Työnarkomaanin elämää

Kuten viime postauksessa mainitsinkin, olen ollut aivan järkyttävän kiireinen viime viikkoina, eikä kiire oikein ota laantuakseen. Tein juuri kahdeksan päivää töitä putkeen ja nyt minulla on yksi ainoa vapaapäivä, mutta tänäänkin olen istunut läppärillä naputtamassa käännöshommia koko päivän. Viime viikonloppuna oli Tampereen hevosmessut, joihin olisi ollut kiva päästä, mutta olin koko viikonlopun kiinni töissä todella intensiivisesti. Rakastan työtäni, mutta siinä joutuu laittamaan itsensä niin täysillä likoon koko ajan, että loppujen lopuksi se on melko raskasta. Ehkä voitte kuvitella, että 8-9 tuntia päivässä keijun roolissa ylipirteänä ympäriinsä poukkoilu ja ihmisten viihdyttäminen vie myös minunlaisestani ikiliikkujasta mehut, jos sitä tapahtuu useana päivänä peräkkäin, eikä lepoon jää juurikaan aikaa.

Päiväni ovat olleet viimeisen viikon aikana sellaisia, että olen useimmiten herännyt aamuisin kuuden aikaan joko käydäkseni tallilla tai lähteäkseni töihin. Jos en ole käynyt aamulla tallilla, töiden jälkeen on pitänyt hoitaa vielä tallikäynti. Olen ollut aivan järjettömän väsynyt koko ajan, enkä ole saanut työunilta rauhaa öisinkään. Aivoni eivät siis lepää, vaikka nukkuisin. Aivoni työskentelevät lelukaupassa 24/7. Viime yönä oli ensimmäinen kerta viiteen päivään, etten nähnyt koko yötä pelkkiä työunia. Olen käynyt melkoisilla ylikierroksilla jo jonkin aikaa. Vähän aikaa sitten tilanne oli vielä se, että tein muiden töiden lisäksi myös tallivuoroja, mutta kun aloin olla liian väsynyt, nukkua aamuisin pommiin ja muuta minulle todella epätyypillistä, poikaystäväni ilmoitti, että minun täytyy nyt ruveta pitämään itsestäni huolta ja lepäämään paremmin – ja kielsi minua tekemästä enempää tallivuoroja. Toki tallia on mukava tehdä, mutta onhan se ollut ihan hirveän raskasta tämän kaiken muun päälle.

Tilanne on siis nyt sellainen, että minun on pakko karsia jostain ja tietysti blogi tulee ensimmäisten joukossa. Käännöstöiden deadlinet painavat päälle ja tämän “vapaapäivän” jälkeen seuraava vapaa on ensi maanantaina, jolloin meillä on tallilla talkoot, eli siinäkään ei ehdi lepäämään. Olen saanut kuulla jo pari vuotta ystäviltä ja läheisiltä varoituksia siitä, että minun pitäisi vähän hidastaa tahtia, eikä haalia kaikkia mahdollisia hommia, joita tarjotaan. No, en osaa vieläkään. Yritän auttaa joka ikistä ihmistä, joka apua sattuu pyytämään, suostun menemään vapaapäivinäni töihin lähes joka kerta kun kysytään ja töissä en meinaa osata pitää edes taukoja sillä tavalla, etten tekisi jotain töihin liittyvää. Olen nähtävästi vähän sellainen ihminen, joka oikein toivottaa burn-outin tervetulleeksi omalla ylisuorittamisellaan. Uskoisin, että toivoa välttyä sellaiselta vielä on, kunhan nyt osaisi edes vähän levätä.

Onhan tällä järjettömällä töiden haalimisella ollut syynsäkin – pitihän minun saada puolentoista tonnin mätkyt maksettua. Onnistuin siinä, mutta ei rahatilanteessani ole vieläkään hurraamista, joten kun töitä kerran tarjotaan, en halua niistä kieltäytyäkään. Silti tuntuu, että vaikka kuinka tekisin töitä kuin pieni eläin, rahaa ei keräänny kassaan. Turhauttavaa. Kaikki menee johonkin – auto hajoaa tai hevonen tarvitsee lisärehuja, hammashuoltoa, mitä milloinkin. Futura on kuitenkin ollut ihan loistava päivien piristys ja vaikka kuinka on välillä tallille mennessä väsyttänyt ja turhauttanut kaikki, se on hauskuudellaan ja suloisuudellaan piristänyt joka kerta.

Vaikka tiedän, ettei minun tarvitse selitellä lukijoille, jos haluan pitää postaustaukoa, kerron kuitenkin mieluumin asiasta. En oikeasti edes tiedä pidänkö taukoa vai en, mutta kirjoitan tarkemmin Futuran kuulumisia vasta sitten, kun aivot ovat palautuneet ylikierroksilta, eikä ajattelu tunnu enää suurelta ponnistelulta. Maanantailta sain jotain hyppyvideoita, mutta en nyt kykene editoimaan niitä, koska tuntuu siltä, ettei pää toimi kunnolla, enkä yksinkertaisesti jaksa. Tuntuu suorastaan mahdottomalta edes miettiä, mitä maanantaina tapahtui. Tämän viikon perjantaina ja lauantaina saan kuitenkin kavereita mukaan tallille, joten kuvia on luvassa. Se, milloin jaksan niiden pohjalta jotain kirjoittaa, on sitten eri juttu. Ensi viikolla mulla on kuitenkin yhteensä kolme vapaapäivää, joten vähän kevyempi viikko pitäisi olla tulossa – jos vain maltan itse ottaa kevyesti.

Löytyykö lukijoista muita helposti ylikierroksille meneviä, työtään vähän liikaakin rakastavia tyyppejä? Miten olette saaneet itsenne tasapainoon?

Kaikki kuvat on ottanut Susanna Lehto (Suvililja Photography) Kuvat otettiin jo vuosi sitten, mutta edelleen jaksan hämmästellä niiden upeutta! 🙂

 

 

17 thoughts on “Työnarkomaanin elämää

  1. Kaisa says:

    Minä teen osa-aikatyötä, joka on kiireistä ja varsinkin tällä hetkellä henkilöpulan vuoksi myös stressaavaa. Olen tehnyt kaikki tarjotut ylimääräiset vuorot joten itselle on jäänyt yksi vapaapäivä viikossa. En halua sanoa ei lisätöille. Mutta olen opetellut sanomaan ei: työvuorolistoista näkee selvästi milloin viikko on jo valmiiksi täysi ja milloin taas on mahdollista tehdä lisätöitä. Osaa henkisesti varautua etukäteen siihen että jaksaakin sitten tehdä ylimääräistä kun tietää ehtivänsä levätä. Vapaapäivistä kannattaa pitää kiinni, varsinkin silloin kun on suunniteltuja ja sovittuja hommia joista ei voi lintsata. Löytyy se tasapainokin siihen ettei koe huonoa omatuntoa kun on saanut aikaiseksi sitä muutakin kuin vain töitä. Ja hyvä mieli työssä ruokkii hyvää mieltä vapaa-ajalla ja toisin päin. Minä olen aina ollut sellainen joka varsinkin hyvin menneistä työpäivistä saa energiaa. Mutta se ettei pääse nauttimaan vapaa-ajasta syö kyllä jaksamista.

    Avun pyytäminen on iso asia: se ei ole helppoa, mutta useimmiten helpottaa tilannetta. Omalla kohdallani mietin mikä on se isoin asia mistä en halua tinkiä mutta en myöskään välttämättä kykene itse täysin hoitamaan.

    Suunnitteleminen: säännöllinen ruokailu, ajoissa nukkumaan meneminen. ISON opettelun takana minulla 😀 aiemmin olen tehnyt iltapainotteista työtä, mutta kun aamuherätykset alkavat kolmosella tai nelosella, nuo kaksi asiaa ovat nousseet arvoon arvaamattomaan.

    Myös rahankäytöstä pidän kirjaa, ihan vain siksi että tiedän mihin sitä menee. Ylimääräiseen ei ole rahaa, mutta on palkitsevaa huomata ettei sitä mene hukkaan oikeissakaan kuluissa. Ruoka on yksi missä pystyy tekemään paljon säästöä. Samoin autolla ajaminen. Itselleni hankin pyörän sillä se mahdollistaa nopean kulkemisen eri paikkoihin. Aamuisin kun menen viideksi töihin säästän jo vartin nukkumisaikaa kun pyöräilen kävelemisen sijasta.

    Mutta tässä vain esimerkkejä, jokaisen täytyy löytää omansa. Tsemppiä kevääseen ja kesään 🙂

    • Kiitos taas kivasta kommentista! 🙂 Mä osaan ainakin mennä ihan hyvin ajoissa nukkumaan nykyään. Aikaisemmin olin huono siinä, mutta nyt olen oppinut! Ennemmin mulla on ongelmana se, että herään vapaapäivinäkin aikaisin. Itse en ole yhtään suunnitelmallinen, enkä pidä mistään kirjaa. Se asia, mitä mun ehkä pitäisi suunnitella, olisi ihan OIKEAT vapaapäivät. Eli alkaa tehdä päätöksiä siitä, että otan jonkin tietyn päivän ihan vain omaksi ajakseni, enkä tee silloin ollenkaan töitä. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta olisi hyvä juttu!

      Mullakin on edessä kävelystä pyörään vaihtaminen. Vielä en ole halunnut, kun sää on tässä muutamia kertoja yllättänyt lumentulolla ja on mukavampi pyöräillä, kun tietää ettei takatalvea enää ole luvassa! 😀 Pyöräilemällä säästän kyllä työmatkassa ainakin puolet siihen kuluvasta ajasta.

      • Kaisa says:

        Liiallinen suunnitteleminen ei ole hyväksi, ainakaan itselle 😀 mutta suosittelen pitämään kirjaa rahan käytöstä edes koeajan, ihan vain siksi että näkee mihin sitä rahaa menee. Itsellä iso menoerä oli ruoka: tuli ostettua eväitä töihin ja kouluun matkalla, ja syötyä kotona milloin mitäkin. Kun opin ostamaan ruoat kerralla, sain tehtyä ruokaa useammalle päivälle ja myös eväät kulkee aina mukana. Eikä tule tehtyä heräteostoksia, ainakaan usein 🙂

        Oikeita vapaapäiviä kyllä tarvitsee, että onnea tuohon suunnitteluun 😀

        • Meillä se ei toimi! 😀 Ollaan poikaystäväni kanssa spontaaneja syöjiä ja jos ostetaan monelle päivälle ruoat, aina jotain jää tekemättä ja menee pilalle. Kauppaan on 200 metriä ja välillä tulee yllättäen päiviä, jolloin ei ehditä syödä kotona, joten on meille edullisempi ratkaisu käydä siellä useammin, ettei mene ruokaa hukkaan.

          • Kaisa says:

            Sori, toi mun kommentti on hieman harhaanjohtava: tarkoitin että tuo ruokahomma oli minun ratkaisuni siihen että rahaa ei mene hukkaan kun isoin menoerä oli se. Kommentin tarkoitus oli nimenomaan tuo kirjan pitäminen tuloista ja menoista, että konkreettisesti näkee mihin raha menee 🙂 mutta kuten sanoin, jokainen löytää oman juttunsa.

  2. Ayla says:

    Tutulta kuulostaa. En tiedä onko se mulla rakkautta työhön vai vaan innostumista kaikesta uudesta, jolloin lupautuu moneen menoon, mutta sama lopputulos usein. Olin jo pari vuotta sitten vähän burnoutin partaalla, kun tein kahta työtä, opinnäytetyötä ja samalla yritin vielä käydä 2-4 kertaa viikossa tallilla. Sen jaksoi kuitenkin painaa, kun tiesi, että on olemassa päivä, jolloin helpottaa (toinen työ oli määräaikainen ja opparillekin oli deadline). Toisaalta sen jälkeenkin oon haalinut paljon menoa ja tekemistä, kun “kerta tuosta keväästäkin selvisin”. Että opinko mitään… Tuskinpa 😀

    Vasta tää Ruotsiin muutto on vähentänyt touhuamista, kun ei samalla tavalla ole sosiaalisia piirejä. Täytyy sanoa, että tuntuu tosi helpottavalta. Mulla on viimein aikaa kaikelle, mihin ei ollut, kun oli kiire! Nautin kyllä lähes kaikesta, mihin aikaa kului, mutta nyt on ollut aikaa lukea, miettiä unelmia ja sitä, miten niitä toteuttaisi, viimeinkin opettaa koira kunnolla kulkemaan hihnassa… Kaikkea sellaista, minkä helposti korvasi jollain muulla, vaikka periaatteessa halusi tehdä. En tiedä jaksaisinko tätäkään ikuisesti, mutta nyt tuntuu hyvältä! Kesän aion viettää vaan työttömänä ja nauttia vapaista ja mökkihöperöityä.

    Pari burnoutia läheltä seuranneena kyllä toivon, että sellaista ei tule. Sellaisesta ei tunnu oikein koskaan toipuvan ennalleen… toisaalta jotkut arvostavat omaa aikaa ja rauhaa uudella tavalla sen jälkeen, että voisihan se myös avata silmät.

    Mä oikeastaan luulen että sä tavallaan elät ruuhkavuosia. Ilman lapsia ehkä, mutta aika hyvin sitoo tuo hevonenkin 🙂 Tsemppiä ja mukavaa kevättä!

    • Joo, tuntuu kyllä aika ruuhkavuosilta nämä! 😀 Toki en varmasti ymmärrä mitään siitä, miten kiire perheellisillä voikaan olla töiden, lasten ja harrastusten yhteensovittamisessa, mutta se on ehkä ihan hyvä, koska tässäkin on mulle jo ihan tarpeeksi hommaa! 😀

      Kiva kuulla, että viihdyt siellä Ruotsissa ja olet osannut rauhoittua siellä. Ja tosi hauskaa, että jaksat vieläkin kommentoida niin ahkerasti. On kiva lukea vuosien takaa tuttujen ihmisten kommentteja. Mulle jää aina ihmiset niin vahvasti mieleen, että usein tulee mietittyä mitä vanhoille tuttavuuksille kuuluu, joten on kiva kuulla susta tätä kautta aina silloin tällöin! 😀

  3. jennikki says:

    Itse olen ihminen, joka ei osaa olla paikallaan. Jos koulua tai työtä ei ole ja joudun olla kotona, sovin päivälle aina kaikkea mahdollista. Esim. tänään mulla on vapaapäivä, olen noussut 7.00 siivoamaan, pesemään pyykkiä yms. 12.00 lähdin viemään sisarta töihin ja 15.00 lähden hakemaan kaveria koulusta. Sieltä suoraan ajan tallille, haen trailerin ja ajelen kotiin. Kun kotiin pääsen, ehdin ehkä syödä jotain ja sitten lähdenkin jo toiselle tallille ja siellä odottaa 2x hevosia ratsastettavana + iltatalli. Kyllä sitä joskus on niin väsynyt, mutta onneksi kaikki mitä teen on mieluista! Jaksamisia kaktu!

  4. Moi says:

    Kokeileppa mindfullnesia! Vaikka nukkumaan mennessä, mieti miltä tuntuu varpaissa. Jos tunnet jotain, jatka ylöspäin. Jos et, älä siirry ylemmäs vaan keskity varpaaseen. Oikeesti tehokasta, auttaa tyhjentämään mielen!

    • Täytyypä testata! 😀 Ei ole tullut kokeiltua, kun mulla ei ole kuitenkaan nukahtamisessa mitään vaikeuksia ja usein sammun niin nopeasti, etten ehdi edes ajatella tuollaisia juttuja sänkyyn mennessäni.

  5. JJ says:

    Pystyn niin samaistumaan! Itsekkin hevosenomistaja ja töissä ravintola-alalla. Voin sanoa, että nuo työunet ovat niin tuttua täälläkin, tuntuu etten pääse ikinä irti töistä vaan ne pyörivät kokoajan päässä. Itselläni sellainen homma, että nyt pakko paiskia töitä kun niitä kerrankin kunnolla on (meillä töissä esim tammi-helmikuu todellahiljaisia ja tunteja silloin vähennetään) niin nyt kun paljon töitä tarjolla niin pakko ottaa kaikki vastaan. En nyt sanoisi, että rakastan työtäni, mutta sitä rahaa on jostain pakko saada kun täällä Helsingissä vuokrat ovat taivaissa, eikä tallipaikatkaan mitään halpoja ole 😀 Siihen tietenkin päälle kaikki ruuat, bussiliput, muiden lemmikkien ruuat jne. Lähiviikkoina on tullut tehtyä useampikin 12,5 h vuoroa ja tallilla käynti on sen takia jäänyt vähemmälle. Onneksi mulla on hevosella pari tuttua liikuttajaa, jotka jeesaa kun itse en pääse.
    Oon itse kanssa samanlainen, että hamstraan hirveästi hommaa sitten vapaapäiville (sukuloimista, vapaaehtoistyötä yms) ja sitten lopulta ne vapaapäivätkin ovat kauheata juoksemista. Mulla vielä tässä, ettei ole autoa käytössä, joten kaikki matkat pitää ajoittaa että pääsee julkisilla hyvin kulkemaan.
    Viime keväänä olin hetken poissa työuupumuksen takia ja se kyllä todellisesti herätti. Olin sitä ennen jo pitkään paiskinut töitä hulluna kahdessa eripaikassa ja tehnyt myös esim; 14 päivän työputkia. Saikun jälkeen osasin enemmän ottaa aikaa itselleni ja oikeasti myös rauhoittua. Olen myös oppinut tuntemaan rajani, että miloin oikeasti tuntuu että en vaan enää pysty.
    Vaikka edelleen olen kova tekemään töitä niin suunnittelen jo valmiiksi “pakolliset” vapaapäivät jolloin en saa ottaa mitään tekemistä sille päivälle. Se on todella helpottanut oman ajan ottamista, kun kalenteriin on tavallaan varattu se päivä lepäämiselle 🙂 Pitää muistaa, että on ihan okei myös ottaa sitä aikaa itselleen ja välillä vaan OLLA! Tsemppia sinne! 🙂

    • Haha kuulostaa ihan samalta kuin minulla, sillä erotuksella, että mulla on auto.Töihin kuljen nyt pääsääntöisesti kävellen 3 km matkan säästääkseni rahaa. Tuo tiettyjen vapaapäivien pyhittäminen vapaiksi olisi hyvä juttu, mutta mulla hankaloittaa paljon nuo käännöstöiden deadlinet. Jos laiskottelen jonain päivänä, toisena päivänä pitää ahkeroida tuplasti.Joku tolkku tähän täytyisi kyllä saada! 😀

  6. anna says:

    Voi kyllä – pystyn niin samaistumaan noihin ylikierroksiin töiden osalta! Tuttuja ovat mm. nuo yli viikon mittaiset työputket ja itsekin aina suostun vapaapäivinä töihin jos vaan kutsu käy. Siinähän tosiaan sitten yöt menee mukavasti töistä uneksiessa…

    Enpä kyllä itsekään ole löytänyt tasapainoa näiden asioiden suhteen, kai sitä pitäisi vaan opetella jämäkästi kieltäytymään ja ajatella omaa hyvinvointia eikä potea huonoa omaatuntoa jos joskus joutuu sanomaan jollekin ei. Ja inhottavinta on kun itsekin tiedostaa että pitäisi ehkä hidastaa tahtia ja vähentää hommia niin todellakin helpommin sanottu kuin tehty.

    Mutta joo, todella nättejä kuvia susta ja Futurasta tässä postauksessa. Toivotan rennompaa loppukevättä ja koitahan nyt ihmeessä nauttia niistä ensi viikon harvinaisista vapaapäivistä! 😀

    • Kiitos paljon tsempistä ja kehuista! 🙂 Ehkä tämä on ihan luonteenpiirteistä kiinni ja me toiset vaan ollaan tällaisia työssä puurtajia. Rennompaa kevättä sinullekin! 😀

  7. Nekku says:

    Omalla kohdalla vähän samaa vikaa. Työni on fyysisesti raskasta, kaksi karvaturpaa ja niiden tallivuokran/ruuat maksan työllä kun ovat mieheni vanhempien maatilalla. Univelkaa kertyy enempi ja vähempi ja jossain kohtaa täräytän 20h nukkuen ne takas. Viime kesänä mul oli 3vk loma ja olin tehny itelleni kilometrin mittasen listan hommia mitä piti tehä mut sit loman alussa päätin et ja paskat, mul on kerran vuodes vähä pidempi loma nii en todellakaa jaksa painaa aamust iltaa, tein hommia sillon ku silt tuntu ja nukuin päikkärit sillo ku silt tuntu ja loma tuntu kerranki lomalta ja samaa kaavaa meinasin noudattaa tulevana kesänä! Jaksamisia sulle ja ihan oikeesti höllää vähä enne kun on myöhästä, mieti vaik nii et siin kohtaa ku makaat sänky pohjal iha titityy nii kuka pikku Futuran hoitais:)

    • Kiitos kommentista! 🙂 Tosiaan lomallakin olisi hyvä jättää sitä suunnittelematonta aikaa, että ehtii oikeasti ottaa rennosti. Itse olen luonnostaan tosi huono rentoutumaan ja tykkäisin mennä ja tehdä ihan koko ajan. Mä en usko, että kauhean helposti päätyisin sängynpohjalle makoilemaan titityy-tyyliin, mutta olisi kuitenkin kiva tallillakin jaksaa olla hevoselle oikeasti läsnä, eikä vain koomailla! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *