Iloisen työmyyrän puomijumppa

Futurasta on nyt kesän myötä tullut ihan äärettömän rauhallinen. Maastossa laukkasuorilla löytyy kyllä edelleen hurjasti energiaa, mutta kentällä onnellinen työmyyrä uurastaa motivoituneena ja niin järjettömän rentona, että se vaikuttaa lähestulkoon meditoivan. Pitäisi varmaan kysyä Futuralta jotain rentoutumisvinkkejä, kun se tuntuu osaavan homman nykyään – toisin kuin omistajansa!

Kentän pohjan kunnon takia hyppääminen on jäänyt kesän aikana vähiin, mutta tänään ja toissapäivänä päätin tehdä vähän puomijumppaa – ja tänään otimme vielä muutaman hypynkin! Vaikka hyppääminen on jäänyt vähiin, Futura on ollut viimeiset pari hyppykertaa todella rauhallinen ja kuuliainen. Ei kamikazeloikkia eikä muutakaan räpellystä, vaan hyvin tasapainoista ja rentoa menoa. Toki Futura aina hieman syttyy hyppäämisestä, mutta kierrokset ovat pysyneet harvinaisen maltillisina.

Kentällä olevat hiekkakasat on nyt osittain levitetty, mutta uusi hiekkakerros vaatii vielä lanauskäsittelyä ja on vielä sen verran paksu ja epätasainen, ettei siinä pysty kunnolla ratsastamaan. Rauhallisesti olen uskaltanut ylittää paksumman kerroksen reunoja pitkin.  Tänään kyhäsin kentälle yhden esteen ja toiselle pitkälle sivulle monta ravipuomia peräkkäin. Futura alkoi liikkua tosi letkeästi jo muutaman puomien ylityksen jälkeen. Pitäisi ehdottomasti useammin ottaa puomeja mukaan ratsastustehtäviin, koska niillä on selvästi positiivinen vaikutus Futuran liikkumiseen.

Uusien suitsien kanssa meillä on vielä vähän säätämistä, joten älkää turhaan ihmetelkö, jos ne ovat joka postauksen kuvissa vähän eri asetuksilla. Kokeilen mikä variaatio olisi Futuralle paras ja odottelen suitsiin vielä yhtä puuttuvaa osaa. Olen nyt ajatellut ottaa LG Bridleistä kokonaan vipuvarret pois, sillä mielestäni meillä ei ole enää tarvetta kovemmalle jarrulle. Toki Futura saa ehkä muutaman kerran vuodessa jonkin pukkilaukkakohtauksen, mutta se on herkistynyt todella paljon ja kun kerran kaulanarullakin homma toimii jo kivasti, suitsetkin voisivat olla yksinkertaisemmat. Heti kun muistan ottaa tallille mukaan pienen kuusiokoloavaimen, saan vipuvarret irrotettua. Kaulanarulla tulee kyllä nykyään mentyä tosi paljon, koska sillä ratsastaessa Futura on niin ihanan tyytyväinen ja juuri sopivan aktiivinen ratsastaa.

Niin kaunis <3

Tämän päivän ratsastuksesta “assistenttini” kuvasi vain videoita, mutta nappasin parhaista hetkistä muutamia screenshotteja. Futuralle aikoinaan kaulanarun hankkinut Merja oli pitkästä aikaa moikkaamassa meitä ja hänkin ihasteli, kuinka tyytyväiseltä Futura näytti kaulanarun kanssa. Puomeilla jalat nousivat ihan mielettömän hyvin ja Futura oli oikein erityisen kuuliainen. Ei voinut muuta kuin kehua vähän väliä. Nyt odotan jo älyttömästi, että päästään isommalle kentälle, jossa pystyy rakentamaan järkevämpiä tehtäviä ja vaikka jumppasarjoja. Saa nähdä, jatkuuko Futuran zen-moodi uudella tallilla, vai päättääkö se näyttää minulle taivaan merkit muuton johdosta.

“Jee, puomeja!” Kyllä muuten venyy hienosti, nimittäin Futura liihotteli ihan kevyesti puomien yli, vaikka raviaskel lähti noin kaukaa ennen ensimmäistä puomia.

Editoin vielä Merjan kuvaamista videoista pienen koosteen. Tiedän, että moni tykkää enemmän katsoa videoita alkuperäisillä äänillä, mutta nyt oli pakko laittaa musiikki, koska tuli taas sen verran hölötettyä kaikenlaista tuohon videolle! 😀 Pitäisi ehkä joskus olla hiljaa ratsastaessa…Nooo, aina ei voi muistaa!

13 thoughts on “Iloisen työmyyrän puomijumppa

  1. Rea says:

    Hienosti olette kyllä kehittyneet! Omaan silmään kyllä pisti vain se että nuo puomi välit näyttävät juurikin liian lyhyiltä, että Fututura joutuu lyhentämään askelta mahtuakseen väliin. Oletko kokeillut ikinä hiemän pidentää puomien väliä?

  2. Heh says:

    Liekö sama kärpänen käynyt puraisemassa munkin hevosta, ollut nyt viime päivät huippu hyvä ratsastaa ja tyytyväinen:D

  3. Suvi says:

    Rauhallisuus ja tyytyväisyys voipi olla vaan merkki siitä, että hevonen on kivuton ja kun kinnerpattien ensituntemukset niiden havaitsemiseen voi kestää vuosia, ei sitä edes ole älynnyt hevosen voivan olla kipeä. Esteille ryntääminen ei ole aina pelkkää innokkuutta, moni tietämäni hevonen on hypännyt todella reilusti mutta rynnäten sillon, kun ei ole ollut täysin kunnossa. Kun hevosen olo on hyvä, ratsastettavuus paranee kuin itsestään ja esteille syöksyily vähentynyt.

    Nää on vaikeita asioita, koska tiettyjä hevosen kipuja, jäykkyyksiä tms. ei kovin äkkiä pystytä liittämään siihen oikeaan aiheuttajaan ja voidaan ajatella olevan hevosen perusluonnetta. Ja joillain niin onkin.

    • Karoliina says:

      Voin allekirjoittaa tämän kommentin.

      Hevosen käytöksen tulkitseminen on usein hyvin vaikeaa. Usein vasta jälkeen päin saattaa tajuta, että joku käytös onkin johtunut aivan jostain muusta, kun oli ajatellut. Olen myös huomannut sen, ettei myöskään kannata soimata itseään, jos ei ole heti ymmärtänyt, mitä hevonen oikeasti tarkoittaa. Tärkeintä on mielestäni säilyttää nöyrä ja myönteinen asenne hevostaan kohtaan sekä suhtautua sen eleisiin vakavasti.

      Olen tosin myös nähnyt sellaisia tilanteita, joissa jokaiseen hevosen korvan liikautukseenkin on reagoitu olettamalla heti, että hevonen on kipeä tms. Tällainen ylianalysointi johtaa helposti siihen, että hevonen ei voi rentoutua omistajan stressin takia tai vaihtoehtoisesti oppii, miten välttää työnteon.

      Hevosen ymmärtäminen on todellakin taitolaji!

      • Täti maalta says:

        Totta nämä ylläolevat kommentit, mutta lisääntynyt rentous voi kertoa jo ihan vain koulutuksen edistymisestä..muistattehan hevosen koulutusasteikon, jossa tahti on siellä alimmalla portaalla, sitten tulee se rentous, sen jälkeen tuntuman hyväksyminen ja myöhemmillä portailla kiipeilläänkin jo lennokkuuden, suoruuden ja kokoamisen kanssa..

        Toki Futuralla on ollut kinnerpattien kanssa ongelmaa, joka varmasti on aiheuttanut kipua, mutta itse myös ajattelen, että kilpaillut lämminverinen joutuu opettelemaan täysin uuden maailman ja kommunikointikielen siirtyessään ratsuksi. Jos Roomaa ei rakennettu hetkessä, niin ei myöskään juoksijan pitkiä lihaksia muuteta hetkessä ratsun lyhyisiin ja “pulleampiin” lihaksiin. Tähän kun lisätään vielä ratsastaja selkään, yritys opettaa uutta tapaa liikkua jne, niin tahdissa ja rentona liikkuminenkin on jo iso työvoitto. Olen ratsastanut melko paljon entisiä ja nykyisiä ravureita ja kovin, kovin yleistä näille hevosille on (sinänsä positiivinen) tapa ajatella koko ajan eteen..siis ihan sama minkä avun ratsastaja antaa, niin juoksija ajattelee heti eteen (tai sitten seis) ja jännittyy saman tien, kun ei vaan ymmärrä miksi pitää hipsuttaa höpönöpöravia ja vielä “väärinpäin” (ne juoksijoiden hölkkälenkitkin kun ovat sangen usein kovatempoisempia, mitä ratsujen “maastorallittelut”)..

        Olen joskus aikaisemminkin miettinyt Futuran tuntumaongelmaa tämän saman logiikan kannalta; juoksijoiden ja ratsujen tuntuma kun on kovin erilainen, joten ratsujen tasaisen tuntuman opettelu voi olla hevoselle todella vaikeaa, varsinkin kun kombinaatioon lisätään vielä huono tasapaino, jännittenyisyys ja ratsulihasten puuttuminen. Lisäksi juoksijoilla (ja estehevosilla) on ihan tutkimusten mukaan paljon kuolainten aiheuttamia painevauriota ja jopa murtumia suussa..tällöin rauta suussa tasainen tuntuma ja sen hyväksyminen voi olla vain utopiaa..

        Toivottavasti joku edes sai selvää tästä liian pitkästä ja osin sekavastakin kommentista..tarkoitukseni ei suinkaan ollut dissata entisiä juoksijoita, halusin vain paksusti alleviivata, että tie toimivaan ratsuun on pitkä..ja mitä energisempi/kuumempi, niin sitä pidempi.

        Ja tsemppiä syksyyn ja tulevaan muuttoon! On ollut muuten mahtavaa seurata, kuinka sun kommenttiboksisikin on blogin myötä kypsynyt ja aikuistunut.. 😉

        • Karoliina says:

          Hyviä pointteja! Kuten tuossa yllä totesinkin hevosen käyttäytymiseen voi olla monta syytä.

          Edesmennyt hevoseni oli myös ex-ravuri, jonka kanssa meni useampi vuosi saavuttaa ratsastaessa rentous. Kehitystä hidasti ja vaikeutti entisestään se, että sillä rupesi ilmenemään ravitaustastaan johtuen erilaisia oireita, jotka johtuivat vanhoista vammoista. Lopulta se jouduttiin lopettamaan cushingin taudin takia. Sekinhän on sairaus, joka muodostuu usein pikku hiljaa ja siksi olenkin joskus miettinyt, että johtuikohan sen kummalliset oireet juuri siitä. Vaikea näitä on tietää…

          Meillä myös auttoi kuolaimettomuus rentouden löytämisessä, Se oli varmaan hevosen mielessä ikään kuin täysin uusi asia. Helpompihan on opettaa hevosella ihan uusi asia kuin yrittää opettaa joku vanha tapa (esim. reagointi kuolaimeen) pois.

          • Hei mahtavaa, että täällä on tosiaan noin järkevää ja hyvää keskustelua! 🙂 Ihanaa lukea teidän kommentteja ja pohdintaa aiheesta. KIITOS! On ilo kirjoittaa blogia, kun näin mukavaa keskustelua tulee aikaiseksi.

            Itse luulen, että tuo kinnerpattien hoitaminen on kyllä vaikuttanut paljonkin Futuran rauhallisuuteen, samoin kuolaimettomuus. Ravitaustan en usko enää kovinkaan paljon vaikuttavan näin yhdeksän vuoden ratsuna olon jälkeen – toki lihaksiston kehitys ja muuntokoulutus ravurista ratsuksi on tosi pitkä prosessi ja olette varmasti kaikki ihan oikeassa havaintojenne kanssa. Itse arvioisin, että Futuralla noin 5-6 vuotta riitti tuohon ravurista ratsuksi-projektiin lihaksiston ja tasapainon osalta, eli kyllä siinä paljon aikaa kuluu. Ja onhan meillä lihaksiston osalta tullut parikin takapakkia, kun on pitänyt sairastelun jäljiltä kuntouttaa, eli siinä mielessä lihaksiston kunto on kyllä voinut hyvinkin vaikuttaa moniin asioihin aina ajoittain. Kinnerpattien kipuiluhan aiheutti myös selän jumiutumista ja silläkin on voinut olla vaikutuksensa kaiken maailman ryntäilyihin. 😀

            Suurempi harppaus tuli kuitenkin tuossa kuolaimettomiin siirtyessä. Varmasti osittain siksi, että paine tulee eri kohtaan ja asia oli uutena helpompi opettaa, kuin että olisi saanut opetettua kuolaimen vastustelun pois. Osittain taas ihan fyysisistä syistä – raviaikoina suuhun tulleen arpikudoksen (varmasti myös painevaurioiden) ja tietysti kipumuistojen takia. Onhan meille ihan hampaisiin erikoistunut eläinlääkärikin kommentoinut, että Futuralle sopivan kuolaimen löytäminen olisi haasteellinen homma. Sama eläinlääkäri totesi myös kuolaimettomuuden Futuralle hyväksi ratkaisuksi, kun asiasta kerroin.

Vastaa käyttäjälle Kaktu Kuparinen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *