Olipahan reissu!

Sunnuntaina olimme Futuran kanssa Hämeenlinnassa Pia Varjosen valmennusklinikalla. On pakko myöntää, että pääni lyö nyt melkein tyhjää koko valmennuksen suhteen, sillä kotimatkamme muodostui hieman turhankin jännittäväksi Futuran kaaduttua trailerissa kyljelleen. Tästä saatte tarkemman selostuksen alempana, sillä ensin kerron miten itse valmennus sujui. (Varoitan siis jo nyt, että tämä postaus on aika pitkä!)

Penina tuli hakemaan meidät Futuran kotitallilta puoli kymmenen aikoihin ja koska teoriaosuuden oli määrä alkaa jo klo 11, aikataulu oli todella tiukka. Loppujen lopuksi olimme perillä vähän myöhässä, mikä ei sinänsä vaikuttanut valmennuksen alkamisen aikatauluun mitenkään, koska joka tapauksessa meidän ratsastajienkin oli tarkoitus olla kuuntelemassa teoriaa. Heti paikalle astellessani minut nakitettiin hevosen rooliin mallikappaleeksi ja pienen demonstraation jälkeen harjoittelimme erilaisia ohjasotteita paalinarujen avulla pareittain, toisen osapuolen ollessa hevosen ja toisen ratsastajan roolissa. Teoriaosuus oli hyvin mieleenpainuva, selkeä ja mielestäni hyödyllinen.

Linssilude tuijottaa tottakai tiiviisti kameraan 😀

 

Tämä ja edellinen kuva ©Anni Ihalainen

Itse valmennus oli meidän osaltamme hieman hakemista ja eniten asiaan vaikutti varmasti todella lyhyeksi jäänyt verryttelyaika ja tietysti se, että Futura oli jännittynyt ollessaan pitkästä aikaa maneesissa. Teoriaosuuden jälkeen meillä oli vain 15 minuuttia aikaa valmennuksen alkuun, eli laitoimme hevoset nopeasti valmiiksi ja painuimme maneesiin, jossa ehdin juuri ja juuri ottaa vähän käyntityöskentelyä ja pari ravipätkää ennen valmennuksen alkua, eli verryttelyaikaa oli varmaan maksimissaan 10 minuuttia. Sen jälkeen saimme todella lyhyesti kertoa valmentajalle hevosten mahdollisista erityispiirteistä tai vaikeuksista, jonka jälkeen aloitettiinkin jo työskentely.

Pinkki oli selvästi asiantunteva ja hevoslähtöinen valmentaja. Myös valmennuksen aikana hän kertoi paljon mielenkiintoista teoriatietoa, tosin itselleni käsitellyt asiat olivat jo ennestään ihan tuttuja. Hän ymmärsi hyvin Futuran ja muiden samassa ryhmässä olleiden hevosten maneesijännityksen, eikä patistanut meitä punkemaan hevosia kiinni seiniin tai ratsastamaan kulmiin, vaan kehotti sen sijaan ratsastamaan pari metriä uran sisäpuolella. Tämä oli hyvä ratkaisu meille ja vähitellen Futura rentoutui sen verran, että kulki rennommin seinien lähellä ja jopa hakeutui sinne itse. Katsomo jännitti eniten, eikä se jännitys mennyt missään vaiheessa ihan kokonaan ohi.

Muuten tehtävät eivät olleet Futuran hermojen kannalta niitä kaikkein sopivimpia. Heti ensimmäisenä piti nimittäin tehdä lyhyitä siirtymisiä raviin – ravaten mahdollisimman pientä ja hidasta ravia. Futuralta en koskaan pyydä askeleen lyhentämistä tai tuollaista hiipivää ravia ennen kuin olen kunnolla ratsastanut sen läpi, sillä sen kärsivällisyys ei yksinkertaisesti riitä sellaiseen toimintaan ennen kuin se on kunnolla rentoutunut ja päässyt liikkumaan mieluusti kaikki askellajit läpi.

Futura on myös todella herkkä istunnalle ja tarjoaa helposti pysähdystä tai käyntiin siirtymistä, vaikka ihan vähän yrittäisin jarruttaa istunnalla ja usein tarvitaankin paljon toistoa, rentoutunut hevonen ja reilusti aikaa, jotta ravin säätely onnistuu meiltä. Lyhyeksi jääneen verryttelyn jälkeen tällainen tehtävä sai Futuran hermostumaan melko paljon.

Seuraavaksi teimme ravivoltteja lyhyiden ja pitkien sivujen keskelle ja katsomon puoleisella pitkällä sivulla tehtiin pysähdys suoraan ravista. Pysähdyksessä sain tehtäväksi houkutella Futuraa pyöristämään kaulaansa. Pysähtyminen onnistuu Futuralta hyvin, mutta paikallaan seisominen on aina ollut Futuran mielestä raivostuttavaa touhua.

En ole kertaakaan 9 vuoden aikana saanut sitä pyöristymään paikallaan seistessään edes silloin, kun käytimme kuolaimia. Nyt sain sen pari kertaa vähän laskemaan päätään ja kehuin siitä paljon.  Futura hermostui tuosta tehtävästä sen verran pahasti, että alkoi sen jälkeen jopa ravissa heitellä päätään, mitä se ei ole koskaan ennen tehnyt kuolaimettomilla ratsastaessa.

Ihme kyllä pysyin itse yleisöstä huolimatta ihan rentona, enkä jännittänyt ratsastaessani ollenkaan. Myös kuvista päätellen olen jopa naureskellut selässä. Automatkalla Hämeenlinnaan jännitin hurjasti, mutta heti selkään päästyäni jännitys katosi ihan kokonaan. Ajattelin, että ihan sama mitä katsojat ajattelevat. Päätin, etten noin  lyhyen verryttelyn jälkeen yritä väkisin saada Futuraa lyhyemmäksi, vaan pyrin ratsastamaan sen mahdollisimman rennoksi. Normaalisti kotonakin ratsastan alkuun Futuraa pidemmällä kaulalla, enkä halunnut tehdä sen oloa liian epämukavaksi vieraassa paikassa vaatimalla enempää ryhtiä.

Viimeiset 10 minuuttia Futura alkoi jo olla vähän parempi ja varsinkin laukan jälkeen se parani huimasti, kuten yleensäkin. Harmillisesti ehdimme ottaa vain kolme laukannostoa ja sitten aika loppui. Oikeastaan valmennus loppui siis siinä vaiheessa, kun Futuran kanssa pääsimme vauhtiin. Vieraassa paikassa pitkästä aikaa ollessa oli kuitenkin varmasti hyvä jättää vaatimustaso tavallista matalammaksi, mutta olin silti vähän yllättynyt tunnin keveydestä.

Itse olisin kaivannut valmennukselta enemmän henkilökohtaisia neuvoja istunnan suhteen, koska niitä olin odottanut jo etukäteen saavani. Kommentit istunnasta olivat kuitenkin meidän ryhmässämme todella vähäisiä. Ehdin seuraamaan muita valmennuksia vain hetken aikaa, mutta niissä istuntaan keskityttiin selvästi enemmän.

Mielestäni olisi tarvittu hieman enemmän aikaa valmentajan kanssa keskusteluun ennen valmennusta, sillä vaikka valmentaja olisi kuinka hyvä, ensimmäinen valmennus uuden ratsukon kanssa kuluu lähinnä tutustuessa. Uskonkin, että valmennusklinikoilla toimii parhaiten sellainen asetelma, että ratsukot ovat valmentajalle ennestään tuttuja. Silloin varmasti jokainen osapuoli – niin ratsastajat, yleisö, kuin valmentajakin pystyvät saamaan tilanteesta eniten irti.

Futuran herkkäsieluiselle persoonalle eilisen  valmennuksen etenemisjärjestys (hiipimisestä aloittaminen) ei oikein sopinut, mutta siitä huolimatta valmennusklinikkaan osallistuminen oli mukava kokemus. Valmentaja oli miellyttävä ja ilmapiiri kaikin puolin positiivinen. Oli myös mukava saada lopuksi palautetta, vaikka neuvoja olisin kaivannut tunnin aikana enemmänkin.

Heikko kohtamme oli Pinkin mielestä se, ettei Futura taivu tarpeeksi rehellisesti ja että se liikkuu melko pitkässä muodossa, vaikka pystyisi varmasti ryhdikkäämpäänkin menoon. Tässä Pinkki oli ihan oikeassa, sillä kyllähän Futura pystyy ja kotona liikkuukin vähän ryhdikkäämpänä, mutta voisi siltä varmasti vähän enemmänkin vaatia.

Lisäksi meillä oli sunnuntaisen valmennuksen aikana ongelmana, ettei Futura reagoinut pohkeeseen, vaikka käytin pohkeita välillä aika näkyvästikin. Se on yleensäkin hidas pohkeille, mutta valmennuksessa se oli oikein superhidas. Tähänkin varmasti vaikutti lyhyt verryttely ja kotioloissa käytänkin usein väistöjä apuna siinä, että saan pohkeet paremmin läpi.

Jännittyneenä Futura taipui vielä huonommin kuin kotona ja liikkui normaalia pidemmässä muodossa, koska pyrin pitämään sen ennenkaikkea mahdollisimman rentona, mikä onnistuu parhaiten silloin kun en vaadi korkeaa muotoa. Etenkin taipumisen tärkeydestä oli hyvä saada muistutus, mutta olisin kaivannut vielä jotain hyvää vinkkiä siihen, kuinka Futuran taivuttaminen onnistuisi parhaiten LG Bridlellä ratsastaessa. Sitä kuitenkin täytyy ehkä kysyä joltain sellaiselta valmentajalta, joka itsekin käyttää kuolaimettomia suitsia.

Futura sai kehuja siitä, miten se käyttää takajalkojaan. Siitä olen oikeasti yllättynyt, koska verryttely oli ollut niin lyhyt ja Futuralla on kuitenkin kinnerpatit, jotka aiheuttavat jäykkyyttä takaosaan. Futurasta ovat kyllä monet muutkin sanoneet, ettei sen liikkumisesta huomaa, että kyseessä on kinnerpattitapaus. Täytyy siis olla tyytyväinen, että Futuran takajalat työskentelevät aktiivisesti, vaikka yhdellä ainoalla kortisonipiikityksellä ollaan kinnerpattien toteamisen jälkeen porskutettu jo kaksi vuotta!

Kotona aion edelleen ratsastaa Futuraa samalla tavalla kuin ennenkin, koska se toimii meillä ja mitään uutta ahaa-elämystä ei valmennuksessa tullut. Taivuttamisessa ja ryhdikkyydessä täytyy yrittää tsempata ja toki muutenkin mennä edes välillä mukavuusalueen ulkopuolelle. Muuten en tällä kertaa saanut mitään erityisen mieleenpainuvia vinkkejä nimenomaan Futuran ratsastukseen.

Valmennuksen  jälkeen kävimme meidän ihanien ex-ravuriryhmäläisten kanssa loppukäynneillä järven rannassa. Maisemat olivat upeat ja muut ryhmän ratsastajat (Linnea ja Juulia) hurjan mukavan oloisia ihmisiä. Meillä kaikilla oli todella erilaiset hevoset siitä huolimatta, että ne ovat saman rotuisia. Juulian Goljatti oli valtava jättiläinen ja sillä oli isot liikkeet ja jotenkin ryhdikäs olemus kaiken aikaa. Linnean Jönssi oli Futuraa hieman korkeampi, mutta siitä tuli kuitenkin jollain tapaa ponimaisempi vaikutelma kuin Futurasta. Futura oli joukon pienin, mikä taas yllätti, koska yleensä se tuntuu ja näyttää ihan hevosen kokoiselta.

Linnean kyydillä pääsimme kotiinkin – mikä onkin taas ihan toinen ja astetta hurjempi tarina. Jönssi ja Futura tulivat loistavasti toimeen ja nuuskuttelivat toisiaan trailerissa kuin vanhat ystävykset. Kun hevoset oli hoidettu ja juotettu, kävimme Linnean ja Futuran hoitajan Mikaelan kanssa hakemassa välipalaa buffetista ja katsomassa hetken HeB-A:n valmennuksen loppua ja kankiryhmän valmennuksen alkua. Lähdimme kuitenkin pian kotimatkalle, koska hevosia ei uskaltanut kauaa trailerissa seisottaa, ettei niille tulisi liian kuuma.

Ensin lähdimme heittämään Jönssiä Janakkalaan, ettei sen tarvitsisi turhaan matkustaa edestakaisin. Pojat olivat nätisti ja hiljaa kopissa, kunnes ajoimme pitkän suoran jälkeen Janakkalan liikenneympyrään. Silloin kopista kuului pientä kolinaa, joka kuitenkin loppui nopeasti. Harkitsimme hetken, pitäisikö pysähtyä tarkistamaan hevosten vointia, mutta koska kolina loppui, arvelimme Futuralle ja Jönssille vain tulleen pientä kinaa ja jatkoimme matkaa, jota ei onneksi enää pitkästi ollut jäljellä.

Perillä pysähdyimme Jönssin ja sen kavereiden laitumen eteen, jossa oli tarkoitus vain ottaa Jönssi ulos, pintelit pois, heittää laitumelle ja jatkaa matkaa. Vastassa oli kuitenkin hieman mutkikkaampi palapeli. Futura oli kaatunut trailerissa kyljelleen siten, että sen jalat sojottivat naapurin puolelle. Trailerin väliseinässä oli paksu metallirunko ja muoviverho, joten muoviverhon alta osa jaloista oli päässyt luiskahtamaan Jönssin puolelle. Hämmentynyt Jönssi varoi yli kaiken astumasta Futuran päälle.

Ainakin toinen etujalka oli kokonaan välipuomin etupuolella, eli jos Futura olisi siitä noussut ylös, siinä olisi saattanut katketa useampikin jalka väliseinän rungon jäädessä jalkojen väliin tai vähintään tulla pahoja vammoja rankaan selän tai kaulan osuessa välipuomin yläosaan. Futura kuitenkin makasi ihan hiljaa, lamaantuneena ja hiestä märkänä paikoillaan. Sen silmät olivat aivan lasittuneet ja lähes elottoman näköiset. Futura oli vielä kiinni riimustaan, vaikka riimunnarussa oli paniikkilukko, joten luultavasti se oli tajunnut olla rimpuilematta jo kaatumisestaan lähtien ja siksi kolinaakaan ei ollut kuulunut pidempään.

Onneksi Futuran päässä oli pehmustettu nahkariimu, joten pään alueelle ei ollut tullut hiertymiä. Paniikkilukon ansiosta sain Futuran nopeasti irrotettua. Se olisi halunnut heti pyrkiä ylös, mutta koska nouseminen ei ollut turvallista välipuomin ollessa paikoillaan ja Jönssin ollessa trailerissa, kielsin Futuraa nousemasta ja otin sen pään syliini silitellen ja jutellen sille rauhoittavasti.

Mitään ulkoisia vammoja ei näkynyt ja Futuralla oli onneksi paksut kuljetussuojat jaloissaan. Silti siinä Futuran lasittuneita silmiä katsoessa ja hikistä päätä pidellessäni mielessäni kävi, että kuoleeko se nyt tähän. Jouduimme miettimään hetken, miten ihmeessä saamme solmussa olleet Futuran, Jönssin ja trailerin välipuomin erotettua toisistaan siten, että kaikki matkustajat selviävät vammoitta. Ainoa ratkaisu oli peruuttaa ensin Jönssi ulos trailerista Futuran takajalkojen yli ja sen jälkeen purkaa vähän väliseinää, jotta Futura pääsisi nousemaan turvallisesti.

Onneksi meitä oli kolme. Minä rauhoittelin Futuraa ja estin sen muutamat nousemisaikeet. Se uskoi minua joka kerta, kun sanoin ”Älä nouse.” ja ohjasin pään takaisin syliini lepäämään. Linnea sai Jönssin peruuttamaan supertarkasti ihan Futuran takajalkojen juureen ja Mikaela oli trailerin ulkopuolella, josta auttoi nostamaan Jönssin jalat yksitellen Futuran jalkojen yli. Jönssi suoriutui tarkasta tehtävästään erinomaisesti ja vaikka Futuraa hermostutti hieman se, että kaveri kömpi jalkojen ylitse, sain sen silittelemällä ja juttelemalla pysymään rauhallisena.

Koska Futura piti pelastaa, Linnea ilmeisesti päätti uhrautua, päästi Jönssin vapaaksi pihalle ja jatkoi Futuran auttamista purkamalla väliseinää. Ajattelin, että Futura varmaan rynnii voimalla ylös heti vapautuessaan, mutta se kuunteli tarkasti jokaista ohjettani ja nousi todella hitaasti ja varovasti – ensin ylös kyljeltään siten, että pystyi nostamaan päänsä ja katselemaan, mitä ympärillä tapahtui.

Vasta kun annoin luvan, se nousi varovasti ylös. Trailerin ulkopuolella show jatkui, nimittäin nyt Jönssi ja Linnean 2-vuotias, langoista läpi tullut ponivarsa Sakari juoksivat molemmat vapaina pihalla. Futura osoitti heti olevansa oma itsensä ilmoittamalla napakalla potkulla Sakarin suuntaan, ettei lähemmäs ole tulemista.

Taluttelin Futuraa hetken ja se liikkui täysin normaalisti ja ajoittain Sakarin ja Jönssin kirmailusta inspiroituneena jopa marssien, vaikka tiellä oli isoja ja teräviä kiviä, eikä sillä ole edes kenkiä. Kun Jönssi ja Sakari oli hetken pyydystämisen jälkeen toimitettu turvallisesti laitumelle, juotimme Futuralle melassivettä, koska se oli pakko saada juomaan raskaan koettelemuksen jälkeen edes vähän.

Futura oli ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Harjasin vielä hikiset ja vaahtoiset kohdat läpi ja Futura kuivui nopeasti. Kun se oli saanut hetken hengähtää, päätimme kokeilla uskaltaako se vielä mennä traileriin. Mitään ongelmaa ei ollut ja trailerin edessä seisoessamme ja jutellessamme Futura päätti ihan itse astua lastaussillalle ja kävellä koppiin.

Odottelimme vielä hetken, kun Linnea kävi laitumella riisumassa Jönssiltä pintelit. Futura seisoi kopissa rauhallisena, mutta kun kävin autolla hakemassa jotain, se hätääntyi selvästi, vaikka Mikaela jäi trailerin sivuovelle seisomaan. Kun kävelin takaisin Futuran luo, se hirnui sydäntäsärkevästi. Mietin jo hetken, että pitääkö minun matkustaa sen kanssa loppumatka, mutta kun tein pari käyntiä autolla ja palasin aina hetken kuluttua Futuran luo, se rauhoittui ilmeisesti huomatessaan, etten hylkää sitä ja palaan aina takaisin. Ressukka! 🙁 ♥

Kiitokset ratsastuskuvista ja näistä ihanista, rantatiellä otetuista kuvista Futuran hoitajalle Mikaelalle <3

 

Puolentoista tunnin kotimatka sujui onneksi hyvin ja pysähdyimme kahteen kertaan tarkistamassa Futuran vointia. Kerran hätäännyimme, kun moottoritiellä trailerista kuului kolahdus. Olimme jo varmoja, että Futura on taas kaatunut. Ajoimme seuraavasta liittymästä ulos ja bussipysäkille, jossa heti traileria kohti kävellessäni pirteä hörinä paljasti, että Futura oli hyvissä voimissa. Sieltä se tuijotti iloisesti suurilla silmillään, kun avasin sivuoven – huh, mikä helpotus!

Kotitallille päästyämme piti vielä puhdistaa ja hoitaa naarmu, jonka Futura oli saanut oikeaan takajalkaansa. Naarmua katsoessa voi vain miettiä, millainen vamma olisi syntynyt, jos kuljetussuojia ei olisi ollut jalassa. Hyvin todennäköisesti minulla ei olisi enää edes hevosta. Olen aivan äärimmäisen helpottunut ja maailman tyytyväisin siitä, että omistan on noin hienoluonteisen, viisaan ja luottavaisen hevosen, joka uskaltaa turvautua minuun pahassakin tilanteessa ja toimia juuri kuten pyydän. ♥

Itse pysyin koko ajan tilannetta selvittäessämme todella rauhallisena ja vasta illalla kotiin päästyäni iski kauhea väsymys ja asiat pyörivät mielessä yötä myöten. En jaksanut enää syödä, enkä varsinkaan kirjoittaa postausta. Eilen olin koko päivän kauheassa täpinässä ja ihan yliherkässä tilassa siihen saakka, että pääsin töiden jälkeen tarkistamaan Futuran voinnin. Kuin ihmeen kaupalla Futura liikkui täysin normaalisti eilen irtojuoksuttaessani sitä.

Tunnustelin lihakset läpi ja jumppasin Futuraa, enkä huomannut minkään paikan olevan erityisemmin jumissa. Jokaisen jumppaliikkeen Futura teki mielellään ja liikkui kaikissa askellajeissa rennosti ja letkeästi. Aion kuitenkin pitää ainakin muutaman päivän Futuraa varmuuden vuoksi vähän kevyemmällä liikutuksella ja jumpata sitä paljon.

Vieläkään en ole jaksanut palata valmennusklinikalla kuvattuihin videoihin, joten videopostausta päivästä saatte vielä odottaa. Sellainen on kuitenkin varmasti tulossa. Nyt hankintalistalla ovat uudet kuljetussuojat, enkä voi tällaisen kokemuksen jälkeen painottaa kenellekään liiaksi niiden käyttöä. Kuljemme Futuran kanssa trailerilla todella vähän, mutta jos minulla olisi oma kuljetuskalusto, hankkisin ehdottomasti myös kameran traileriin. Oli todellakin onni onnettomuudessa, että Futuralla oli asianmukaiset suojavarusteet.

Toisaalta oli kamala ajatus, että Futura oli joutunut avuttomana makaamaan paikoillaan viimeiset kilometrit, jotka ovat varmasti olleet kaatuneelle hevoselle stressaavia ja kamalia. Toisaalta oli hyvä, että jatkoimme matkaa turvalliseen paikkaan saakka ennen tilanteen huomaamista, sillä tien varressa olisi ollut todella vaarallista alkaa purkamaan tuollaista solmua ja hevoset olisivat saattaneet hätääntyä entisestään, jos olisimme käyneet tarkistamassa tilanteen ja sitten jatkaneet matkaa. Tilanne oli kauhea, mutta aina tuollaisesta kokemuksesta oppii jotain ja täytyy olla kiitollinen siitä, että selvisimme lähes olemattomilla vammoilla.

Että sellainen reissu. Melkein tekisi mieli sanoa, että ”Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä”, mitenkään itse valmennusta tai muita järjestelyjä väheksymättä. Päällimmäisenä jäi mieleen valtava helpotus siitä, että minulla edelleenkin ylipäätänsä on hevonen.

  • Hui! Onneksi teillä oli noin fiksut ja rauhalliset hevoset matkassa! Olin kerran vähän vastaavassa tilanteessa ja se päättyi siihen että toinen hevosista sai paniikin teloen itsensä lisäksi myös yhden ihmisistä. Sairaalareissulla ja eläinlääkärin vierailulla siitäkin selvittiin mutta noi on aina pahoja tilanteita ja lopputulos voi olla mitä vaan. Varmasti tosiaan oli hyvä, ettette pysähtyneet tien päällä, jolloin hevosetkin joutuivat sopeutumaan tilanteeseen, joten niillä ei ollut ehkä niin välitöntä tarvetta päästä pois siitä siinä vaiheessa kun tulitte paikalle.

    Turvallisempaa kesän jatkoa teille! 🙂

    • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

      Sanos muuta! Itsekin mietin siinä hevosia solmusta selvittäessämme, että jos hevoset menevät paniikkiin, ollaan hyvin äkkiä kaikki sairaalassa ja pahimmassa tapauksessa hevosilla kuulat kallossa sen jälkeen. Pienessä trailerissa on nimittäin aika vaarallinen tilanne, jos kaksi hevosta alkaa riehumaan ja ihmiset ovat siellä välissä… Toivotaan tosiaan, että meidän kesä jatkuisi nyt turvallisemmissa merkeissä! 😀

  • Kaktu, miten te harjoittelitte Futuran kanssa silloin alussa laukkaa? Mun heppa nostaa vasempaan ja jatkaa vähän aikaa, maastossa laukkaa (tai ainakin kiitolaukkaa :D) pitempiäkin matkoja. Oikeaan kierrokseen laukka nousee vain liinassa. Eli tasapaino on huono oikeaan kierrokseen. Kaipasin joitakin harjoituksia, mitä voitaisiin tehdä. Onko sinulla ehdottaa mitään? Ainakin paljon työskentelyä oikeaan kierrokseen ja tietysti sitä mäkikiipeilyä. Ravivoltteja ja ravikahdeksikkoa ollaan harjoiteltu ja myös kiemurauria. Futura ja sinä olette upeita! <3

    • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

      Ihan niin yksinkertaisesti, että aina ratsastuksen lopussa otettiin parit laukannostot kumpaankin suuntaan ja vähitellen jatkettiin yhä pidempiä pätkiä, joko ympyrällä tai uralla kulmat pyöristäen. Liinassa laukkuuttaminen on hyvää treeniä, jos toiseen kierrokseen laukka on hankalampaa. Laukkapuomit ja jumppasarjat (kavaletteina tai matalina esteinä) ovat hyvää treeniä laukan voimistamiseen. Niitä kannattaa treenata ensin vaikka liinassa ja sitten kun sujuu, kokeilla selästä. Myös siihen hankalampaan kierrokseen voi kokeilla saada hevosen laukkaamaan hyppäämällä pientä estettä ja jatkamalla hypyn jälkeen laukassa. Kiipeily on myös tosi hyvää treeniä ja ehdottomasti kannattaa maastossa laukkailla jatkossakin.

      Laukan kehittäminen voi olla entisen ravurin kanssa pitkä projekti ja viedä jopa vuosia, eli muista olla kärsivällinen. Futuralla meni ehkä 2 vuotta, että alkoi laukassa hakea edes vähän pyöreämpää muotoa ja ehkä 4 kuukautta, että laukka sujui kumpaankin suuntaan siten, että pystyi laukkaamaan kentällä pidempiä pätkiä kumpaankin suuntaan. Tsemppiä teille ja kiitos myös kehuista! 🙂

  • Varoitan jo tässä vaiheessa että tästä tulee pitkä kommentti. 😂
    Tykkäsin tästä postauksesta, todella selkeästi ja rehellisesti kerrottu! 😊
    Pääosin positiivinen fiilis ja kokemus valmennuksesta sekä ratsastajalle että hevoselle on mielestäni tärkein asia, toivon että sellainen teille jäi?
    ”Puutteista”/asioista, jotka olisivat voineet olla paremmin toisin huolimatta.

    Mielestäni on kyllä todella tärkeää että ennen valmennusta ja vieläpä hevoselle ja ratsastajalle vieraassa paikassa, hevosen kuntoon laittamiseen ja alkuverryttelyyn varattaisiin kunnolla aikaa.
    Kiire mitä todennäköisemmin nostaa sekä ratsastajan että hevosen stressitasoa. 😕

    Valmennuksessa yksilöllisyyteen olisi ehkä voinut kiinnittää enemmän huomiota. Esimerkiksi ensinnäkin, olisihan vaikka sellainen voitu järjestää, että valmentaja olisi ennen valmennusta keskustelut kaikkien ratsastajien kanssa vaikka puhelimitse tai sähköpostitse.
    Mielestäni jokaiselle ratsukolle oltaisiin voitu suunnitella yksilölliset tehtävät ja tavoitteet.

    Minulle tuli kertomasi perusteella sellainen olo, että Fururalle oikeastaan kaikki tehtävät, joita valmennuksessa tehtiin, olivat tavalla tai toisella epäsopivia ja jotka kaikki hermostuttivat Futuraa paljonkin.
    Ratsastuksen tai minkään työskentelyn tai hevosen kanssa olemisen tarkoitus ei tietääkseni ole hermostuttaa hevosta? 😯
    Toki joskus tulee tilanteita, jotka hetkellisesti jännittävät/hermostuttavat hevosta ja jotka hevonen kokee syystä tai toisesta haastavina/epämieluisina, tälläiset tilanteet ovat mielestäni ok, kunhan perimmäisenä pyrkimyksenä on nimenomaan hevosen hyvinvointi. Tälläisissä tilanteissa tulisi muistaa se mitä tavoitellaan (eli että tilanne/tehtävä tukee hevosen hyvinvointia, vaikka se aluksi tuntuisi hevosesta jollain tavalla epämieluisalta) ja selkeällä ja lempeällä tavalla ohjata/rohkaista hevosta. ☺

    Mielestäni ainakin sinulle ja Futuralle olisi sopinut paremmin toisenlaiset tehtävät, jotkin sellaiset tehtävät, jotka olisivat aidosti hyväksi juuri Futuralle ja mikä minusta on äärimmäisen tärkeä asia, saaden Futuran nimenomaan ainakin lopulta rentoutumaan!

    Kommentoisin juuri tämän valmennuksen tehtäviä, joista kerroit lyhyesti niin, että ensimmäinen tehtävä, eli hitaasti ravaaminen, oli mielestäni varsin kummallinen, etenkin ensimmäiseksi ja etenkin ex-ravurien tehtäväksi, joille muutenkin yleensä yksi vaikeimmista asioita on liikkuminen tasapainoisesti ravissa.
    Toinen tehtävä, jossa siis tuli tehdä voltteja ja pysähdys, jonka yhteydessä tarkoituksen saada hevonen pyöristämään kaulaa, en oikein ymmärrä mikä tässä on ideana? 😯
    Mitä hyötyä hevoselle on siitä että se pyöristää kaulaansa pysähdyksen yhteydessä/paikallaan ollessa?
    Varsinkin jos Futura vielä tästä tehtävästä kovastikin hermostui, ei hyvä, en oikein ymmärrä. 😐
    Mielestäni hevosen kaulaan keskittymisen sijaan esimerkiksi pysähdyksissä voisi kiinnittää huomiota ja harjoitella sulavuutta, pehmeyttä ja aktiivisuutta.
    Kolmas tehtävä liittyi laukkaan, hienoa jos tässä kohtaa Futura tuntui paremmalta. 😊

    Kerroit, että Futura ei reagoi kunnolla pohjeapuihin, itse miettisin ensimmäisenä miten ratsastaessa käytän pohjeapuja. Pohjeapujen käytön on oltava selkeää: puristus pohkeilla->hevonen reagoi edes hieman halutulla tavalla, eli lisää edes hieman vauhtia->pohkeilla puristaminen lopetetaan heti!->tätä toistetaan tarvittaessa samalla tavalla niin monta kertaa kunnes hevonen liikkuu sopivassa vauhdissa/on siirtynyt haluttuun askellajiin.
    Tässä hyvä teksti aiheeseen liittyen:

    http://mintti.blogspot.fi/2013/03/kaytannon-haasteita-hevonen-ei-vastaa.html?m=1

    Hevosen taivuttaminen tuskin on kovinkaan paljoa kiinni sen yllä olevista varusteita, toki niiden on oltava hevoselle sopivat ja miellyttävät.
    Itse en välttämättä nää hyvin pitkälle koottuna liikkumista hevoselle mitenkään välttämättömänä sen hyvinvoinnin ja terveyden kannalta.
    Tässä Anna Kilpeläiseltä muutama erittäin hieno teksti näihinkin aiheisiin liittyen jotka kannattaisi kaikkien ratsastajien ja hevosihmisten lukea:

    https://annakilpelainen.com/2011/09/03/ratsun-muoto/

    https://annakilpelainen.com/2013/03/11/mista-hevosen-notkeus-elastisuus-ja-irtonaisuus-syntyvat/

    https://annakilpelainen.com/2016/12/12/mita-ratsun-jaykkyys-on/

    https://annakilpelainen.com/2012/11/02/apua-hevoseni-on-jaykka/

    Anna Kilpeläiseltä löytyy linkkaamieni artikkeleiden lisäksi vielä paljon lisää mielenkiintoisia artikkeleita, joihin suosittelen tutustumaan. 😊
    Ja jos joskus mahdollista päästä Anna Kilpeläisen opetukseen, todellakin suosittelen! 😊
    Muita hyviä valmentajia joita voin ehdottomasti suositella joko omakohtaisen kokemuksen tai kuulemani/esim. netistä löytämäni tiedon perusteella on mm. Minna Lindström, Katariina Alongi, Tea Ihalainen ja Katariina Cozmei/Albrecht.
    Myös mm. näiden ihmisten nimiä googlaamalla saattaa löytää paljon mielenkiintoista tietoa. 😉 En nyt viitsi alkaa linkkailemaan, ettei nyt ihan lähde käsistä tämä informaatiotulva. 😅

    Onneksi selvisitte kotimatkan äksidentistä säikähdyksellä!

    Te ootte hienoja! 😊

    • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

      Kiitos pitkästä kommentista! 🙂

      Ei tuosta valmennuksesta tai tapahtuman järjestelyistä jäänyt mitenkään negatiivinen kuva – aikaa olisi vain pitänyt olla enemmän siihen verryttelyyn ja juurikin valmentajan kanssa keskusteluun ennen valmennusta, vaikka sitten sähköpostitse, jos ei muuten ehdi. Kuitenkin siinä valmennusklinikalla on myös yleisö suuressa roolissa ja valmentajan aikaa kuluu myös siihen, että selostaa tapahtumia yleisölle, eli väkisinkin siinä jäävät ratsastajat välillä vähemmälle huomiolle.

      On tosi hankala lähtökohta, ettei valmentaja ole koskaan nähnyt ratsukkoa ja sitten pitää mennä yleisön eteen ratsastamaan. Meillähän tuo oli ensimmäinen valmennus vieraassa paikassa Futuran kanssa, eli mitään erityistä onnistumista en edes odottanut.

      Tehtävät olivat mielestäni vähän erikoisia entisiä ravureita ajatellen, mutta valmentajia on erilaisia ja ihan varmasti niihin jokaiseen oli jokin pointti olemassa. ”Pikkuravi” ei mielestäni sopinut ensimmäiseksi tehtäväksi, mutta on kyllä muuten aivan hyvä tehtävä. Esimerkiksi tuota pysähdystä perusteltiin siten, että kouluradalla hevosen tulee olla avuilla myös pysähdyksessä. Se oli kuitenkin minun ja Futuran kannalta hyödytön perustelu, koska kuolaimettomilla ei voi kisata koulua, eikä me kisattaisi koulua todennäköisesti muutenkaan.

      Lähinnä jäi siis juuri tuosta kyseisestä valmennustunnista sellainen olo, että valmentaja oli hyvä, mutta koska hän ei tuntenut yhtäkään ryhmämme ratsukkoa ennestään ja kyseessä oli yleisötapahtuma, aikaa meni vähän ”hukkaan” ratsastajien oppimisen osalta. Kokemuksena tuo valmennus oli kuitenkin mukava ja mielenkiintoinen. Ja Pinkki oli tosi joustava noissa tehtävissä, eli yhtäkään hevosta ei missään vaiheessa pakotettu ja hän painotti, ettei liikaa toistoja saa tehdä, koska hevoset olivat uudessa paikassa. Eli miellyttävä kokemus jäi siitä huolimatta, että Futura vähän hermostui tehtävistä.

      Itse olen sitä mieltä, ettei Futuran kanssa ole kaikkein paras vaihtoehto käydä kouluratsastajien/kouluvalmentajien tunneilla siksi, että he usein ajattelevat tehtävät sen kannalta, mitä kouluradalla tulee osata. Meillä ei ole tavoitteet Futuran kanssa kouluratoja lähelläkään ja uskon, että meille olisi parempi vaihtoehto juuri jokin tuon tyyppinen valmentaja, joita olet kommentissasikin maininnut. 🙂

      Ja tuosta pohkeisiin reagoimisesta vielä sen verran, että Futura on aina ollut hitaanpuoleinen reagoimaan pohkeisiin, mutta suuttuu kyllä, jos pohkeita käyttää liian voimakkaasti. Se on siis tosi herkkä, mutta silti hidas pohkeelle ja toimii parhaiten kun tilanne on rauhallinen ja avut ovat pieniä. Kotona ratsastan Futuraa todella pienillä avuilla, eli jos vaikka pyydän siirtymään käynnistä raviin, avaan vain lantiota ja pidän alapohkeet tiiviimmin kiinni, kunnes Futura siirtyy raviin. Vieraassa paikassa jännittäessään Futura reagoi kyllä pohkeisiin, mutta lähinnä eteen ajavana apuna, eli taivuttaminen ei onnistunut ympyrällä ihan samalla tavalla kuin kotona, koska Futura pyrki vähän juoksemaan karkuun pohkeen alta.

      Kotona meillä ei ole samaa ongelmaa, mutta Futura saisi silti taipua vähän enemmän ja siihen auttaisi, jos pystyisi hieman johtamaan ohjalla esimerkiksi volteilla. LG Bridlellä johtaminen ei kuitenkaan ole mahdollista (rinkula kääntyy poskea vasten), joten siksi olisin kaivannut jotain hyvää vinkkiä/harjoitusta hevosen taivuttamiseen nimenomaan silloin, kun ohjasta ei voi johtaa ja taivuttaminen tulee tehdä lähes kokonaan istunnan, pohkeiden ja painoapujen avulla.

      Toivottavasti tämä pitkä kommentti avasi hieman! 🙂 Kiitos vielä linkeistä! Olen lukenut jotain Anna Kilpeläisen tekstejä aiemminkin, mutta täytyy vielä katsoa nuokin, jos jotain uutta löytyisi.

      • Kiitos vastauksesta. Minusta aika mielenkiintoinen perustelu tuo, että hevosen tulisi laittaa kaulansa kaarelle pysähtyessään, koska sen tulee olla avuilla. ”Avuilla oleminen”, mitä se sitten kenellekin tarkoittaa ja miten sen kukakin käsittää, on paljon muutakin kuin hevosen pään ja kaulan asento. Hevonen voi olla avuilla vaikka sillä ei olisi kaulaa kaarella ja se voi olla olematta avuilla vaikka sillä olisi kaula kaarella.
        Minusta hyvässä pysähtymisessä on kyse niin paljon muustakin, itseasiassa ensisijaisesti muusta kuin hevosen pään ja kaulan asennosta.

        Oikeastaan kaikki mainitsemani valmentajat ovat ainakin jossain määrin, jollain tavalla, ainakin mm. ns. kouluratsastajia/kouluratsastusvalmentajia.
        Mutta tiedän/olen melko varma, että he eivät perusta ratsastustaan/opetustaan mutuun, eivätkä yritä ahtaa jokaista ratsastajaa ja jokaista hevosta johonkin yhteen ”ainoaan oikeaan” lokeroon ja opetus pohjautuu yksilöllisesti juuri kunkin ratsukon yksilöllisiin tavoitteisiin.
        Ja kun esimerkiksi kouluradalla voi kaksi ratsukkoa työskennellä aivan eri tavoilla, saaden silti samat pisteet…
        Kaikki on kiinni siitä mihin pohjautuen, mistä näkökulmasta ja kuinka yksityiskohtaisesti tarkastellaan.

        Aivan. Mun hevosella on ollut myös käytössä LG-bridle ja juuri samaan ongelmaan kiinnitin huomiota. Meillä tähän ongelmaan auttoi hieman, vaikka ei toki poistanut sitä kokonaan, hillitsi vain hieman, että kiinitin ohjat samaan tapaan, kuin sidepull-suitsissa, eli ohja turpahihnan taakse tässä esimerkkikuva:
        https://asiakas.kotisivukone.com/files/kengattomathevoset.palvelee.fi/LG_BRIDLE/lg_verschnallung_005.jpg
        Tämä kiinnitys on mielestäni hevoselle selkein ja sopi selvästi mun hevoselle parhaiten.
        Nykyään käytän hevosellani kentällä työskennellessäni sidepull-suitsia tai kapsonia, joissa ei ole tätä ongelmaa ollenkaan ja jotka ovat muutenkin mielestäni hevoselle selkeämpiä ja sopivat mun hevoselle selvästi paremmin, kuin Lg-bridle.
        Käytän kuitenkin Lg-bridleä edelleen hevosellani maastossa ratsastaessa ja siellä pelittää hyvin. 😊

        • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

          Valmentajia on monenlaisia ja uskon kyllä, että Pinkki ammattilaisena osaa asiansa, mutta ihmisillä on erilaisia tavoitteita ratsastuksessa. Mulla on kommenttiesi perusteella aika samanlaiset ajatukset ratsastuksesta, kuin sinullakin. Olen ratsastanut viime aikoina niin paljon kaulanarulla, että olen alkanut kiinnittää huomattavasti enemmän huomiota ihan vain sujuvuuteen, pehmeyteen ja harmoniaan, kuin esimerkiksi siihen pään ja kaulan asentoon.

          En usko, että tuossa valmennuksessa yritettiin ahtaa ketään mihinkään muottiin ja mielestäni ongelmana oli lähinnä se, että aikaa oli vähän ja että peruspulliaisina emme me ratsastajat, eivätkä myöskään hevosemme olleet tottuneet olemaan vieraissa paikoissa ja klinikan demoratsukkoina. Olisi tarvittu enemmän aikaa ja enemmän tutustumista valmentajan kanssa jo ennen itse valmennusta, mutta harvoinpa tällaisia klinikoita edes järjestetään, joissa ratsukot ovat suunnilleen jostain perämetsästä revittyjä, eli ehkä se ei ole kenellekään tullut edes mieleen, että saattaisimme tarvita vähän enemmän ”tukea” 😀 Eli vähän täytyy puolustaa Pinkkiä kuitenkin, enkä missään tapauksessa halua antaa hänestä valmentajana millään lailla huonoa kuvaa.

          Meillä tuo kiinnityshomma ei onnistu LG Bridlellä ainakaan nyt, kun käytän niissä varsia. Olen kyllä miettinyt, pitäisikö varret ottaa pois, kun sileällä (ja ehkä nykyään esteilläkin) pärjäisi ilman, mutta olen vielä pitänyt ne mukana menossa, kun yksin maastoillessa Futuralla on sen verran vauhtia, että välillä meinaa lähteä lapasesta. 😀

          • Tai voisit hankkia maastoilua varten vaikka h ackamoret ja käyttää kentällä LG bridleä ilman varsia ja voisit ehkä kokeilla miten teillä toimisi jos ohjat olisivat kiinnitettynä sidepullin tapaan? 😊

            • Minä en tiedä juuri mitään tästä Pinkistä ratsastajana/valmentajana, en aio siis häntä ”tuomita” niihin vähiin tietoihin pohjautuen, mitä minulla hänestä on. 🙂

              Toinen hevonen jota käyn säännöllisesti ratsastamassa omani lisäksi, suokkiori 4vee, hänen kanssaan käytetään kentällä (ja puomi/kavalettiharjoituksissa) kuolainta (ilman turpahihnaa) ja maastossa hackamorea. Hackamore toimii ihan superhyvin hällä maastossa! On aika menevä tapaus, mutta hackamoren kanssa riittää hyvin hyvin kevyet ja hienovaraiset ohjasavut. Hackamore tosin on aika voimakas väline ja se on hyvä muistaa, mutta kun muistaa hyvin hyvin kevyen ja pehmeän tuntuman, niin silloin kaikki hyvin. 🙂
              Pari kertaa olen kokeillut hänen kanssaan hackamorea myös kentällä työskennellessä, ihan ok se sujui, mutta se johtava ohjasote… voit vain kuvitella miten sen käyttäminen sujuu hackamoren kanssa… 😀 Johtava ohjasote on niin hyvä työkalu, että hänen kanssaan kyllä suosiolla käytetään kuolainta kentällä. Mutta maastossa hackamore on hyvä, voin suositella.

              Oman hevoseni kanssa en käytä kuolaimia ollenkaan, koska hänellä niin paljon negatiivisia muistoja, mm. kipua liittyen kuolaimiin. Hänellä on pysyviä vammoja suussaan ja päässään liittyen mitä todennäköisimmin erittäin kovakouraiseen ratsastukseen ja käden käyttöön. 🙁
              No oikein tyytyväisinä mennään ilman kuolaimia 🙂
              Minusta kuitenkin ensisijaisesti, kaikkein eniten hevoseen vaikuttaa ratsastaja ja esim. ratsastajan käsi, ohjaa tuntuma, tapa käyttää ohjasapuja jne. Hevosesta todennäköisesti tuntuu aina hyvin epämiellyttävältä, jos ratsastaja vetää, kiskoo, sahaa, oli sillä mikä kuolain tai kuolaimeton tahansa, tai vaikka kaulanaru!
              Tottakai kaikki hevoset ovat erilaisia ja kaikki välineet eivät sovi kaikille, jokaiselle hevoselle tulee löytää juuri sille kaikkein parhaiten sopivat varusteet ja välineet, ja tottakai kuolaimien ja kuolaimettomien voimakkuudessa on eroja, mutta mä olen esimerkiksi nähnyt aika kovakouraista ratsastusta ja tyytymättömän hevosen jolla oli varustuksena sidepull ja erittäin hienovaraista ja kevyttä ja pehmeää ratsastusta, tanssia ja tyytyväisen hevosen, jolla oli varustuksena kankikuolain. 😉

              Ratsastatko muuten Futuralla aina tuollaisella ohjastuntumalla kuin esimerkiksi näissä kuvissa?
              Oletko kokeillut ratsastaa joskus ihan kaikissa askellajeissa kokonaan ilman ohjastuntumaa, ohjat löysällä? Miten Futura silloin liikkuu ja mitä se sellaisesta vaikuttaa tykkäävän?
              Entäpä jos kokeilisin ratsastaa tietoisesti ja todella tarkkaan keskittyen aivan höyhenenkevyellä, hienovaraisella ohjastuntumalla? Niin että juuri ja juuri tunnet käsissäsi hevosen, mutta silti pystyt säilyttämään tuntuman kokoajan, joustavana ja muuttumattomana?
              Mm. Anna Kilpeläiseltä löytyy muuten tästäkin aiheesta äärettömän hyvä teksti: Kädet, kädet, kädet

              Innostuin pohdiskelemaan. 🙂

              • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

                Olen kokeillut myös hackamorea ja se on Futuralle vähän liian kova kentällä. Maastossa olisi varmaan ok. LG Bridle varsilla on saman tyyppinen, mutta selvästi vähän pehmeämpi, koska Futura toimii sillä kentälläkin hyvin. On siis meille hyvä ratkaisu, kun toimii joka tilanteessa, jopa ajaessa 🙂 En siis näe mitenkään järkeväksi hankkia kaksia suitsia tai erikseen hackamorea, kun LG Bridle sopii meillä kaikkeen ja kotioloissa se, ettei ohjasta voi johtaa, ei ole juuri haitannut.

                En ratsasta aina samanlaisella tuntumalla. Jos mennään ohjat löysinä, Futura tykkää hakeutua eteen alas, samoin kaulanarulla ratsastaessa. Menen jokaisella ratsastuskerralla ainakin osan ajasta ihan löysin ohjin, siis muulloinkin kuin alku- ja loppukäynneillä ja joskus saatan mennä koko ratsastuksen ajan pitkin ohjin. Futura tykkää siitä kovasti. Nykyään kyllä usein heitän vain suitset kokonaan pois ja silloinkin on samanlainen, vaikkei kaulanaruakaan laittaisi.

                Nyt olen alkanut kaulanarulla mennessä saada sitä pohkeiden avulla nousemaan myös vähän ryhdikkäämmäksi niin, että liikkuminen säilyy silti rentona. Jotenkin tuntuu turhalta panostaa erilaisiin suitsiin, kun vaihtelua halutessaan ne voi jättää poiskin 🙂

  • On se hieno! Uskomaton luottamus sinuun.

    • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

      Kiitos 🙂

  • Ihanaa kuulla että loppupeleissö kaikki on hyvin! Saa kyllä vähän miettimään, että oisko ne kuljetussuojat kuitenkin hyvät olla. Tai edes jotakin jaloissa. On silti ihailtavaa, miten Futura luottaa suhun ja kuuntelee, että mitä pitää tehdä, ei kuka tahansa hevonen kykenisi ottamaan noin hyvin tuossa tilanteessa vastaan ohjeita. Vai voiko noita sanoa ohjeiksi? 😀

    Mutta hyvää paranemista haavalle, pieni juttu mahdollisesta todellisesta katastrofista!

    • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

      Kiitos paljon! 🙂 Itse en ainakaan enää koskaan uskalla kuljettaa hevosta ilman kunnon kuljetussuojia, sen verran tämä herätti. Olen kyllä jo vuosia ollut tarkka siitä, että kuljetussuojat puetaan aina trailerimatkoille. Nuo nyt käytössä olleet menivät vähän rikki, joten uudet täytyy kyllä ostaa viimeistään sitten, kun on seuraava reissu edessä.Futura on kyllä ihanan luottavainen <3 Kyllä ne mun mielestä oli ohjeita mitä Futuralle tilanteessa annoin. Ohjasin siis Futuraa käsien avulla ja äänellä. Tuntui, että se ymmärsi kyllä joka sanan. 😀

  • Siis aivan käsittämätöntä miten hienoa työtä olet futuran kanssa tehnyt! Ei voi kuin ihailla tapaasi suhtautua hevosiin!!! Rapsutuksia Futuralle se on kyllä uskomaton hevonen!

    • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

      Voi kiitos <3 On se kyllä uskomaton minustakin, aika sitkeä eläin! 😀

  • Ihailen kyllä ihan älyttömästi tota teidän luottamussuhdetta! Futura on vaan niin älykäs ja hieno hevonen. <3

    • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

      Kiitos <3 Itse sanoin samaa heti tapahtuneen jälkeen, että kyllä mulla on älykäs ja hieno hevonen – ja niin Linneallakin, koska Jönssi oli myös tilanteessa aivan upeasti!

  • Huh, hyvä ettei käynyt pahemmin. Hevoset olivat molemmat tosi fiksuja, molemmille olisi voinut käydä huonosti jos jompi kumpi olisi alkanut riekkua, siellä olisi voinut olla yhtäkkiä kaksi kaatunutta hevosta tai kaveri vielä etupuomin päällä tai vaikka mitä. Huh! Ja todellakin kuljetussuojat ovat tärkeät! Kuullut liian usein lauseen ettei suojia tarvita jos ei ole hokkeja jalassa 🙁

    • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

      Niinpä! Kyllä siinä tuli niin monet kauhuskenaariot mietittyä läpi tilannetta selvittäessä, että todella ihmettelen miten siinä pysyi oma pää niin kylmänä. Siinä olisi ollut tosi vaarallinen tilanne molemmille hevosille ja myös trailerin sisällä oleville ihmisille, jos Futura olisi lähtenyt nousemaan ennen kuin Jönssi oli saatu ulos ja väliseinää siirrettyä/purettua. Onneksi sattui olemaan kaksi niin viisasta hevosta kyydissä <3

  • Onneksi kaikki päättyi hyvin! Aivan uskomattoman hienoa työtä teitte traileria purkaessa, siinä olisi voinut mennä pahasti pieleen. Ja pystyit vielä pysymään rauhallisena ja toimimaan järkevästi! moni olisi varmasti mennyt paniikkiin. En voi edes kuvitella omalle kohdalle tuollaista tapahtumaa. Tekstiä lukiessa mietin samalla, että miten ihmeässä tuollaista solmua pystyy purkamaan ja missä järjestyksessä, en keksinyt.
    Ihan mielettömän isot stempit sinne. Fiksusti toimittu!! Sanat loppuvat.. voimia <3 🙂 Teillä oli kyllä suojelusenkeleitä mukana!

    • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

      Huh, niinpä! Kiitos kommentista <3 On kyllä vieläkin todella huojentunut ja vähän epätodellinenkin olo. Aika nopeasti me keksittiin, että Jönssi täytyy saada ensin ulos ja peruuttaa Futuran yli, mutta kyllä siinä hetki meni miettiessä, että miten ihmeessä siinä kannattaa toimia. Ihmettelen, että pysyin itse niin rauhallisena, mutta pakkohan se oli, kun tärkeintä oli saada Futura rauhoittumaan ja luottamaan siihen, että autamme sen pois pulasta.

  • Kuulostaa kyllä aivan kamalalta tuo onnettomuus! Voin vain todeta, että on sulla fiksu hevonen! Huomaa, että Futura kyllä luottaa suhun sen 100%. Pakko muuten todeta, että todella onnistuneita maneesikuvia nää 🙂

    • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

      Kiitos <3 Futura on kyllä harvinaisen viisas.

      Ja kuvaajankin puolesta kiitokset! Itsekin olin aika yllättynyt, kuinka hyvin maneesikuvat onnistuivat, koska Mikaela sanoi ennen reissua, ettei ole juurikaan kuvannut maneesissa! 😀

  • http://tassuttelua.net

    Voi kamala, olipa teillä hirveä reissu! 🙁 Onneksi selvisitte säikähdyksellä, mutta toisaalta onnea enemmän taisi olla kyse siitä, että osasitte toimia tilanteessa niin hyvin, sekä ihmiset että hevoset. Jotenkin tällaisia juttuja lukiessa tulee aina mieleen, että hevoset ymmärtävät asioista paljon enemmän kuin mitä niistä yleisesti nykypäivänä uskotaan. Futura taatusti ymmärsi, että sinä autat sitä, eikä sekään varmasti vahinko ollut, että toinen hevonen varoi Futuran jalkoja niin tarkasti. Onneksi kaikki osapuolet ovat kunnossa ja pääset nauttimaan kesäpäivistä Futuran kanssa.

    Koin muuten pientä ostokrapulaa viime talvena, kun käytin Pepeä klinikalla ja ostin yksittäistä käyntiä varten tuliterät kuljetussuojat, jotka olivat aika kalliitkin. Mietin myöhemmin, että olisin säästänyt monta kymppiä, jos olisin vaan lainannut ne jostain. No, eipä harmita kyllä enää tuo hankinta, niillähän pelastaa henkiä.

    • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

      Ei onneksi koko reissu ollut hirveä! 😀 Valmennus oli ihan mukava kokemus, loppukäynnit rannalla super ja ihmiset todella mukavia! Päällimmäisenä tietenkin jäi tuon kauhean kokemuksen takia vähän se ”Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä” -fiilis, mutta enpä tiedä voiko paljon muuta sellaisen jälkeen odottaakaan! Nyt osaa jo vähän tarkastella valmennusta ja kotimatkaa erillisinä tapahtumina, kun aluksi (mm. tätä postausta kirjoittaessa) se oli tosi vaikeaa ja tuntui mahdottomalta muistaa reissusta mitään muuta kuin kotimatkan ikävät tapahtumat.

      Olen kyllä NIIN SAMAA MIELTÄ tuosta, että hevoset ja muutkin eläimet ymmärtävät asioista huomattavan paljon enemmän, kuin niistä yleisesti uskotaan. Futura tuntuu ymmärtävän puhetta harvinaisen hyvin ja ihan varmasti ymmärsi siinä tilanteessakin, että minä tiedän paremmin milloin sen kannattaa nousta ylös. Hevoset ovat älykkäitä ja herkkiä eläimiä, joiden ajattelukapasiteettia mielestäni ihan turhankin paljon väheksytään.

      Ja iso peukku kuljetussuojista, varmasti ovat tarpeelliset! 😀

  • Harmi kun reissu ei ollut onnistunut. Toi on kyllä hankalaa, kun on uudessa paikassa, uusi valmentaja eikä aikaa juuri ollenkaan verrytelyyn. Mutta kivasti teillä silti tuntu menevän tekstistä päätellen, vaikkeivät tehtävät ollutkaan ihan helppoja. Te sentään uskalsitte lähteä!

    Ihan kauhea tuo traileritilanne! Luin sydän pamppailen tuon onnettomuuskohdan. Onneksi teillä Futuran kanssa synkkaa, ja Futura osasi rauhoittua kanssasi. Voit olla myös ylpeä itsestäsi, kun sait Futuran rauhoittumaan. Te ootte kyllä niin ihmeellinen pari, tunnutte ymmärtävän jopa toistenne ajatukset. Onneksi selvisitte naarmuilla, voin vain kuvitella millaista oli nähdä oma hevonen siinä tilanteessa… 💔

    Lämpimiä kesäisiä päiviä teille, vietä Futuran kanssa aikaa niin, kuin jokainen päivä olis viimeinen ❤

    Terv. Pitkäaikainen blogin seuraaja

    • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

      Kiitos ihanasta kommentista <3 Tosiaan reissu oli ihan ok, kunhan kotimatkaa ei lasketa! 😀 Valmennuksessa kuitenkin otettiin huomioon hevosten jännitys hyvin ja vaikka tehtävät olivat sellaisia, jotka saivat Futuran hermostumaan, mitään pakottamista ja väkisin vääntämistä siitä ei onneksi tullut. Kyseessähän oli kuitenkin meidän ihan ensimmäinen valmennustunti vieraassa paikassa, joten ei voi olettaa, että sujuisi ihan samalla tavalla kuin kotioloissa. 🙂

      Tuo viimeinen neuvosi on kyllä paras neuvo ikinä ja yleisesti pidän sitä tärkeänä elämänohjeena, jota olen noudattanut jo vuosia. Yritän ottaa jokaisesta päivästä kaiken irti – niin Futuran kanssa, kuin muutenkin <3