10 faktaa minusta ja Futurasta

Olen tehnyt blogihistoriani aikana ainakin pari kertaa tällaisen faktapostauksen, mutta koska uusiakin lukijoita ilmaantuu tasaisin väliajoin, on kiva kertoa minusta ja Futurasta toisinaan vähän muutakin, kuin ihan perinteisiä kuulumisia. Itsekin olen aina kiinnostunut tietämään, millaisia tyyppejä siellä ruudun toisella puolella blogiani lueskelee, joten kommenttikentästä olisi tämän postauksen jälkeen kiva lukea faktoja myös teistä. Ei tietenkään tarvitse alkaa miettimään kymmentä faktaa, mutta jos jotain tulee mieleen, niin kertokaa ihmeessä! 🙂

Minä

1. En koskaan laita TV:tä päälle, jos olen yksin kotona. En seuraa mitään sarjoja ja  nautin satunnaisesta TV:n katselusta ainoastaan siksi, että voin makoilla samalla poikaystäväni sylissä

Usein käy tosin niin, että istun sohvalla ihan väärin päin ja katsonkin TV-ruudun sijasta sitä henkilöä, joka kanssani katsoo TV:tä. Elokuvien katsominen on silloin tällöin ihan kivaa, mutta ei todellakaan sellainen asia, jota jaksaisin tehdä viikoittain. En mene koskaan yksin lojumaan sohvalle, vaan  löhöilen ainoastaan hyvässä seurassa.

2. Pienenä suurin haaveeni oli rikkoa vanhempieni vesisänky ja aiheuttaa valtava vedenpaisumus. ”Hieman” vilkkaan mielikuvitukseni ansiosta kuvittelin, että jos saisin jotenkin järjestettyä tulvan, kaikki ihmiset muuttuisivat merenneidoiksi ja suurena Ariel-fanina halusin ehdottomasti olla merenneito.

Niinpä nelivuotiaana vietin usein päiväni hyppimällä keittiöjakkaralta vanhempieni vesisänkyyn ja toivoin sen räjähtävän. En onneksi onnistunut tavoitteessani, mutta nykyään asia huvittaa minua. 😀

3. Olen käynyt vain kerran elämässäni kampaajalla. Leikkaan ja värjään aina hiukseni itse – ja leikkaan ne muuten aika huolettomasti. Otan vain sakset ja roskiksen, napsin latvat siistimmiksi, enkä välttämättä edes katso lopputulosta peilistä.

Hiukset pysyvät suhteellisen siisteinä pienellä vaivalla, koska olen pitänyt samanlaista hiusmallia jo vuosia. Kampaajat tosin varmasti kauhistuisivat kuullessaan, kuinka hiuksiani leikkaan.

4. Olen myös melko huoleton liedenkäyttäjä ja kysymys kuuluu, miten ihmeessä en ole vielä tähän mennessä onnistunut polttamaan yhtäkään taloa?! Unohdan nimittäin lieden päälle melko usein ruoanlaiton lopettaessani. Olen myös useamman kerran elämäni aikana onnistunut sulattamaan liedelle jonkin muovisen keittiövälineen.

5. Vaikka olen monissa asioissa aika huoleton ja suurpiirteinen, piirtämisessä, kirjoittamisessa, meikkaamisessa ja monessa muussa kädentaitoja tai luovuutta vaativassa asiassa olen supertarkka, vaativa ja täydellisyyttä tavoitteleva.

6. Vaikutan varmasti ulkopuolisten silmin sosiaalisissa tilanteissa siltä, että minulla on tosi hyvä itseluottamus. En jännitä koskaan esimerkiksi julkisesti puhumista tai muuta esiintymistä etukäteen, vaan olen siitä pelkästään innoissani. Tosiasiassa kyse ei ole hyvästä itseluottamuksesta, vaan ennemmin siitä, että minulta puuttuu ”käsijarru”.

Pystyn välittömästi olemaan aidosti oma itseni vieraidenkin ihmisten seurassa, puhumaan aiheesta kuin aiheesta ja paljastamaan kaikkein oudoimmatkin ajatukseni  ihan kenelle tahansa (niitähän kyllä riittää ja usein höpötän uusienkin tuttavuuksien kanssa ties mistä!).

Mitä enemmän ihmisiä on paikalla, sitä kovempaan vauhtiin pääsen. Saan aivan mielettömät määrät virtaa muista ihmisistä. Jälkikäteen ja yksin ollessani iskee kuitenkin sitten se katumus ja epävarmuus, jota kutsun henkiseksi krapulaksi.

Saatan jopa viikon verran kiukutella itselleni siitä, että uskon puhuneeni liikaa tai sanoneeni jotain tyhmää jossain tietyssä tilanteessa – kunnes unohdan asian ja jarrut ovat aivan yhtä hukassa seuraavallakin kerralla.

 

7. Näen helposti erilaisia hahmoja, kasvoja ja muotoja joka puolella. Esimerkiksi tietyn tyyppinen naulakko on aivan selvästi känninen mustekala. Saatan myös toisinaan ihan huvikseen piirtää lumen peittämälle ulkoroskikselle silmät, ettei sen tarvitse odottaa roskia sokeana ja suu ammollaan.

8. Pluto on suosikkiplaneettani. Tunnen sitä kohtaan sympatiaa, koska se on kaukana ja yksin. Olin hyvin surullinen kuullessani, että Pluto on menettänyt asemansa planeettana ja onkin nykyään ”vain” kääpiöplaneetta/plutoidi. 🙁

9. Usein hampaita pestessäni tylsistyn ja yritän siksi tehdä montaa asiaa samaan aikaan. Saatan usein esimerkiksi nyppiä kulmakarvoja samanaikaisesti, kun pesen hampaita.

10.  Samaistun aivan täydellisesti pesukarhuihin. Jos katson netistä videoita pesukarhuista, tulee sellainen olo, että ”Ei hyvänen aika, tuohan on AIVAN kuin minä!” 😀

Futura

1. Futuraa luullaan todella usein tammaksi tai kommentoidaan, että se on ”tammamainen”. Se nimittäin ilmaisee itseään todella selkeästi ja näyttää aivan varmasti, mikäli jokin asia ei satu miellyttämään – oli kyseessä sitten uusi tallikaveri, uusi ratsastaja, tarjottava rehu tai vaikka satulavyön kiristys. Futura ei ole muutenkaan yhtään sellainen stereotyyppiruuna, jolle kaikki käy, vaan yhteistyön toimivuus riippuu toisinaan kuun ja tähtien asennosta.

Futuralla on myös päiviä, jolloin se ei jaksa halailua ja rapsuttelua oikeastaan yhtään ja sitten taas on halinallepäiviä, jolloin Futura tunkee ihan itse päätä syliini ja on herttaisin otus, jota maa päällään kantaa.

2. Futura juttelee tallissa minulle melkein koko ajan ja tarkkailee jatkuvasti mitä teen. Jos käyn satulahuoneessa tai toisessa päässä tallia, se tuijottaa perääni tarkkaavaisena. Futura hörisee odottaessaan lähtöä ratsastuslenkille, ratsastuksen jälkeen vettä halutessaan, takaisin tarhaan halutessaan, herkkuja kerjätessään, jne.

Hörinä on loputonta, pehmeää ja hiljaista, eikä varmasti koskaan häiritse ketään – kuulostaa entisen tallikaverini mukaan kuulemma aivan siltä, kuin Futura puhaltelisi sieraimistaan pumpulipalloja.

3. Kasvattaja antoi Futuralle nimen Future’s Hope, koska Futuran emä oli hänelle hyvin tärkeä hevonen ja varsaltakin odotettiin siksi paljon. Futuran kutsumanimi oli kasvattajan luona Bönde, mikä tuli siitä, ettei se tajunnut ihan heti, mistä maitoa tulee. ”Oot sinä kyllä melekonen bönde, kun et ymmärrä mistä maito tulee!”, oli kasvattaja hokenut holtittomalle Pikku-Futulle raukan etsiessä emän nisää ihan väärästä paikasta.

Futura on ollut kasvattajalta 4-vuotiaana lähdettyään useassa kodissa ympäri Suomea ja kasvattajalta lähdettyään sen kutsumanimi on ollut ainakin jossain vaiheessa Hessu. Sitä en tiedä, kuka oli keksinyt nimen Futura ja missä vaiheessa, mutta minusta se sopii Futuralle paremmin kuin Bönde tai Hessu, vaikka Futura onkin välillä aika höppänä! 😀

 

4. Jos Futuraa kyllästyttää odottelu, se laittaa etujalkansa ristiin – näin tapahtuu, jos esimerkiksi kengitys kestää liian kauan tai Futura joutuu seisoskelemaan pitkään käytävällä jostain muusta syystä. Tämä tapa on kuulemma ollut Futuralla ihan varsasta saakka.

5. Futuran jalkoihin kasvaa talvisin vaaleita karvoja. Se johtuu hevosten väreistä enemmän tietävän kaverini mukaan siitä, että Futuralla jokin erikoinen geeni, jota ruunikoilla harvemmin esiintyy. En koskaan leikkaa noita jalkakarvoja talvisin pois, koska minusta ne ovat söpöt. Kesällä ja kurakausina trimmailen jalkakarvoja enemmän.

6. Pihassa oleva traileri saa Futuran aivan pois tolaltaan. Se kuvittelee pääsevänsä itse reissuun ja aloittaa mahdottoman hössöttämisen, laittaa jalat ristiin, yrittää kuopia tai käyttäytyy muutenkin kuin mikäkin holtiton varsa.

7. Futuralla on omituinen taipumus pyrkiä talvisin taluttaessa lumikasoihin tai lumipenkkaan. Jos taluttaja ei ole varuillaan, Futura saattaa olla hyvin nopeasti penkassa kuopimassa tai jopa makaamassa. Se haluaisi myös aina kiivetä jokaisen näkemänsä lumikasan päälle.

8. Futura pelkää aivan kuollakseen maassa olevia viivoja ja halkeamia (mukaan lukien suojatiet ja muut tiemerkinnät). Jos asfaltissa on halkeama, ylittäminen voi kestää pitkään ja kuski saa varautua myös siihen, että yli mennään aivan järjettömällä loikalla pohjasta välittämättä.

9. Jos Futura kerjää herkkuja, se työntää ylähuultaan ja samalla koko päätään hieman eteenpäin, sekä alkaa täristä hassusti. Se ei koskaan töni ihmistä tai ole epäkohtelias – pelkästään tuijottaa kosteilla silmillään, huuli pitkällä ja aivan koko hevonen värisee! 😀

10. Futuralla on erityinen suhde tarhakaveriinsa Pojuun, joka on vähän päälle parikymppinen suomenhevosruuna. Futura ja Poju leikkivät joka päivä tuntikausia tarhassa ja jos eivät leiki, ne seisovat aina ihan kylki kyljessä. Futura ja Poju jakavat aina myös heinänsä. Jos menen hakemaan Futuraa tarhasta, Poju yrittää monesti tulla väliin ja näyttää minulle hapanta naamaa. Aina innoissaan lenkille tahtova Futura kurkkii silloin Pojun selän yli epätoivoisesti aivan kuin huikatakseen minulle tervehdyksen ja lopulta marssii määrätietoisesti luokseni Pojun kiukuttelusta välittämättä.

Jos joku Pojun ratsastajista hakee Pojua tarhasta, Futura kiukuttelee samalla tavalla kuin Poju tekee minulle. Pojun ollessa poissa Futura on välillä jopa tehnyt tuhojaan jyrsimällä heinätelineitä kuin mikäkin majava.

Jos käymme Futuran ja Pojun kanssa maastossa, laukatessa Futura haluaa odottaa aina Pojua ja katselee taakseen vähän väliä kesken laukan, vaikka muiden hevoskavereiden kanssa sitä ei kiinnosta pätkääkään, pysyvätkö ne mukana menossa. Poju on ehdottomasti erityisin ja paras ystävä, joka Futuralla on tässä viimeisen yhdeksän vuoden aikana ollut. Ei voi muuta kuin toivoa, että nuo kaverukset saisivat olla ystäviä koko loppuelämänsä <3

  • https://instagram.com/floralhest

    Ihania kuvia!

  • Tunnistin ihan liian monta kohtaa itsestäni ja pari kohtaa Futurasta täsmää liikutushevoseenikin! 😀 Minullakin on tapana leikata hiukseni itse ja olen äärettömän tarkka meikatessa, vaikka muissa asioisssa en sitten olekaan niin tarkka.. Lisäksi saatan hampaita pestessä tehdä esim. kyykkyjä, käsillä en sentään pysty tekemään kahta asiaa 😀

    • Jee, kivaa kun löytyy samaistujia! 😀 Musta tuntuisi taas tosi paljon vaikeammalta tehdä kyykkyjä, kuin käsillä jotain toista asiaa hampaiden pesun aikana! :’D Ehkä johtuu siitä, etten muutenkaan kyykkäile, niin ei ole rutiinia siihen.

  • Olen reilu kaksikymppinen nainen, jolla on ollut pari vuotta suomenhevos ex-ravuri puskailuratsuna. Tavoitteena ”inkkari ratsastus”, eli sujuva ratsastus mahdollisimman vähin varustein. Kyseessä ensimmäinen oma hevonen.

    Se on asunut itsehoito-tallilla alusta asti, ja voi luojani kuinka olen mokaillut sen kanssa, vaikka taustalla on hevosalankoulutus, ja muutenkin lapsesta asti hevostausta (myös ravureista). En todellakaan ole ylpeä kaikista tekemisistäni. Useamman kertaa on ollut oikeasti hengenlähtö lähellä, kun hevonen on painanut paniikissa autotietä pitkin minä välillä selässä, välillä perässä juosten. Se on kerran murtanut mun jalan, kun oltiin talutus lenkillä, ja olen tippunut selästä tältä useammin kuin yhteensä koko n. 8 vuoden ratsastus ”urani” aikana. Meillä on ollut MIELETÖN onni, että kumpikin on vielä hengissä ja ehjänä.

    Erään pelto ryöstämisen ja tippumisen jälkeen, minulle tuli hirveä pelko ratsastusta ja tätä hevosta kohtaan. Hevonen oli liikuttamatta varmaan 2-3 kk, ellei kauemminkin. Olin valmis myymään koko kaakin, ja olin tosi alamaissa. Sille oli jo ostajiakin. Kunnes yksi heistä olisi tullut katsomaan hevosta, ja säikähdin sitä jotenkin. Siis ajatusta siitä, että joku veisi hevoseni pois ja olisin epäonnistunut peruuttamattomasti. Koin jonkinlaisen heräämisen masennuksesta, en ollutkaan vielä valmis luovuttamaan. Lopullisen ”valaistumisen” koin, kun eräänä yönä jahtasimme karanneita hevosia pimeässä lumimyrskyssä asfaltti tietä, toivoen että vastaan tulijat eivät törmäisi niihin. 7km ne juoksi kunnes saatiin ne kiinni, ja siinä heppaa talutellessa, traikkua odottaessa oli mukavasti aikaa ajatella. Tajusin viimein sen, että vika on minussa, ei hevosessa. Tajusin myös, että olin toiminut monesti täysin päättömästi, ajattelematta ja väärin, en ollut yrittänytkään kuunnella hevosta ja olin jopa unohtanut miksi olin alunperin halunnut hevosen. Oli kova paikka hyväksyä se, että MINÄ olen ongelma. Mutta muistin pitkästä aikaa myös sen, että kyllä minä osaan käsitellä hevosia, ja kyllä minä osaan ratsastaa.

    Kaikki ei suju vieläkään, välillä masentaa pirusti koko hevosharrastus, mutta nykyään on enemmän kivoja aikoja. Me ollaan kehitytty, jätettiin mm. kuolaimet pois vuoden alussa, ja se oli meille toimiva ratkaisu. Heppa on rentoutunut paljon, ollaan parempaan päin jo enkä aio enää luovuttaa. Kai mä olen alkanut rakastaa mun pöpipää tammaa. 🙂

    Te olette vähän kuin idoleita mulle Futuran kanssa. Ajattelen välillä, että noin mekin vielä joskus mennään kaulanarulla ym. 🙂

    (Painotettakoon vielä, että olen aikuinen, en ole ostanut ex-ravuria pelastaakseni sen teurastamolta tai vastaavaa. Se on ollut mulle selvä tavoite jo 13 vuotiaasta, että haluan ex-ravurin kouluttaa itselleni ratsuksi.)

    • Voi ei, luulin vastanneeni sinulle jo aikaisemmin, mutta en sitten näköjään ollutkaan vastannut! Kiitos ensinnäkin kivasta ja pitkästä kommentista. Kyllä sitä oman hevosen kanssa tulee aina mokailtua – väkisinkin! Itsekin olen mokaillut Futuran kanssa vaikka kuinka, lähinnä juurikin joskus alkuaikoina. Hevoset ovat onneksi lopulta hyvin anteeksiantavaisia eläimiä ja vaikka olisitkin mokaillut, varmasti hevosesi antaa sinulle vielä mahdollisuuden, kun pysähdyt kuuntelemaan sitä ja yrität muuttaa niitä asioita, joissa tiedät toimineesi typerästi. Ihana kuulla, että kuolaimettomuudesta on ollut teillekin apua. Toivotaan, että tästä on suunta vain ylös päin. Paljon tsemppiä jatkoon ja mukavaa kevättä teille <3

  • Minä, 20-vuotias opiskelija:
    – Olen hurahtanut matelijoihin. Aikaisemmin olin kissaihminen henkeen ja vereen, ja kammoksuin matelijoita.
    – Omistan nakukissan
    – Sinusta poiketen olen äärettömän varautunut uusien ihmisten kanssa, enkä osaa keskustella. Sinuun olisi mahtava tutustua!
    – Olen ylitarkka joissakin asioissa. Esimerkiksi siinä, että liesi on 100% varmasti kiinni ruuanlaiton jälkeen ja kotoa lähtiessä 😂

    19-vuotias suokkiruuna (vuokrahevoseni):
    – Maailman omituisin huumorintaju! Tätä kaveria ei kyllä kaikki ymmärrä, vaan hän vaatii tietynlaisen ihmisen 😀
    – Lumihanget, vesilätäköt ja hiekkakasat on parasta maailmassa.
    – Suomalainen ”juntti”. Kaikki pitäisi tehdä hänen tavallaan niinkuin on ”aina ennenkin” tehty.

    • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

      Jee, kiva kun kommentoit! Oletkin näköjään mun vastakohta monessa asiassa. Mulla on muuten useampikin kaveri, joille uusien ihmisten tapaaminen ei ole kovin luontevaa. Kuulemma muhun on ollut helppo tutustua, kun olen itse sen verran avoin, että saan muutkin helposti avautumaan 😀 Voi kunpa osaisin itsekin olla tarkka lieden käytössä! :’D

  • Hittolainen, tuli nyt itsellekin fiilis, että haluan tehdä tälläisen! Kiitos siis tästä 😀 Jätän faktat siis sinne omaan blogiin josta pääset ne lukemaan 😉

    Mutta naurahdin ääneen kun luin, että Futura syö heinätelinettä kuin majava 😀 Haha, muutenkin nämä listat olivat tosi hyviä! Näitä on aina mukava lukea ja saada tietää lisää kirjoittajasta ja hevosesta! 🙂

    • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

      Jee, täytyykin kytätä sun blogista, milloin tällainen ilmestyy. Ja kiitos kommentista, kiva kuulla että tykkäsit postauksesta.

  • Minä 24v muidu:
    1. Tykkään luonnosta valtavasti, voisin varsinkin kesäisin istuskella kivellä ja haaveilla maailman menosta.
    2.Myös eläimet on tärkeitä ja olen kiitollinen että saan päivittäin työskennellä niiden kanssa.
    3.Oon sellanen dont worry, be happy tyyppi. Kyl kaikki järjestyy hei miks tarttis ressata! 😀
    4.Mieheni mielestä oon rölli jolla ei ole käytöstapoja ja jota saa aina hävetä, koska olen hyvin natural tyyppi ja pukeudun juuri sillai ku mukavalt tuntuu eikä meikit sun muut härpättimet kuulu varustukseeni.

    8v Sh ruuna
    1.Paras ystävä, shettis ruuna. Portilla nökötetään jos poni on poissa ees hetken.
    2.Kovin on ravuriksi yritetty mutta kaikki muu kiinnostaa paitsi juokseminen. Pikkuhiljaa ratsun juttuihin tutustutaan.
    3.Ei aina ole halittavaa sorttia mutta hellyyspuuskan iskiessä voi sitten vaikka nuolla mun naamaa…:D
    4.On ehkä aika ”nössö” luonteeltaan, moni asia pelotuttaa kamalasti vaikka sata kertaa ohi on menty mutta ikinä ei oo lähteny viemään.

    Shettis ruuna 4v
    1.Pienestä asti oon raahannu mukanani joten rohkeutta löytyy. Mm tukkirekat ei pelota mutta ku lehti lentää tuulessa tien yli niin se saattaa syödä pienen ponin. Säikähdysreaktio onki (sillon harvon kun se iskee) erittäin mukava, poni kirjaimellisesti ottaa ja lähtee. Miten nii pieni otus kiihtyyki nollast sataa nanosekunnis?:D
    2.Ollaan edetty rauhassa, ajohommia parhaillaan harjoitellaan ja keväällä ratsutukseen, sitä ootan kovin.
    3.Erittäin herttainen otus, jos huomiota ei heru niin sitä haetaan keinolla millä hyvänsä. Yleensä meen polvilleen sen eteen je rapsutan ryntäistä/kaulasta niin hän hipsuttaa mun hiuksia huulilla<3 joskus meen makoilemaan pihaton pahnoille nii hän tökkii nenällä tai varovasti kuopasee kaviolla et ooks mamma hereil.
    4.Pienestä asti ollu kunnollinen kuri ettei purra tai tehdä muutakaan tyhmää joten luonne on jotain tosi ihanaa.

    • https://www.facebook.com/app_scoped_user_id/10154508600462950/

      Mahtava listaus! 😀 Haha kuulostaa tutulta tuo Rölli-viittaus. Itse kyllä meikkaan, mutta mua saa hävetä silti :’D