Kuolaimista kuolaimettomuuteen, osa 1

©Miina Kokoi

Kuolaimettomuudesta kysellään aina paljon, joten päätin tehdä siitä erillisen postaussarjan. Ensimmäisessä osassa kirjoitan omista mielipiteistäni ja kokemuksistani kuolaimettomuuteen liittyen – eli siitä, miten me päädyimme Futuran kanssa siirtymään kuolaimettomuuteen, kuinka oma asenteeni tähän asiaan on muuttunut vuosien kuluessa, mitä olen oppinut vajaan neljän kuolaimettoman vuoden aikana, sekä siitä millaista suhtautumista kuolaimettomuus usein aiheuttaa muissa hevosharrastajissa.

Olen aina ollut avoin kokeilemaan hevosten kanssa uusia asioita. Ihan ylipäätäänkin olen varsin ennakkoluuloton ihminen, joka harvemmin antaa täystyrmäystä yhdellekään idealle kokeilematta sitä ensin. Usein kyllä sanon jostain asiasta, että “ei tuo varmaan tulisi toimimaan meillä koskaan”, mutta silti saatan ihan mielenkiinnosta kokeilla asiaa ja usein jopa yllättyä positiivisesti. Pidän itsenäisestä ongelmanratkaisusta, enkä mene paniikkiin ongelmatilanteiden sattuessa, joten uskallan kokeilla Futuran kanssa helposti kaikenlaista uutta.

Vielä muutamia vuosia sitten tilanteeni oli Futuran kanssa se, ettei täydellistä rentoutta ja harmoniaa löytynyt ratsastaessa millään. Futura ei hyväksynyt tasaista kuolaintuntumaa ja se vaikeutti huomattavasti ratsastustani, sekä sai tuntemattomatkin ihmiset jatkuvasti neuvomaan minua netin kautta – usein varsin ikäväänkin sävyyn. Vaikka yleisesti olenkin avoin uusille ideoille ja ehdotuksille, tuntemattomien ihmisten jatkuva samojen (usein jo kokeiltujen) neuvojen toistaminen alkoi vähitellen ottaa päähän. Yritin pitkään käydä eri valmentajien tunneilla aina kun rahatilanne sen salli, mutta suurin osa valmentajista halusi minun vaativan Futuralta asioita nopeasti ja tinkimättömällä asenteella, mikä johti aina Futuran hermostumiseen.

Olin melko turhautunut tilanteeseen, sillä tuntui siltä, että vaikka kuinka yritin tehdä parhaani, emme päässeet Futuran kanssa eteenpäin. Futura ei ollut kuolaimen kanssa tyytyväinen ja minun oli vaikea ratsastaa jatkuvasti vastustelevaa hevosta ilman, että se olisi ulkopuolisen silmään näyttänyt siltä, että A) en edes yritä pitää tuntumaa ja ratsastaa kunnolla, tai B) ratsastan jatkuvasti pelkällä kädellä, koska Futura ei antanut minun pitää tuntumaa kummastakin ohjasta yhtä aikaa. Periaatteessa jommasta kummasta ohjasta piti aina myödätä, jotta se pysyi rentona, mikä tietysti vaikutti selvästi istuntaani. Toki hyviäkin päiviä oli, mutta aina kun yritin vaatia Futuralta enemmän, se jännittyi ja hermostui, enkä silloin enää itsekään voinut nauttia ratsastuksesta.

Ratsastuksessa minulle on ollut aina tärkeintä miellyttävä ja sujuva yhteistyö, sekä hevosen rentous. Jokainen hevosia yhtään tunteva ihminen voikin jo tässä vaiheessa todeta, ettei miellyttävä ja sujuva yhteistyö voi onnistua, ellei hevonen ole rento. Päätin siis oikein toden teolla ottaa hevosen rentouden ykkösprioriteetikseni ja aloin miettiä, mitä asioita voisin ratsastuksessani tai Futuran varusteissa muuttaa, jotta sillä olisi mukavammat oltavat. Olin muutamia kertoja kokeillut ratsastaa Futuralla riimulla ihan huvikseen, mutta jostain syystä minulla oli sellainen kuvitelma, ettei ilman kuolaimia ratsastaessa hevonen muka pystyisi liikkumaan oikein.

Alussa riimulla ratsastelu oli meille vain rentoa vaihtelua, vähän kuin irtiotto tavanomaisista treeneistä ja lepoa peräänannon ja täydellisen istunnan tavoittelusta. Se lähti aluksi siitä, että Futura oli saanut tarhassa suupieleensä haavan, enkä uskaltanut käyttää kuolaimia muutamaan päivään. Riimulla ratsastelun rentous alkoikin sitten viehättää. Koska ratsastustani arvosteltiin tuolloin niin paljon nettimaailmassa, kaipasin vastapainoksi rentoa menoa ilman ympäristön asettamia paineita.

Riimulla ratsastaessani en ollut koskaan edes yrittänyt saada Futuraa toimimaan kuten suitsien kanssa – enhän uskonut sen olevan edes mahdollista. Kunhan vain pidimme hauskaa ja otimme rennosti. Joskus vuosien 2012-2013 aikana päädyin kuitenkin tapaamaan muutaman eri hevosen, jotka toimivat kuolaimettomilla ihan hyvin. Jostain syystä keksin vuoden 2013 keväällä kokeilla naruriimulla ratsastusta sen jälkeen, kun olin ensin ratsastanut Futuran läpi tavallisilla suitsilla. Jotenkin tuli vain mieleen kokeilla, toimisiko Futura riimulla paremmin, kun se olisi ensin läpiratsastettu suitset päässä. Yllätyksekseni huomasin, että Futura oli tuolloin naruriimulla ratsastaessa todella rento ja mukava. Tuon kokeilun jälkeen Futura alkoi toimia riimulla melko hyvin jo alkuverryttelystä lähtien. Jotenkin molemmat tajusimme, että myös riimulla ratsastaessa hevonen voi kulkea oikein päin ja silloin on mahdollista tehdä ihan samoja asioita, kuin suitsienkin kanssa tehdään.

Päädyin ostamaan asiasta innostuneena Futuralle käytetyt halpiskuolaimettomat, joilla se liikkui melko etupainoisena, mutta kuitenkin rennommin ja letkeämmin, kuin kuolaimet suussa. Ratsastin sitten seuraavat puoli vuotta silloin tällöin kuolaimettomilla, mutta pääasiassa käytin vielä Futuralla kuolaimia. Kun kesän ratsastusleirin ja tehotreenin jälkeenkään meno kuolainten kanssa ei muuttunut yhtään entistä paremmaksi, päätin kokeilla laadukkaampia kuolaimettomia suitsia. Sain eräältä blogini lukijalta LG Bridlet kokeiluun ja huomasin selkeän eron Futuran liikkumisessa jo ensimmäisellä kokeilukerralla.  Tilasin ne välittömästi itselleni, myin kaikki Futuran kuolaimet ja syksystä 2013 lähtien Futuran suussa ei ole enää kuolaimia ollut.

Kuvassa “halpiskuolaimettomat” käytössä. Näiden kuolaimettomien suitsien ongelmana oli se, ettei paine poistunut ihan ajallaan ohjasta myödätessä ja todennäköisesti siksi Futura päätyi liikkumaan jatkuvasti etupainoisena. Se oli kuitenkin rennompi ja miellyttävämpi ratsastaa, kuin kuolainten kanssa, mutta esteillä ja maastossa jarrut eivät näillä suitsilla oikein toimineet.

Näissä kuvissa on LG Bridlet ensimmäistä kertaa käytössä. Homma oli vielä melkoista hakemista etenkin kääntymisen suhteen, mutta liikkumisessa ja rentoudessa tunsin heti niin selvää edistystä, että päätin jättää kerralla kuolaimet pois. Laukassa Futura meni alussa vielä melkoisen etupainoiseksi ja painoi kädelle, mutta koska laukka pyöri heti ensimmäisellä kokeilulla paremmin kuin kuolaimilla ratsastaessa, uskoin vahvasti kuolaimettomuuden mahdollisuuksiin – ja se kannatti!

Saattaa ehkä kuulostaa siltä, että kuolaimettomat suitset olivat meillä oikotie onneen, mutta niin ei suinkaan ollut. Haasteita riitti ja vaikka Futura liikkuikin heti ensimmäisestä kerrasta lähtien LG Bridlen kanssa rohkeammin, laukkasi paremmin ja oli rennompi, paljon hienosäätöä tarvittiin vielä.

Usein kuolaimettomuutta kokeilevat ratsastajat luovuttavat jonkin seuraavanlaisen syyn takia :

  • Hevonen painaa kuolaimettomilla ratsastaessa liikaa kädelle.
  • Pelottaa, ettei hevonen pysähdy tosipaikan tullen.
  • Kilpailuissa ei saa käyttää kuolaimettomia.
  • Ei löydy sopivan mallisia kuolaimettomia (poskihihnat valuvat silmiin tmv.)
©Miina Kokoi

 

Futurakin painoi kuolaimettomilla ratsastaessa aluksi kädelle. Kun kokeilin ensimmäistä kertaa hackamorea joskus 6 vuotta sitten, vannoin etten enää koskaan laita sellaista Futuralle, koska se oli hackamorella ratsastaessa  niin raskas edestä. Onneksi ensimmäistä kertaa LG Bridleä kokeillessa minulla oli kuvaaja mukana, nimittäin muuten olisin varmaan ajatellut silloinkin, että Futura painoi liikaa kädelle. Oli se huomattavasti painavampi kädelle kuin kuolaimilla ratsastaessa, mutta kun näin kuvat ja videot, olin hämmästynyt. Totesin, että Futura liikkui rehellisemmin, kuin koskaan kuolainten kanssa, eikä painunut yhtä paljon luotiviivan taakse. Tottakai se tuntui raskaammalta, kerrankin oikeasti tukeutuessaan käteen, kun aikaisemmin se oli paennut ratsastajan kättä. Kun Futura tottui kuolaimettomiin suitsiin ja opin itsekin ratsastamaan niillä, se keveni huomattavasti ja tuntuu nykyään oikein miellyttävältä ja kevyeltä ratsastaa.

©Miina Kokoi

 

Yllä olevista kuvista näkee aika ison muutoksen, joka on tapahtunut vajaan neljän vuoden aikana. Jossain vaiheessa Futura kyllä liikkui kuolaimillakin ryhdikkäämmin, mutta vuonna 2013 alkoi tapahtua takapakkia. Uskon, että silloin kinnerpatit alkoivat vaivaamaan, mutta en osannut heti paikallistaa ongelmaa. Ehkä tärkein oppimani asia onkin se, että aina tulisi tarkastella hevosen terveydentilaa kokonaisvaltaisesti. Jos hevosella on kaikki hyvin niin lihaksistossa, jänteissä, nivelissä, vatsassa kuin suussakin, se liikkuu varmasti mielellään vaikka kokonaan ilman varusteita, mikäli se on siihen opetettu. Vuonna 2013 Futuralla ei ollut kaikki hyvin suussa, eikä varmasti jaloissakaan, mikä heijastui myös lanneselkään. Kuolaimettomuus oli ensimmäinen apu vaivaan, sillä kun hevonen rentoutuu niskastaan ja purentalihaksistaan ratsastaessa, se ehkäisee myös selän jumiutumista.

Vaikka hevonen ei olisikaan vastustellut kuolainta yhtä selkeästi kuin Futura, tottakai muutos kuolaimista kuolaimettomuuteen tuo jotain muutoksia ratsastukseen – eivätkä ne aina ole heti niitä positiivisia muutoksia. Kannattaa pyrkiä näkemään asiat suurena kokonaisuutena, eikä pelkästään siten, että jos jokin yksittäinen asia muuttuu ratsastaessa huonompaan suuntaan, kuolaimettomat olisivat automaattisesti huono vaihtoehto. Itse huomasin alussa parannuksen askellajien laadussa ja hevosen rentoudessa ja annoin sille enemmän painoarvoa, kuin huonoille puolille, joita olivat kuolaimettomiin siirtyessämme juurikin kädelle painaminen ja ohjaamisen hankaloituminen.

Uuteen asiaan totuttelussa on aina syytä antaa hevoselle aika – oli sitten kyseessä kuolaimista kuolaimettomiin siirtyminen tai kuolaintyypistä/kuolaimettomista suitsista toisiin vaihtaminen. Ensimmäinen kokeilukerta ei kerro koko totuutta ja kunnollisen kuvan muodostamiseksi kannattaisikin kokeilla uutta varustetta ainakin viikon ajan. On melko luonnollista, että hevonen hieman painaa kädelle ensimmäisiä kertoja kuolaimista kuolaimettomiin siirtyessä. Asia on uusi ja ohjasavut kohdistuvat eri kohtaan kuin aiemmin, joten on selvää, että oikeita asetuksia joutuu hieman etsimään – niin hevonen, kuin ratsastajakin.

 

 

 

 

Ensimmäinen kerta kuolaimettomilla oli vielä täynnä asetusten säätöä, epätasaista menoa ja ihmettelyä. Silti hevosen rentouden pystyi aistimaan kaiken sen ihmettelyn keskeltä ja päätin jatkaa.
©Miina Kokoi  Nykyään meno on tasaista ja tuntuu helpolta. Futura ei vastustele mitään apuja ja ratsastus on selvästi miellyttävää meille molemmille. Myös istuntani on ottanut huiman harppauksen parempaan, kun minun ei tarvitse enää käyttää energiaa hevosen kanssa taisteluun.
©Miina Kokoi

 

Kertaakaan minun ei ole tarvinnut kuolaimetta ratsastaessa pelätä, ettei Futura pysähtyisi yhtä hyvin kuin kuolainten kanssa – nimittäin se pysähtyy huomattavasti paremmin. Olen oppinut, ettei hevosen pysäyttämiseen välttämättä tarvita edes suitsia. Jos hevonen ei oikeasti halua pysähtyä, siinä ei minkäänlaiset hallintavälineet auta, vaikka kuinka riuhtoisi ohjista. Hevosella on kuitenkin mieletön määrä voimaa ihmiseen verrattuna, eikä hevosta voi siksi koskaan hallita pelkällä voimalla.

Toki hevosen voi voimankäytöllä ja uhkaavilla eleillä saada pelkäämään ja “kunnioittamaan” käsittelijäänsä, mutta pelkoon perustuva kunnioitus ei pidemmän päälle toimi avaimena hedelmälliseen yhteistyöhön. Kun hevosen saa motivoitua tekemään yhteistyötä ihmisen kanssa omasta vapaasta tahdostaan, se pysähtyy kyllä – olipa kuolaimia käytössä tai ei. Aina voi tulla satunnaisia tilanteita, ettei hevonen pysähdykään, mutta niitä on ainakin minulle tullut Futuran kanssa ihan kaikenlaisella varustuksella. Riski on aina olemassa, kun toimitaan suuren saaliseläimen kanssa.

©Miina Kokoi

 

On valitettavaa, ettei kuolaimettomilla suitsilla saa startata koulukilpailuissa ja mielestäni kilpailusääntöjä tulisi ehdottomasti muuttaa asian suhteen. Estekisoissahan esimerkiksi LG Bridle ja hackamore ovat sallittuja. Jos muutos tapahtuisi myös koulukilpailusääntöjen osalta, luultavasti suurempi osa ihmisistä innostuisi opettamaan hevosensa kuolaimettomiksi jo ihan alusta lähtien, jolloin kuolaimettomuudesta tulisi tavanomainen asia. Mikään ei kuitenkaan estä opettamasta kilpahevosta toimimaan myös ilman kuolaimia, vaikka pääosin kuolaimilla ratsastaisikin.

Nykyään eläinlääkäritkin suosittelevat vaihtelemaan hevosilla erilaisia kuolaimia ja pitämään mahdollisuuksien mukaan myös kuolaimettomia päiviä, jolloin hevosen suu saa levätä siihen kohdistuvasta paineesta. Tietenkin myös kuolaimettomat suitset aiheuttavat painetta turvan päälle ja myös turvan on hyvä saada levätä välillä paineesta. Itse olen ratkaissut asian ratsastamalla välillä kaulanarulla ja välillä suitsilla. (Kaulanaruun opettaminen onkin ihan toinen asia, josta kerron lisää seuraavassa osassa.)

©Miina Kokoi

 

On selvää, että kun alun perin kuolaimilla koulutettua hevosta aletaan ratsastaa ilman kuolaimia, vaaratilanteiden riski on suurempi, kuin alusta lähtien kuolaimettomaksi koulutettujen hevosten kanssa. Mielestäni asiaa voidaan verrata mihin tahansa hevosen “muuntokoulutukseen”. Voisin siis sanoa, että olen kouluttanut Futuran kahdesti – ensin ravurista ratsuksi ja sitten kuolaimista kuolaimettomuuteen. Molemmissa on riskinsä, mutta en näe, että jälkimmäinen olisi yhtään sen vaarallisempaa. Kun hevosen opettaa uuteen asiaan ajan kanssa ja käyttää kunnollisia varusteita, vaaratilanteita on helpompi ehkäistä.

Jos mietin, mitä itse tekisin toisin, lähtisin liikkeelle ainakin varustehankinnoista. En uskaltanut heti sijoittaa satasta kunnon kuolaimettomiin, joten aloitin kuolaimettomuuden kokeilun riimulla ja pilipalisuitsilla ratsastaen. Jos saisin tehdä jotain toisin, olisin heti hankkinut tai edes lainannut kunnollisia suitsia. Uskon, että tuloksia olisi tullut huomattavasti nopeammin, jos alusta alkaen olisin ottanut laadukkaat varusteet käyttöön.

Futuralla on ajoittain järjetön määrä intoa ja energiaa, joten käytän sillä LG Bridlessä varsiosia, joilla saadaan hieman enemmän vipuvaikutusta. Varsilla pystyy muuntamaan LG Bridlestä hackamoren kaltaisen, tosin omien kokeilujeni perusteella olen sitä mieltä, että hackamore on vieläkin vahvempi jarru, nimittäin kun olen pari kertaa kokeillut Futuralle hackamorea viime vuosina, sen kanssa pidätteet ovat toimineet jopa liiankin hyvin ja Futura on meinannut usein pysähtyä, jos olen yrittänyt tehdä vain pientä puolipidätettä.

LG Bridle varsilla tuntuu juuri sopivan vahvuiselta, tosin varsille meillä on tarvetta vain esteillä ja reippaammilla maastolenkeillä, jolloin jarrut saattavat useammin olla hukassa. Varret kuitenkin kiinnitetään niin pikkiriikkisillä ruuveilla, että saisin ne kadotettua varmuudella alle sekunnissa. En siis uskalla irrotella niitä vain siksi, etteivät varret ole kouluratsastuksessa meille tarpeelliset, sillä eipä niistä ole haittaakaan ollut.

Nykyiseen suitsitukseen olemme päätyneet monen mutkan kautta. LG Bridlen oma turpahihna on mielestäni huonoa nahkaa ja alkaa hiertää useimmilla hevosilla viimeistään talvikarvan kasvaessa. Me pärjäsimme sen kanssa ensimmäisen syksyn, mutta talvella iski hiertymäongelma ja piti hankkia pehmuste turpahihnaan. Sopivan pehmusteen hankkiminen oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty – liian paksu pehmuste sai Futuran painamaan kädelle ja oikean mittaista ja kunnolla paikallaan pysyvää pehmustetta oli vaikea löytää. Lisäksi vaihdoin nämä ensimmäisessä kuvassa näkyvät suitset sellaisiin, joissa on muotoiltu niskahihna. Muotoillun niskahihnan ansiosta poskihihnat eivät ole enää luisuneet liian lähelle silmiä.

Tässä on käytössä LG Bridlen alkuperäinen turpahihna, joka on yhdistetty ihan perinteisiin suitsiin. Alkuperäinen turpahihna on ohut, mikä on hyvä sen kannalta, että pidätteet menevät hyvin läpi, mutta paine tulee melko terävänä pienelle alueelle ja usein ohut turpahihna aiheuttaa myös hiertymiä.
Tämä pehmuste ei meinannut pysyä kunnolla paikoillaan, mutta paksuus oli sopiva, eikä Futura painanut tämän kanssa kädelle.
Tämä pehmuste pysyi paikoillaan, mutta oli aivan liian paksu ja sai Futuran painamaan kädelle ja kuuntelemaan pidätteitä huonommin.
Nämä suitset eivät oikein istuneet ja välillä poskihihnat luisuivat kääntäessä liian lähelle silmiä.
Nykyinen varustus toimii hyvin – muotoiltu niskahihna on mukavampi hevoselle. Leveä, nahkainen ja topattu turpahihna on napattu Sprengerin hackamoreista, jotka sain edullisesti. Myin niiden metalliosat pois, mutta jätin turpahihnan itselleni, koska se on laadukasta nahkaa, säädettävissä juuri sopivaksi Futuralle, eikä ole koskaan aiheuttanut hiertymiä.
Kuolaimettomien suitsien kanssa monilla tuntuu olevan ongelmia sopivan turpahihnan, niskahihnan tai poskihihnojen löytämisessä. Usein ne alkuperäiset eivät ole suinkaan parhaat mahdolliset, joten kannattaa kokeilla eri vaihtoehtoja ja yhdistellä erillisistä palasista juuri omalle hevoselle sopiva kokonaisuus. Meillä tämä yhdistelmä, eli Horzen ergonomisesti muotoiltu niskahihna, kaareva otsapanta, Sprengerin hackamoren turpahihna, sekä LG Bridlen kärrynpyörät ja varret ovat nyt toimineet loistavasti jo parin vuoden ajan. Ensimmäinen kuolaimeton vuosi kului sopivaa pakettia etsiessä ja meillä tämä toimii! 🙂

 

Kun aloin käyttää Futuralla kuolaimettomia suitsia, päätin etten koskaan halua ikävään sävyyn saarnata muille kuolainten käytöstä. Haluan vain toimia esimerkkinä siitä, kuinka kuolaimettomuus voi muuttaa asioita parempaan suuntaan. En voi väittää, että kaikilla tapahtuisi samoin, mutta uskon, että monille kuolaimettomuus voisi tuoda ratkaisuja ongelmiin, parantaa ratsukon yhteistyötä, sekä lisätä hevosen rentoutta ja tehdä liikkumisen mukavammaksi hevoselle. Jotkut hevoset voivat olla tyytyväisiä myös kuolainten kanssa, mutta uskon että kuolaimettomuus voi toimia millä tahansa hevosella, kunhan asia opetetaan hevoselle johdonmukaisesti, käytetään oikeanlaisia varusteita ja muistetaan varata opettamiseen riittävästi aikaa sekä kärsivällisyyttä. Futuralle kuolain oli aiheuttanut epämukavuutta jo raviaikoina ja vanhoista eläinlääkärin papereista olen nähnyt, että sen suu on mm. vuotanut verta ajaessa. Ei siis ihme, ettei Futuraa saanut kunnolla rentoutumaan kuolaimilla ratsastaessa. Myös eläinlääkäri kommentoi edellisen raspauksen yhteydessä, että Futuran purennan huomioon ottaen kuolaimettomuus on meille varmasti hyvä ratkaisu.

Listataan vielä lopuksi kuolaimettomuuteen siirtymisen plussat ja miinukset.

+ Futura liikkuu ryhdikkäämmin ja rennommin, sekä käyttää takaosaansa paremmin.

+ Istuntani on kehittynyt huomattavasti (olen käynyt tunneilla viimeisten 3,5 vuoden aikana ehkä 10-15 kertaa).

+ Futura ei enää jännity siirtymisissä.

+ Futuran laukka on parantunut huomattavasti (ei se vieläkään ole ihan kolmitahtista, mutta pyörii paremmin).

+ Futura ei vastustele mitään apuja (aikaisemmin ravi muuttui tikittäväksi aina kun tein pidätteitä).

+ Sama varustus toimii sekä esteillä, koulussa, maastossa, että ajaessa, kun aikaisemmin piti vaihdella kuolaimia tilanteen mukaan (koulua menin kolmipalalla ja maastossa ja esteillä käytössä oli kimblewick).

+ Enää ei tarvitse pestä kuolaimia, eikä lämmittää niitä pakkasella – supermukavaa, helppoa ja nopeaa!

+ Hevosen voi tarvittaessa kiinnittää mihin tahansa LG Bridlen rinkuloista, kun kuolaimellisten suitsien kanssa piti aina olla riimu jossain käden ulottuvilla kiinnittämistä varten.

+ Futura on alkanut toimia pienemmillä avuilla ja etenkin istuntaan se reagoi huomattavasti tehokkaammin.

+ Myös aloittelijoita voi nykyään laittaa Futuran selkään, mikä ei oikein onnistunut kuolaimia käyttäessä ilman, että hevonen jännittyi kuin viulunkieli ja katsoi yläkautta silmiin. Nykyään Futura on rento myös kokemattomien ratsastajien kanssa, kunhan vain ratsastavat Futuralla pitkin ohjin.

+ Futura tuntuu aina tyytyväiseltä ratsastaessa, mikä lisää myös omaa tyytyväisyyttäni. En koe enää huonoa omaatuntoa ratsastuksen jälkeen.

Ja ne miinukset… En edes keksi mitään muuta, kuin sen, että johtavat ohjasotteet eivät toimi LG Bridlen kanssa, koska rinkula saattaa kääntyä ikävästi hevosen poskea vasten. Alussa tämä hankaloitti enemmän, mutta ajan myötä Futura on alkanut toimia niin paljon paremmin pelkällä istunnalla ja painoavuilla, etten ole enää edes kokenut tarvitsevani johtavaa ohjasotetta mihinkään.

Meille kuolaimettomuuteen siirtyminen on ollut kuin lottovoitto ja voin sanoa käsi sydämellä ja silmät loistaen, että se on ollut paras päätös, jonka olen koko yhdeksän vuoden hevosenomistajuuteni aikana tehnyt.

P.S. Postaussarjaan on tulossa ainakin kolme osaa ja seuraavalla kerralla kerron, kuinka olen opettanut Futuran kaulanarulla ratsastukseen. Aiheeseen liittyviä kysymyksiä saa vapaasti esittää! 🙂

©Miina Kokoi

 

  • Moikka! Mikä on se oikea kohta, johon kuolaimettomat (LG bridlet tässä tapauksessa) tulisi asettaa? 🙂

    • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

      Sen verran ylös, ettei turpahihna ole pehmeän ruston päällä, mutta sen verran alas, etteivät kärrynpyörät ota kiinni poskiluihin pidätteitä tehdessä. 🙂 Futuralla on tuollainen “kyömynenä”, niin sillä turpis sijoittuu juuri siihen kyömyn päälle. Joissain postauksen kuvissa se on valunut vähän liian alas, suurimmassa osassa on oikeassa kohdassa.

  • Mulla ois yks poni hoidettavana/liikutettavana ja sillä menee aika herkästi suupielet kuolaimia käyttäessä rikki.. kokeilin kaverin kanssa päitsillä ratsastaa mut sit se ei oikeen toiminu ja en viittis käyttää niitä kuolaimia sit..sillä on nivelkuolain?

    • Niin oisko mitään ideaa millä sen sais liikkumaan kunnolla ilman kuolaimia tai sitten kuolaimien kanssa,ettei kuitenkaa suupielet mee huonoks?

      • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

        Tuossa tekstissä olen esitellyt kuolaimettomia vaihtoehtoja ja kertonut mielestäni vinkkejä kuolaimettomuuteen harvinaisen selvästi, joten kannattaa lukea se tarkemmin.

    • Ei ensimmäisellä kerralla riimulla ratsastus välttämättä onnistukaan, täytyy mennä useamman kerran. Hevonen ei välttämättä ymmärrä kaikkia apuja, joten se saattaa olla ymmällään. Painehan tulee nyt päähän eikä suuhun. Minun mielestäni sun kannattaa mennä riimulla, otat vaikka leipiä taskuun ja kun hevonen ymmärtää avun (esim. pysähdys) ja tekee oikein, annat palkan. 🙂 Kehu oikein kunnolla, niin rohkaiset samalla hevosta yrittämään. Itse vaihdoin remonttisuitsista ja kumikuolaimesta suoraan kuolaimettomiin niin, että laitoin pelkän remonttiturpahihnan ja siihen ohjat ja niskaan jonkun pehmusteen. Se kerta meni aika hyvin, vaikka hevonen nosteli itsekseen laukkoja. Kuitenkin jatkoin kuolaimettomilla ratsastusta, mutta käytin riimua. Hevonen oppi kuolaimettomien avut nopeasti. Oikeastaan se osasi ne valmiiksi, kun siirryin kuolaimettomiin, vaikka en ollut sille kuolaimettomien suitsien apuja kouluttanut. Nykyään meillä on käytössä LG ja on todella hyvä. 🙂 Toivottavasti riimulla ratsastus onnistuu ja älä luovuta heti jos hevonen ei ymmärrä! Jotkut hevoset oppivat nopeasti ja toiset hitaammin. 🙂

      • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

        Kiitos kun jaksoit vastata kysyjälle. Itse olen kuumeessa, niin ei hirveästi motivoinut alkaa kirjoittamaan selkokielellä samoja asioita, jotka jo postauksessa olen kertonut. 🙂

      • Kiitos paljon molemmille! Ja kaktu parane pian☺️
        (:

  • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/517088498680547/

    Olette kyllä Futuran kanssa ihana pari ja on ollut hienoa seurata teidän matkaa!<3 Blogisi on erittäin kivaa sekä laadukasta luettavaa ja katsottavaa, kiitos tästä blogista!:)

    • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

      Kiitos paljon, tosi kiva kuulla! 🙂 <3

  • Uskositko ravureiksi? Aika mageita 🙂

    • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

      On kyllä hienoja! 🙂 Kysymyksen asettelu on kuitenkin mielestäni outo – miksi ihmeessä hienoa, ratsuna toimivaa hevosta ei voisi uskoa ravuriksi? Ravuritkin ovat mielestäni yhtä lailla hienoja hevosia, olivatpa ne sitten ravihommissa tai entisiä ravureita ratsun hommissa. Toki hevosta pitää raviuran päätyttyä treenata oikein, että siitä lihaksistoltaan ja liikkumiseltaan tasapainoisen ratsun ja esimerkiksi noista kuvista ei näe, miten hevonen kokonaisuudessaan liikkuu. Lihaksiston puolesta näyttää kyllä hyvältä! 🙂

  • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/801281230035291/

    Ihan huippua, kun kirjoitit tästä aiheesta uudestaan tännekin ja näin pitkästi! Ehdottoman hyvä saada kunnollisia ja asiallisia postauksia kuolaimettomuudesta, kun sitä niin moni kokeilee – ja aika usein suht vajavaisin tiedoin tai välittämättä esimerkiksi tuosta, miten ne kuolaimettomat sovitetaan tai miten ne istuu hevosen päähän. Sun blogi tavoittaa kuitenkin niin paljon lukijoita ja ihmisiä, että tieto varmasti menee paremmin perille vähän vahingossakin kuin jostain pienestä parin lukijan blogista. Innolla odotan kaulanarupostausta, vaikka meillä ei kaulanarulla ratsastaminen kuvioihin kuulukaan – eikä varmaan nykyisen hevosen kanssa hetkeen jos koskaan kuulukaan, vaikka se oma haave isosti onkin. Hevonen on vaan sellainen tapaus etten näe sitä turvalliseksi kokeiluksi.

    • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

      Kiitos paljon kivasta kommentista! Siinä tulikin jo esille syy, miksi halusin kirjoittaa tämän postauksen tavallaan “uudestaan”, vaikka toki tässä on osittain erilainen sisältö siihen vanhempaan postaukseen verrattuna. Mun mielestä on tärkeää jakaa tietoa kuolaimettomuudesta, koska se on edelleen melko tuntematon asia monille hevosharrastajille, vaikka toki nykyään onkin huomattavasti yleistynyt. Ja tsemppiä vielä hevosesi kanssa! Ei sitä tiedä, mitä vuosien yhteistyö tuo jossain vaiheessa tullessaan – en olisi itsekään vielä joskus 8-9 vuotta sitten (tai edes pari vuotta siitä eteenpäinkään) voinut ikinä kuvitella ratsastavani Futuralla joskus turvallisesti kaulanarulla! 😀

  • Moikka, itselläni on myös 18-v lv ja ostin LG :t vuonna 2010 htnetin vinkin perusteella. En ollut kuullutkaan sellaisista aiemmin. Päätin ottaa riskin ja sijoittaa satasen koska mikään kuolain ei sopinut ja olin epätoivoinen. Muutos hevosessa oli ihan hurja. Alkoi myös itse sukeltaa suitsiin kun aiemmin pakeni jo kuullessaan kuolainten kilinän. Me ratsastellaan ainoastaan maastossa, pellolla ja metsässä nykyään, mutta ihan aluksi kävin kentällä kokeilemassa uusia suitsia. Jarrut olivat jopa liian tehokkaat ja laitoin heti pehmusteen turvan päälle. Seitsemään vuoteen ei ole ollut ongelmia pysähtymisen kanssa. Monesti maastokaverit ovat huomanneet puolimatkassa, että mitä ihmettä, eihän teillä ole kuolaimia. Sen kummempaa hämmennystä ei ole ollut. Joku on voinut kysyä, että pysähtyykö se. Nykyään kaikki jo tietävät, eikä asia aiheuta ihmettelyä. Meidän tallilla moni ratsastaa esimerkiksi hackamorella ja onpa muutama kokeillut myös LG:tä. Summa summarum, onneksi sain vinkin ja uskalsin ottaa riskin. Pois en vaihda koskaan.
    Mukavaa kevättä teille.
    Täältä toinen ikämies lähettää Futuralle terveisiä 🙂

    • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

      Kiva, että teilläkin toimii LG:t. Meilläkin on vähän sama, että usein muut ihmiset vain huomaavat yht’äkkiä, ettei Futuralla ole kuolaimia ja ihmettelevät sitten, että mitkä ihmeen rinkulat sillä on suitsissa. Muutamat meidän tallilaisetkin ovat hankkineet LG:t, kun ovat huomanneet, että ne toimivat meillä. 🙂 Hyvää kevättä teille myös ja terveisiä Futuralta myös sinun setämiehellesi! 🙂

  • Hyvä postaus, sain aikoinani tästä blogista rohkeutta kokeilla kuolaimettomuutta ravurillani, ja on toiminut tosi hyvin. 🙂 Osaisiko joku muuten vinkata mistä saisi askarreltua tai ostettua shetlanninponille hackamoren nahkaosat? Tilasin netistä sen, mutta turpahihna on sellaista muovi mössö jäljitelmää, josta en oikein pidä, kun on niin epätarkka ym. 🙁

    • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

      Kiitos 🙂 Tosi kiva kuulla, että kuolaimettomuus toimii teilläkin! Mulle ei tule oikein mieleen tuohon shettiksen hackamore-askarteluun muuta kuin alaturpahihna, jonka pehmustaisi jotenkin riittävän paksulla ja alaturpista leveämmällä teddyllä/lampaankarvalla tms. Ehkä voisi toimia! 😀

  • Mun mielestä sun blogi on just kiva! 🙂 Muuten, osaatko sanoa, jakaako Sedelogicin pony pad painoa tehokkaasti, jos se on Christ satulan välissä hevosella? Vai kannattaako olla ihan se hevoskoon? Kysymyksiä seuraavaan osaan:
    Miten opetit Futuran pysähtymään kaulanarulla?
    Osaako Futura kaulanarulla samat asiat kuin suitsilla ratsastaessa? (esim. peruutus, väistöt jne.)

    • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

      Kiitos 🙂 Meillä on se hevoskokoinen padi ja se on jopa vähän iso. Käytän sitä siis satulan täytteenä, enkä alla. En tiedä kuinka paljon poni- ja hevoskoolla on eroa, mutta riippuu varmaan myös siitä, onko lampaankarvasatula poni- vai hevoskokoia. Futuralla on ponikokoinen ja se pitääkin kuulemma valita ennemmin ratsastajan perseen koon, kuin hevosen koon mukaan 😀 Kiitos kysymyksistä, jatkoa seuraa 🙂

  • Sun blogi on nykyään tosi tylsä, jauhat nimittäin samoja asioita. :/

    • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

      Harmillista sinun kannaltasi jos tylsistyttää, mutta lukijat ovat kovasti toivoneet tällaista postaussarjaa ja saan muutenkin paljon kysymyksiä tästä aiheesta. Olen toki vanhassakin blogissa vastaavan tyyppisen julkaissut, mutta kun se ei enää ole luettavissa, lupasin tehdä uuden. 🙂

    • Mä taas oon huomannut blogin aiheet ym. Muuttuvan enemmän itseäni kiinnostavaan suuntaan ja luen mielellään ja usein näitä kuolaimettomiakin postauksia! 🙂

      • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

        kukkuluuruu, Tosiaan blogini aihepiiri on muuttunut aika pitkälti tällaiseen “pehmeämmän hevosenkäsittelyn” suuntaan, mikä vaikuttaa kyllä kiinnostavan monia. Varmasti tämä muutos kuitenkin harmittaa niitä, jotka tykkäsivät lukea blogiani silloin kun vähän kisattiin ja blogin sisältö oli sellaista hauskanpitoa tallikavereiden kanssa yhdistettynä isojen esteiden hyppäämiseen kotona ja satunnaiseen esteillä kisaamiseen. Lisäksi suuressa osassa olivat .videopostaukset. Muutenkin oli aikaa kirjoittaa enemmän, tehdä “tikusta asiaa” ja olla dramaattisempi. Ehkä osa lukijoista on jäänyt kaipaamaan sitä, mutta itse en! 😀

        Nykyään mulla on oma elämä niin paljon paremmin tasapainossa, enkä ole enää yhtä epävarma omasta ratsastuksestani tai altis kaiken maailman vaikutteille, joten on helppo pitää blogin aihepiiri aika yhtenäisenä (kuolaimettomuus ja yhteistyön kehittäminen Futuran kanssa). Blogia kirjoitetaan yleensä siitä aiheesta, joka itseä kiinnostaa ja samat asiat eivät tietenkään kiinnosta kaikkia, joten aina löytyy joku, jolla on aihetta valittaa. Eli jatkossakin kirjoittelen kuolaimettomuudesta, vaikka joku asiasta valittaisi – se on kuitenkin tätä tämänhetkistä elämää ja itselleni tärkeää, joten tottakai haluan kirjoittaa juuri siitä. 😀

  • Kiitos tästä! Minulla on nuori konik-ruuna, joka on tullut meille marraskuusta. Alkuun luulin, että se on jumissa jostain, kun ravissa ei liiku kunnolla vaan “hipsuttaa”, ja jää herkästi paikalleen steppailemaan, vaikka yrittäisi olla kuinka herkkäkätinen. Muutamaa erilaista kuolainta kokeilleena, ei mikään ole auttanut. Ensimmäinen kuolaimeton jonka sain käsiini, oli hackamore, jolla poni rentoutui heti silminnähden eikä mitään jumeja tai jumitusta enää ollut. Ajatuksena olisikin etsiä jokin hakista hellempi kuolaimeton vaihtoehto pikkuhiljaa. Siun kirjoitukset kannustaa näitä ajatuksia! 🙂

    • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

      Kiva kuulla, että kuolaimettomiin vaihto auttoi teilläkin. Voin kyllä ehdottomasti suositella LG Bridleä, toimii varmasti hyvin, jos hackamorekin käy, mutta haluat vaihtaa hellävaraisempaan malliin 🙂 LG:ssä on hyvin säätövaraa ja lievän vipuvakutuksen saa ilman varsiakin. Toivottavasti löydät sopivan vaihtoehdon ponillesi.