Futuran sielu kuuluu raviradalle

Meillä on aina sunnuntaisin mahdollisuus käyttää naapuritallin ravirataa. Talven aikana se ei ole ihan joka viikko ollut käyttökunnossa, mutta muuten pyrin käyttämään rataa hyödyksi joka sunnuntai – ihan siksi, että Futura rakastaa radalla päästelyä yli kaiken! Itse asiassa voisi melkeinpä luulla, että se tietää milloin on sunnuntai. Viime viikon sunnuntaina ratsastelin aluksi radan vieressä olevalla pellolla ja Futura oli siinä aivan tavattoman jännittynyt. Jos yritimme pysähtyä hetkeksi poseeraamaan kuvaajalle, Futuran ilmeet olivat suorastaan tyrmistyneitä. “Mitä, eikö nyt olekaan ratapäivä? Nyt pitää juosta! Haluan laukkaamaan radalle nyt hetiiiiiiiiiiiiiiiiiiii!”

“Mitä siellä selässä vielä odottelet? MENNÄÄN JO!”

 

“MINÄ HALUANNNNN, etkö sinä ymmärrä?!”
“En pysty enää pidättelemään itseäni! PAKKO PÄÄSTÄ JUOKSEMAAN!”
“Anna mun mennä nyt, JOOOOKO?!”

 

Futura ei meinannut pysyä nahoissaan yhtään. Kun olin saanut sen vähän rauhoittumaan pellolla, päätin käydä kokeilemassa varovasti raviradan pohjaa. Aina talvella vähän jännittää, että mitä jos jossain kaarteessa onkin niin paljon jäätä, ettei neljällä hokilla pysykään pystyssä. Ravurit ovat treenanneet radalla lähes ympäri talven, mutta niillä on yleensä vähän parempi hokitus. Futura alkoi kuitenkin poikittaa lähes heti radalle päästyämme. Yritin pyytää varovasti ensin vähän ravia, mutta Futura oli sitä mieltä, että nyt mennään eikä meinata – ja syöksähti suoraan laukkaan. Tulipahan testattua pohjan pitävyys reippaassa vauhdissa, mutta itse unohdin lähes kokonaan hengittää kahden vauhdikkaan kierroksen aikana – ja olo oli kyllä ihan sen mukainen rallittelun jälkeen! 😀

Katsokaa nyt tuota Futuran ilmettä! <3 Tätä se rakastaa yli kaiken!

 

 

Radalla päästelyn jälkeenkin Futuralla riitti vielä reilusti virtaa, mutta se malttoi kuitenkin paremmin rauhoittua työskentelemään pellolla. Meille tuollainen mahdollisuus päästää ylimääräiset virrat pois kerran viikossa on aivan kullanarvoinen. Uskon, että Futurasta voisi tulla nopeasti jopa vaarallinen, jos se ei pääsisi toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistään – johon ravihevosena sillä kuuluu myös juokseminen niin kovaa, kuin kintuistaan suinkin pääsee. Futura haluaa yleensä radalla laukata ennemmin kuin ravata, mutta jos se joskus tarjoaa “monté-ravia”, annan sen posottaa ravissa eteenpäin. Pääasia herralle tuntuu olevan se, että saa mennä mahdollisimman kovaa.

Yleensä jarrut toimivat hyvin, mutta viime sunnuntaina ne olivat melkein koko kahden kierroksen ajan hukassa. Ei ihmekään, kun oli jo ehtinyt kulua ainakin kolme viikkoa siitä, kun viimeksi pääsimme oikeasti laukkaamaan rataa ympäri. Usein käymme myös radan takana olevilla mäkisillä treenilenkeillä päästelemässä, mutta siellä ei voi päästää menemään ihan yhtä kovaa ja pitkiä matkoja kerrallaan, kuin raviradalla.

Kun jokin aika sitten valittelin täällä jossain sivulauseessa kuvaajan puutetta ja kavereiden kanssa ristiin meneviä aikatauluja, asia taisi ratketa tuon pienen valituksen johdosta. Instagramin ja Facebookin kautta olen saanut nyt muutaman innokkaan kuvaajan ja nämäkin kuvat ovat uuden tuttavuuden, Pinjan käsialaa. Kuvausjuttuja olisi nyt tiedossa muutamalle muullekin päivälle lähiviikkoina, joten eiköhän blogi tästä taas vähän aktivoidu näin kevään tullen.

Lumi vähenee, valo lisääntyy, enkä malta odottaa! Päästään taas pian hyppäämään ja kärryttelemään talvitauon jälkeen! Voin vain kuvitella, kuinka innoissaan Futura on niistäkin. Hurjimus tuntuu olevan elämänsä kunnossa nyt miehen ikään tullessaan. En mitenkään voi uskoa, että tämä komea setämies täyttää toukokuussa virallisesti 18 vuotta.

Kaikki kuvat ©Pinja Mikkola

13 thoughts on “Futuran sielu kuuluu raviradalle

  1. Piitu says:

    Meikälle on joskus sanottu, ettei ravirata sovi esim laukkakilpailuihin kaarteiden takia, koska ison hevosen jalat menevät helposti pilalle. Onko näin? 🙂 Kuulemma on monien hevosten jalat mennyt pilalle radalla laukatessa.

    • ?? says:

      Ehkä näin, mutta kerta viikkoon harrastehevosella on enemmän hyötyä kuin haittaa. Eri asia jos monta kertaa viikossa kisatikissä olevalla.

    • Rajansa kaikella, kun kohtuullisessa määrin käy raviradalla laukkailemassa, en usko että on mitään haittaa. Jos useampana päivänä viikossa ja kierrostolkulla laukkailisi, varmaan jalat rasittuisivat kaarteissa, sillä ovathan ne melko jyrkkiä kovassa vauhdissa.

  2. Leena says:

    Voi Futuraa <3 Mun oma lämpöinen rakastaa mäkiä ja aina ennen mäkeä se alkaa kääntelemään päätänsä ja katsomaan mua ja sitten kun sanon "saa mennä" niin se syöksähtää heti laukkaan 😀 Meillä ei ole mahdollisuutta käyttää ravirataa vaikka se muutaman kilometrin päässä onkin. Onneksi maastossa pystyy päästelemään! 😀 Mun heppa on todella maastovarma ja varmajalkainen. Ja onneksi maastossa on hyvät pohjat, niin pystyy menemään lujaa 🙂 Käydään yleensä sellaisella reitillä, missä on paljon mäkiä. Ja aina se on niin täpinöissään! Se muistaa ulkoa, missä kohtaa tulee mäkiä ja esimerkiksi ennen kaarretta se on aivan täpinöissään, kun tietää, että mäki tulee kaarteen jälkeen <3. Mäen päällä se pysähtyy aina, onneksi, sillä ei olisi kiva alamäkeen mennä laukkaa 😀 Jarrut yleensä toimii, mutta jos päästän hepan pari sataa metriä (tai vähän vähemmän) ennen mäkeä laukkaamaan, niin sitä ei saa oikeastaan juuri millään pysähtymään vasta kun mäen päällä 😀 Se on niin ihanaa nähdä että hevonen nauttii!

    • Voi, ihana <3 Se on kyllä parasta oman hevosen kanssa, kun pääsee tekemään asioita, joista hevonen selvästi nauttii. Tulee itsellekin ihan loistava fiilis, kun näkee miten hevosella on kivaa.

  3. Maarit L. says:

    Ihanat kuvat ja nauruhermoja kutkuttelevat kuvatekstit! Kiitos Kaktu ja Futura – vauhdin hurma välittyi kyllä ruudun läpi. 😀 Kyllä sitä virtaa riittää näillä “seniorihevosillakin” ja monipuolinen liikunta luonnollisesti auttaa pysymään hyvässä kunnossa. Upea vuokrahevoseni 21 vee oli eilen niin mahtava tunnilla että harmitti ihan hirveästi kun ei ollut kuvaajaa paikalla. Onneksi muistot kulkevat mukana.

    Aurinkoista kevään jatkoa!
    Maarit L. 🙂

    • Kiitos taas kivasta kommentista! 🙂 Usein se kuvaaja puuttuu juuri täydellisimpinä hetkinä, mutta toisaalta joskus ratsastuksesta on mukava nauttia ilman kuvaajaakin. Ihanaa kevään jatkoa sinullekin 🙂

  4. Matleena says:

    Ohhoh, kylläpäs näyttääkin Futu intopiukealta! 😀 Huikea juttu että on mahollisuus käydä päästelemässä välillä niin lujaa ku hevonen vaan haluaa! Tuosta nauttis moni muukin hevonen.

    Kiitos kivasta blogista, jonka tekstejä on aina ilo tulla lukemaan. 🙂 Hyviä kuvia on Pinja saanut otettua! Iloista kevättä teille roppakaupalla!

    • Liian harva hevonen pääsee noin kunnolla päästelemään säännöllisesti, joten olen aivan superkiitollinen, että meillä on siihen mahdollisuus 🙂 Kiitos itsellesi ihanasta palautteesta ja hauskaa kevättä sinullekin! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *