nauttia vähintään 20 asteen lämpötiloista. Oli niin kuumaa ja aurinkoista, että jossain vaiheessa jopa aloimme toivoa sadetta. Vuorille kiipeillessä tuli hiki jo alkumetreillä. Tuulisemmilla surffirannoilla piti laittaa takki päälle lämpiminäkin päivinä, mutta vuorilla ja järvien rannoilla oli todella lämmintä. Vain matkan parina viimeisenä päivänä ripotteli vettä ja suurimmat sateet tulivat paluumatkalla Ruotsin läpi ajellessa.

Välillä löysimme aamupuuroon mustikoita metsikköisemmistä leiripaikoista <3

 

Kymmenen yötä teltassa ei tuntunut missään ja olisin voinut jatkaa reissua pidempäänkin. Täydellinen vapaus, mahdollisuus kokata ja yöpyä missä tahansa, paras mahdollinen matkaseura, suorastaan epätodellisen kauniit maisemat, herääminen luonnon keskeltä ja rauhallinen aamukahvin nauttiminen vuoristo- ja rantamaisemissa… Suorastaan täydellistä. Nautin jokaisesta päivästä ihan täysillä.

Futura oli luotettavan hoitajansa ansiosta hyvässä hoidossa lomani ajan, joten saatoin reissata rauhallisin mielin, vaikka ikävä tulikin. Teki kuitenkin hyvää olla lomalla kaikesta – töistä, hevosesta, blogista ja muustakin sosiaalisesta mediasta. Instagramiin latasin jossain välissä pari kuvaa, mutta suurimmaksi osaksi olimme alueilla, joilla netti ei edes toiminut. Ehdin lukea kirjan, kerätä simpukoita, nauttia ja elää hetkessä. Tuollaiset mahdollisuudet ovat tuntuneet puuttuvan elämästäni, joten tämä loma tuli todellakin tarpeeseen.

Lofootit oli elämäni ensimmäinen lomakohde, johon mulla oli oikeasti aivan valtava halu päästä. Aikaisemmin olin lomaillut mahdollisuuksien mukaan siellä, mihin milloinkin olen sattunut kätevimmin pääsemään. Nyt sain ensimmäistä kertaa käydä yhdessä unelmakohteistani ja olen siitä maailman onnellisin <3

Kaikki kunnia näistä upeista kuvista poikaystävälleni.

12 thoughts on “Roadtrip Lofooteilla

  1. Happe says:

    Hienoja kuvia ja mielenkiintoinen raportti. Mihin aikaan olitte reissussa? Suunittelemme ensi kesäksi reissua.

    • Kaktu says:

      Kiitos! 🙂 Meidän reissu oli heinä-elokuun vaihteessa. Se on pahin turistikausi, mutta rauhallisiakin yöpymispaikkoja löytyi, kun näki hieman vaivaa. Toivottavasti teilläkin säät suosivat ja tulee hieno reissu!

  2. Mielettömän upeita kuvia Kaktu! <3 Ja ihan henkeä salpaavan upea paikka 😮

    Pelottiko koskaan teltassa yöllä? Kai tuolla jotain villieläimiä on (muitakin kuin lampaita:D)

    • Kiitos! <3 Ei ollenkaan pelottanut! Ei tuolla taida kovinkaan paljon mitään vaarallisia villieläimiä olla. Ei edes oravia näkynyt 😀 Hirvivaroituskylttejä oli ajoittain teiden varsilla. Tuntuu, että Suomessa näen ihan jatkuvasti hirviä peuroja ja jopa villisikojakin on tullut nähtyä. Ulkomailla tuntuu, ettei kotieläinten lisäksi juuri muuta näe 😀

  3. Janita says:

    Järisyttävän ihania kuvia! Ihanaa, että loma oli onnistunut kaikin puolin, toisaalta enpä sitä epäillytkään 😀 Eipä tässä muuta voi sanoa kuin olen kyllä vähän kateellinen kun pääsit noin hienolle reissulle, oliskohan rinkkaan mahtunut yks ylimäärä matkustaja… ;D

    Janita
    Pennin pyörittäjä
    (penniponi.blogspot.fi)

    • Haha meidän rinkat oli jo niin painavat, ettet olis kyllä valitettavasti mahtunut :DD Kiitos, kuvaaja oli hyvä ja hienot maisemat tietysti edesauttoivat onnistumista 😉

  4. Pihla says:

    Vau mitä kuvia!! 😮 Pikaystäväsi on todella hyvä valokuvaamaan!
    Ihanaa kuulla että loma oli onnistunut, osu varmasti oikeeseen saumaan 🙂

Vastaa käyttäjälle Kaktu Kuparinen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *